Lue keskustelun säännöt.
misofonia vertaistukea
08.09.2015 |
Moi onko facebookissa tai missään vertaistukiryhmää misofoonikoille.. ? oon yksin tämän ongelman kanssa, kukaan lähipiiristä ei oireile samalla tavalla.
Kommentit (97)
Minäkin liityn joukkoon. Minulla oli jokunen vuosi sitten oireita korvissa ja tasapainoelimissä. Kuulo huononi vähäsen, korvissa kohisi ja tuli myös tuota misogyniaa. Silloin ärsytti lapsen kovat äänet (selitin asiaa hänelle ja hän oppikin hiljentämään äänensä esimerkiksi ruokapöydässä, kun aloin näyttää kärsivältä). Nuo oireet ovat aika lailla helpottaneet, mutta kaikkien ihmisestä lähtevien naputusäänten ärtymys on jäänyt päälle. On ihan kummallista, kuinka hirveästi ne voivatkaan häiritä! Nykyään kaikki ovat tottuneet, että joudun heti pyytämään ympärillä olevia lopettamaan naputtelun, kolistelun, rummuttelun...
Myös minulla on muuten hiukkasen synestesiaa: olen pienestä pitäen "tiennyt", minkä värisiä ovat numerot, kirjaimet ja viikonpäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mistä alapeukut?
Koska ihmiset, jotka ei tiedä millaista fyysistä ja henkistä kipua tämä aiheuttaa peukuttavat alas. Niin uumoilen.
--
Yksi lisää ilmottautuu. Minulla aivot on kuvattu ja misofonia diagnosoitu. Se oli valtava helpotus, että en olekaan vain kontrollihirviö tai vaikea vaan allerginen tietyille äänille.
En voi sietää ryystämistä, mässytystä, rään kurlaamista, kovaäänistä rapinaa tai pihinää.
Tulen vihaiseksi, itkuiseksi ja levottomaksi ellen poistu, kuten yleensä teen. Pahimmillaan olen joutunut lähtemään ravintolasta kesken kivan illan :/
Tauti on elämää hallitsevaa jossain määrin, mutta onneksi on pakokeinoja. Junassa voi mennä allergiahyttiin tai kuunnella peittävää musiikkia. Perheen kesken ollaan tehty spotifyyn ruokamusiikkilista, josta nauttii myös muut ja saa tunnelmaakin :)
Täällä myös, mulla ollut varhaisteini-iästä asti. Jo sitä ennen muita aisti-yliherkkyyksiä. Olen nyt 45 ja kaikkein herkimmäksi aistiksi on noussut tunto. Alusvaatteiden pito on tukalaa joka päivä, farkkuja tai kaulahuiveja en ole pitänyt vuosiin. Musiikki päällä täälläkin aina, kun joudun syömään muun perheen kanssa. En koskaan puhu näistä asioista kenellekään ja teen parhaani salatakseni ympäristöltä sen, miten hankalaa päivittäinen elämäni oikeasti on.
Älkää nyt pelleilkö!
http://www.mdjunction.com/forums/4s-selective-soft-sound-syndrome-discu…
https://www.quora.com/Is-misophonia-a-real-illness
Vierailija kirjoitti:
Mua ravostuttaa hiljaiset äänet. Esim tää ihmisten hehkuttana ASMR kuiskailu on kuin kidutusta mulle. Nousee ihan kunnon raivo. Syömisen äänet on kanssa sellainen, mitä en voi sietää. Mulla on pakko ruokapöydässä olla radio päällä, etten raivoa perheelle syömisen äänien takia.
Mulla on myös nuo ASMR äänet piinaavaa hidasta kidutusta. Samoin työpaikallani avokonttorissa jatkuvasti taustalta kuuluva useiden näppäimistöjen näpyttelyn ääni. Minua ei niinkään häiriste jos joku puhuu puhelimeen tai kengät kopisee, mutta ilmanvaihdon ääni ja näppäimistöjen hiljainen rapina, siis tavalliset perusäänet, riipivät niin että välillä pelkään että sekoan ahdistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mistä alapeukut?
Varmaan siitä kun ärhentelet sun koiralle :D
Jostain syystä itseäni lähinnä huvittaa ajatus, että oot tekemässä jotain ja ihana suloinen karvanen kaverisi tulee siihen läähättämään, kulmasi kurtistuvat ja koitat peittää korvasi, mutta koirasi ei tajua vihjettä vaan tulee vielä lähemmäs sen läähätyksensä kanssa ja sitten ärähdät sille, että mene nyt siitä läähättämästä! Ja koira parka ihmettelee että mikä sitä mun mammaa vaivaa. Mitä minä tein väärin? :(
No, tuskin se niin vakavaa on, mutta tuo sun ongelma vaikuttaa aika vakavalta.
