Kerro joku outo fakta itsestäsi
Saa olla mitä vain, pysytään kuitenkin asialinjalla.
Itse sanon että tykkään juoda aina vain lämpimiä juomia. Jopa kaljan ja limsankin täytyy olla huoneenlämpöistä.
Kommentit (567)
Käyttäjä2341 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntoni tavarat ovat monesti epäjärjestyksessä, mutta haarukat, veitset ja lusikat eivät koskaan. Minua ei haittaa sekava vaatekaappi, mutta "väärässä järjestyksessä" olevat aterimet kyllä.
Ollessani vaikkapa kylässä, saatan muiden silmien välttäessä laittaa aterimet "oikeille" paikoilleen, jos ovat mielestäni väärässä järjestyksessä. Niiden pitää siis olla omissa lokeroissaan ja tietyssä järjestyksessä, toisin kuin vaikkapa lautasten ja lasien.Käytän itse myös haa-vei-lua aterimissa. En asettele kylässä niitä, mutta käännän kyllä aina vessapaperirullan paperin tulemaan ylhäältä päin mikäli se tulee sieltä seinän puolelta :)
Et voi tietää, mikä oli kirjoittajan järjestys. Minulla haarukat, veitset ja lusikat ovat järjestyksessa lu-ha-ve.
-Säälin pesukoneeseen meneviä vaatteita, sillä mietin, tuleeko niille linkouksessa paha olo.
-Kuuntelen paljon instrumentaalimusiikkia, ja viheltelen/hyräilen monesti yksinkertaisten melodioiden päälle jotain improvisaatiota. Sama pelien yms. taustamusiikkien kanssa.
-Syön melkein koko ajan samoja ruokia. En jaksa keksiä uusia reseptejä tai käydä usein ruokakaupassa.
-Käyn joskus "väittelyitä" pääni sisällä minua kiinnostavista tai päivänpolttamista aiheista.
Siinäpä muutama :D
Vierailija kirjoitti:
Jos teen kaksi voileipää, se toinen siivun on jotenkin tuomittu olemaan huonompi kuin toinen. On esim. pienempi, huonomman mallinen tms. Laitan kahdesta kinkkusiivusta, juustosta, you name it, huonomman sille huonolle leivälle. Tomaatin kanttipalat menevät sille ja kauniit siivut paremmalle leivälle. Syön ensin huonomman leivän pois ja nautiskelen hienosta leivästä.
Tuli sääli sitä huonompaa leipää johon suhtaudut syrjivästi. Ohis, mutta samalla tuli mainittua oma omituinen piirteeni, voin tuntea sääliä elottomia esineitä ym kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Väljähtänyt limsa on parasta <3 Ravistan kokispulloista sun muista hiilihapot pois ennen kuin juon.
Mä teen tätä samaa! Mutta se väljähtänyt limsa pitää juoda heti pois, en varmaan voisi panna enää hiilihapotonta pulloa jääkaappiin ja juoda siitä myöhemmin, koska se tuntuisi silloin jo vanhalta ja pilalle menneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei kasva kainalokarvat, ei ole koskaan kasvanut.
Sama juttu eikä myöskään säärikarvat, mutta hiukset kasvaa sitäkin enemmän.
Oih, olen kade!
Aistin kuolleiden ihmisten sielujen läsnäolon. En siis näe niitä, vaan ainoastaan aistin niiden läsnäolon. Erityisesti hautausmaalla kulkiessani aistin siellä olevan paljon sinne haudattujen ihmisten sieluja.
En ole koskaan maistanut glögiä. Olen 21-vuotias.
Dubbaan eläimiä typerillä äänillä. Herkistyn tosi herkästi luonnossa. Minulla on todella tarkka hajuaisti ja tunnistan ihmiset omista hajuistaan jo kaukaa. Tunnistan myös kaikkien läheisten pierujen hajut ja tiedän aina kuka on pieraissut. :D ostan aina kolme maitoa, kolme jugurttia ja vaikka kolme omenaa kun käyn kaupassa ja mies joka rakastaa parillisia määriä, ei voi ymmärtää tätä. Puristelen mieheni finnejä ja nypin hänen sisäänkasvaneita partakarvoja. Jätän joka ikisen asian viimetippaan ja inhoan työsähköposteihin vastaamista. Rakastan pyykinpesua mutta inhoan ripustamista ja viikkaamista.
En ole hullu. kirjoitti:
Aistin kuolleiden ihmisten sielujen läsnäolon. En siis näe niitä, vaan ainoastaan aistin niiden läsnäolon. Erityisesti hautausmaalla kulkiessani aistin siellä olevan paljon sinne haudattujen ihmisten sieluja.
Sielun oletetaan olevan vapaa ruumiista. Miksi ihmeessä ne jäisivät hautausmaalle hengaamaan? Seurankipeyttään?
