Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsen nimi " erikoisuuden tavoittelua" ?

Vierailija
03.02.2006 |


Mitä se on? Se erikoisuuden tavoittelu?



Lueskelin tuota ketjua " nimiä, joita ette pidä" . Siellä joku sanoi harvinaisten nimien olevan erikoisuuden tavoittelua. Usein tuolla maailmalla nimistä puhuttaessa tämän sanonnan kuulee useinkin.



Minun on vaikea niellä sitä, että jotkut vanhemmat antaisivat nimen lapselle vain ollakseen " erikoisia" (mitä voisi se erikoisuuden tavoittelu olla?). Koko ajatus tuntuu niin typerältä, että en taida uskoa, että sellaisia vanhempia onkaan. Vai onko?



Luulen, että erikoisuuden tavoittelijoita ei ole olemassakaan. Vanhemmat vain antavat lapsilleen ne omasta mielestä kauneimmat nimet, olipa ne erikoisia tai tavallisia.

Kommentit (67)

Vierailija
1/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta maailma on tarua ihmeellisempi paikka.

Vierailija
2/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

erikoisuuden tavottelijoita, jotka lukevat jotain nimikirjaa, jossa on kaikenlaisia erikoisia väännöksiä. Perinteisen suomalaisen nimen antaja ei ole erikoisuuden tavoittelija. Ulkomaalaisperäisen nimen antaja sen sijaan on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


erikoisuuden tavottelijoita, jotka lukevat jotain nimikirjaa, jossa on kaikenlaisia erikoisia väännöksiä. Perinteisen suomalaisen nimen antaja ei ole erikoisuuden tavoittelija. Ulkomaalaisperäisen nimen antaja sen sijaan on.

nimistä? Se ei ole erikoisuuden tavoittelua kenenkään muiden kuin niiden juntti-pässien silmissä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla vähintään 10 kg ylipainoisia, käyttää Jussi-villapaitaa ja kulkea naama harmaana turpa rullalla jauhelihaa ostamassa.

Vierailija
4/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ne ihan tavalliset suomalaiset nimet ovat vanhoja väännöksiä ulkomaalaisista nimistä: Antti < Anders, Pirkko < Birgitta jne.



Varmasti moni sellainen nimi, jota nyt oudoksutaan väännöksenä, on yleistyessään pian taas osa sitä nimikatrasta, jota suurin osa ihmisistä pitää " suomalaisina niminä" .

Vierailija
5/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

suurin osa näistä erikoisuudentavoittelunimistä. Sillä ne sisältävät todella usein suomen kieleen kuulumattomia kirjaimia. Pirkot ja muut on kuitenkin mukautettu suomalaiseen ääntämykseen ja kirjaimistoon.

Vierailija
6/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eri ihmiset sitten arvostavat ennemmän eri asioita esim. perinteisyys, harvinaisuus, sukuperinne jne. Kasiken lisäksi minusta suurin osa nimistä on kauniita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ihan oikeastiko noin on sinun mielestäsi? Jotta ymmärtäisin, minkälaisia kummallisia väännöksiä tarkoitat, antaisitko jonkun esimerkin?



Esimerkki nimi Kiara. Ihan vasta tuosta nimestä oli keskustelua, ja suurin osa inhosi nimeä ja sanoi sen olevan teennäinen. Onko se myös erikoisuuden tavoittelua? Minusta Kiara on kiva nimi, enkä ollenkaan näe sitä teennäisenä tai erikoisuuden tavoitteluna. En pidä nimestä " kuin hullu puurosta" niin, että sen omalleni voisin laittaa...mutta ihan hyvä nimi se on :)



ap

Vierailija
8/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vaan siitä syystäkin, että nuo " tavalliset" nimet on niin tylsiä.



Veikkaan, että tulevaisuudessakin esim. työhaastattelussa jää erikoinen nimi paremmin mieleen niiden Veetien ym. rinnalla. Itsellä oli aikanaan KOLME samannimistä luokalla ja kyllä otti päähän, jo silloin ajattelin, että annan omalle lapselleni erikoisen nimen!



Uskon, että kun lapseni saa jo hiekkalaatikolla tuntea olonsa uniikiksi pelkän nimen perusteella, tuo se varmuutta olla erillainen muissakin jutuissa...



