misofonia vertaistukea

Mulla ainakin masennus aiheuttaa ääniyliherkkyyttä. Kovat äänet on kamalia ja sitten ihan normaalit keittiössä tapahtuvat toiminnan äänet. Varsinkin jos olen juuri herännyt. Ulkona kovat äänet ei häiritse niin paljon, jos ne ei ole jatkuvia. Mutta jatkuva iskuporakoneen ääni tai se "katupora" saa kyllä stressaantuneeksi ja väsyneeksi. Muutenkin olen sitä mieltä että ulkomaailmassa kovia ääniä on liikaa ja niitä pitäisi jotenkin yrittää vaimentaa. Musiikkia tykkään kuunnella välillä kovaakin, kunhan se on hyvää.

Misofoonikko kirjoitti:

jos netistäkin löytyy näin vähän tietoa, niin mitäköhän psykologit tai terveydenhuollon ammattilaiset sanovat?

Tässä keskustelussa on aikaisemminkin todettu, että lääketiede on perehtynyt misofoniaan todella vähän. Miltään paikallisen arvauskeskuksen lääkäreiltä tuskin saa mitään järkevää apua.

Yksi asia, mistä olisi mielenkiintoista saada lisää tietoa, on hypnoosi. Olisiko hypnoosilla saatavilla apua misofoniaan? Hypnoosi on kyllä ihan kokonaisuutenakin minulle hyvin vieras aihealue.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Misofonia

Tuossa on jo aika hyvin selitetty misofoniaa, eli ei kaikenlainen äänistä ärsyyntyminen ole välttämättä misofoniaa. Itselleni kuulostaa vieraalta nämä kuvaukset koiran äänistä tai näppäimistön äänistä ärsyyntyminen jne. Ääniyliherkkyys on asia erikseen. 

Mulle tämä esiintyy nimenomaan sellaisten äänien sietämättömyytenä, joita ihminen saa suullaan aikaan. Syöminen, juominen, hampaiden ja ikenien imeskely, hampaiden kaivelu tikulla,  hampaiden pesu, pussaaminen (Kyllä! Leffasta kelaan suutelukohtaukset aina ohi, koska en siedä sitä lussutusääntä) jne. 

Googlettamalla löytyy paljon infoa, kai tähän jotain terapiaakin on olemassa. 

tuolla alussa joku mainitsi korvatulpat,mutta noissa jutuissa mitä olen lukenut niin ei bniitä suositella. Mieluummin "kätkeä" niitä ääniä.

Itse heräsin tähän vasta nyt vanhemmiten. Oli mua se purkan lätskytys aina inhottanut,mutta ei muuten. Pikkuhiljaa niitä ääniä tuli lisää,rouskutus saa mut raivon partaalle.

Nykyisin herään sateen ääneen yöllä kun se ropisee peltikattoon,aaarahgghgg. Naapurissa oli aiemmin koiria,kadun toisella puolella. Kun ne aloittivat räkytyksen,tuntui se räksytys olevan mun pääkopassani.

Joo ja tuo puhumine,ei saa todellakaan selvää vaikka ois vieressä. Sama telkkarin äänessä. Sitten menee toiseen huoneeseen niin ääni kuuluu siellä aivan hyvin!

Luulen että tääkin periytyy,mun isällä oli kai sama,ehti kuolla ennenkuin päästiin puhumaan.

Kiusallinen vaiva ja hoitoahan ei kai juuri ole.

Vika on aivoissa tunnealueella,niin käsitin, tai siis se alue käsittelee myös tunteita.

PS: Mainokset jossa rouskutetaan saa mut raivon partaalle :D

Otan osaa ihmiset. Olen 7-kymppinen mummeli ja mulla alkoi n 50-v tämä vaiva.Kaikki rapistelu ja kalkakkatavat naiset telkussa ja radiossa saavat lähes raivon valtaan.

Samoin mieheni sulkee auton ovet liian kovaa ja iskee mukit ja kupit pöytään kuin pommin jyrähdyksellä.

Minulle tehtiin par vuotta sitten laaja kuulon tutkimus, jossa lääkäri totesi piirturin mukaan, että kuuloni on hieman alentunut iän mukaisesti, Mutta käyrässä oli yksi massiivinen piikki, joka selittänee sen, että tietyillä aaltoalueilla kuulen liian kovaa peruskuulooni verrattuna.

Näytin käyrän miehelleni ja sain hänet uskomaan, että en ilkeile huomauttaessani äänistä.

Samoin minulla on vaikea kuulla matalia ääniä ja tämä vaiva on ollut aina. Ne myös saattavat olla ärsyttävällä taajuudella(kuiskailu).

