Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko se niin kauheaa kehitykselle, jos lapsi ei mene ikinä päiväkotiin?
17.08.2014 |
Minulla on kaksi lasta, 4-vuotias ja vuoden ikäinen. Vanhempi ei ole koskaan ollut päiväkodissa ja mieheni kanssa menee vuorot niin hyvin ristiin, että todennäköisesti kumpikaan lapsista ei koskaan päiväkotiin mene. Vanhempi kävi ja jatkaa nyt syksyllä kerhoa kerran viikkoon ja käy leikkitanssitunnilla myös kerran viikkoon. Nuorenpi ei vielä käy missään.
Lähisuvussa samalla paikkakunnalla on useampi alle kouluikäinen ja kaveri piirissä samoin, eli noin kerran viikkoon myös tapaa heitä. Naapurustossa on vain vauvoja, joista varmasti tulee ainakin nuoremmalle tulevaisuudessa leikkikaveria.
En näe mitään syytä viedä lapsiani, varsinkaan vanhempaa, virikehoitoon. Olen ollut aikoinaan pöiväkodissa harjoittelussa ja omia lapsiani sinne joukkoon en halua, vaikka kuinka siellö olisi kaveria ja askarrellaan yms.
Isovanhemmat ovat nyt keksineet, että vanhempi täytyy laittaa päiväkotiin, oppiihan hän siellä ryhmässä oleilua ennen eskaria ja on kaveria, kaikki lapsethan menevät päiväkotiin joten täytyy meidänkin. Lapsi ei luulemma opi sosiaaliseksi jnejne...
Mitä mieltä olette, tarvitseeko lapsi päiväkotia jos on myös kotihoidon mahdollisuus?
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:59"]
Enpä ole mikään kotihoidon erityisasiantuntija, mutta laadukas kotihoito ei ainakaan sisällä tuntikausien ruudun tuijotusta, ikätoverien seuran puutetta ja äidin maailman pyörimistä vain ja ainoastaan lapsen tarpeiden ympärillä.
Sen sijaan päivittäinen uusien käsitteiden ja taitojen oppiminen, laaja sanavarasto, vuorovaikutustaitojen kehittyminen, vastuun ottaminen omista sanomisistaan ja tekemisistään sekä pettymystensietokyky ja pienten mielipahatilanteiden käsitteleminen itse on plussaa.
t. Se "pahasti asenteellinen yläkoulunope"
ps. En toki väittänyt, että kotihoito automaattisesti aiheuttaisi koulunkäyntiongelmia. Nostan kyllä hattua, että osa äideistä kykenee siihen laadukkaaseen kotihoitoon. Itse joudun toteamaan, että pystyisi/ jaksaisi tarjota yli 5-vuotiaalle yhtä hyvää varhaiskasvatusta kuin mitä päiväkoti tekee. Ja oma lapseni lähti 10 viikon hauskan kesäloman jälkeen intopiukeana päiväkotiin, kun siellä saa olla kavereiden kanssa koko päivän! Ja todettakoon vielä, että omatkin lähisimmät ystäväni ovat vuosikymmenten takaa päiväkodista.
[/quote]
Olen samaa mieltä, minäkään en kykene tarjoamaan lapselleni samanlaista varhaiskasvatusta kuin päiväkoti. Kun siellä on 12 lasta yhden vaihtuvan aikuisen kanssa, armeijamainen kuri, jossa jokainen tekee kaiken samaan aikaan kuin muut oli sitten kyse ulostamisesta tai oksennustaudista, ei ole ehjiä leluja, ei kunnon askartelutarpeita, pieni likainen piha, ei aikaa yksilöllisesti harjoitella taitoja eikä aikuiselta saatua tukea ja turvaa, niin minä en yksinkertaisesti kykene antamaan lapselleni joka päivä yhtä hirveää kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään lapseni ei ollut päiväkodissa. Koulusta tuli palautetta, että pojat ovat rauhallisia, kiinnostuneita opetuksesta ja ryhmäliikunnassa omaa luokkaansa sosiaalisilta taidoiltaan. Luin heille todella paljon ja jokainen kiinnostui itsekin lukemaan monisatasivuisia kirjoja jo alakoulussa. Tusikin päiväkoti on kaikissa tilanteissa lapselle paras vaihtoehto.
