misofonia vertaistukea

Vierailija kirjoitti:

Mulle ihmisten syömisäänet aiheuttaa semmosta raivoa että meinaan alkaa itkemään jos en saa ääntä peitettyä. Jos oerheen kesken syödään ruokaa niin radio aina päällä ja istun kaiuttimen vieressä. En voi olla olohuoneessa jos muut siellä stövät jotain rouskuvaa vaikka nyt sipsejä.

Se on inhottavaa kun huomaa ettö poikaystävä tuntuu pahoittavan mielensä kun viheltelen kun hän syl tai pidän vaan sormia korvissa. Mutta se ääni kun ruokaa pureskellaan on niin kamalaa että en kestä. Siis kun mä raivostun ja samalla ahdistun niin ettö voisin heitellä tavaroita ja alkaa itkemään.

Raivon tunne on jäätävä, tiedän. Pahinta on se, että sille tunteelle ei voi tehdä mitään. "Hillitse ittes" tms huomautukset on lähestulkoon sama, kun kehottas epileptikkoa olemaan kouristelematta. Sulla ja mulla menee aivojen tunnekeskukseen hermoratoja, jotka ei kuulu sinne, siks raivolle ei yksinkertaisesti voi mitään.

Hei! Minulla on noussut ongelmaksi lähiaikoina unen saanti. Mieheni hengitys äänet aiheuttavat raivon, enkä saa sitä loppumaan. Yritin kuunnella kuulokkeilla musiikkia mutta en saanut apua siitä koska kuulin hengityksen kuitenkin musiikin läpi. Nukun siis joitain öitä sohvalla.

Olen kärsinyt jo lapsesta asti. Joskus kun nukuin veljeni kanssa samassa huoneessa, jouduin pitämään sormia korvissa niin kauan että nukahdin. Lapsuuden kodissani opittiin siihen että mitään kovaa esim näkkäri ja sipsit, ei syödä minun kuullen.

Ehkä pahin minulle on tuo hengitysääni. Ja joillain on sellainen tapa että oikein isosti nenän kautta hengitetään ulos ja se on ärsyttävää. Jalkojen heilutus saa minut ahdistuneeksi, ja miehelläni on tapana heiluttaa jalkoja aika tavalla ja nilkat paukkuvat ja sekin ääni on minulle myrkkyä.

Ärsyynnyn myös saman sanan toistelemisesta. Esim jos puhuu puhelimeen ja vastailee kysymyksiin "joo, joo, joo"

Haluaisin ensisijaisesti saada apua tähän uniongelmaan. Kuinka voisin nukku samassa sängyssä mieheni kanssa ilman ahdistusta?

Pelkään iltaisin mennä nukkumaan kun mietin että ärsyttääköhän äänet minua tänä yönä...

Halusisin voida elää normaalimmin ja pelkään jos näitä herkkyyksiä tulee lisää muillekin äänille..

https://www.facebook.com/groups/306862093021483/

Facebookin uusi suljettu ryhmä misofoniasta kärsivälle. Jaetaan vertaistukea

Olen myös lapsesta saakka ärsyyntynyt syömis- ja hengitysäänistä aivan suunnattomasti. Valitettavasti tässä muutaman vuoden aikana on trigger ääniksi tulleet myös tietokoneen näppäimistö ja hurina äänet.

Kyselin tuolta helsinki ear instituutista, niin he kuulemma hoitavat myös misofonia potilaita. Onneksi sain ajan jo heti perjantaiksi. Toivon kovasti, että hoito auttaa. Kuuroituminen tuntuu liian hyvältä ratkaisulta. Lisäksi misofonian oireet ovat saaneet minut masentumaan ja epäsosialistumaan.

Purkan mässytys on kamalinta mitä tiedän. Kerran teininä meni ajotunti aivan pieleen kun opettaja mäiskytti purkkaa enkä viitsinyt hänelle sanoa että lopettaisi. En voinut keskittyä yhtään ja teki mieli lyödä opettajaa nyrkillä naamaan.

Myös koulussa on ollut tilanteita, jossa joku on takanani syönyt purkkaa. Vaikka parin metrin päässä. En kuule mitään muuta kuin sen raivostuttavan äänen! Se inhottaa, kuvottaa ja raivostuttaa. Joskus huomaan tuijottavani purkkaa mässäävän ihmisen leukoja inhoten.

