ENSIN naimisiin, SITTEN lapset?

Olen pahoillani, että sait tuollaisen kuvan minusta. Ehditkö lukea viestin nro 44, ennen kuin tuon viestisi kirjoitit?



Jos tapaisimme tosi elämässä, olen aika varma, että et pitäisi minua ylimielisenä. Olen ihan aidosti kiinnostunut eri ihmisten mielipiteistä ja siitä kuinka he uskovat. En ollenkaan sano, että omat tapani olisivat ne ainoat oikeat! Kuten nro 44 viestissäni kirjoitin, minulla on tapana tempautua keskusteluun ja unohdan kirjoittaa siten, että muut saisivat minusta oikeanlaisen kuvan. Ehkäpä ulosantiani pitäisi kehittää reilusti, heikolla tolalla taitaa olla.



En istu nokka pystyssä, en tuhahtele kenellekään. Minusta erillä lailla ajattelevat ja uskovat ihmiste on elämän suola! Päivän piristyksiähän nämä ovat, kun saa hiukan ajattelemista ja ihmettelemistä :)



ap

Vierailija:

Mutta valitettavasti oma mielipiteesi paistaa läpi, ja sille ei voi mitään, että sillä on vaikutusta myös kasvatuksessasi. Se että et ymmärrä tässä keskustelussa joidenkin mielipiteitä ja kasvatusta, tulee tapahtumaan myös omalla kohdallasi.

Saman mielipiteen välität myös lapsillesi, vaikket tekisi sitä tieten tahtoen.

Tästä syystä luotan uskonnoista kertomisen aivan muille kuin itselleni. Perusteet hallitsen minäkin, mutta tottakai lapset huomaisivat puheistani, että pidän niitä vain mielenkiintoisina tarinoina. Tietysti vanhempien aatteet näkyvät lapsille ja siksi kerhot, koulu ja jotkut sukulaiset ovat huomattavasti parempia kertomaan näistä asioista.

Usko tai älä, ymmärrän kyllä että mielipiteitä on monia. Uskonto ei ole helpoin aihe. En lähde tuomitsemaan muita, tällainen nettikeskustelu tuo vain asiat aina aika kärkkäästi esiin.

Moni on ihmetellyt mun kirkkoonkuulumattomuutta ja olen tosiaan miettinyt asian ja joutunut perustelemaan sitä ihmisille, jotka sanovat suoraan, että kuuluvat kirkkoon, jotta saavat kirkkohäät ja ristiäiset. Noin saa toki tehdä, mutta jos nämä ihmiset ihmettelevät mun vakaumusta, niin kai mulla on myös oikeus kritisoida heidän käytöstään?-)

On maailmassa monta ihmeellistä asiaa.. Ja yksi näistä on mulle se, että jos ei usko, niin miksi ihmeessä haluaa papin siunauksen avioliitolle? Tähän päivään mennessä en ole kuullut yhtään järkevää perustelua. (en siis lue järkeväksi perusteluksi sitä, että isot kirkkohäät on niin kivat..)

*10*

V

On maailmassa monta ihmeellistä asiaa.. Ja yksi näistä on mulle se, että jos ei usko, niin miksi ihmeessä haluaa papin siunauksen avioliitolle? Tähän päivään mennessä en ole kuullut yhtään järkevää perustelua. (en siis lue järkeväksi perusteluksi sitä, että isot kirkkohäät on niin kivat..)



*10*

[/quote]

Ja vaikka ei olisikaan varsinaisesti uskossa, voi silti uskoa Jumalaan.

Vierailija:

Ja vaikka ei olisikaan varsinaisesti uskossa, voi silti uskoa Jumalaan.

? Taas näitä ihmeellisiä asioita. Eikö uskossa olo ole nimenomaan Jumalaan uskomista? Kaikki muu on vain sivutuotetta sille. Anteeksi typeryyteni, tämä oli vain ateistin ajatus..-)

*10*

Vierailija:

Vierailija:

Ja vaikka ei olisikaan varsinaisesti uskossa, voi silti uskoa Jumalaan.

? Taas näitä ihmeellisiä asioita. Eikö uskossa olo ole nimenomaan Jumalaan uskomista? Kaikki muu on vain sivutuotetta sille. Anteeksi typeryyteni, tämä oli vain ateistin ajatus..-)

*10*

Minäkin uskon Jumalaan, mutta sen takia en jätä meikkaamatta, tukkaani värjäämättä, ehkäisyä käyttämättä jne

Voisin jokaiseen viestiisi laittaa myös " ap" alle :D Sinulla on samanlaiset ajatukset ja huomattavasti parempi ulosanti kuin minulla.