Inhottavaa, että isovanhemmat painostaa. Tai kukaan. ne ei tiedä kuitenkaan ja on väärin puuttua toisten asioihin.
Päiväkotiin mennään, jos on pakko vanhempien työn tmv. takia. Muuten ei.
T. kasvatustieteen ammattilainen ;)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:36"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:59"]
Enpä ole mikään kotihoidon erityisasiantuntija, mutta laadukas kotihoito ei ainakaan sisällä tuntikausien ruudun tuijotusta, ikätoverien seuran puutetta ja äidin maailman pyörimistä vain ja ainoastaan lapsen tarpeiden ympärillä.
Sen sijaan päivittäinen uusien käsitteiden ja taitojen oppiminen, laaja sanavarasto, vuorovaikutustaitojen kehittyminen, vastuun ottaminen omista sanomisistaan ja tekemisistään sekä pettymystensietokyky ja pienten mielipahatilanteiden käsitteleminen itse on plussaa.
t. Se "pahasti asenteellinen yläkoulunope"
ps. En toki väittänyt, että kotihoito automaattisesti aiheuttaisi koulunkäyntiongelmia. Nostan kyllä hattua, että osa äideistä kykenee siihen laadukkaaseen kotihoitoon. Itse joudun toteamaan, että pystyisi/ jaksaisi tarjota yli 5-vuotiaalle yhtä hyvää varhaiskasvatusta kuin mitä päiväkoti tekee. Ja oma lapseni lähti 10 viikon hauskan kesäloman jälkeen intopiukeana päiväkotiin, kun siellä saa olla kavereiden kanssa koko päivän! Ja todettakoon vielä, että omatkin lähisimmät ystäväni ovat vuosikymmenten takaa päiväkodista.
[/quote]
Olen samaa mieltä, minäkään en kykene tarjoamaan lapselleni samanlaista varhaiskasvatusta kuin päiväkoti. Kun siellä on 12 lasta yhden vaihtuvan aikuisen kanssa, armeijamainen kuri, jossa jokainen tekee kaiken samaan aikaan kuin muut oli sitten kyse ulostamisesta tai oksennustaudista, ei ole ehjiä leluja, ei kunnon askartelutarpeita, pieni likainen piha, ei aikaa yksilöllisesti harjoitella taitoja eikä aikuiselta saatua tukea ja turvaa, niin minä en yksinkertaisesti kykene antamaan lapselleni joka päivä yhtä hirveää kokemusta.
[/quote]
Älä viitsi. Päiväkoteja on hyviä ja vähemmän hyviä mutta niiden tuollainen leimaaminen on täysin turhaa.
Terveisin lto, joka palasi viikko sitten töihin ja joka vei lapsensa hoitoon hyvillä mielin, vaikka hoitovapaallakin voisi vielä olla.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:23"]
Minäkin yläkoulun opena tunnistan osan kotihoitolapsista (en toki kaikkia) ihan siksi, että sosiaaliset taidot ovat todella alkeelliset ja kaverisuhteissa ei osata joustaa. Toki en minäkään tiedä, mikä on sitten sen sosiaalisesti kyvyttömän vanhemman osuus. Jos vanhempi on sosiaalisislta taidoiltaan normaali ja lapsi kokee erilaiisia sosiaalisia tilanteita viikottain, osaa solmia ystävyyssuhteita ja hoitaa niitä ja pääsee harjoittelemaan myös isommassa ryhmässä toimimista, niin en näe mitään ongelmaa kotihoidossa.
Toki suosittelen vahvasti eskaria ihan jo siksi, että vaikka lapselle opetettaisiin kotona kaikki mahdolliset taidot (lukeminen, laskeminen, perunoiden kuoriminen jne) niin kotona ei pystytä opettamaan sitä oman vuoron odottelua, työrauhan antamista, toisten kuuntelua, kompromisseja ja jopa pienen hälyn sietämistä. Tälläkin hetkellä minulla on oppilas, jonka mielestä jokaisen oppimistilanteen ja jokaisen tehtävän pitää palvella vain hänen oppimistaan, ei muiden. En yllättynyt, kun kuulin, että on paitsi kotihoidettu, niin ei käynyt myöskään eskaria.