Ninto kirjoitti:

Hei! Minulla on noussut ongelmaksi lähiaikoina unen saanti. Mieheni hengitys äänet aiheuttavat raivon, enkä saa sitä loppumaan. Yritin kuunnella kuulokkeilla musiikkia mutta en saanut apua siitä koska kuulin hengityksen kuitenkin musiikin läpi. Nukun siis joitain öitä sohvalla.

Olen kärsinyt jo lapsesta asti. Joskus kun nukuin veljeni kanssa samassa huoneessa, jouduin pitämään sormia korvissa niin kauan että nukahdin. Lapsuuden kodissani opittiin siihen että mitään kovaa esim näkkäri ja sipsit, ei syödä minun kuullen.

Ehkä pahin minulle on tuo hengitysääni. Ja joillain on sellainen tapa että oikein isosti nenän kautta hengitetään ulos ja se on ärsyttävää. Jalkojen heilutus saa minut ahdistuneeksi, ja miehelläni on tapana heiluttaa jalkoja aika tavalla ja nilkat paukkuvat ja sekin ääni on minulle myrkkyä.

Ärsyynnyn myös saman sanan toistelemisesta. Esim jos puhuu puhelimeen ja vastailee kysymyksiin "joo, joo, joo"

Haluaisin ensisijaisesti saada apua tähän uniongelmaan. Kuinka voisin nukku samassa sängyssä mieheni kanssa ilman ahdistusta?

Pelkään iltaisin mennä nukkumaan kun mietin että ärsyttääköhän äänet minua tänä yönä...

Halusisin voida elää normaalimmin ja pelkään jos näitä herkkyyksiä tulee lisää muillekin äänille..

Itse olen nukkunut jo muutaman vuoden korvatulpat päässä. Silloin tietää, että äänet eivät voi häiritä.

Mun tekis mieli lyödä ja jopa tappaa mun mies, kun se syö. Vaikka mä syön samaan aikaan, niin miehen syömisäänet kuuluu yli. Helvetti. Vieraiden aiheuttamat äänet sietää hieman paremmin.

Ooh, en olekaan ainoa.

Onko kellään muulla tai liittyykö misofoniaan se, että ärsyyntyy esim. syömisen näkemisestä, jos se tehdään isoeleisesti. Huomasin raivon nousevan Pringles-mainoksesta, jossa nainen nappaa sen viimeisen sipsin ja tunkee suuhunsa... Vielä sellainen, että myös minä ärsyynnyn siitä, että kaikkien puheesta ei saa selvää.

Mulle on jo lapsesta asti ollut sietämätöntä kovaääninen nauru. Saatan raivostua tai pillahtaa itkemään jos olen itse mukana tilanteessa jossa jotkut hekottavat. Tuntuu, että kenelläkään muulla ei ole tällaista ongelmaa, edes muilla misofoonikoilla :( Tästä johtuen sosiaalinen kanssakäyminen on tosi hankalaa ja välttelen mm. juhlissa käyntiä. Tää on yhtä helvettiä.

Mua rupee aina itkettää ihan hulluna kun kuulen koiran haukkuvan, ja samalla haluisin huutaa ihan täysii että se pitäis turpansa kiinni. Ja just jos joku maiskuttaa tai pyörittelee kuolaa suussa. Tai sekottaa jotaki, perunamuusia tms. Mut oon iha onnelline kuiteski et pystyn hallittee itteni enkä ala huutaa yleensä, meen vaa ulos pillittää. Tää alko joskus 8v. Ihan hirvee

Mulle syömisen äänet, yskiminen ja kaikki rykiminen ja joskus vaan jotkut tiettyjen ihmisten tekemät äänet saa mut ärsyyntymään niiiin paljon, aiheuttaa niinku semmosta raivoa ja tekis mieli itkeä ja viskoa tavaroita ja pakko lähteä mahollisimman nopeesti pois. Tää on oikeesti kauheeta kun asun vielä ainakin 2 vuotta kotona enkä oikeesti kestä sitä, kuuntelen 24/7 musiikkia, en oo syöny perheen kanssa vuosiin ja koulussa on kauheeta olla ku joku alkaa tunnilla tekee ärsyttäviä ääniä ja siis oon niin raivoissani aina koulussaki. Mulla on ollu tätä oikeestaa niin pitkää kun vaa muistan.. Sit just ku en vaan pysty olla normaalisti ku noi äänet alkaa ärsyttää ja siitä tulee sit tietenki kauhee raivoominen perheeltä et miten mua tollanen ärsyttää ku ne ei vaan ymmärrä. Onko mitää neuvoksi?

