Kuinka jakaisitte miehen kanssa menot näillä tuloilla;

Ainakin siis oman puhelinlaskusi, lehdet ym. Hoidat myös lapsen tavarat, siis vaatteet, tutit, pullot, ym. pikkujutut.



Mies maksaa loput. Tilanne normalisoituu, kun palaat takaisin palkansaajaksi. Ei todellakaan mitään puoliksimaksamisia. Jos mies tätä vaatii, sanot että voi hyvin jäädä vanhempainrahakaudeksi kotiin, palaat töihin vauvan ollessa sen kolmekuinen. Yleensä tämä tällainen ehdotus saa miehen tajuamaan, mistä hommassa on kyse.

Vauva on yhteinen asia ja pieni vain lyhyen ajan. Sen ajan kun häntä kotona hoidetaan, hoidetaan se yhdessä ja sovussa myös raha-asioiden kanssa.

Vierailija:

Ainakin siis oman puhelinlaskusi, lehdet ym. Hoidat myös lapsen tavarat, siis vaatteet, tutit, pullot, ym. pikkujutut.

.

Ja käyttää loput pari tonnia omiin huvituksiinsa?

" Ei millään pahalla ap

mutta sun mies elää nyt ja aina sinkkuna. Hän ei ole sunhun sitoutunut, joten ihan sáma elätkö hänen kanssaan yksin vai konkreettisesti yksin.

Jos on suunnitellut elävänsä sun kanssa tulevaisuudessakin, tossa ei olisi mitään järkeä. ELI ajattelee lähtevänsä mahdollisesti joskus"



Niin se taitaa olla =( En voi uskoa että rakastaa mua oikeasti kun on tollainen asenne *itkee*



Ei ikinä vie mua minnekään eikä ikinä halua yhdessä tehdä mitään asioita. Aina oon saanut ruinata, että piristettäis parisuhdetta ja keksittäis jotain kivaa. Ainut, että ultriin on aina halunnut tulla mukaan ja jos kaupoille olen halunnut lähteä niin on vienyt jos nyt jotain positiivista.



Miten tässä nyt näin on käyny? =( =(

Kysyi miksi mulle ei kelpaa, että maksan puolet vuokrasta ja hän maksaa lapsen tarvikkeet.

Menee vaikka äitinsä luokse aikuistumaan, jos on noin vaikeeta tajuta. Parempi sun on ottaakin ero. Hyvä, että huomasit tässä vaiheessa todellisen luonteen, etkä alkanut tehdä toista lasta noin välinpitämättömän hyypiön kanssa.

Mä kiertelen kaupoissa ja jos löydän vauvalle jotain niin joudun soittamaan miehelle " voisinko ostaa..." Ja tähän hän kommentoi; " mitennii käyt yksin kaupassa, oonhan mä mukana" .



Eli eipä ole sitoutunut kyllä muhun millään lailla ja niinhän se sen suoraan sanoikin " ei olla naimissa en ole velvollinen elättää sua" .



Jos haluan tässä parisuhteessa olla niin sit on omat rahat kuten tähänkin asti.

Tais kertoa sille tilanteen, että oon alkanu " vaatimaan" kun niin hissukseen puhui... yleensä nimittäin puhuvat tosi äänekkäästi.

Mekään emme mieheni kanssa ole olleet naimisissa kuin vuoden, yhdessä olemme olleet 10 vuotta.



Silti on ollut yhteisen rahat siitä asti kun 9v sitten muutimme yhteen. Milloin on mies ollut hetken työttömänä opintojen jälkeen, milloin taas minä. Olemme eläneet samassa taloudessa, perheenä. Nykyään mies tienaa leivän ja minä hoidan kotia ja lasta. Rahan jaoista ei edes keskustella, koska on itsestään selvää että ne on yhteiset. Olemmehan me PERHE.



Sinä ap vielä ehdit löytämään henkisesti normaalin kaverin, jonka kanssa voit alkaa elää normaalia perhe-elämää. Tuollainen ei aiheuta kuin ahdistusta ja jatkuvaa piinaa. Rahat otsikoissa kun pitäisi olla toisesta välittäminen.

Mikä ihme siinä on, että nykyajan miehille ei ole enää perheen elättäminen kunnia-asia? Onko nykymiehet ihan äidin pilalle passaamia velliperseitä? Ei luulisi olevan vaikeaa elättää sitä pientä hetkeä perhettään kun lapset on pieniä. Vaikka eihän sellaista osaa arvostaa minkä tekemiseen menee keskimäärin 3min.