Erillaisuuden tavoittelua tai ei?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


ap

Vierailija
10/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

(vaikka itse asiassa kaikki eivät osaa, varsinkaan d:tä). Mutta ne eivät silti kuulu suomen kieleen,vaikka lainasanoissa esiintyvätkin. Joten ne eivät voi tulla kuulumaan aitoon suomalaiseen nimiperheeseen, ennen kuin suomen kieli muuttuu paljon.



6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esimerkiksi minun pappani nimi oli Eemi. Suunnittelin tätä nimeä, jos olisimme saaneet pojan. Ihmisten kommentit ko. nimestä olivat juuri noita " kauhea väännös" . Nimeä on kuitenkin annettu jo 1800-luvulta alkaen ainakin, joten ei se minusta ole sen enempää väännös kuin Eemeli.

Vierailija
12/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

MahDottoman hassu väite!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tyypillista erikoisuuden tavoittelua on kirjoittaa vanha nimi jollain coolilla tavalla: Karita (tai Carita) muutetaan Carythaksi , Aija Ayaksi jne. Lausuminen pysyy yleensa kuitenkin samana



Sitten on nimia, jotka vaan ovat jotenkin outoja: Harriinat sun muut.

Vierailija
14/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Hmm...no kai se on kirjaimellisesti sitten sitä erikoisuuden tavoittelua. Mutta jotenkin tuo sanonta pitää sisällään muitakin merkityksiä kuin tuon ilmeisen. " erikoisuuden tavoittelu" on negatiivinen sanonta ja se sanotaan aina tuhahtaen. Kuin todellakin ihmiset luulisivat, että lapsen ainoa nimeämiskriteeri olisi se erilaisuus.



Vastapainona sitten nämä " erikoisuuden tavoittelijoiden" vihaajat ilmoittavat ylpeinä, että " meidän poijjaalle tuleekin _kunnollinen_, suomalainen nimi!! Mitä hittoa?! Miten tosiaan voidaan sanoa, mikä on kunnollinen? Mikä on suomalainen?



Omien lasteni nimet eivät ole top 10:ssä, mutta eivät lähelläkään uniikkeja nimiä.



ap



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tämä ei ole mikään kielihistoriapalsta, mutta menköön tämän kerran. D on tullut myöhäsyntyisesti suomeen t:n astevaihtelupariksi soinnillisen dentaalispirantin tilalle. Missään murteessa sitä ei ole koskaan tavattu (ellei oteta lukuun Siikaisia, Ahlaista ja Merikarviaa, joihin se on tullut ruotsin vaikutuksesta). D on siis ollut suomen kielessä vain vähän aikaa ja esiintyy ainoastaan t:n heikon asteen vastineena (esim. kato : kadon).



Uudet lainasanat ovat siis asia erikseen.



6

Vierailija
16/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monen mielestä esim. Janika ja Jasmiina ovat näitä kauheita muotiväännösnimiä, tämän palstan perusteella. Koska nämä nimet (ja niitä lähellä olevat nimet) ovat kuitenkin yleistyneet, uskon, että ei niitä jonkin ajan kuluttua niin erikoisina pidetä.



t. 5 (?)

Vierailija
17/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


on se sanGen syDämellistä, että sinä noin Dynaamisesti, etten sanoisi ryhDikkäästi jaksat puolustella iDioottomaisia oletuksia vaikka viimeiseen henGenvetoon.



Ei d:t ja g:t kuulu suomenkieleen? Olethan trolli?



ap

Vierailija
18/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Määritteletkö 6, millä kriteereillä jonkin nimen lasket tuohon luokkaan?

Vierailija
19/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

utta ei haettu.

Vierailija
20/67 |
03.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

(Eli sellainen kauhea akateeminen. :)) D-asian selitin jo äsken, ja voin sanoa, että nuo kauniisti korostamasi g:t ovat kyllä äng-äänteen osia, eivät g-äänteitä.



Ja viitoselle: olet oikeassa siinä mitä sanoit muistakin kuin vierasperäisiä äänteitä sisältävistä nimistä. Itselleni vain aina tulevat ensimmäisenä mieleen Nicoliinat sun muut " kummajaiset" .



6

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kaksi