Lasten uskonnollisen kasvatuksenkin suhteen on ihan samanlasiet ajatukset ja suunnitelmat. Minäkin haluan, että lapseni tietävät kristinuskosta ja oppivat ymmärtämään ja kunnioittamaan ympärillään eläviä ihmisiä, olipa uskonto heillä mikä hyvänsä.



Olen myös usein kuullut tuon " menemme kirkossa naimisiin, koska haluamme isot häät" Täh?? Papin aamenko ne isot häät takaa? Yksikin tuttavani muistaa joka kerta tavatessamme mainita, että kuuluvat kirkkoon vain siksi, että saivat mennä siellä naimisiin ja voivat kastaa lapset. Sitten eroavat, kun lapset on kastettu....ööö....:D



ap

En tunne yhtään kiihkouskovaista, jos sitä tarkoitit. En silti pidä heitä yhtään enempää uskovaisina kuin sitä, joka hiljaa itsekseen sanoo iltarukouksen itsekseen. Jokainen tulkitsee uskoaan omalla tavallaan ja toiset ottavat nuo ulkoiset seikat hyvinkin tarkasti. Ei sillä, se heille sallittakoon, mutta ei se vähennä näiden muiden uskoa. Mutta siis kuten sanoin, olen ateisti, joten mulla varmasti jää tässä nyt jotain todella olennaista tajuamatta..-)



AP: Kiva, kun joku tajuaakin mun höpinöitä ja on samoilla linjoilla. Onnea valitsemallenne tielle, ei ole aina ihan helppoa. Paskaa tulee kyllä niskaan, kun tekee asiat yhtään eri tavalla kuin valtaväestö, mutta pikku seikkojahan nuo..-)

Vierailija:

En tunne yhtään kiihkouskovaista, jos sitä tarkoitit. En silti pidä heitä yhtään enempää uskovaisina kuin sitä, joka hiljaa itsekseen sanoo iltarukouksen itsekseen. Jokainen tulkitsee uskoaan omalla tavallaan ja toiset ottavat nuo ulkoiset seikat hyvinkin tarkasti. Ei sillä, se heille sallittakoon, mutta ei se vähennä näiden muiden uskoa. Mutta siis kuten sanoin, olen ateisti, joten mulla varmasti jää tässä nyt jotain todella olennaista tajuamatta..-)

AP: Kiva, kun joku tajuaakin mun höpinöitä ja on samoilla linjoilla. Onnea valitsemallenne tielle, ei ole aina ihan helppoa. Paskaa tulee kyllä niskaan, kun tekee asiat yhtään eri tavalla kuin valtaväestö, mutta pikku seikkojahan nuo..-)

ehkä se joihinkin henkilöihin pätee. Mutta eroa siinä siitä huolimatta on, sinä et sitä näe koska et halua nähdä.

minusta on kivaa olla naimisissa ja että mieheni esittelee minut vaimonaan;)

avioliitto tuo sitä laillista turvaa ja minulle se tarkoittaa lopunikäistä sitoutumista toiseen...se,että toteutuuko se,en tiedä enkä jaksa sellaisella päätäni vaivata...ikinä ei tiedä mitä elämässä käy..



en usko jumaliin enkä saatanoihin,menimme naimisiin maistraatissa ilman uskonnollisia vihkikaavoja..





meillä ei ollut lapsia edes suunnitteilla kun menimme naimisiin..vasta vuosia sen jälkeen asia tuli meillä puheeksi.

nyt yksi lapsi

Kun kaksi AIKUISTA kokee kuuluvansa yhteen ja haluavat sitoutua omaan pariinsa, he menevät naimisiin. He menevät naimisiin rakkaudesta ja HALUSTA jakaa elämänsä toisen kanssa. Avioliitto on kahden järkevän aikuisen liitto, niin rahallisesti, fyysisesti ja etenkin psyykkisesti.



Tämän vahvan sitoutumisen jälkeen pari luonnollisesti haluaa yrittää perheenkasvatusta.



Tällaisen parin avioliitto perustuu kahteen ihmiseen, jotka haluavat kuulua toisilleen, joiden suhde on tärkeä alusta loppuun asti. Tällaisen parin avioliitto ei perustu " vahingonlaukaukseen" , ei perustu miehen pakkokosintaan vaimon ollessa raskaana, ei perustu lasten ihmettelyyn miksi äidillä on eri sukunimi.

