Että te pienten lasten äidit, jotka luulette omanne olevan maailman suloisin ärsytätte mua!
Tiedättekö näitä äitejä, joilla yleensä vain se yksi lapsi? Iältään sellainen juoksentelija eli usein alle 2-v.
Lapsi juoksentelee esim. vaatekaupassa tai kahvilassa tai missä vaan ja minne vaan. Törmää lähes ihmisiin ja äiti säntää perään. Sitten kun on törmätty johonkin niin haetaan katsekontaksti ja hymyillään kovasti.
Samoin jos se lapsi sanoo jotain tosi "hauskaa" tai nerokasta" äitinsä mielestä esim. kommentoi jotain näkemäänsä ihmistä tai asiaa, niin äiti etsii katsekontaktin lähellä olijaan ja yrittää jakaa tämän ihan lapsen nerokkaan tempauksen.
Mua ei ainakaan jaksa naurattaa tai ihastuttaa ventovieras pikkulapsi. Samanlaisia ne oikeesti on kaikki. Ja jos itsellä ei ole matkassa sotkevaa, juoksevaa, häiritsevää pikkulasta niin kaikkien mielestä sellainen ei ole silä hetkellä maailman ihanin ilmestys.
Pitäkää lapsenne kurissa kiitos! Ja naureskelkaa karkailulle tai sanonnoille itseksenne, sillä minä en halua jakaa sitä "iloa" kanssanne!
Kommentit (143)
Ilmeisesti on itse jäänyt huomiota vaille tai muuten on jotenkin alemmuudentuntoinen tai sitten takavuosien suomalaisen kasvatusideologian "ihailusta se lapsi ylpistyy" tulos. Minua ei ainakaan tippaakaan hetkauta ylpeät ainoan lapsen äidit, sallittakoon se hössötys heille ja lapsille ihailu.
Vai kuinka monen muun mielestä kyseessä on sen mittaluokan "ongelma" että tästä oikein ärsyyntyä pitää?!
t. kolmen äiti
En nyt itse olisi tajunnut aloitusta tehdä, mutta komppaan kyllä ap:n näkemystä.
Terv. neljän pojan mutsi
Toteamuksensa ja tempauksena hauskoja ja nokkelia ja jaan ne mielelläni muiden kanssa. Kypsy(kää) siihen.
Kumma, että suomalaisia ärsyttää yli kaiken ihminen, joka uskaltaa näyttää olevansa elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen.
Mun mielestä on ihanaa jos lasten kanssa liikkuva äiti HYMYILEE. Paljon ikävämpää on nähdä suu happamana kulkevia äitejä.
On ihmisillä kyllä ärsytyksensä, voi hyvänen aika. :O
kun katson ympärilleni, että mitäköhän muut taas ajattelivat meidän touhuistamme. Ja jopa itselleni on jäänyt tunne, että hymyilin liikaa. En tosiaan tarkoittanut, että kenenkään tarvitsisi tulla mukaan iloomme, mutta en saanutkaan naamaani ajoissa vakavaksi, kun tein sen ympäristö-tarkastuksen.
Ja luulen tuntevani sinun ihmistyyppisi myös, lähipiiriini kuuluu ihan vastaava hlö. Lempeän näköinen ja esittää yleensä kaikille tutuille lempeää, mutta oikeasti kiehuu jokaisesta, joka ei ajattele kaikesta samalla tavoin kuten hän. Ja ärsyyntyy tuntemattomien tekemisistä ja sanomisista, jopa onko paikka varattu -kysymyksistä, suhtautuu aina vieraisiin ensin negatiivisesti, mutta luulee pystyvänsä sen peittämään - ja ehkä oudoilta pystyykin.
- 95
te ette näe kuinka ällöttäviä te olette nytkin kun puolustatte asiaa joka on ihan selvä!
Minun ei tartte pyöriä teidän lastenne ympärillä ja hymyillä heille jos ei hymyilytä!
te ette näe kuinka ällöttäviä te olette nytkin kun puolustatte asiaa joka on ihan selvä!
Minun ei tartte pyöriä teidän lastenne ympärillä ja hymyillä heille jos ei hymyilytä!
Hakeudu hoitoon. Suahan ärsyttää 99,9% kaikista ihmisistä joilla on lapsi! Ei kovin tervettä. Kyllä tämä pätee isiinkin, oma lapsi ON maailman suloisin, se on ihan luonnollista. :-)
Jos taas sinusta tuntuu, että naapurin lapsi leikkii punaisella lapiolla koska hän haluaa ärsyttää sinua niin hakeudu lääkäriin.
En tiedä ketään vanhempaa, joka olettaisi toisten pyörivän lapsensa ympärillä. Sen sijaan on kohteliasta hymyillä aikuiselle tai lapselle takaisin. Kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin. Tervehditkö kaupan kassaa? Et vissiin, kun "ei tervehdytä". Entäs kiitätkö naapuria onnitteluista? Et tietenkään, koska "ei kiitätytä". Sinä olet joko hemmetin nuori ihminen, jolla vielä elämä pyörii oman navan ympärillä tai vaihtoehtoisesti tunnevammainen ja katkera.
te ette näe kuinka ällöttäviä te olette nytkin kun puolustatte asiaa joka on ihan selvä!