Pärjäilkää ihmiset

Täällä myös 40v äänistä kärsijä. Samastun moniin kuvauksiin tässä ketjussa. Lapsesta asti olen vihannut ennen kaikkea kuorsausta, vinkunaa, mässytystä (tiettyjen henkilöiden, kuten isäni). Esim. aiemmin mainittu purkanjauhanta on todella raivostuttavaa. Muistin tämän, kun kuulin parinkin työkaverini Jauhavan purkkaa enkä voinut uskoa, miten ällöttävän kuuloista se oli.

Mieheni itse asiassa löysi tuon misofonia-termin, kun oli ehkä tarpeeksi monta kertaa kuullut mun ihmettelevän hänen hengitysääniään. Helpottavaa tavallaan ymmärtää tuo neurologinen yhteys, koska se yllättävä raivo, joka äänistä voi nousta on aika hurjaa.

Mä taas misofoonikkona ihmettelen, että miksi mua ei lasten syömisen äänet häiritse, mutta miesten (sekä exä että nyxä) syömisen äänet saa raivon partaalle...?

Itseä suorastaan kyrpii syömisen äänet ja vanhemmiten pitää hillitsemällä hillitä, etten iske sanallisesti kovinkaan pahasti esim. ryystävät ja mässyttävää miestäni.

Hän tekee paljon reissuhommia ja soittaa aina syödessään. Onko se pahempaa kuin suoraan korvaan lätsyttäminen.

Koiran maiskutus on alkanut ottamaan pannuun tässä viimeisen vuoden aikana..

Tästä olen kärsinyt ihan lapsesta saakka, siis mässytyksen ja kaiken muun suusta tulevien äänien vuoksi.

Tällä hetkellä olen 38v ja en todellakaan pysty käydä syömässä työpaikalla yhteisessä pienkeittiössä.

Saattaisi vähän työporukalla ymmärrys loppua.

Diagnoosia ei ole, mutta se kuinka vahvan reaktion osan äänistä saa aikaa, ei ole ihan normaalia 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jo lapsesta asti ollut sietämätöntä kovaääninen nauru. Saatan raivostua tai pillahtaa itkemään jos olen itse mukana tilanteessa jossa jotkut hekottavat. Tuntuu, että kenelläkään muulla ei ole tällaista ongelmaa, edes muilla misofoonikoilla :( Tästä johtuen sosiaalinen kanssakäyminen on tosi hankalaa ja välttelen mm. juhlissa käyntiä. Tää on yhtä helvettiä.

Itsellä on yksi ämmä lähipiirissä, että sen kaakattava nauraminen saa raivonpartaalle.

Ei kaikkien naurut sitä tee, muutama nauru on elämän aikana vastaantullut, että voisi iskeä nyrkin naamaan, jotta hiljenee.

Ja se on jännä, ettei omille tunteilleen tosiaan voi mitään.

Purkan syöminen ja lätsyttäminen on ahdistavaa ja äärimmäisen raivostuttavaa.

Olen kärsinyt misofoniasta lapsuudesta saakka. Oli mahtavaa kuulla, etten ole itsekseni näiden hullujen raivonpuuskieni kanssa. Sain kuulla ystävältäni pari vuotta sitten misofoniasta ja tämän rohkaisemana olen alkanut kertoa valikoivasta ääniyliherkkyydestäni myös muille lähellä olevilleni. Saan yllättävän myönteistä palautetta siitä, että uskallan sanoa asiasta. Suu auki ruuan syöminen on huono tapaistakin....  

Misofonia sinfonia. Sellainen pitäisi tehdä. 

Minä inhoan subbaribassoja. Varsinkin ne mitä joillain on autossa, hyi olkoon mikä ääni!

Siis voi helvetti sentään miten paljon mua ärsyttää avotoimistossa työskentely. Kaikki ryystää kuumaa kahviaan ympäri toimistoa ja kopauttaa kupin kovaa takaisin pöydälle, sekoittaa lusikalla posliinimukissa kahviaan ja ei helvetti. EN KESTÄ.

Lisäksi mun tiimissä on henkilö, joka ilmeisesti jostain omasta neurologisesta häiriöstään johtuen jatkuvasti hymähtelee, silleen hm..hm...hm..hm..hm..hm..hm..hm.. ja tätä on siis ihan jos ei minuutin välein, niin joka toinen minuutti, eli ihan helvetin usein, MUTTA nyt hän on myös hieman kipeä ja yskii jat-ku-vas-ti. Yskähtää kerran-kaksi vähän väliä. Aivan todella raivostuttavaa ja tekis mieli hypätä ikkunasta ulos.

