ENSIN naimisiin, SITTEN lapset?

Kannattaa pohtia näitä asioita valmiiksi. Meillä ne tulivat aivan yhtäkkiä eteen ja jouduimme pitämään " hätäkokouksen" miehen kanssa, että mitä näistä asioista kerrotaan? Muutaman viikon kesti se teholyselykausi ja sitten pikkuhiljaa laantui. Aina joskus, ihan yhtäkkiä, arvaamatta voi takapenkiltä kuulua " äiti, milloin sinä kuolet? Oletko sinä jo vanha? Miksi ihminen kuolee? Mihin se sitten menee?" Ja vastaus pitää olla heti :)



ap

Minulle ja miehelleni on ihan itsestään selvää, että ensin naimisiin, sitten lapset. Olemme molemmat kristityistä kodeista, itse olemme ns. tapakristittyjä, mutta pidämme uskonnollisia asioita arvossa. Seurustelimme kaksi vuotta, menimme naimisiin ja muutimme silloin myös yhteen. Olimme kuusi vuotta naimisissa, ennen kuin aloimme edes harkita lasten tekoa. Meidän ajatusmaailmassa ei olisi voinut olla muunlaista vaihtoehtoa. Kaipa asiaa edesauttoi myös se, että olimme todella rakastuneita ja sielunkumppaneita (edelleenkin, nyt 10 v. naimisissa). Molemminpuolinen luottamus on aina ollut todella vahvaa ja ei meitä tule koskaan mikään muu kuin kuolema erottamaan. Moni varmasti pitää ajatusta naiivina, mutta olemme menneet naimisiin reilusti yli kaksikymppisinä ja seurustelleet muidenkin kanssa ja nähneet elämää muutenkin. Eli kyse ei ole siitä, ettei " paremmasta" tietäisi.

..Ja valitettavasti kun meillä ei mene läpi se, että ihmiset kuolevat vasta sitten tosi vanhoina. Toisaalta tuosta johtuen me ei miehen kanssa olla ainoat, jotka kertovat kuolemasta. Todennäköisesti nuo enkelit ovat se, minkä kautta hommaa puretaan.



*10*

olen sanonut esikoiselle, että kyllä joskus lapsiakin kuolee, mutta samalla korostanut, että se on hyyyyvin harvinaista(että ei tule pelkoa). Ja sitten kertonut, että niillä lapsilla on hyvä ja turvallinen olo oman enkelinsä kanssa.



Noissa kysymyksissä on se paha puoli, että ne ei lopu koskaan. Yhteen kysymykseen kun keksii vastauksen, siitä seuraa jo jatkokysymys. Saa olla aika ovela, että siitä sarjatulesta selviää kunnialla läpi :)



Toisaalta kyllä tuntuu tyhmältä kertoa noita enkelijuttuja, kun ei niihin oikein usko, mutta kyllä se näyttäisi lapsen kannalta olevan parempi vaan satuilla.



Nyt todellakin pitää jo tehdä muutakin, kuin vain roikkua koneella. Olen sairaslomalla, joten ehkä pitäisi hiukan levätäkin...Voin kyllä myöhemmin vielä käydä katsomassa, onko uutta keskustelua vielä syntynyt. Hei vaan!



ap

Teidän valintanne tuntuu olevan teille se ainoa oikea tapa ja hyvä niin. Saanko kuitenkin kysyä, mitä tarkoitat, kun sanot, että ette ole uskovaisia(meniköhän se noin...?), mutta pidätte kristinuskoa arvossa?

Siis uskotteko jumalaan?



ap, saivartelija :)

MITÄ HELVETIN väliä sillä on, menetkö ensin naimisiin ja teet sitten ne kaksi lasta ja hankit perheauton. Vai saatko ensin lapsen tai kaksi, hankit auton tai olet hankkimatta ja menet sitten aikanaan naimisiin tai jätät menemättä.



Voi herran jestas.

Miksi nykyaikana pitäisi suhtautua avioliittoon yhtään sen vähäisemmin kuin ennen vanhaan? Miksi nykyään kahden ihmisen sitoutumista toisiinsa ei saisi arvostaa?



