***KESÄKERTUT TIISTAINA***

Kävin tänään pelkopolilla ja varsinaiseksi pelkopoliksi paikka muuttuikin. Rakenneultrassa Minnillä todettiin plexus kystia ja nyt mulla olis huomiseen asti aikaa päättää haluanko lapsivesipunktion vai en. Se täytyis tehdä viimeistään torstaina. Kystat itsessään ei vielä välttämättä merkitse mitään, mutta voi olla merkki kromosomipoikkeavuudesta(lähinnä kai 18-trisomia) ja todella vaikeasta kehitysvammasta. Muita poikkeamia ei ultrassa löytynyt kun noi kystat, mutta mun ikä (32vee) nostaa riskiä sen verran että lapsivesipunktiota tarjotaan. Tilanne on se, että lapsivesipunktiossa on nyt kuitenkin suurempi riski saada keskenmeno, kuin riski siitä että vauva olisi sairas. 18-trisomian riski on tässä tapauksessa 1/226. Jos Minnillä on 18-trisomia niin suurella todennäköisyydellä elinikää on korkeintaan muutamia päiviä, jos edes syntyy elävänä.....



Yksityispuolellekaan ei enää tälle päivälle tai huomisaamulle saa aikoja, että olis päässy kuuntelemaan toista mielipidettä... Jos vaihtoehtoina olis terve tai esim. down-lapsi niin mun ei tarvis miettiä vaihtoehtoja, mutta nyt kun on vähän kaikki tai ei mitään vaihtoehdot, niin vakavaksi vetää. Olen tässä asiaa mielessäni miettinyt ja tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jos punktioon menen ja tulos on 18-trisomia, niin silloin pyydän raskauden keskeytystä. Mutta, mitä jos en mene punktioon niin kestääkö pää loppuodotusta ja mitä sitten jos vauva syntyy kuolleena/ kuolee pian syntymän jälkeen... Entä jos punktiosta seuraakin terveen lapsen keskenmeno?



Tiedän että kenelläkään ei ole näihin kysymyksiin vastauksia ja minä vain voin päätöksen tehdä, mutta nyt on niin turta olo kun yksin täällä kotona istuskelen, että jotain tukea kaipaisin.



Quest ja Minni 20+4

Olen todella pahoillani! :( Kamppailet kyllä tosi vakavaksi vetävien asioiden kanssa... Ja niin kuin itsekin sanoit, kukaan ei voi tehdä päätöstä puolestasi. On kyllä todella harvinaista, että punktion seurauksena tulee keskenmeno, mutta kuuleehan niitäkin juttuja välillä, että on menettänyt täysin terveen lapsen punktion takia.



Itse tekisin varmaan tilanteessasi niin, että en menisi punktioon vaan valmistautuisin henkisesti siihen, että menetän lapsen raskausaikana tai pian sen jälkeen. Jos sellaiseen nyt voi mitenkään valmistautua. Uskon kuitenkin, että sellainen sairaan lapsen kuolema olisi helpompi hyväksyä kuin se, että olisin punktion takia aiheuttanut terveen sikiön kuoleman... Keskeytyskään tuossa raskauden vaiheessa ei tule olemaan helppo, koska sikiöhän pitää synnyttää ja on varmasti myös niin henkisesti kuin fyysisestikin raskas kokemus. Tee niinkuin itse koet itsellesi parhaaksi!



Kovasti voimia sinulle ja perheellesi vaikean päätöksen edessä!



mirju

Ihan ensimmäisenä Questille voimia. Isot on asiat minkä kanssa kamppailet. JOS itselle tulisi tuollainen eteen, niin en varmaan menisi punktioon, vaan ottaisin asiat vastaan sellaisena kuin ne tulee - kyllähän tuollainen painaa mieltä, ja oli päätöksesi mikä tahansa, niin loppuodotus on varmasti henkisesti raskasta aikaa. Joko olet miehen kanssa keskustellut? Usein puhuminen auttaa löytämään sen itselle sopivan ratkaisun. Juttele miehen kanssa ja sitten vielä jonkun toisen kanssa (äidin, ystävän?), niin saat siinä puhuessa omia ajatuksia selvemmiksi ja päätös on helpompi tehdä. Näin minä luultavasti tekisin, ruotisin asiaa mahdollisimman monen kanssa mahdollisimman monelta eri kantilta.