Mä en oo varma, onko mulla misofonia vai joku yleinen aistiyliherkkyys. Äänet ovat kuitenkin viime aikoina olleet pahin ongelma.

Mun on pakko muuttaa, koska joka päivä haluaisin kuristaa kaikki alakerran päiväkodin lapset, jotka karjuvat pihalla. Siis todellakin kuristaa, vaikka en ole väkivaltainen ikinä ja pidän lapsista. Lisäksi en kestä yläkerran naapurien tömistelyä. Puhe- ja bileäänet, suihkujen äänet ja jopa poraaminen on ok, mutta ei se tömistely. Lisäksi sekoan, jos rappukäytävästä kuuluu tömistelyä tai imuroinnin ääniä. Jos itse imuroin, se ei haittaa. Olen myös raivostunut ihan hallitsemattomasti, jos joku yskii ja en voi nukkua vanhempieni luona, sillä isä "hiihtää" villasukat jaloissa öisin pitkin kämppää, kun käy vessassa tms.

Jos kaupungilla menee ohi kovaääninen auto tai moottoripyörä, saa se minut aivan silmittömän raivon valtaan. Kotona sammuttelen lamppuja tai sähkölaitteita, kun niiden sirinä ärsyttää. En saa unta, kun kuulen oman sykkeeni.

En ole käynyt vuosiin suuhygienistillä (vaikka pitäisi), koska viimeksi siellä kokeiltiin "vähemmän kivuliasta" ultraäänihoitoa ja se koneesta lähtevä ääni oli pahempaa kidutusta kuin mikään fyysinen kipu hampaiden ronkkimisessa voisi koskaan olla.

Mä en myöskään pysty busseissa, varsinkaan kaupunkibusseissa, kuuntelemaan musiikkia, koska usean erilaisen melun yhdistelmä saa mut oksentamaan. Pahin on, jos joku kuuntelee parin penkin päässä jotain särisevää ääntä puhelimestaan. Tekis kieltää moisilta puhelimen käyttö.

Mutta tosiaan, mulla on muidenkin aistien kanssa ongelmia. En millään haluaisi olla mikään erityisherkkä yksilö enkä halua muilta erityiskohtelua. Äiti ja sisko on melko samanlaisia, että kyseessä varmaankin voi olla sukuvika?

Nenän vingunta, tuhina, limainen yskintä, kuorsaus, korina, vinkuva astmaattinen hengitys.

Mikä tahansa syömisen ja juomisen ääni. Askelten äänet. Soittamaan harjoittelu ja epätasainen toistaminen. Naapurin bassonjytke, huuto tai laulu. Oikeastaan mikä tahansa ääni, joka kuuluu naapurista. Koiran haukunta.

Käteni vapisevat ja sydän tykyttää pelkästä ajatuksesta. Tunnen voimakasta vihaa ja raivoa ja haluan äänenlähteen yksinkertaisesti vain katoavan maapallolta.

Näillä ominaisuuksilla varustettuna on todella haastavaa olla töissä avokonttorissa. Onneksi on vastamelukuulokkeet, joilla kuuntelen musiikkia ja yritän sulkea äänet ulos.

Minäkin olen misofonia potilas. ä Syömisen äänet lähimmäisillä on ne kamalimmat. Sisällä leimahtaa leikki meri.

Löytyykö Suomesta mistään pätevää ammattiapua misofoniaan? Teini-ikäisen tyttären elämä on menossa vauhdilla pilalle tämän asian kanssa. Hän ei kestä mitään normaaleja elämisen ja olemisen ääniä, eikä paikallisissa arvauskeskuksissa tai kouluterkkareilla edes oteta asiaa vakavasti.

Minä. Olen jutellut asiasta sekä psykiatrin että tk-lääkärin kanssa. Psykiatrian puolella eivät ottaneet tosissaan vaan yrittivät vain kysellä "kuulenko ääniä" tms. Siis yrittivät vain selvittää olenko psykoosissa ja kuulenko jotain pään sisäisiäkin ääniä vaikka oli ilmiselvää että kyse on misofoniasta ja ulkopuolisista äänistä.