Mukava tosiaan törmätä samanhenkiseen ihmiseen. Voi, kun tuolla todellisessakin elämässä olisi meidänlaisillemme joku yhteisö, kirkon korvike :D



Minä tosissaan nyt harkitsen näiden nettikeskustelujen lopettamista, olen itsekin sen huomanut, että en saa itseäni tähän kirjoitukseen samoin, kuin mitä oikeasti olen. Minusta saa paljon tylymmän, kaikkitietäväisen ja musta-valkoisen kuvan viestieni perusteella. Harmillista sinänsä, kun neti on kuitenkin niin hieo mahdollisuus keskustella aroistakin asioista anonyymisti, esim. juuri nämä uskonasiat ovat sellaisia.



Ehkä tämä meidän tie ei ole yhtä " vaivaton" kuin seurakuntaan kuuluvilla, mutta en osaa nähdä muutakaan vaihtoehtoa. Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi ; ) Onneksi on tosiaan tuo äitee, joka sitten pitää huolen muksujen kristinuskoon tutustuttamisesta, se helpottaa tietenkin.



Mukavaa kevättä ja elämäntaivalta sinulle ja perheellesi! Mielenkiinnolla jäämme siis odottamaan, miten lapset paikkansa maailmasta löytävät, minkälaiset elämänpolut valitsevat. Tuuriakin tarvitaan!



ap

kiinnostaisi kuulla, mitä te ap ja 10(?) ajattelette tapahtuvan kuoleman jälkeen..ja siis lähinnä siinä mielessä, että kerrotteko sitten lapsillennekin, kun joku kuolee/lapsi pelkää ja kyselee kuolemasta, että sitten haudataan maahan ja madot syö, eikä koskaan enää ole mitään..?

Kiitos samoin!



Toivottavasti joskus törmätään muissakin merkeissä.



*10*

Vierailija:

kiinnostaisi kuulla, mitä te ap ja 10(?) ajattelette tapahtuvan kuoleman jälkeen..ja siis lähinnä siinä mielessä, että kerrotteko sitten lapsillennekin, kun joku kuolee/lapsi pelkää ja kyselee kuolemasta, että sitten haudataan maahan ja madot syö, eikä koskaan enää ole mitään..?

Kova kysymys. En vielä ole joutunut miettimään, mitä lapsille kerron. En kai oikein tiedä itsekään. Lapsien kohdalla pitää ainakin sanat valita aika tarkkaan.

Madot ei syö, kun tosiaan mulle ei ole tiedossa hautajaisia tai hautaa.

*10*

10, miten olet järjestänyt/järjestät " ruumiisi hävityksen" ? Kuulostaapa kamalalta.. ;)

Mutta vastataan nyt, poltetaan (sen jälkeen kun on kaikki käyttökelposet elimet leikelty irti..) ja tuhkat mereen. Ei se oikeasti ole niin kauheaa kuin miltä saattaa Susta kuulostaa. Se voi oikeasti olla ihan kaunis ' tilaisuus' , jossa vain rakkaimmat ihmiset paikalla. Kamalampia mun mielestä ns. perinteiset hautajaiset on, mutta nyt lähtee jo niin sivuraiteille, että olen fiksu ja suljen suuni.



*10*

Hei mä tarkotin sillä " kuulostaapa kamalalle" tota omaa kysymystäni.. En yhtään epäile, etteikö kyseinen tilaisuus olisi monin verroin kepeämpi, kuin perinteiset hautajaiset..

" Tää nyt menee jo ihan aiheen vierestä, mutta..

kiinnostaisi kuulla, mitä te ap ja 10(?) ajattelette tapahtuvan kuoleman jälkeen..ja siis lähinnä siinä mielessä, että kerrotteko sitten lapsillennekin, kun joku kuolee/lapsi pelkää ja kyselee kuolemasta, että sitten haudataan maahan ja madot syö, eikä koskaan enää ole mitään..? "



Eipä minua haittaa, että aihe rönsyilee. Oikeastaan hauskempi vaan niin päin :)



Juuri tuota kysymääsi asiaa pohdittiin miehen kanssa kuumeisesti n. 10 kk takaperin. Esikoinen oli alkanut kysellä kuolemasta, ja se tuntui pelottavan häntä. Pohdimme, miten hänelle kertoisimme asioita.



Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen " enkeli-teoriaan" . Koska lapsemme tuntui truolloin (hiukan alle 4v) olevan hiukan kauhuissaan, emme voineet vaan sanoa, että ihminen kuolee, elämä loppuu, ruumis haudataan ja madot syövät. Niin kuitenkin itse ajattelemme sen olevan.



Eli, kerroimme, että kun ihminen kuolee, ruumis haudataan. Ihminen ei tunne kipua eikä surua eikä ikävää. Ruumis jää maan alle, mutta enkeli (jokaisella on oma henkilökohtainen enkelinsä, jolle voi huolia kertoa ja joka auttaa vaaranpaikoissa ja kulkee elämässä mukana) tulee ja poimii kuolleen hoiviinsa. Enkelien kanssa on turvallista ja mukavaa olla.Enkelit ovat kuolleita omaisiamme ja tuttujamme. Enkeli ei tosin vie taivaaseen tai pilven päälle kertomuksissa. Jos lapsi sitä kysyy joskus, mihin enkeli vie, kerromme, että enkelien kanssa ehdään ihan mukavia arkipäivän asiota. Leikitään ja paistetaan makkaraa metsässä ja sellaista ;D



Tuo tarina vieläkin taistelee minua vastaa, koska en oikeasti usko ihan noin. Mutta miksi valitsimme enkeli-tarinan? Koska elämme kristinuskon keskellä, jossa enkelit on tuttu asia. Lapsi näkee enkelin kuvia tarhassa, kauppojen ikkunoissa, joulun aikaankin puhuvat enkeleistä. Siis lapsella on jotain tuttua, johon uskoa ja luottaa. Ajattelen, että ei uskovaisen perheen lapsillakin on hyvä olla olemassa joku, johon lapsi saa uskoa.



Vanhemmiten sitten voi keskustella asioista eri kanteilta, ottaa mukaan hiukan " raadollisempiakin" näkökulmia, mutta en näe mitään syytä olla kieltämättä 4-vuotiaalta uskoa enkeleihin. Kävinhän minäkin pyhäkoulussa ja " uskoin" jumalaan, ja silti hyvin kävi, agnostikko tuli ;D



ap

Jutustellaan nyt kaikesta, mitä mieleen tulee.



Niin, tuossa äskeisessä viestissä kerroin vain maahan hautaamisesta, kun lapsi on siitä vain kysellyt. Polttohautauksesta kun ei varmasti edes tiedä mitään...no, itseni myöskin toivon polttohaudattavan. Tuhkat voi kipata vaikka roskikseen, jos haluaa. Oikeasti, minulle sillä ei ole mitään väliä. Jos omaiset haluavat sirotella jonnekin, niinkuin muistopaikakseen tai muuten, siitäpä vaan sitten. Metsään tai mereen, ihan sama minulle.



Tuo enkeli-tarina on näyttänyt olevan tyydyttävä ja rauhoittava esikoiselleni. Pitkään aikaan hän ei ole kysynyt mitään kovin kinkkisiä. Jouluna veimme hautausmaalle kynttilöitä ja silloin hän kyseli lasten haudoista, ja että miksi lapsiakin kuolee. Enkeli-tarinan tietäminen tuntuu hänestä turvalliselta, hän ei kysy enää kauhun katse silmissään noita juttuja, mutta eipä juuri enkeleistä ja muista juttele kuitenkaan.



ap

Miehen veli (tuolloin 13-vuotias) on kuollut kolme vuotta sitten auto-onnettomuudessa ja anoppi on alkanut tuon jälkeen keräilemään enkeleitä. Lapset tulevat siis pienestä pitäen yhdistämään enkelin poismenneeseen ihmiseen, joten todennäköisesti tuo tulee puoliksi vahingossa noin. Kuolemaan liittyen on sekin, etten todellakaan halua siihen liittyen tuoda kovin selvästi omia uskomuksiani esiin, sillä se on anoppilassa aika arka ja läheinen aihe ja musta tuntuisi hyvinkin tökeröltä sanoa siihen mitään poikittaista.



Omasta isästäni en tiedä, mitä sanon. Hänet on ' haudattu' juurikin tuhkaamalla jokeen. Mitään enkelitarinaa en häneen osaisi koskaan liittää, joten voi olla että kerron ukin pelaavan shakkia pirun kanssa... No ei kai. En ihan oikeesti ole vielä joutunut miettimään tätä ' valmiiksi' .



*10*