[/quote]
Opettajana täytyy ihmetellä, missä edelleenkin tarvitaan perunankuorimistaitoa. Meille on perunat tulleet kuorittuina jo ainakin 10 vuoden ajan, kilpailutus kun aiheuttaa sen, että ostetaan vain kuorittuja perunoita.
Toiseksi omalla yläasteellani viimeisen viiden vuoden aikana kaikki yhdeksännen luokan parhaan oppilaan stipendin saaneet ovat olleet kotihoidettuja lapsia. Tosin tämä koulu on alueella, jossa akateemisten perheiden suuri osuus saattaa liittyä siihen, että lapsia ei ole tarhattu tarhaamisen vuoksi vaan äidit tai isät ovat katsoneet, että he kykenevät opettamaan lapsilleen paljon niitä asioita, joita päiväkoti ei opeta.
Valitettavasti eskarissa näkee sen, mihin päivähoito pystyy. Vuoron odottelu, työrauhan antaminen, toisten kuuntelu ja kompromissit ovat päiväkodissa hoidetuille täysin mahdottomia asioita. Siellä kun kannustetaan täysin päinvastaiseen toimintaan! Hoitajia on liian vähän, lapsia liian paljon, joten vain äänekäs etuilija saa huomiota. Kotona hoidettu lapsi on saanut huomiota kotona ja kerhoissa ja oppinut, että ihan varmasti hänenkin vuoronsa tulee. Päiväkotilapsi tietää, että ei tule.
[/quote]
Mistähän ihmeestä tuo viimeinen kappale kertoo? Eskarissa ei todellakaan ole tuollaista!
Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikin päiväkodin työntekijä, lastenhoitaja sanoi, että ns. "kotilapset" ovat mukavampia kuin päiväkotilapset. Yllätyin, mutta tunnistan kyllä mistä on kyse...
Oma lapseni meni eskariin. Osasi silloin lukea sujuvasti, oppi 4-vuotiaana. Laskee myös hyvin, kirjoittaa, on harrastuksia ja kavereita niin paljon, ettei ehdi kaikkia tavata.
No täällä yksi sellainen, joka olisi kipeästi tarvinnut päiväkotia ja eskaria, mutta jota kumpaankaan ei viety.
Olen luonteeltani introvertti, olen keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi ja kotikasvatus teki minusta melkoisen pikkuvanhan. Seuraus: olin kouluun mentäessä aivan pihalla sosiaalisissa taidoissa. En pystynyt mitenkään vastaamaan esim. kiusaamiseen, koska en ollut sellaista joutunut kokemaan ja olin opetettu liiankin kohteliaaksi. Osasin lukea ja laskea, mutta muut eivät ja sekin lisäsi erilaisuuttani.
Eli minulle lastentarhat ja päivähoidot olisivat tehneet hyvää. Ekstrovertti, rohkea lapsi löytää paikkansa missä ja milloin vain, mutta minunkaltaisen täytyy opetella, siedättää. No, ihan hyvin minä olen elämässä pärjännyt, ainakin noin näennäisesti, mutta ihmiset ovat jääneet minulle vieraiksi ja olen myös melko arka ihmissuhteissa. Niin ja en ole asperger tai muu vastaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita kommentteja lukematta; lapsi ei tarvitse päiväkotia - älä ihmeessä vie, kun ei ole töiden takia pakko.
Päiväkoti on kehitetty hoitopaikaksi lapsille heidän vanhempiensa työpäivien ajaksi. Vaikka päiväkodissa toteutetaan varhaiskasvatusta, on se kuitenkin karusti ilmaistuna myös "lasten säilöntäpaikka". Päiväkodissa ei ole mitään sellaista, mitä normaalissa kodissa elävä lapsi välttämättä tarvitsisi.
T. Vathaiskasvattaja, Kk, lastenohjaaja, lisäkoulutuksissa erikoistunut pienten lasten emotionaaliseen hyvinvointiin
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 09:55"]
Esikouluun sitten viet.
[/quote]
Hei, ei sekään ole välttämätöntä!