Ei saada tehdä etätöitä täysin, joten toimistolla on pakko olla pari-kolme päivää viikossa, mutta voi jessus että on ollut taistelua kestää nämä toimistopäivät. Kuuntelen musiikkia hyvillä kuulokkeilla, mutta etenkin yskiminen kyllä kuuluu niistäkin läpi. Lisäksi haluaisin joskus olla kuuntelematta musiikkia vaikkapa koska pitää keskittyä johonkin tärkeään työtehtävään, mutta jollain tuo hymähtely on pakko blokata.. 

Hänellä on tosiaan ilmeisesti jotain omia ongelmia, joten en kehtaa kysyä että mikä on vikana kun jatkuvasti pitää ääntä pitää, mutta mielestäni avotoimistossa pitäisi kaikkien olla ihan hipihiljaa.

Työssä ja muissa työkavereissa ei sinänsä ole vikaa, mutta mua häiritsee tämä ääniasia aivan todella paljon ja raivostuttaa. Luulenpa, että ratkaisu on se, että minä vaihdan työpaikkaa tai jotain, mutta sekin on jotenkin tosi harmillista. Minun ongelmanihan tämä on enkä sille mitään voi. Olen yrittänyt siedättyä etenkin tämän hymähtelijän äänille, mutta se vaan häiritsee ja työnteko keskeytyy jatkuvasti.

Höpöjuttuja, menkää töihin.

Tässä yksi misofoonikko. En osaa sanoa milloin tämä on alkanut, mutta muistelisin ensimmäisen lapseni vauva-ajan olleen ensimmäinen paha jakso. Minua ärsyttää erityisesti mieheni syömisäänet ja lusikan kilahtelu kahvikupin reunaan. Muita, sellaisia yleisempiä ääniyliherkkyyksiä ei ole, tosin erilaiset naputtamiset ja toistuvat kolinat ja kilinät kyllä rekisteröityvät aina jotenkin vahvasti. Niitä kestän kuitenkin, ne eivät herätä raivoa.

Mutta ne miehen syömisäänet saavat minut toisinaan aivan hullun, kiehuvan raivon valtaan. Tekisi mieli huutaa ja repiä tavaroita, tunne saa myös koko kehon, erityisesti kädet, pistelemään. Mieheni ei oikein ymmärrä tätä, vaan loukkaantuu joka kerta.

Oireet pahenevat, kun olen väsynyt tai stressaantunut. Itse asiassa mässytys ei haittaa ehkä 70% ajasta, mutta se 30% onkin sitten hankalaa.

Minuakin auttaa taustaäänet. En ole tajunnutkaan, mutta ehkä lapsuudesta tuttu tapa pitää aina joko tv tai radio päällä myös ruokailun aikana luo juuri sellaista äänimattoa, joka taittaa äkkinäisten äänten särmät.

Tiedän, tämä on vanha ketju.

Samaistun täysin useimpien tarinoihin, mulla ahdistusta raivoa aiheuttaa kuorsaus, yskiminen ja piippaavat äänet. Ihme kyllä ei syöminen, paitsi ehkä hörppäyksen ääni.

Ihmettelen vain että selkeästi meitä on paljon jotka kärsii tästä. Miksi tähän ei ole hoitoa, miksi se on uusi asia lääkäreille? Onko siedätys ainoa keino?

Mä en tiedä, miten selviän uudessa työssäni, jossa aloitin reilu kuukausi sitten. Täällä on kaksi henkilöä, jotka ryystää kahvia, kilisyttää lusikkaa kahvikupissa, rouskuttaa pähkinöitä työpisteellä ja röhii keuhkojaan. Olen joka päivä tulossa suurinpiirtein hulluksi, mutta koska olen "aulavastaavana", en voi jatkuvasti olla vastamelukuulokkeet korvissa. En välttämättä kuulisi ovikellon soivan enkä halua vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä.

Onko joissain työpaikoissa pidetty jotain esitystä aiheesta esimerkiksi kehityspäivien yhteydessä? Voisiko sellaisesta olla hyötyä, että tietoa eri henkilöiden aistiherkkyyksistä jaettaisiin ja ihmiset olisivat kenties tietoisempia omassa käyttäytymisessään? Työpaikalla voidaan sopia ja laatia yhteiset säännöt hajusteiden käytöstä työaikana --> miksi ei myös äänistä?

Uskon vahvasti, että nämä kyseiset henkilöt eivät itse ymmärrä aiheuttavansa tätä kuormittavaa ja väsyttävää ahdistusta.