Olen aika taitava tekemään asioita ja ns.logiikka pelaa useimmiten hyvin. Silti esitän muille, etten osaa mitään ja usein he tekee asian puolestani. Jos olen yksin, niin hommat kyllä hoituu näppärästi. En tiedä miksi leikin avutonta. Koulussa ja töissä olen aina ollut alisuoriutuja. Esimerkiksi kouluaikoina en välttämättä kirjoittanut täydellistä vastausta, vaikka olisin tiennyt sen, koska tiesin, että saan ihan hyvän numeron vähemmälläkin. Töissä useimmat työtehtävät tuntuvat lapsellisilta helppoudessaan ja teen niitä siksi vähän vasemmalla kädellä. En ymmärrä itseäni tässä. Onko tää joku aivohäiriö?
Täälläpä on monta sielun sisarusta. Mä kans höpötän jotain juttuja ja keskusteluja joko hiljaa mielessä tai ulkona tai yksin ollessa kotona ääneen.
Joku kertoi hyppivänsä valotolppien kohdalla esteitä, minä kans.. hyvä luoja tästä tavasta on hankala päästä eroon. Ajaessa saatan joskus tolppien kohdalla jännittää pakarat, kuin hyppäisi yli.
Tykkään tuijotella toisten reaktioita keskustellessa asioista ja jäädä vahingossa vähän ulkopuolelle :D
Mitähä kaikkee muuta oli..
Ps. Joku puhui hiustenvärin vaihtumisesta, se on ihan normaalia. Itselläni pienenä oli vaalean ruskeat hiukset pienenä ja sitten niistä tuli ala-alaikäisenä tumman ruskeat. Nyttemmin kun värjännyt, niin ovat maantien harmaat/hieman vaalean ruskeaan taittuvat. Vissiin samaa ilmiötä, kuin lapsilla muutenkin, synnytään sinisilmäisinä ja sitten ne muuttuu ns. oman värisiksi
Mä ripustan meidän perheen pyykit aina niin, että miehen pyykit on narun toisella ja reunalla ja mun toisella ja lapsen sitten siihen keskelle. Ihan jokaisella narulla tämä sama kuvio. En vaan voi jättää lapsen pyykkejä reunoille, koska jotenkin tuntuu, että niille tulee "turvaton" olo, jos äiti ja iskä ei ole molemmilla puolilla turvana. 😆
Tunnistan miehen auton äänen jo ennen kuin näen ikkunasta miehen tulevan kotiin. Tulee sellainen etiäinen, että ahaa, nyt mies tulee.
En pysty kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla liian kauaa, koska korviani alkaa kutittaa niin hirveästi, että tulee pakonomainen päänravistus ja niskavillat nousevat pystyyn. Näin käy kaikilla kuulokkeilla, äänenvoimakkuudella tai musiikilla ei ole merkitystä.
En pysty katsomaan yhtään mitään väkivaltaa elokuvissa, tv-sarjoissa ym, koska tunnen sen uhrin kivun ja kärsimyksen kehossani. Ymmärryksessäni ei ole vikaa, tietysti tiedän kaiken olevan näyteltyä, mutta se ei auta asiaa ollenkaan.
Eläydyn muutenkin tosi voimakkaasti. Kaikki pianomusiikki itkettää minua. Joudun tietoisesti kylmettämään tunteeni, jos joku soittaa pianoa, etten itkisi. Tämä ei kuitenkaan koske omaa soittoani. Silloin ei itketä koskaan, koska olen niin keskittynyt.
Minulla on aika vaikeaoireinen Aspergerin oireyhtymä. Siihen liittyy myös muita kummallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää matkustelusta ja vihaan olla kotoa yötä pois. Tämän netissä kerrottuani minua pidetään junttina nurkkapatrioottina. Sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Mulla sama. Olen liian mukavuudenhaluinen matkustamaan. (Ihmettelen silti hieman, ettei matkustelua tarkastella juurikaan kriittisesti ekologisista tai eettisista näkökulmista.)
Vierailija kirjoitti:
En tykkää matkustelusta ja vihaan olla kotoa yötä pois. Tämän netissä kerrottuani minua pidetään junttina nurkkapatrioottina. Sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Sitten meitä on kaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Minä myös liikutun aivan kaikesta. Kaikista hölmöin esimerkki kun olin mieheni kanssa ostamssa joulukortisteita uuteen yhteiseen kotiin. Kaikkien niiden hienojen pallojen ja koristeiden seassa oli selkeästi kaikkien hyljeksimä laatikko jossa oli kaksi lasista pingviiniä, toiselta puuttui räpylä ja toiselta pala takapuoelsta. Tuli tosi paha mieli kun kaikki hyljeksi heitä ja eikä he varmaan koskaan pääsisi joulun viettoon kuusen oksaan.
Lopputulos: nyt meillä roikkuu kuusessa kaksi rikkinäistä pingviiniä joka joulu ja mun mielestä ne näyttää erityisen onnellisilta. Mies tosin koittaa ne aina piilottaa jonnekin sisäoksille.
Tälle peukutan :)
Syön melkein kaikki ruoat kylmänä tai huoneenlämpöisenä. Mikropizzat, ja pizzerioiden pizzat maksalaatikko, nakit, lihapiirakat ja jauhelihakastike varsinkin on nannaa kylmänä. Syön melkein kaiken myös ketsupin ja raejuuston kanssa <3
En voi syödä kahvin kanssa mitään. Jos on pullaa, leipää tms niin otan lisäksi mehua. Jos ei ole mehua niin juon pelkän kahvin.