Kerro joku outo fakta itsestäsi
Saa olla mitä vain, pysytään kuitenkin asialinjalla.
Itse sanon että tykkään juoda aina vain lämpimiä juomia. Jopa kaljan ja limsankin täytyy olla huoneenlämpöistä.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku puhaltelee korvaani, kuiskaa minulle jotain tms. niin minua alkaa kutittaa pakarasta. Tämä on tosi outoa, enkä tiedä mistä se johtuu.
Hei mulla on tää ihan sama! En vain ole koskaan kehdannut kertoa siitä kellekään. Esimerkiksi jos koulussa tunnilla kaveri kuiskasi korvaani jotakin, mun piti ihan pinnistellä että pystyn olemaan pokkana, kun pakara kutisi niin valtavasti :D
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 11:49"]Pystyn irtaantumaan ruumiistani. Taito on ollut minulla n. 15 v. Tiedän, että juuri kukaan ei usko tätä ja minua pidettäisiin hulluna, siksipä en siitä viitsi julkisesti puhua.
Varmasti kätevää asua valitessa :)
Ei ikävä kyllä käy ihan niin näppärästi :D. Pitää maata hiljaa sängyllä ja keskittyä voimakkaasti ja samalla myös rentoutua. (En tee sitä koskaan illalla tai yöllä tai väsyneenä, koska aluksi selitin tapahtumaa itselleni niin että "se on vain unta", vaikka tiesin tasan tarkkaan, että unta se ei ollut.) Ja kun olen poissa kehostani, kehoni ei voi toimia, eikä se edes kiinnosta minua mitenkään, se on vähän kuin katselisin jotain vierasta ihmistä, ei se tunnu minulta ollenkaan. Mutta sen minkä olen itseäni ulkoapäin tarkkaillut, niin näytän oudolta, en ollenkaan peilikuvaltani. On jännä nähdä itsensä joka puolelta, paitsi tietysti selkäpuolelta. Mutta yleensä lähden vähän kauemmaksi reissaamaan, kauan en kuitenkaan uskalla olla pois, pelkään, etten pääse enää takaisin.
Mulla oli yksi tuttu tällainen myös. Minulle tuli pieni vainoharha, että hän näkee mun sotkuisen kodin ja muut privaatit jutut näillä reissuilla. Harvinaisen omituinen ihmissuhdeongelma siis. Mutta kai tiedät, että kyvyilläsi olisi suuri hyötykäyttö? Pääset salaisimpiinkin bunkkereihin. Varo kertomasta kyvyistäsi. Muuten saatat löytää itsesi kykysi vankina jostain. Olen tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös liikutun aivan kaikesta. Kaikista hölmöin esimerkki kun olin mieheni kanssa ostamssa joulukortisteita uuteen yhteiseen kotiin. Kaikkien niiden hienojen pallojen ja koristeiden seassa oli selkeästi kaikkien hyljeksimä laatikko jossa oli kaksi lasista pingviiniä, toiselta puuttui räpylä ja toiselta pala takapuoelsta. Tuli tosi paha mieli kun kaikki hyljeksi heitä ja eikä he varmaan koskaan pääsisi joulun viettoon kuusen oksaan.
Lopputulos: nyt meillä roikkuu kuusessa kaksi rikkinäistä pingviiniä joka joulu ja mun mielestä ne näyttää erityisen onnellisilta. Mies tosin koittaa ne aina piilottaa jonnekin sisäoksille.
Aww! Mulle tuli niin hyvä mieli tämän lukemisesta!
Meiltä löytyy myös useita vastaavanlaisia esineitä, muunmuassa yksi roskiksesta pelastettu keramiikkaeläin.
Mä hermostun, jos joku kysyy, että "paljon peli on?" tarkoittaen jotain jääkiekkomatsia, jota "kaikki katsoo". En tiedä, miksi reagoin niin. Ehkä ajattelen, että jos kiinnostaa, katso matsi itse, ja jos ei kiinnosta, niin miksi kysyt.
Vierailija kirjoitti:
Asuntoni tavarat ovat monesti epäjärjestyksessä, mutta haarukat, veitset ja lusikat eivät koskaan. Minua ei haittaa sekava vaatekaappi, mutta "väärässä järjestyksessä" olevat aterimet kyllä.
Ollessani vaikkapa kylässä, saatan muiden silmien välttäessä laittaa aterimet "oikeille" paikoilleen, jos ovat mielestäni väärässä järjestyksessä. Niiden pitää siis olla omissa lokeroissaan ja tietyssä järjestyksessä, toisin kuin vaikkapa lautasten ja lasien.
Käytän itse myös haa-vei-lua aterimissa. En asettele kylässä niitä, mutta käännän kyllä aina vessapaperirullan paperin tulemaan ylhäältä päin mikäli se tulee sieltä seinän puolelta :)
Pitemmillä yksitoikkoisella automatkoilla saatan kuvitella olevani hevosella liikenteessä ja hyppään "esteitä" lyhtypylväiden yli. Toisinaan kuvittelen olevani aitajuoksija samassa tilanteessa. Onneksi tämä on vain pään sisässä (nuorena kyydissä olevana jalat olivat fiiliksessä mukana ponkaisuineen) joten liikenneturva on säilynyt...