Minun lapsi ei käynyt sen enempää päiväkoteja kuin eskareitakaan, mutta kaikki on sujunut tosi mallikkaasti. Luki täyttä päätä jo 5 vuotiaana ja on tätä nykyä hyvä koulussa ja suosittu kaveri.
Miksi esikoulu on moraalinen pakko??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työharjoittelukokemus päiväkodissa: aamupala, aamupiiri, vapaata leikkimistä, ehkä yhteistä askartelua tai joku peli, sitten ulos leikkimään. Lounas, satuhetki ja päivälepo. Hiljaisella tunnilla vapaata leikkimistä. Välipala, vapaata leikkimistä. Ulos leikkimään, vanhemmat hakevat kotiin. Eskari-ikäsillä aamupuolella oma "tuntinsa", jolloin käydään läpi eskariohjelmaa.
Lyhyessä ajassa selvisi, että koulussa saatu varhaiskasvatuksen teoriaopetus oli silkkaa sanahelinää. Päiväkodin vasut pelkkiä askartelukansioita ja rastiruutuun-papereita, yksilöllistä aikaa lapsille hyvin vähän, mitään erityistä opetusta ei juuri missään. Jos on sellainen kuvitelma, että päiväkoti "varhaiskasvattaa" lapset paremmin kuin lapsen omat vanhemmat, niin lapsia ei kannata hankkia ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:23"]
Minäkin yläkoulun opena tunnistan osan kotihoitolapsista (en toki kaikkia) ihan siksi, että sosiaaliset taidot ovat todella alkeelliset ja kaverisuhteissa ei osata joustaa. Toki en minäkään tiedä, mikä on sitten sen sosiaalisesti kyvyttömän vanhemman osuus. Jos vanhempi on sosiaalisislta taidoiltaan normaali ja lapsi kokee erilaiisia sosiaalisia tilanteita viikottain, osaa solmia ystävyyssuhteita ja hoitaa niitä ja pääsee harjoittelemaan myös isommassa ryhmässä toimimista, niin en näe mitään ongelmaa kotihoidossa.
Toki suosittelen vahvasti eskaria ihan jo siksi, että vaikka lapselle opetettaisiin kotona kaikki mahdolliset taidot (lukeminen, laskeminen, perunoiden kuoriminen jne) niin kotona ei pystytä opettamaan sitä oman vuoron odottelua, työrauhan antamista, toisten kuuntelua, kompromisseja ja jopa pienen hälyn sietämistä. Tälläkin hetkellä minulla on oppilas, jonka mielestä jokaisen oppimistilanteen ja jokaisen tehtävän pitää palvella vain hänen oppimistaan, ei muiden. En yllättynyt, kun kuulin, että on paitsi kotihoidettu, niin ei käynyt myöskään eskaria.
[/quote]
Opettajana täytyy ihmetellä, missä edelleenkin tarvitaan perunankuorimistaitoa. Meille on perunat tulleet kuorittuina jo ainakin 10 vuoden ajan, kilpailutus kun aiheuttaa sen, että ostetaan vain kuorittuja perunoita.
Toiseksi omalla yläasteellani viimeisen viiden vuoden aikana kaikki yhdeksännen luokan parhaan oppilaan stipendin saaneet ovat olleet kotihoidettuja lapsia. Tosin tämä koulu on alueella, jossa akateemisten perheiden suuri osuus saattaa liittyä siihen, että lapsia ei ole tarhattu tarhaamisen vuoksi vaan äidit tai isät ovat katsoneet, että he kykenevät opettamaan lapsilleen paljon niitä asioita, joita päiväkoti ei opeta.
Valitettavasti eskarissa näkee sen, mihin päivähoito pystyy. Vuoron odottelu, työrauhan antaminen, toisten kuuntelu ja kompromissit ovat päiväkodissa hoidetuille täysin mahdottomia asioita. Siellä kun kannustetaan täysin päinvastaiseen toimintaan! Hoitajia on liian vähän, lapsia liian paljon, joten vain äänekäs etuilija saa huomiota. Kotona hoidettu lapsi on saanut huomiota kotona ja kerhoissa ja oppinut, että ihan varmasti hänenkin vuoronsa tulee. Päiväkotilapsi tietää, että ei tule.