Ja sitten nimistä. Mulla on alusta asti ollut mielessä, että jos tää on tyttö, niin siitä tulee Iida. Ilonaa ehdotin myös, mutta mies ei jostain syystä tykkää Ilona- nimestä. Pojalle ei sitten nimiä olekkaan. Tuntuu, ettei mikään passaa yksiin Oskarin kanssa...Artturi ja Elmeri nyt tulee yhtäkkiä mieleen, mutta molemmat löytyy tuttavapiiristä, niin ne on vähän kuin " käytetty" jo...



Tuossa aamusella käytiin tuon pojan kanssa kaupungilla asioilla. Vein vihkisormuksen kaiverrettavaksi ja samalla ostin miehelle huomenlahjan (ompahan sekin valmiina, eihän tässä ole enää kuin 7 viikkoa aikaa)...Ja siellä asioita hoidellessa tuli käveltyä, ja nyt on taas liitokset niin kipeänä että saa jäädä tanssikurssit väliin tältä päivää :(

Pitää perjantaina neuvolassa vähän kysellä noista liitoskivuista ja liikunnasta. Ohjaan pari kertaa viikossa jumppaa (kevyttä: vauvajumppaa ja perheliikuntaa) ja haluaisin vetää tuntini mahdollisimman pitkään. Mutta jos olen aina tunnin jälkeen näin kipeä tai vielä kipeämpi, niin ei sekään ole kiva. Toisaalta joku liikuntamuoto tähän on pakko keksiä...Vesijumppaa ajattelin käydä kokeilemassa. Ja se Nia- tanssi on kansa kivaa, nytkään en pääse kun miehellä on treenit.



Ja kyllähän täälläkin on tarkoituksena pyrkiä mahdollisimman pian esikoista edeltäviin mittoihin vauvan syntymän jälkeen. Esikoiselta kun jäi se 10 kiloa tuohon vyötärölle ja reisiin. Tässä raskaudessa ei sitten olekaan vielä tullut (ainakaan kotipuntarin mukaan) yhtään painoa. Tai no, 500 grammaa jos tarkkoja ollaan ;) Eli varmaan sen verran mitä vauva painaa, on tullut lisää. Esikoista odottaessa oli näillä viikoilla jo 5 kiloa tullut lisää.



Mutta nyt pelastamaan tuo päivälevolla oleva esikoinen. Lupasin puoli tuntia sitten, että ½ tunnin päästä pääset leikkiin. On vissiin jättämässä päikkäreitä pois, jo toinen päivä peräkkäin, että on vain köllötellyt sängyssään mutta ei nukkunut.



Eggis ja poikanimeltäiida rv 21+5

Todella pahoillani että joudut moisen aisan kanssa painimaan =(((((((



Ja kuten itsekkin sanoit, päätös on vain yksin teidän. Ei siihen meistä kukaan voi sanoa mitä pitäsisi tehdä.



Minä ajattelen aivan samalla tavalla kuten MIRJU, ja aika samoin perusteinkin. Joten siinä siis minun mielipiteeni samalla.



Paljon voimia sinulle!!! toivon hartaasti että saatte asian ratkaistua niin että se tuntuu kaikkein oikeimmalta!!

Quest955:

18-trisomian riski on tässä tapauksessa 1/226. Jos Minnillä on 18-trisomia niin suurella todennäköisyydellä elinikää on korkeintaan muutamia päiviä, jos edes syntyy elävänä.....

Yksityispuolellekaan ei enää tälle päivälle tai huomisaamulle saa aikoja, että olis päässy kuuntelemaan toista mielipidettä... Jos vaihtoehtoina olis terve tai esim. down-lapsi niin mun ei tarvis miettiä vaihtoehtoja, mutta nyt kun on vähän kaikki tai ei mitään vaihtoehdot, niin vakavaksi vetää. Olen tässä asiaa mielessäni miettinyt ja tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jos punktioon menen ja tulos on 18-trisomia, niin silloin pyydän raskauden keskeytystä. Mutta, mitä jos en mene punktioon niin kestääkö pää loppuodotusta ja mitä sitten jos vauva syntyy kuolleena/ kuolee pian syntymän jälkeen... Entä jos punktiosta seuraakin terveen lapsen keskenmeno?

Tiedän että kenelläkään ei ole näihin kysymyksiin vastauksia ja minä vain voin päätöksen tehdä, mutta nyt on niin turta olo kun yksin täällä kotona istuskelen, että jotain tukea kaipaisin.