Minun ei tartte pyöriä teidän lastenne ympärillä ja hymyillä heille jos ei hymyilytä!
Olen ap:n kanssa samaa mieltä mutta nämä vastaväittäjät puhuvat ihan eri asiasta ja ap on yrittänyt vääntää rautalangasta monet kerrat mutta ei mene perille, menkää luetunymmärtämistestiin!!!
En pidä lapsista yhtään enkä heihin huomiota kiinnitäkään, siksi en varmaankaan hymyile vaikka joku äiti kuinka suu messingillä ympärilleen katselisi, että huomataanko hänen tuotostaan. Ainoa tilanne jolloin lapsiin huomiota kiinnitän (ärsyynnyn) on silloin kun nämä pitävät sietämätöntä meteliä, esim. kaupassa niihin kiljukauloihin välillä törmää.
Sain kurssille kerran kämppiksen, joka puhua papatti koiristaan koko ajan. Kuuntelin, vaikka en pidä koirista lainkaan. Kolmantena tai neljäntenä päivänä selvisi, että hänellä on myös parivuotias lapsi. Siitä olisin ollut tosi innokas juttelemaan enemmän, vaikka itse silloin vielä lapseton olinkin.
Tämä mun mielestä kertoo siitä, kuinka paljon lapsia arvostetaan ympäristössämme: niistä pitää olla täysin hiljaa.
Ajattelen, että tuskinpa työkaverit haluavat kuulla lapsistani. Saatan ärsyttää heitä liikaa jos mainitsen vaikka kuopukseni kävelemään opettelusta?!
Itseasiassa tietävätköhän he onko minulla lapsia ollenkaan...
Olipa kyseessä sitten lapset, koirat tai kissat ym. Niin jos ihminen ei muuta puheenaihetta keksi kuin sen yhden josta jankataan ja jankataan niin kyllähän se alkaa ärsyttämään. Jotain tilannetajua pitäisi myös olla, koirattomalle ei hirveästi kannata koirista jauhaa eikä ainakaan vapaaehtoisesti lapsettomille lapsista, kun se aihe ei todennäköisesti kiinnosta tuon taivaallista.
Toivottavasti sinulla ap ei ole lapsia, et kyllä sellaisia ole ansainnut. Minusta pikkuiset ryntäilijä ovat suloisia!! Kyllähän ne lapset täytyisi saada pidettyä kiinni, mutta lapset ovat lapsia ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Eihän elämässä kaikki mene aina, kuten suunnitellaan.
Olet kyllä aika lapsellinen ja säälittävä, mikäli tuollainen sinua noin paljon ärsyttää. Minua ärsyttävät tässä maailmassa sinun kaltaisesi ihmiset, jotka ovat menettäneet herkkyytensä ja kykynsä nähdä kauneutta ympärillään.
Onko sinulla ap, jokin psyykkinen sairaus?
jotka notkuu joka saatanan kaupan edessä, silloilla, parkkipaikoilla, liikkeiden tuulikaapeissa, skeittipuistoissa, lasten leikkipuistoissa. Ne heittelee muovipulloja, lasipulloja, karkkipapereita, pitsalaatikoita.Ne räkii ja sylkee. Ne ei väistä, kun tavistäti on lenkillä, kaupassa, kirjastolaukku kädessä. Ne vaan hengaa kun paskakärpäset. Ne ärsyttää minua.
Mikään 2-vuotias äitin oma maailman paras kulta ei tunnu missään. Mutta jos jo 2-vuotiaasta näkee, että äiti kasvattaa siitä em. kuvailun kaltaista teinia, ärsyttää se aikuinen äiskä tai iskä. Ei kuitenkaan viaton 2-vuotias.
En minkään ikäisistä, vauvoista teineihin ÄRSYTTÄVÄ ovat ja monista tulee rasittavia aikuisia jotka taas pukkaavat niitä kijukauloja lisää..
kun katson ympärilleni, että mitäköhän muut taas ajattelivat meidän touhuistamme. Ja jopa itselleni on jäänyt tunne, että hymyilin liikaa. En tosiaan tarkoittanut, että kenenkään tarvitsisi tulla mukaan iloomme, mutta en saanutkaan naamaani ajoissa vakavaksi, kun tein sen ympäristö-tarkastuksen.
Ja luulen tuntevani sinun ihmistyyppisi myös, lähipiiriini kuuluu ihan vastaava hlö. Lempeän näköinen ja esittää yleensä kaikille tutuille lempeää, mutta oikeasti kiehuu jokaisesta, joka ei ajattele kaikesta samalla tavoin kuten hän. Ja ärsyyntyy tuntemattomien tekemisistä ja sanomisista, jopa onko paikka varattu -kysymyksistä, suhtautuu aina vieraisiin ensin negatiivisesti, mutta luulee pystyvänsä sen peittämään - ja ehkä oudoilta pystyykin.
- 95