[/quote]
Millä ihmeen pikkupaikkakunnalla yläkoulun ope voi tietää kaikkien viimeisen viiden vuoden stipendinsaajien kotihoitotaustasta? Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:59"]Työharjoittelukokemus päiväkodissa: aamupala, aamupiiri, vapaata leikkimistä, ehkä yhteistä askartelua tai joku peli, sitten ulos leikkimään. Lounas, satuhetki ja päivälepo. Hiljaisella tunnilla vapaata leikkimistä. Välipala, vapaata leikkimistä. Ulos leikkimään, vanhemmat hakevat kotiin. Eskari-ikäsillä aamupuolella oma "tuntinsa", jolloin käydään läpi eskariohjelmaa.
Lyhyessä ajassa selvisi, että koulussa saatu varhaiskasvatuksen teoriaopetus oli silkkaa sanahelinää. Päiväkodin vasut pelkkiä askartelukansioita ja rastiruutuun-papereita, yksilöllistä aikaa lapsille hyvin vähän, mitään erityistä opetusta ei juuri missään. Jos on sellainen kuvitelma, että päiväkoti "varhaiskasvattaa" lapset paremmin kuin lapsen omat vanhemmat, niin lapsia ei kannata hankkia ollenkaan.
[/quote]
Onneksi sinä työntekijänä voit toimia toisin ja olla osaltasi kehittämässä varhaiskasvatusta! Käsi sydämellä voin vannoa, että meidän päiväkodissamme toiminta on todella laadukasta!
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:23"]
Minäkin yläkoulun opena tunnistan osan kotihoitolapsista (en toki kaikkia) ihan siksi, että sosiaaliset taidot ovat todella alkeelliset ja kaverisuhteissa ei osata joustaa. Toki en minäkään tiedä, mikä on sitten sen sosiaalisesti kyvyttömän vanhemman osuus. Jos vanhempi on sosiaalisislta taidoiltaan normaali ja lapsi kokee erilaiisia sosiaalisia tilanteita viikottain, osaa solmia ystävyyssuhteita ja hoitaa niitä ja pääsee harjoittelemaan myös isommassa ryhmässä toimimista, niin en näe mitään ongelmaa kotihoidossa.
Toki suosittelen vahvasti eskaria ihan jo siksi, että vaikka lapselle opetettaisiin kotona kaikki mahdolliset taidot (lukeminen, laskeminen, perunoiden kuoriminen jne) niin kotona ei pystytä opettamaan sitä oman vuoron odottelua, työrauhan antamista, toisten kuuntelua, kompromisseja ja jopa pienen hälyn sietämistä. Tälläkin hetkellä minulla on oppilas, jonka mielestä jokaisen oppimistilanteen ja jokaisen tehtävän pitää palvella vain hänen oppimistaan, ei muiden. En yllättynyt, kun kuulin, että on paitsi kotihoidettu, niin ei käynyt myöskään eskaria.
[/quote]
Opettajana täytyy ihmetellä, missä edelleenkin tarvitaan perunankuorimistaitoa. Meille on perunat tulleet kuorittuina jo ainakin 10 vuoden ajan, kilpailutus kun aiheuttaa sen, että ostetaan vain kuorittuja perunoita.
Toiseksi omalla yläasteellani viimeisen viiden vuoden aikana kaikki yhdeksännen luokan parhaan oppilaan stipendin saaneet ovat olleet kotihoidettuja lapsia. Tosin tämä koulu on alueella, jossa akateemisten perheiden suuri osuus saattaa liittyä siihen, että lapsia ei ole tarhattu tarhaamisen vuoksi vaan äidit tai isät ovat katsoneet, että he kykenevät opettamaan lapsilleen paljon niitä asioita, joita päiväkoti ei opeta.
Valitettavasti eskarissa näkee sen, mihin päivähoito pystyy. Vuoron odottelu, työrauhan antaminen, toisten kuuntelu ja kompromissit ovat päiväkodissa hoidetuille täysin mahdottomia asioita. Siellä kun kannustetaan täysin päinvastaiseen toimintaan! Hoitajia on liian vähän, lapsia liian paljon, joten vain äänekäs etuilija saa huomiota. Kotona hoidettu lapsi on saanut huomiota kotona ja kerhoissa ja oppinut, että ihan varmasti hänenkin vuoronsa tulee. Päiväkotilapsi tietää, että ei tule.