Täällä kärsin kovista äänistä Esim Sirkkeli ja terävät kolahdukset (lautaset vastakkain on pahin) .. Joko pelottaa tai tekee mieli lyödä välittömästi. N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin muistan, noin 40 vuotta, olen kokenut kovana fyysisenä epämiellyttävyytenä syömisen äänen, askelten jytinän ja seinän tai muun esteen takaa tulevan basson. Eläinten syömisäänet, kenkien kopina ja samasta tilasta peräisin olevat bassoäänet eivät haittaa ollenkaan.
Olen käyttänyt pitkään tavallisia korvatulppia öisin, vaikka tämä rakennus onkin pienkerrostaloksi hiljainen. Jos kuulen tömähdyksen tai juoksuaskeleita ennen nukahtamistani tai herään niihin, nukahtaminen siirtyy tunneilla. Kotona vietän kaiken valveillaoloaikani vastamelukuulokkeissa, jotka poistavat matalat äänet ja huminat kokonaan mutteivät eristä minua maailmasta. Olen täysin riippuvainen näistä kuulokkeista.
Ihmisten ilmoilla siedän vihaamianikin ääniä, jos tiedän, että ne eivät kestä kauan tai että pääsen tarvittaessa pois niiden ulottuvilta. Kuitenkin kaupunkiliikenteeseen juuttuminen teinipoppiauton lähelle on sellainen kokemus, että saattaisin ampua poppiauton renkaat puhki, jos autossani siis olisi tuliaseita. En liioittele.
On mahdotonta saada ulkopuolinen ymmärtämään se, että esimerkiksi parvekkeella nukkuminen kesäisessä suurkaupungissa moottoritien äänissä (niin korkealla, etteivät ihmisäänet kuulu) on minusta rauhoittavan tuuditteleva kokemus, mutta auton ovien pauke herättää minussa raivon. Olen oppinut pysymään poissa keskusteluista, joissa rähistään "elämisen äänistä" kerrostaloissa ja naapuristossa - on ihan turha keskustella, kun toinen osapuoli ei yhtään häiriinny talon toisessa päässä asuvasta kanta-astujasta, mutta toinen on samassa tilanteessa oksentamisen partaalla.
Unelmani on ostaa pieni omakotitalo, jossa voisin viettää iltoja kuunnellen talon täyttävää klassista musiikkia ilman mitään häiriöäänien pelkoa. Kerros- ja rivitalossa sellainen ei onnistu edes teoriassa.
Taas uusi kärsivä ilmoittautuu. Ihan lapsesta asti syömisäänet olleet helvettiä! Nyt yli kolmekymppisenä rykiminen, yskiminen ja niiskutus liittynyt mukaan listaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi keksimällä keksitty "sairaus" johon lääketiede kehittää pillerin.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muuten vaikeuksia kuulla joidenkin ihmisten puhetta? Sellaisa tasaista ääntä jossa ei paljoa kuulu tavujen erilaista painotusta? Hankala selittää tarkemmin millaista tarkoitan mutta etteköhän tästä ymmärrä jos teillä on samaa. Tai ehkä ette ole vain tavanneet koskaan sellaista henkilöä, itse olen 30+ elinvuoteni aikana tavannut vain 2 joiden puheesta en meinaa saada mitään selvää, puhuvat muuten kyllä ihan selvästi, tuntuu vain siltä että korvasta puuttuu juuri heidän äänen värähtelyyn tarkoitettu vastaanotin ja yritän kuulla viereisillä värähtelyillä sitä.
Niin ja toisinaan haaveilen siitä että kävisi ampumaradalla ammuskelemassa ilman kuulosuojaimia niin pitkään että kuulo lähtee.
t: 4
Työni on keskustelemista monenlaisten ihmisten kanssa. Muutaman kerran on tullut vastaan ihminen, jonka puhetta en ole kuullut, jos he ovat sanoneet vain yhden repliikin. Pitempi puhe kuuluu ihan hyvin, mutta lyhyt pätkä edes toistettuna ei kuulu. Ei ole ollut kyse äänen voimakkuudesta tai puhujan mumisemisesta vaan siitä, että juuri tuon ihmisen ääni ei kulje perille asti. Viimeksi tämä ilmiö tuli esiin työpaikkahaastattelussa, jossa pöydän ympärillä istui neljä haastattelijaa, joista yhtä minun oli joka ikinen kerta pyydettävä toistamaan kysymyksensä - kahdesti (silloinkin luin lähinnä huulilta). Sanoin kyllä lopulta, että kuulossani ei ole todettu mitään vikaa, mutta jostain syystä en kuullut hänen kysymyksiään. Onneksi tuo ei sentään vaikuttanut haastattelun tulokseen.
Olen muuten joskus toivonut tulevani vähintään puolikuuroksi, jos elän niin vanhaksi, että joudun johonkin palvelukeskukseen asumaan. En toivo enää, koska vastamelukuulokkeet on keksitty ja tuotu markkinoillekin.
