Kuinka vähän pitää olla, että sukunimi on harvinainen?

Meitä mäkelöitä on vaan vajaa 20 000. Laskisin harvinaiseksi.

Minun tyttönimeni on harvinainen, 8 on enää jäljellä.
Mieheni väitti nimen olevan harvinainen, löytyy reilu 300 :D

Minun sukunimeäni on 60 henkilöllä, joten harvinaiseksi se on kai laskettavissa. Todella harvinainen sen sijaan on äitini tyttönimi, jota on enää vain kahdella henkilöllä. Tekisi mieli vaihtaa siihen, ettei se kuolisi pois, mutta kun tykkään omastanikin niin kovasti :)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:24"]

Muut samannimiset eivät ole enää lapsentekoiässä joten lisää samannimisiä ei ole tulossa, paitsi poikani lapset sitten joskus aikanaan, toivottavasti heidät nimetään isän mukaan :)

[/quote]

Voihan tyttöjenkin lapset saada äidiltään sukunimen. Urpo.
[/quote] ite oot urpo! Eihän ne lapset sit saa harvinaista nimeä jos äidin mukaan kastetaan!!!

Nimen vaihtamisesta. Etunimen voi vaihtaa/lisätä kerran, melkenpä postikotti-ilmoituksella. Sen jälkeen menee vaikeampaan käsittelyyn ja maksu kasvaa. Sukunimen voi vaihtaa mihin tahansa nimeen, joka on ollut esi-isillä käytössä kolmanteen polveen taaksepäin. Tähän perustuu Anja Kaurasen uusi sukunimi Snellman. Sukunimen voi vaihtaa perustellusta syystä uuteen sukunimeen, mihin tahansa, joka ei ole suojattu. Suojatut sukunimet löytyvät netistäkin, mutta sellaista sukununimeä ei ole voinut suojata, mikä on ollut useiden sukujen yhteinen. Vain suojaus voi estää vieraita ottamasta sinun harvinaisen sukunimesi.

Itä-Suomessa on ollut sukunimi ihmisillä ikimuistoisesti. Länsi-Suomessa ihmisen sukunimenä toimi isän nimestä muodostettu, esimerkiksi pojalla Henriksson, tytöllä Hneriksdotter kun isän nimi oli Henrik. Sukunimilaki 1921 muutti tämän käytännön ja kun ihminen meni jossain asiassa pappilaan hän sai sukunimen. Siksi ne ovat usein lähipiiristä keksittyjä esimerkiksi talon sijainnin mukaan, Virtanen, Nieminen, Saarinen, Lahtinen, Jokinen, Siltanen,jne. Jos ei keksinyt, pappi antoi vaikkapa talon nimen. Vaarini oli eri niminen kuin isänsä, kun pappi pakotti heidät ottamaan sukunimen miltei samaan aikaan mutta eri pitäjässä. Eivät kerinneet sopia samasta nimestä. Siksi joillakin vaarini veljillä on eri sukunimi kuin  vaarilla.

Nimet olivat pääosin ruotsinkielisiä 1900-luvulle asti, sillä miltei kaikki papit olivat ruotsinkielisiä eivätkä sallineet suomenkielisiä nimiä ihmisille. Jotkut sukututkiijat ovat väkisin suomentaneet nämä nimet, vaikka kirkonkirjoissa on ollut nimet ruotsinkielellä. Esimerkiksi Karl Sigfridsson on suomennettuna Kalle Sipinpoika. Minä en tee näin vaikka tietenkin piikaa on kutsuttu Liisaksi vaikka kirkonkirjoissa lukee Elisabet. Tai kuka tietää vaikka häntä oli kutsuttu Elisaksi, kun todistajat ovat kuolleet.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 08:07"]

Meitä on elossa  30. Että on harvinainen ja vain meidän suvun sukunimi. Muut eivät saa kantaa tätä jos sukuun ei kuulu.

