Te, joita vanhemmat eivät ole auttaneet taloudellisesti tms:

Muutoin saavat pärjätä omillaan jos siihen vain on mahdollisuus. En siis tuputa rahaa ja maksa laskuja siitä vain, vaan yritän opettaa heitä pärjäämään omillaan. Jos on aina vinkumassa apua niin käsken töihin tienaamaan lisää tai muuttamaan takaisin kotiin.

Kovin hirveästi per lapsi ei varmaankaan voi, mutta tasapuolisesti kaikille.

Suoraan sanoen välillä vituttaa ettei millään tavalla koskaan auteta, jostain vitun periaatteesta, vaikka tilanne olisi mikä. Rahan puutteesta se ei todellakaan ole kiinni, en tiedä mistä on, sillä vanhempiani on autettu kotoa ja todella runsaskätisesti.

Ympärillä näkee, miten ihmisille ostetaan asunnot ja autot, etelänmatkat jne. Itse en olisi edes niin paljoa vailla, mutta näin opiskelijana auttaisi jo sekin, kun maksaisivat vaikka edes lasten päivähoitomaksut. Se ei edes heidän rahoissaan tuntuisi missään (tiedän, ettei vanhemmillani ole mitään maksettavia lainoja).

Vierailija:

Siis mua on autettu ja aion auttaa omiakin lapsiani.

Utelenkin teiltä, jotka suorastaan ylpeilette sillä, ettei teitä ole autettu, että aiotteko tekin jättää auttamatta lapsianne?

En toki halua, että lapsi oppii että kaikki tulee tekemättä itse mitään, mutta ei sekään herkkua ollut että ihan tyhjän päälle jäi kun heitettiin kotoa ulos. Ihan varmasti autan taloudellisesti että henkisesti.

Minun ei tarvinnut ottaa opintolainaa, joka oli hieno asia, mutta rahat menivät ihan turhuuteen. Tuhlasin rahat normaaliin elämiseen, mutta vähemmälläkin olisin varmasti pärjännyt. Rahan käytöstä en ymmärtänyt mitään, koska sitähän oli - kunnes tili oli tyhjä.



Tästä viisastuneena olen päättänyt kerätä lapsilleni pienen (huomattavasti pienemmän kuin tuo minun saamani raha) pesämunan, jonka annan heidän muuttaessa kotoa. Tämän jälkeen aion auttaa rahallisesti tiukan paikan tullen, mutta erittäin harkitusti. Luulisin antavani rahaa ylimääräisiin pakkomenoihin (jos lapseni pyytää), esim. lääkäri ja lääkkeet, hajonnut auton osa tms. Saattaisin antaa rahaa myös joskus ihan muuten vaan (vaikka 50e), mutta korkeintaan pari kertaa vuodessa.



Riippuu tietysti vielä asiasta, mutta joihinkin pikku juttuihin voisin lainata rahaa ja lapsen on maksettava se takaisin (vaikka uusi takki).

Toki voin tarvittaessa auttaa rahallisesti mutta miksikään sammoksi en ole ajatellut ryhtyä.

Tottakai haluan auttaa esim.opiskelijaa tai ajokortin kustannuksissa.Kaikkea ei kuitenkaan kannata laittaa lapsen eteen valmiiksi.Haluan että lapsi/nuori ymmärtää ettei raha kasva puussa.On myös itse tehtävä töitä rahan eteen (vaikka nyt sitten kesätöihin).

vaikka rahastakaan ei olis vanhemmilla kiinni ja kyllähän se tiettyä sisua kasvattaa, mutta kuten joku jo sanoikin, että ei sillä kyllä ylpeile!



KYLLÄ ärsyttää kun kaikki saa tehä vaikeimman kautta kun on persaukinen. Mitä sillä perinnölläkään enää sitten tekee kun on jo itse kovalla työllä kaiken maallisen mammonan hankkinut. Siirrän varmaan pikku hiljaa lapsilleni sen sitten, että heillä olisi paremmat eväät elämään.