[/quote]
Millä ihmeen pikkupaikkakunnalla yläkoulun ope voi tietää kaikkien viimeisen viiden vuoden stipendinsaajien kotihoitotaustasta? Porvoossa?
[/quote]
Näinpä... Jos kyseessä on tosiaan noin pieni paikkakunta, ei siellä varmasti päivähoitoa edes järjestetä päiväkodeissa vaan perhepäivähoitajilla. Jostain syystä kotiäidit alkavat aina ihan tosissaan satuilla näissä pk-keskusteluissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. He tulevat saamaan rauhallinen, omatahtosen lapsuuden ilman järjetöntä melua kokojan. Saavat aikuisen huomiota ja voivat elää ilman armotonta kelloa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:14"]Ei tarvitse!
Mä aloitin päiväkodissa hädin tuskin 1-vuotiaana, eikä musta mitään erityisen sosiaalista ihmistä kasvanut. Toisin kuin oma poikani, joka aloitti nyt eskarin ja on tähän asti ollut kotihoidossa - häntä sosiaalisempaa, taitavampaa ja reilumpaa kaveria saa hakea!
[/quote] Väität siis, että kotihoidosta kasvaa sosiaalisia ihmisiä ja päiväkodista huonoja ja epäsosiaalisia?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 09:54"]
Ihan ok. Ainoa juttu on että eskarissa täytyy sitten oppia alusta pitäen isossa ryhmässä oleminen, mutta oppii sen sielläkin.
[/quote]
En oikein usko että isossa ryhmässä toimiminen on opittua, olen 30v enkä vielläkään tykkää olla isossa ryhmässä, lisäksi mitä osaamista siinä on, siellä ollaan missä muutkin, tehdään mitä käsketään, se kuinka mukavalta se tuntuu on luonteesta kiinni. Päsmärit tykkäävät, tarkkailijat ei niinkään.
[/quote]
no kyllähän se nyt lapselle on eri asia olla parinkymmenen muun lapsen kanssa vs kaksi äidin kanssa, noin kärjistetysti. Pitäähän siinä oppia, ettei saa koko ajan huomiota, omaa vuoroa odotetaan, ohjeitanoudatetaan etc.,.
[/quote]
Aijaa, meillä kyllä joutuu odottamaan omaa vuoroaan sisarusten takia, tai jos juttelen jonkun kanssa niin lapsi joutuu odottamaan, ja ohjeitakin joudutaan kotona noudattamaan ihan arkijutuissa, onhan se tietty eri olla 20 muun kanssa mutta ei siinä mitään opettelua tarvita... riippuu tietenkin kasvatustavoista millainen lapsesta kehittyy, en oikein ymmärrä miten nämä virinehoitoon vievät lapsiaan kasvattaa jos pitää mennä päiväkotiin opettelemaan perusasioita..
[/quote] 3-vuotiaan tulisi osata jo kellonajat ja muita eskari- ja koulujuttuja mennessään päiväkotiin? Jos menee vaikka 2-3-vuotiaana tarhaan, pitäisikö tosiaan osata taitoja eli "perusasioita"?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 12:10"]Jep, tuolla hyvää pohdintaa asiasta: http://sixpack6pack.blogspot.fi/
[/quote]
Päivähoidosta? :o
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:59"]Työharjoittelukokemus päiväkodissa: aamupala, aamupiiri, vapaata leikkimistä, ehkä yhteistä askartelua tai joku peli, sitten ulos leikkimään. Lounas, satuhetki ja päivälepo. Hiljaisella tunnilla vapaata leikkimistä. Välipala, vapaata leikkimistä. Ulos leikkimään, vanhemmat hakevat kotiin. Eskari-ikäsillä aamupuolella oma "tuntinsa", jolloin käydään läpi eskariohjelmaa.