Tk-lääkäsi suostui loputa kirjoittamaan jonkin konsultaatiopyynnön neurologille, mutta neurologi vastasi etteivät he voi auttaa.

Täysin ammatitaidotonta touhua siis. Näin Tampereella.

Sillä tiedolla, mitä nyt olen löytänyt kun olen yrittänyt itse asiaan perehtyä, niin olen saanut käsityksen että nykyinen koululääketiede ei perehdytä edes neurologiaan erikoistuvia lääkäreitä misofoniaan ollenkaan.

Tässä 13-vuotias tyttö ja herranjumala että vihaan syömisääniä! Aivan kamalaa kidutusta kaikki mässytys, rouskutus, mussutus jne. Raivostun aina aivan kamalasti ruokapöydässä kun joku syö äänekkäästi. Tänäänkin söin isovanhempien kanssa päivällistä. Siis järkyttävää kun mummini mussutti sitä perunaa, ukki nieli kova äänisesti sitä maitoa ja herrajumala kun eno mässytti rouskutti suu auki sipsiä NIIN kovaäänisesti että ei kovempaa kukaan voi syödä. Kipristelin varpaita, pidättelin raivoa ja yritin pitää turvan kiinni etten loukkaisi ketään raivoisella huomauteksella heidän syömisestä varsinkin kun kyseessä oli rakkaat sukulaisieni. Rakastan heitä aivan älyttömästi mutta tämä ns. misofonia on aivan kauhea oire enkä vaan voi tälle mitään. Todellakin rajoittaa elämää. Olen kyllä joskus poistunut pöydästä kun vanhemmat ovat mussuttaneet ja mässäytellyt ruokaa, ehkä joskus huomauttanut. Auttaisiko joku terapia vai mikä? En kestä enää.

Herätän keskustelun takaisin henkiin! Samaistun tähän keskusteluun tosi paljon. Joskus en näe muuta pakokeinoa, kuin peittää sormilla korvat ja yritän miettiä muita asioita. Toisinaan jopa jonkin ärsyttävän äänilähteen näkeminen aiheuttaa samanlaisia tunteita - raivoa, stressiä, ahdistusta, vihaa, joskus jopa itken, jos oikein alkaa turhauttaa. Esimerkiksi kerran joku söi metrossa purkkaa vastapäätä ja minun oli suljettava myös silmäni, koska myös purkan jauhamisliikkeen näkeminen tuotti suurta ärsytystä.

Itselleni pahimmat äänet liittyvät ehdottomasti lähipiiriini, muut ihmiset eivät yleensä haittaa yhtä paljon (paitsi purkanjauhajat, miksei purkkaa kielletä lailla?). Pelottaa myöntää, että vain muutaman ihmisen tuottamat äänet saavat minut raivon partaalle, vaikka he ovat minulle kovin rakkaita. Ärsyttävät äänet: räkiminen, koirien nuolemisäänet, kynsien napsuttelu (siis jos kaivaa kynnen alta möhniä ja siitä aiheutuva ääni), kovien karkkien tai pastillien syöminen ja pureskeleminen - myös se ropina, kun liikuttelee pastillia hampaita vasten on paha. Ruuan mässyttäminen saa niskakarvani pystyyn ja juominen kulauksittain iljettää. Onneksi myös äidilläni on samankaltaista misofoniaa, hän ymmärtää minua ärsyyntymiseni kaikessa kohtuuttomuudessa, vaikka itse ärsyyntyy eri asioista.

Onko kellään apukeinoja, miten tästä pääsee eroon? Missään ei puhuta muusta kuin siedätyksestä ja yritän sitä kovasti, mutta usein helpompaa on vain pitää korvatulppia ruokailun ajan. Tilanne on mennyt jo niin kurjaksi, että tietoisesti välttelen paikkoja, joissa altistun ärsyttäville äänille. Korvatulpat ovat pelastajani. Itsestä tuntuisi fiksulta käydä terapiassa, mutta jos netistäkin löytyy näin vähän tietoa, niin mitäköhän psykologit tai terveydenhuollon ammattilaiset sanovat?