Quest ja Minni 20+4

[color=red] mä oon tosi surkee näissä tsemppaus jutuissa...

mun mielipide: mä menisin punktioon. en kestäis loppu raskaus aikaa odotella että miten käy... tulisin vähintäänkin hulluksi!

näistä keskeytys asioista saa kanssa helposti kiivaan keskustelun aikaiseksi...on tullut huomattua! joten kommentoin siihenkin vain lyhyesti että: jos tietäisin että pikkuiseni tiedettäisiin elävän vain hetken, tai olisi vaikeasti vammainen (ja kärsisi) niin haluaisin keskeytyksen.

mutta kuten itsekkin sanoit itse teet lopullisen päätöksen.

olen kovasti hengessä mukana!! minkä päätöksen ikinä teetkin.

krisse

Paljon on tapahtunut siitä, kun viimeksi olen kirjoitellut... Tärkein on se rakenneultra 11.1., jolloin kätilö ei löytänyt pikkuisestamme mitään poikkeavaa ja kaikki näyttää hyvältä. Aina sitä pelkää ja jännittää niitä ultria ja on niiniso helpotus, kun mitään ihmeellistä ei löydy... Olin odottanut liikkeitä kuin kuuta nousevaa, mutta tämä masuasukki antoi odottaa selkeitä liikkeitä tuohon rakenneultran tuntumaan. Liekö silläkin osuutensa asiaan, että on tuo pikkuviikari hoidettavana, eikä ehdi keskittyä omiin tuntemuksiinsa ihan täysillä...? Ilmeisesti poikamme on saamassa pikkusiskon, sillä kätilö totesi hymyillen kysyessämme sukupuolta: " Kyllä tämä minusta on tyttö, koska en ole löytänyt hänestä mitään poikaan viittaavaa..." Sen lisäksi, että luonnollisesti olemme toivoneet tervettä lasta, olemme toivoneet tyttöä. Ehkäpä se toive sitten toteutuu... :)



Nimistä Krisse kyseli. Meillä on tiedossa tytön nimi: se on tuo mun nimimerkkini, Charlotte ;) Nimi on ollut tiedossa 9,5v., lähes yhtä kauan kuin on yhdessä oltu. Nimi tulee Tanskan Kööpenhaminan kaupunginosasta, jossa mieheni mua kosi. Se paikka on ihana ja nimeen liittyy siis tunnetta... Poikamme nimi on Casper ja se tulee tavallaan leffasta Casper, kiltti kummitus, mutta siihen liittyy kyllä muutakin... ;) Jos tämä tulokas onkin poika, menee nimi vaikeaksi... Sitten pitää tosissaan pohtia. Olemmekin piruuttamme sanoneet kaikille utelijoille, että jos tulee poika, hän on tietenkin Jesper...

Nimen Casper kerroimme heti pojan synnyttyä kaikille ja tytön nimi kerrotaan myös heti hänen synnyttyään... Vaikeaksi menee myös, jos nimi ei kerta kaikkiaan sovi pikkuiselle. Onneksi pojalle sopi nimi Casper.



Mulla on ollut helppo raskaus poikaan verrattuna, lukuun ottamatta sitä kamalaa alkupahoinvointia. Ei ole ollut supistuksia, joita poikaa odottaessa oli jo rv16+ alkaen. Liitoskivut on kyllä aika ikävän kovia ja nyt alkaa jo hengästyä ja huomata olevansa raskaana. Mutta ne supistukset oli kyllä tosi ikäviä. Makeanhimo on tässä raskaudessa ollut huomattava ja olenkin iloinen, ettei kiloja ole tullut kuin 3,5kg tähän mennessä. Casperia odottaessani tuli yhteensä alle 7kg. Mutta nyt saa nähdä, miten käy. Miten sitä silloin olikin niin eri fiilis, ei edes tehnyt mieli makeaa eikä sipsejä tms. Nytkään ei " roskaruoka" ja sipsit maistu, mutta ne karkit ja etenkin suklaa........



Charlotte ja poika 8kk ja rv22+4

Joulukuun alussa viimeksi kirjoittelin. Olen kyllä seuraillut kuulumisianne ahkerasti. Minulla on noita lapsia neljä ennestään, joten mehut on iltaisin aika poissa. Mieli on tehnyt laittaa kuulumisia, mutten vaan ole jaksanut.

Quest: Voi itku =(. Minäkin varmaan jättäisin puktiot väliin ja katsoisin, mitä tuleman pitää. Tosi harmillista.