Eli kyllä, aion todellakin auttaa taloudellisesti lapsiani!

Aikanaan ku itse muutin omaan, niin äidillä ei ollut varaa auttaa rahallisesti. Mutta sain kyllä parit ruokailuvälineet, kaks soppalautasta. kaks ruokalautasta, kaatopaikalle matkalla olleen sohvan......Ett tota luokkaa oli mun avut aikanaan, ja hyvin oon kaiken saanut kasaan vuosikymmenien aikaan....

En ole varautunut auttamaan ihan pikkujuttuja enempää, koska lapsemme on jo perinyt yhden isovanhempansa ja perii lähivuosina loputkin. Saa siten mm. asunnon.

kuinka jotkut antavat lapselleen kaiken siis lapsi saa 18-vuotiaana uuden auton, sitten pois muuttaessa asunnon, tietokoneen yms. ja vielä suuren summan rahaa.



Milloin lapsi oppii rahan arvon? Ei ihme että näitä pullamössönuoria tulee jotka odottavat vain valmista kun koskaan ei ole itse tarvinnut tehdä mitään. Ja sitten mikään palkka ei kelpaa kun kaikki on liian pientä kun on totuttu vaikka mihin.

Mutta jos oikeasti on tilanne että apua tarvitaan, tietysti autamme. Jos vain pystymme.

Siis mua on autettu ja aion auttaa omiakin lapsiani.



Utelenkin teiltä, jotka suorastaan ylpeilette sillä, ettei teitä ole autettu, että aiotteko tekin jättää auttamatta lapsianne?

opettaen kuitenkin samalla, että raha ei kasva puussa. Itse olen aikoinaan tehnyt päätöksen, että pärjään omillani enkä ota vanhemmiltani rahaa vastaan. Tosin ei heillä siihen olisi varaa ollutkaan.. Kaiken minkä omistan, olen itse työlläni hankkinut: talo, auto, mökki, vene.. Ja olen ylpeä siitä!!

, mutta sitten taas tiedän miten itse pärjääminen on minua vahvistanut, enkä haluaisi että omat lapseni saavat kaiken valm,iina. Jotenkin autetaan tietysti, mutta..

ja aion auttaa omaanikin jos tarve vaatii.

Mutta ennen ylenmääräistä jeesaamista, aion varmistaa, että lapseni osaavat itse huolehtia itsestään, hankkivat itse kesäduuninsa, huolehtivat lomakkeiden täytöt, pankkiasiat ja sen sellaiset omin päin. Oppivat sen, että mikään ei suju itsestään ja että omalla aktiivisuudella saa elämän sujumaan paljon helpommin kuin odottamalla valmista.



Voisin kuvitella esim. aikanaan takaavani asuntolainan, jos em. asiat on kunnossa. Tai autolainan tai mitä hyvänsä.. Joskus tulee tiukkoja paikkoja kenelle tahansa jossa apua todella tarvitaan.

Helppoa rahaa ei ole olemassakaan.

Että jos koulut ei maistu ja makaa työttömänä omassa asunnossa (kotona ei maata työttömänä) niin enpä taida sitä hommaa rahoittaa...

Apua on niin monenlaista. Ai mutta onhan minua autettukkin. Olin sittenkin väärä ihminen vastaamaan.

että voi satunnaisesti auttaa parhaan mukaan MUTTA täytyy myös tehdä selväksi ettei raha kasva puissa! Ja sen eteen täytyy tehdä jotain eikä aina voi luottaa siihen että äidin pussilla voi käydä kun on tiukkaa. Siskoni (25v) elää koko ajan niin huoletonta elämää että joutuu viikottain pyytämään äidiltä lisää rahaa! Asuu siis jo muualla. Toivottavasti hän pian " aikuistuu" ja käsittää että äitikin joutuu tekemään niska limassa töitä niiden rahojen eteen joita se joutuu antamaan...