Että johtunee roolimallista. Jatkuvasti siis valittaa miehelle, että mies ei muka saa tarpeeks säästöön vaikka ihan tasan varmaan jää ainakin 1000¿ joka kuukaus menojen jälkeen tolla palkalla.



Tänään jouduin menee taksilla yhteen paikkaan kun mies ei suostunut viemään. Pyysin ja odottelin 5min mutta kun mitään ei tapahtunut tilasin taksin. Sit mies soitteli perään mitä sä taksilla mä olisin vienyt sut. Ja tivas " paljon taksi makso" ... sanoin " et koskaan saa tietää ellet itse mene samaa matkaa taksilla" ja siihen hän että " sä et koskaan saa enää tietää paljon saan palkkaa" .



No enpä tähänkään mennessä tiedä ihan tarkkoja summia. Aina kun kysyn niin vastaus " arvaa" , mutta tolta väliltä se on mitä ekassa aloitusviestissä kirjoitin.

Tässä AP:n mies, hei vaan kaikille! Ensinnäkin ap ei tainut mainita, että korvaus asumisesta laskujen kera häneltä oli 170¿/kk, siihen sisältyy kaikki, kuten vuokra, netti, sähkö. Itse sitoudun maksamaan kaiken muun, joka liittyy vauvaan, autoon, asuntoon ja lista on oikeasti pitkä, tähänkin mennessä kuukaudessa kiinteitä menoja on yli 1200¿ ja se on AP:n palkan verran. Mutta hän on tyytymätön silti eikä häntä kiinnosta se, kuinka paljon mulla menee rahaa, vaan se, kuinka paljon saan säästöön (joka on hänestä liian paljon).



Ap ei siis todellakaan mene eikä mennyt miinukselle missään vaiheessa.



AP:tä vaan suunnattomasti ärsyttää se, että saan niin paljon säästöön, mutta hän ei saa ja väittää, etten mukamas ostais asuntoa jonain päivänä meidän perheellemme.



Ja lisäyksenä kaikkeen muuhun, teen sellaista työtä, jossa vaarannan omaa terveyttä ja elämää joka hetki, en nyt ala tarkemmin selittämään, mutta turvallisuus-alalla (ei vartija) erittäin pahamaineisessa kriminaalilähiössä, jossa sattuu ja tapahtuu joka päivä jotain. " Läheltä piti" - tilanteita on ollut jo todella paljon ja mun työt saattavat päättyä johonkin vammaan/puukotukseen minä hetkenä hyvänsä ja ilman säästöjä en pystyisi elättämään mitenkään perhettäni.



Ap ei kuitenkaan usko, että nämä säästörahat menisivät perheelle.

ME sovittiin hänen kanssa 3 pvää sitten, että vuokrat maksettais puoliks ja kaiken muun hoidan minä. Vuokralasku olisi hänellä max. 150¿/kk+20¿ puolet sähkö- ja nettilaskusta. Jos muutetaan isompaan asuntoon. Mitä järkeä muuten on muuttaa isoon asuntoon, jos minä maksan kaiken? Vuokra tässä tapauksessa olisi n. 700¿/kk mulle maksettavaks. Hänelle ei kelpaa se symbolinen korvaus-diili enää, joten varmaan täytyis erota, kun toinen jo eilen alkoi etsimään seuraa netistä laittamalla parhaita kuvia irc-galleriaan, jospa sieltä löytyis jotain kivaa!! Laitto varmaan deitti.nettiin ilmoituksen, kun olin eilen poissa.

Et sinä mikään mies ole. Minulla on MIES, on aina ollut. Koko yhdessäolon ajan kaikki rahat on menneet yhteiseen pottiin ja siitä on maksettu KAIKKI kulut. Niin miehen kallis harrastus kuin mun alennusmyyntilöydöt. Niin ruoat ja vuokrat ja myöhemmin lainanlyhennys. Välillä pottiin on tuonut enemmän rahaa mies, välillä minä. Kaikki on aina ollut yhteistä. Ja molemmat todellakin tietää, mitä toinen tienaa ja molemmat todellakin elää yhteistä taloutta. Jos säästöön jää se menee yhteiselle säästötilille. Sieltä tehdään sitten isompia hankintoja, maksetaan ylim. lainanlyhennyksiä tmv.