Olenkohan ainut, jolla on jo ollut emätintulehdus? Minulla alkoivat kivuttomat supistelut jo rv 17. En konkarina osannut huolestua asiasta kun supistukset tosiaan tuntuivat harjoitussellaislta. Rv19 alkoi jo alavatsan ja kohdunsuun jomottelu ja valkovuoto oli runsasta ja seassa kellertävää ja vheertävää klönttiä. Hajua ei ollut, mutta tulehdus löytyi. Sai kuurin ja asia on kunnossa nyt. Kohdunsuu oli onneksi kiinni napakasti. Supistelut jatkuvat yhä ja hieman arveluttaa, josko ne salakavalasti avaavat paikkoja.

Ja sokerimittarinkin sain. Mulla on ollut kahdessa edellisessä raskaudessa raskaudiabetes, paastoarvo oli molemmalla kerralla kymmennyksen ja toisella kerralla vähän enemmän yli sallitun arvon. Kotimittauksessa en kertaakaan jäänyt liian suurista arvoista kiinni. Nyt olen kerran käynyt sokerirasitustesteissä ja virallista diabetesta ei ole. Pissassa on kuitenkin paljon sokeria, joten ei muuta kuin mittailen sit taas, ei kovin herkkua, mutta tosi pieni vaiva verrattuna monen teidänkin oireisiin. Kuopus oli syntyessään 4250g, syntyi viikkoa ennen laskettua. Joudun käymään kokoarviossa äitipolilla rv36, niin nähdään, tuleeko sokerivauva.

Kuka teistä on käynyt pelkopolilla, joku oli. Minulla jäi pelkoja edellisestä synnytyksestä kun se oli niin nopea ja perkeleen kipeä. Nyt luvattiin halutessani käynnistys ev 38 tai 39 ja kunnon puudutukset tai luomusynnytys ja silloinkin jätetään valmistelevat toimenpiteet väliin ja siirrytään suoraan antamaan spinaalipuudutusta, jos suinkin entii. Kolme ensimmäistä synnytystä sujui niin hyvin, että olisin rallatellen voinut synnyttää uudestaan vaikka heti, mutta neljäs siis yllätti. Nyt ymmärrän täysin synnytystä pelkääviä. Mietin, pitäisköhän aloittaa jooga tai muuten opiskella rentoutumista. Mutta pelkopoli oli myösnteinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Rakenteissa ei ollut mitään nähtävissä olevaa vikaa, onneksi. Mutta eihän sitä koskaan varmaksi tiedä.

Huomenna tulee rv22 täyteen. Niin se aika kuluu =).

Jatkan hommia, mutta yritän olla enemmän aktiivinen kuin tähän mennessä.



Magdalena 21+6

Missä yhteydessä sulla se emätintulehdus huomattiin? Vai menitkö itse lääkäriin? Minä nimittäin olen alkanut epäileen, että onkohan tämä sittenkään hiivaa mitä mulla on. Oon viime kesästä asti kärsinyt säännöllisin välei hiivatulehduksesta, joka menee parissa päivässä itsestään ohi. Nyt on kestänyt jo pidempään (useamman päivän) tuo limakalvojen herkkyys ja valkovuotokin on huomattavasti tavallista runsaampaa (ja välillä vähän ikävän hajuista). Perjantaina ois neuvola, jossa aion tämän ottaa esille, mutta pitäisköhän SILTI koittaa päästä lääkäriin jo sitä ennen...



Eggis

Itse aloin jo huolestumaan, kun oli noita epäilyttäviä oireita. Soitin ihan päivystykseen ajan kun neuvolalääkäri ajat oli täynnä. Pääsin ihan noi oireet lueteltuani samana päivänä sisään. Sinuna kävisin tarkistuttamassa, jos yhtään epäilyttää. Parempi turhaan kuin liian myöhään, mun mielestä.

Quest, voimia sinulle. Sisareni kautta olen elänyt kokemaasi ja omakohtaisena kokemuksena se on varmasti vielä vaikempaa. Ainut neuvo jonka osaan sanoa on, että keskustele läheistesi kanssa. Asioiden jakaminen auttaa ja samalla saat arvokasta tukea.