Avioliitto on edelleen se tapa, jolla kaksi toistensa kanssa loppu elämän viettävää ihmistä voi asian tuoda julki ja saada liitolleen yhteiskunnan ja halutessaan Jumalan hyväksynnän.



Minä lähtisin purkamaan tätä asiaa ihan sieltä toisesta päästä, eli MIKSI ei mentäisi eka naimisiin ja sitten vasta lapset? Naimisiin meno on kahden ihmisen vakaasti harkittu päätös. Sitä ei voi tehdä vahingossa eikä yhtä äkkiä hetken mielijohteesta. Lapsen voi saada kyllä alulle tuolla tavoin... Eli se siitä, että lapsi sitoo enemmän yhteen kuin avioliitto... Kyllä se sitoumus pitää lähteä PUOLISOIDEN väliltä, lapsen tehtävänä ja tarkoituksena ei ole yhdistää vanhempiaan vaan saada syntyä vanhempien hyvään ja sitoutuneeseen suhteeseen. Sitä en sano, etteikö avoliitossa olevat voisi olla sitoutuneita, toki voivat. Mutta eivät kuitenkaan niin sitoutuneita, että olisivat sen halunneet julki tuoda ja vahvistaa virallisesti.



Eli miksi ei edelleen mentäisi ensiksi naimisiin ja hankittaisin sitten vasta lapsia?

ei siihen pappiakaan tarvita, eikä kirkkoa.



Avioliitto on ennenkaikkea oikeudellinen sopimus. Olisi todella hyvä jos useammat solmisivat avioliiton ennen lasten hankkimista, se olisi koko perheen turva.

Vierailija:

Minua kiinnostaa, että miksi ap ja joku muu näkee asetelmassa " lapset vasta avioliittoon" jotain mätää.

Keskustelu vähän karkasi tästä alkuperäsestä..-) En näe tässä pahaa, en toisaalta pidä sitä myöskään pakollisena. Itse en halunnut raskausaikana miettiä naimisiin menoa. Oltiin kyllä oltu kihloissa jo jonkin aikaa ja siis päätetty mennä naimisiin sitten joskus. Lasten synnyttyä hetki tuntui oikealta.

Mutta siis avioliitto on ihana asia ja tosiaan halusin naimisiin mieheni kanssa. Vaikkei lapsia olisi vielä tullutkaan, olisi naimisiin meno varmasti tulut ajankohtaiseksi. Avioliitto on hieno asia, kunhan sitä halutaan oikeista syistä. Liian moni tuttavapiirissä sotkenut elämänsä, kun on välttämättä haluttu häät ja sen jälkeen huomattu, ettei se avioliitto kuitenkaan oikein innosta. Ja taas mä oon aiheesta sivussa..*prkl:)*

*10*

mikäs sen armollisempaa?

lapsia syntyisi vielä vähemmän ja osa niistä syntyneistä tulisi olemaan avioerolapsia. Onko tämä nyt sitten sen parempi vaihtoehto ??

Onko teillä(kin) kaksoset?



ja sitten ihan yleisesti avioliiton arvostamisesta..miksi ihmeessä avioliittoa pidettäisiin samassa arvossa kuin ennen..ennen kai avioliitoista vähän useampi kuin puolet sentään säilyi ehjänä..eli nykyään ei voi oikein puhua avioliitosta yleisellä tasolla siihen tyyliin, että kun kaksi ihmistä on elämänsä loppuun yhdessä.. Itse sain 3 lasta ensin, sitten vasta mentiin naimisiin, maistraatissa oman perheen kesken, vaikka uskonkin Jumalaan..

Niin sen kuuluu ollakin. Lapset hankitaan kun pappi on sanonut aamenen ja siunannut parin liiton. Näin meillä tehtiin. Mies ei ikimaailmassa olisi tunnustanut omaa lastaan. Sen suurempaa häpeää ei kuulemma ole. Minusta se olisi myös ollut kamalaa, ihan kuin olisi joku hutsu joka makaa kaikkien kanssa.