Meillä ei ole mitään mikä olisi minun, ei mitään mikä olisi mieheni. Kaikki on yhteistä. Joka saakelin sentti. Ja kuinka on käynyt? Ikinä ei ole ollut rahasta riitaa. Molemmat on aina saanut sen minkä on tarvinnut. Ensiksi tietenkin on tehty lapsen ja perheen hankinnat ja lopuilla on sitten menty esim. vaateostoksille ja ostettu sille kumpi sillä hetkellä tarvitsee. Tuo on sitä jakamista.



Niin ja tällä hetkellä minä tienaan noin 50 euroa nettona vähemmän kuin mies, joten en elä miehen siivellä. Mammalomalle jäädessäni tietenkin miehen osuu tuloista kasvaa, samalla tietysti hänen osuus menoistakin. Niin se vaan menee normaalissa suhteessa. Ei lasketa euroja, ei mietitä, kumpi maksaa ja mitä maksaa.

Minusta pääsee aika vähällä, jos 800 euron rahasta joutuu maksamaan vain puolet vuokrasta ja kaikki muu jää miehelle. Mitäs valittamista tuossa on?



Näyttäkää yksikin perhe, jossa nainen tuo pyyteettömästi rahat talouteen ja mies saa pitää työttömyyskorvauksen tai osa-aikatyön palkkansa tm. kokonaan itsellään.

Mikä näihin nykyajan velliperseisiin on mennyt, ennen naiselle oli kunnia-asia tehdä kaikki kotihommat ja hoitaa lapset? Ei PERHEESSÄ lasketa, kuka on tehnyt kotitöitä ja kuinka paljon, perhe on YHTEINEN YRITYS joten sama kuka ne hommat tekee kunhan tulee tehdyksi. Nih!

Kyllä vain, olen AP:n mies, varmaan ex-mies jo, kun AP:llä jo monta rautaa kuumana seuran etsimisessä eilisen riidan jälkeen.

Noh, kerran se jätti mut, sitten tulikin takaisin 1,5 vkon päästä, että ei varmaankaan tiedä itse mitä halua. Pitäskö mun nyt antaa kaikki rahat yhteiseen pottiin, että toinen on tyytyväisenä tässä. En itsekään osta itelleni mitään superhienoa ja kallista, joten aika vaatimattomasti elän, enkä leveile rahoilla.



Ja tosiaankin, me ei olla edes kihloissakaan, saati naimisissa.

Miehen tulot ovat sitä yhteistä rahaa. Siis vapaasti naisen käytettävissä ja tuhlattavissa. Niistä maksetaan myös pakolliset menot. Naisen tulot ovat naisen omaa rahaa, onhan hän ne henk.koht. ansainnut. Miehellä ei ole mitään sanomista, miten nainen näitä rahoja käyttää. Ne tulisi mennä enimmäkseen vaatteisiin ja meikkeihin ym. välttämättömään.



Tätä on yhteiset rahat.

Unohdinkin vielä yhden tärkeän asian, että aloitan opiskelut ensi kesänä ja aion silti maksaa kaiken, niin kuin ennen. Pelkästään opiskelut maksaa 3500¿ ja nekin rahat tietystä tulevat omasta pussista.



Jatkoja kaikille!

Missä tommosia kasvaa? Oletkin vissiin sellainen kontrolloija, sekin on naisen alistamista. Ja nyt kun nainen ei teekkään niinkuin haluat niin sulta pääsee parku. Älä kuule perkele tuu tänne vetistelemään, sympatiaa ei sulle heru.

Ap raukka on niin latistettu ettei ymmärrä omaa parastaan kohta. Itse elin 10 vuotta tyrannin kanssa,mutta nyt on paremmin.

Lapsellista ja naurettavaa nysväämistä laskeskella perheessä kummankin rahoja kun ne rahat kuuluu pistää yhteen ja siitä maksetaan kaikki. Kukas se siellä kirjoitti, että naiset pistää kaikki rahat meikkeihin ja vaatteisiin? Ihan samaa voisi sitten sanoa miehistä, että rahat menee peleihin, kaljaan ja harrastuksiin. Onneksi meillä ei ole sitä ongelmaa. Meillä ei mene rahaa miehen leikkimiseen ja minun kaunistautumiseen vaan elämän pyörittämiseen, mutta me ollaankin aikuisia eikä lapsia.

se vauva ei ole vielä edes syntynyt, tiedoks vaan. Ja mitä se sun mieltäs kaivaa, mitä syön? Älä edes naurata, että sympatiaa tulisin kerjäämään tänne =))