Kävin juuri kirjastossa ja jorasin Barbie Girlin tahdissa, se kertokoon kaiken:D
Miksi mulla ei ole mitään tällaisia ongelmia?
Olenko jotenkin tylsämielinen vai eikö miehillä ole tuollaisia ongelmia?
Olisittepa laittaneet vielä oletteko miehiä vai naisia ja ikä.
T.m40v
Tekee pahaa laittaa pois sellaisia leluja, joista lapsi on jo kasvanut ulos. Tiedän, että on tyhmää ajatella lelujen kokevan olevansa hylättyjä ja jätettyjä, mutta säälin niitä enkä haluaisi millään laittaa niitä pois.
Käyn myös jatkuvasti keskusteluita itseni kanssa pään sisällä. Ääneen en puhu mutta huulet ja ilme elää :)
Juttelen myös tavaroille, huoneille ym. Esim pyörälle kerron (mielessäni) että huonenna sulla onkin vapaapäivä, jos olen menossa julkisilla. Viimeisenä töistä lähtiessä sanon heipat tyhjälle toimistolle jne..
Vältän lukua 13. Esim tv:n voluumi joko 12 tai 14, jos tuolla välillä on.
Joskus teen myös haasteita itselleni. Eli jos kerkeän voidella leivät ennen kuin mikro kilahtaa, tästä tulee hyvä päivä tms.
Säälin myös yksinäisiä tuotteita kaupassa. pilaantunutta en osta, mutta yksittäisen tölkin tms otan aina.
Ei varsinaisesti outo piirre mutta harvinaisuus, minulla ei ole yhtään serkkua. En tunne ketään muuta jolla ei olisi serkkuja... paitsi oma siskoni 😊
Olen tavallinen "karski" suomalainen ukkomies, lapsiakin on. Pelkään olla yksin talossamme varsinkin pimeällä kun etenkin tuulella kuuluu kaikenlaista narinaa. Usein itkeä pillitän kuullessani jonkun taviksen laulavan uskomattoman hyvin näissä X-Factoreissa ym. Ihmettelen sitä tohtorisnaista joka ei halunnut kertoa olevansa tohtori yhden illan jutuissa. Mikä olisi hienompaa kuin olla jonkun tohtorin hoideltavana, tiukan nutturan avautuessa tiikeri käy kimppuun ja repii minut palasiksi.... Ehkä hieman yleistystä mutta näin.
Oksennan helposti jo pelkistä hajuista. Tämän vuoksi mies vie aina biojätteen.
Vierailija kirjoitti:
Asunnossani on aina hyvä järjestys ja se on siisti. Siivoan kunnolla karran viikossa ja järjestelen kaiken. Kaappini sen sijaan ovat järkyttävän sotkuisia. Kaikki laatikot sikin sokin roinaa täynnä. Mutta ai haittaa, koska kaappien ovet ovat aina kiinni, samoin laatikot.
Meilläkin on oikeastaan aina kaikki järjestyksessä. Laatikoita ja kaappeja myöten. Sitten saan kuulla kuittailua, että tule meillekin siivoamaan, kun siitä niin pidät jne. No kun en pidä! Se on ajan hukkaa! En tee viikkosiivouksia, enkä koske imuriinkaa, ennen kuin on pakko! (Mies imuroi useammin.) Pidän kaiken järjestyksessä, jotta kaikki muu on helpompaa ja nopeampaa ja jää enemmän aikaa katsoa tv:tä, olla tietokoneella tai harrastuksissa.
Opiskelin amiksessa "miesten alalla" koska pari kaveria meni sinne opiskelemaan ja itse en tiennyt mitä tehdä. Päivääkään en ole alan töitä tehnyt, valmistun juuri kulttuurialalta.
Puhun paljon itsekseni kun olen yksin kotona. Jos joku asia ärsyttää tai mietityttää,keskustelen joskus jopa suureen ääneen ja kiivastumalla asiasta itseni kanssa.
Olen nähnyt paljon enneunia, Kolme kertaa olen nähnyt etukäteen että joku lähipiiristäni kuolee. Unet eivät siis kerro että mihin he kuolevat mutta antavat selkeän vihjeen. Olen myös saanut kuolleen läheisen vierailemaan uneeni, normaali uni jäi yhtäkkiä paussille ja huomasin tien varressa seisovan läheiseni jonka kanssa kerkesin jutella ennen kuin hän haihtui. Usein myös aistin tapahtuvat asiat etukäteeen vaikkeivat ne koskisikaan aina minua.
Vierailija kirjoitti:
Mun maustepurkit on aakkosjärjestyksessä.
Niin minunkin! Pidän sitä kyllä ihan järkevänä, löytyy oikea purkki helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei kasva kainalokarvat, ei ole koskaan kasvanut.
Sama juttu eikä myöskään säärikarvat, mutta hiukset kasvaa sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun haluan vahvistusta mielipiteelleni, sanon olevani akateeminen, vaikka olenkin lähihoitaja.
Mäkin sanon noin, vaikka olen henkilökohtainen avustaja. Olen siis molempia.
Mä teen samaa! Jos on vaikka maitopurkki vähän ja kukaan ei sitä ole huolinut, niin minä huolin:)