Olimme olleet kihloissa jo monta vuotta ja aina oli joku syy miksi emme voineet juuri silloin mennä naimisiin (ensin koulut loppuun, ensin oma koti, ensin hyvä työpaikka...). Kun esikoinen sitten syntyi niin menimme ristiäistilaisuudessa myös naimisiin.

Vierailija:

Onko teillä(kin) kaksoset?

On kaksoset. Sano nyt vielä, että oot kirjotustyylistä tunnistanu mut monikkopuolelta..? (ei ollenkaan mahdotonta ja toisaalta samojen asioiden puolesta olen kyllä ihan nimimerkillä ja omalla pärställäkin, joten eipä ole suurta vahinkoa käynyt..:))

*10*

Sitoutua voi toiseen muutenkin ja avioliitto ei siis tarkoita sitoutumista,vaan itsehän sellainen päätös pitää tehdä.



Itseä ahdistaa jollain tapaa nykyiset häät,koska niistä haetaan usein vain juhlan tuntua ja romantiikkaa,en kiellä ettei sitä saisi olla siinä päivässä,mutta asian tarkoitus on usein unohtunut.

En ole tunnistanut, pisti vaan korvaan tuo monikkomuoto, kun itselläkin tuplat on.. =)



Aika vähän oon ton monikkopuolen kanssa ollut tekemisissä, enkä aio alkaa tutkimaan, josko sieltä jonkun tunnistaisi.. ;) Toiset monikkoperheet aina vaan tavallaan " sykähdyttää" .

Taas aika samoilla lonjoilla 10 kanssa. En minäkään näe mitään mätää tuossa " lapset vasta avioliittoon" -järjestyksessä. Ilman muuta sekin on aivan hyvä tapa tehdä asiat. Aloitukseni ensimmäinen ajatus oli, että miksi vielä tänäkin päivänä ajatellaan, että " asiat tehdään väärässä järjestyksessä" , jos lapsi tulee ensin ja sitten vasta mennään naimisiin.



Tämä seuraava tekstinpätkä kirjoituksessasi hiukan kyllä tökkäsi:

" Sitä en sano, etteikö avoliitossa olevat voisi olla sitoutuneita, toki voivat. Mutta eivät kuitenkaan niin sitoutuneita, että olisivat sen halunneet julki tuoda ja vahvistaa virallisesti."



Ymmärrätkö, että kaikki eivät todella kaipaa sitä virallista vahvistusta ja julki tuomista suhteelleen? Jos he eivät kaipaa jumalan siunausta liitolleen, eikä lailliset asiat ole niiiin tärkeitä, miksi ihmeessä vain sen virallisuuden vuoksi mennä naimisiin??



Itse siis olen naimisissa, mutta ymmärrän kyllä susipareja oikein hyvin.



Ja 10:lle vielä. Ap on itse sen verran haahullut aiheesta toiseen, että ei kai sen väliä, miten sinä täällä riehut...? :D :D

Minäkin olen huomannut tuon saman, että monilla kiiluu silmissä vain ne kauhean hirveä mahtavan isot häät, jossa saa liihottaa prinsessamekko päällä huomion keskipisteenä ja morsiusneitojen mekot ja servietit on sävy sävyyn. Ja sitten kun häät on ohi, ei arki suju. Kuinkahan moni (varsinkin nainen) sokaistuu häähumusta ja unohtaa sen todellisen naimisiinmenon syyn, sen miehen, jonka on valinnut? Aina välillä näihin " tättähäärin" törmää. Yhdellä pariskunnalla meni megalomaanisista häistä 4 kk saada eropaperit vetämään....hip hei!



ap

" ...tuntuu, että asian tarkoitus vaan on unohtunut." Eri ihmisillä on eri tarkoitus avioliitolle. Kaikille se ei ole uskonnollinen.

Vierailija:

Niin sen kuuluu ollakin. Lapset hankitaan kun pappi on sanonut aamenen ja siunannut parin liiton. Näin meillä tehtiin. Mies ei ikimaailmassa olisi tunnustanut omaa lastaan. Sen suurempaa häpeää ei kuulemma ole. Minusta se olisi myös ollut kamalaa, ihan kuin olisi joku hutsu joka makaa kaikkien kanssa.