[/quote]

No ei mitään sukunimeä saa ottaa, jos ei kuulu sukuun. Lukumäärä toki tekee nimestäsi harvinaisen, mutta ei se muuten ole mitenkään erityisesti suojattu.

On se ihan kiva. Kyllä tuollainen 300-400 jo tarkoittaapaljon vähemmän täyskaimoja ja sekaannuksia postissa yms. Itsellä tuli pahoja sekaannuksia vanhalla nimellä joka oli tyyliin Sari Virtanen. Etu- ja sukunimi hyvin yleisiä. Otin miehen sukunimen, joka on vain n. 200.

Mulla on sellainen nimi, joka löytyy noin parilta sadalta muultakin Suomessa. (Siis täysin identtinen nimi, tällä paikkakunnallakin 3 vaikkei ole big city) Eikä koskaan ole tullut sekaannuksia postin tai puhelinnumeroiden tai minkään kanssa :D taidan olla onnekas.

Meitä ei ole kuin meidän perhe koko Suomessa, yhteensä 5 henkilöä, joten meillä mielestäni on harvinainen sukunimi. Joskus kun olen asiasta mainunnut, ovat toiset ihmetelleet kuinka niin harvinainen kun kuulostaa ihan tavalliselta. Mitään erityisen hienoa harvinaisessa nimessä ei mielestäni ole, mutta hauskaa kun meidän perheellä on ihan oma nimi.

Minun sukunimeä on 38 henkilöllä. Jos kuolleet ja entiset nimet lasketaan niin 66 . Kohtalaisen harvinainen.

Mun sukunimeni on harvinainen, meitä on alle 30. Harvinaisen raja mennee jossain sadan kohdalla?

Mielestäni mulla on hyvin yleinen sukunimi, mutta meitä on 1400, eli ei nyt niin kauheasti. Mieheni nimisiä on 25, kummityttöni 12, ja siskoni anoppivainaan nimiiä ei yhtään, ollut yhteensä 12, kaikki kuolleet.

Nelonen lisää vielä, että kysessä on ihan suomalaisen kuuloinen nimi, emme ole maahanmuuttajia kukaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:20"]

Nelonen lisää vielä, että kysessä on ihan suomalaisen kuuloinen nimi, emme ole maahanmuuttajia kukaan.

[/quote]

Hyvä että tarkensit, ajatella, joku olisi voinut ajatella sinua mamuksi! 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 22:18"]Minun sukunimeä on 38 henkilöllä. Jos kuolleet ja entiset nimet lasketaan niin 66 . Kohtalaisen harvinainen.
[/quote]

Sama ollaankohan sukua? :D

Mun miehen sukunimikaimoja on Suomessa 25, ja kahdella muulla on myös sama etunimi kuin miehelläni. Kaikki asuvat pk- seudulla. Olen erään tavannutkin, ihan sen työtehtävissä :-). Hassu yhteensattuma.

Tyttönimeni on sellainen, että sen nimisiä on alle tusina. Nykyinen aviomiehen sukunimi on noin 30:lla henkilöllä, ihan tarkkaan en tiedä. Olen aina tottunut olemaan nimeltäni ainutlaatuinen ilman täyskaimoja. Ihan tavalliselta silti tuntuu, vaikka ilmeisesti sukunimeni ovat harvinaisia.

Meidän sukunimeä kantaa (ml. kuolleet ja ulkomailla asuvat) 57.
Pitäisin melkoisen harvinaisena tuota nimeä jo.

Meidän sukunimeä 7kpl joista kolme meidän perheessä (äitini, minä, lapseni) loput on sitten muita sukulaisia

Harvinainen on, poikani ainoa miespuoleinen henkilö joka tätä sukunimeä tulee jatkamaan. Muut samannimiset eivät ole enää lapsentekoiässä joten lisää samannimisiä ei ole tulossa, paitsi poikani lapset sitten joskus aikanaan, toivottavasti heidät nimetään isän mukaan :)

Harvinainen on, alle 10 kpl.