Lyhyessä ajassa selvisi, että koulussa saatu varhaiskasvatuksen teoriaopetus oli silkkaa sanahelinää. Päiväkodin vasut pelkkiä askartelukansioita ja rastiruutuun-papereita, yksilöllistä aikaa lapsille hyvin vähän, mitään erityistä opetusta ei juuri missään. Jos on sellainen kuvitelma, että päiväkoti "varhaiskasvattaa" lapset paremmin kuin lapsen omat vanhemmat, niin lapsia ei kannata hankkia ollenkaan.
[/quote]
Onneksi sinä työntekijänä voit toimia toisin ja olla osaltasi kehittämässä varhaiskasvatusta! Käsi sydämellä voin vannoa, että meidän päiväkodissamme toiminta on todella laadukasta!
[/quote]
Kyseessä oli arvostettu päiväkoti, paikka oli upea, henkilökunta oikein pätevää ja mukavaa, kaikki kyllä tehtiin sydämellä ja taiten. Mutta kun riisuu kaiken ylimääräisen ja miettii varsinaista varhaiskasvatusta, niin mitä jää käteen? Tosiasia vaan on se, että jokainen fiksu aikuinen ihminen/vanhempi, jolla on realistinen käsitys lapsen kehityksestä, kasvusta ja tarpeista kykenee samaan ja jopa parempaan kuin päiväkodit. Niitä on täysin turha nostaa gloriaan jollakin varhaiskasvatuslöpinällä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:23"]
Minäkin yläkoulun opena tunnistan osan kotihoitolapsista (en toki kaikkia) ihan siksi, että sosiaaliset taidot ovat todella alkeelliset ja kaverisuhteissa ei osata joustaa. Toki en minäkään tiedä, mikä on sitten sen sosiaalisesti kyvyttömän vanhemman osuus. Jos vanhempi on sosiaalisislta taidoiltaan normaali ja lapsi kokee erilaiisia sosiaalisia tilanteita viikottain, osaa solmia ystävyyssuhteita ja hoitaa niitä ja pääsee harjoittelemaan myös isommassa ryhmässä toimimista, niin en näe mitään ongelmaa kotihoidossa.
Toki suosittelen vahvasti eskaria ihan jo siksi, että vaikka lapselle opetettaisiin kotona kaikki mahdolliset taidot (lukeminen, laskeminen, perunoiden kuoriminen jne) niin kotona ei pystytä opettamaan sitä oman vuoron odottelua, työrauhan antamista, toisten kuuntelua, kompromisseja ja jopa pienen hälyn sietämistä. Tälläkin hetkellä minulla on oppilas, jonka mielestä jokaisen oppimistilanteen ja jokaisen tehtävän pitää palvella vain hänen oppimistaan, ei muiden. En yllättynyt, kun kuulin, että on paitsi kotihoidettu, niin ei käynyt myöskään eskaria.
[/quote]
Opettajana täytyy ihmetellä, missä edelleenkin tarvitaan perunankuorimistaitoa. Meille on perunat tulleet kuorittuina jo ainakin 10 vuoden ajan, kilpailutus kun aiheuttaa sen, että ostetaan vain kuorittuja perunoita.
Toiseksi omalla yläasteellani viimeisen viiden vuoden aikana kaikki yhdeksännen luokan parhaan oppilaan stipendin saaneet ovat olleet kotihoidettuja lapsia. Tosin tämä koulu on alueella, jossa akateemisten perheiden suuri osuus saattaa liittyä siihen, että lapsia ei ole tarhattu tarhaamisen vuoksi vaan äidit tai isät ovat katsoneet, että he kykenevät opettamaan lapsilleen paljon niitä asioita, joita päiväkoti ei opeta.
Valitettavasti eskarissa näkee sen, mihin päivähoito pystyy. Vuoron odottelu, työrauhan antaminen, toisten kuuntelu ja kompromissit ovat päiväkodissa hoidetuille täysin mahdottomia asioita. Siellä kun kannustetaan täysin päinvastaiseen toimintaan! Hoitajia on liian vähän, lapsia liian paljon, joten vain äänekäs etuilija saa huomiota. Kotona hoidettu lapsi on saanut huomiota kotona ja kerhoissa ja oppinut, että ihan varmasti hänenkin vuoronsa tulee. Päiväkotilapsi tietää, että ei tule.