Numero 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tällainen diagnoosi on olemassa, mutta sitä en ymmärrä kun ihmiset itse itsensä diagnosoivat. Itseänikin ärsyttää tietyt äänet, mutta en lähtisi sillä perusteella diagnoosia tekemään. Jotkut saattavat olla herkempiä asioille ja äänille, mutta pliis älkää nyt kaikki herkkikset diagnosoiko tätä itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tällainen diagnoosi on olemassa, mutta sitä en ymmärrä kun ihmiset itse itsensä diagnosoivat. Itseänikin ärsyttää tietyt äänet, mutta en lähtisi sillä perusteella diagnoosia tekemään. Jotkut saattavat olla herkempiä asioille ja äänille, mutta pliis älkää nyt kaikki herkkikset diagnosoiko tätä itsellenne.
Valtaosa tässä ketjussa kertoo, että heillä on tuontyyppisiä oireita, mutta harva sentään diagnosoi itseään. Ja jos kolmatta kuukautta vanhaan ketjuun ilmestyykin kirjoittamaan kourallinen ihka aitoja misofoonikkoja, olisiko se ihan valtava ihme?
Kuka muuten määrittelee sen, kenellä misofonia on? Sinäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää ääniä! Nyyh nyyh! Pakko olla sairaus! Enhän minä mikään hullu ole!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tällainen diagnoosi on olemassa, mutta sitä en ymmärrä kun ihmiset itse itsensä diagnosoivat. Itseänikin ärsyttää tietyt äänet, mutta en lähtisi sillä perusteella diagnoosia tekemään. Jotkut saattavat olla herkempiä asioille ja äänille, mutta pliis älkää nyt kaikki herkkikset diagnosoiko tätä itsellenne.
Dorka! Kyse ei ole ärsyyntymisestä vaan lähes hallitsemattomasta raivosta.
Joku maiskuttaja-possu alapeukuttaa :D
Suhtaudun aina varauksella kaikkeen, minkä voisi luokitella "itsediagnosoitavaksi muotisairaudeksi", mutta neurologinen selitys vaikuttaa ihan järkevältä. Olen tosiaan itse ihmetellyt, miksi muutama tietty ääni saa minussa aikaa lähes primitiivireaktion, olen vain luullut tulevani hulluksi.
Voiko itseään muuten "siedättää"? Tai en tiedä, haluaisinko vaikka voisikin, yksi äänistä joita en voi sietää on ihan kidutusta (yhden tietyn henkilön syömisääni tiettyä ruoka-ainetta syödessä). Muuten pystyn kuuntelemaan vaikka liitutaulun raapimista, mutta ne muutamat laukaisevat äänet...argh. Onneksi ne ovat niin spesifejä, että niitä ei joudu kuuntelemaan jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tällainen diagnoosi on olemassa, mutta sitä en ymmärrä kun ihmiset itse itsensä diagnosoivat. Itseänikin ärsyttää tietyt äänet, mutta en lähtisi sillä perusteella diagnoosia tekemään. Jotkut saattavat olla herkempiä asioille ja äänille, mutta pliis älkää nyt kaikki herkkikset diagnosoiko tätä itsellenne.
Dorka! Kyse ei ole ärsyyntymisestä vaan lähes hallitsemattomasta raivosta.
Näköjään! :)
..se koira älähtää johon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tällainen diagnoosi on olemassa, mutta sitä en ymmärrä kun ihmiset itse itsensä diagnosoivat. Itseänikin ärsyttää tietyt äänet, mutta en lähtisi sillä perusteella diagnoosia tekemään. Jotkut saattavat olla herkempiä asioille ja äänille, mutta pliis älkää nyt kaikki herkkikset diagnosoiko tätä itsellenne.
Valtaosa tässä ketjussa kertoo, että heillä on tuontyyppisiä oireita, mutta harva sentään diagnosoi itseään. Ja jos kolmatta kuukautta vanhaan ketjuun ilmestyykin kirjoittamaan kourallinen ihka aitoja misofoonikkoja, olisiko se ihan valtava ihme?
Kuka muuten määrittelee sen, kenellä misofonia on? Sinäkö?
Lääkäri.
Mä ymmärrän teitä kaikkia tosi hyvin. Olen jo yli 60-v ja nämä oireet alkoi joskus n 30 v ja rousksutus ja kaikki korkeat äänet ovat yhtä helvettiä. Saan päänsärkyä, jos telkkari huutaa, kuten useimmissa kodeissa huutaa. Sitten se tietty puhetaajuus, josta ei saa mitään selvää. Ihmeellinen mutina. Samoin hälinässä en kuule mitään.
Kuulotestissä kuulen ihan hyvin, ettei ole vanhuuden oire:))))
Mieheni aina ihmettelee, miten välillä en muka kuule ja sitten pitää radiot ja telkut olla lähes äänettömällä.