Rakenne ultra meillä oli jo 17+2 tilanteessa ja siitä jäi kyllä paha mieli. Lääkäri oli hätäinen, koko vastaanotolla käynti oli ohi 13minuutissa! Ultrakuva oli täysin lumisateinen, josta ei itse saatu selvää edes sykettä. Joten juniorin sukupuoli pysyy myös vahvasti yllätyksenä. Lääkäri " mumisi" kaiken olevan kunnossa. Joten täytynee luottaa muminoihin tai varata aika vielä yksityiselle.

Np-ultra käytiin yksityisellä ja silloin saimme kuulla että pienokaisella on kaikki hyvin, onneksi. muutenkin kokemus oli täysin erilainen, olimmehan maksavia asiakkaita ja lääkäri entuudestaan tuttu.



oireista on ollut puhetta ja täytyy myöntää et kaikkea löytyy myös täältä. uutena ystävänä on hikoilu, vaihtelua alkuraskauden palelemiseen. valkovuotoa on myös runsaasti, ja hiivahan se jyllää. hain jo apteekista canesten kuurin, mut nyt alkoi mietityttää... tietääkö kukaan sopiiko canesten raskauden aikana? apteekin täti vaan tuumas et koska olet raskaana, emme voi suositella sinulle mitää hiiva lääkettä! ja neuvolaan en ole vielä soittanut.

sit on oire joka yllätti mut tänään töissä, RINNAT vuotaa!! :) mahto olla näky kun paidan etumus märkänä viiletin :D ennenkuin huomasin. parin viikon ajan on ollut jo yöaikaista rintojen " vuotamista" , mut nyt asia yllätti jo päivällä. täytynee lähteä ostaan liivinsuojia.

Masussa liikutaan aktiivisesti, nyt olen alkanut tuntemaan liikkeet jo päivälläkin :)

et tällaisia kuulumisia. nyt täytyy lähteä makoileen, huomenna olisi jälleen jaksettava töissä.



terveisin Villapallo ja pikkupallo 19+

Hirmusti voimia sinulle! En todellakaan itse tietäisi, mitä tekisin, mutta se päätös minkä sinä ja kumppanisi teette, on ainoa oikea teidän tilanteessanne.



Voimia myös pienokaiselle ja koko perheelle. Ja ainahan on olemassa se mahdollisuus, että kaikki onkin ja meneekin ihan hyvin!



Ajatukset ovat kanssasi,



Anna 20+3

nyt alkaa pikkuhiljaa tuska helpottaan. Meillä on jo yks aivan ihana tyttö ja todennäköisyys että tällä tulokkaallakin on asiat hyvin on 99,5%!! Täytyy kääntää asiat näin päin, niin maailma näyttää paljon valoisammalta. Onneksi toi mies on optimisti ja laskutaitoinenkin vielä:) Pitkä yö on kuitenkin vielä edessä, kun toi mieli muuttuu minuutin välein.



Onneksi sain sairaslomaa tän viikon, niin ei tarvi yrittää töissä esittää tekoreipasta, kun aina välillä iskee mieleen ihan kamalat kauhuskenaariot. Tosiasiassa ultrassa ei siis löytynyt mitään muuta poikkeavaa kun noi kystat ja ne yksistään ei yleensä merkkaa mitään ja häviävätkin vielä loppuraskauden aikana. Kooltaan pikkuinen vastasi aikaa ja oli ennemmin isompi kuin ainakaan yhtään viikkojaan pienempi. Painoarvio ruhtinaalliset 387 grammaa. Viimeiset pari päivää on liikkeetkin tuntunu jo kunnolla ja kun jo tossa aikaisemmin huolehdin niiden vähyyttä, niin syykin on selvillä - istukka etuseinässä.



KIITOS KAIKILLE TUESTA! Helpotti kummasti kun on joku joka " kuuntelee" kun yksin täällä kotona itkua tuhersin. Mieskin oli työreissulla, niin ettei päässy kotiin kesken päivän.



Quest ja Minni 20+4

Ihan ekana voimia sinulle Quest!! Minulla on huomenna rakenneultra ja noi on just niitä uutisia mitä sitä pelkää :(



En ole vähään aikaan tosiaan pinoutunut, kun jotenkin tuntuu ettei mitään oikein ole tapahtunut. Reilu viikko sitten neuvolassa kävin ja se käynti oli kyllä niiiiiin turha. Me ei olla sen tädin kanssa kyllä yhtään samalla aaltopituudella. Se puhuukin kuin kolmivuotiaalle ja mä oon kyllä kohta 30!!!



Mä en nyt oikein muista mistä kaikesta olette puhuneet, vaikka olenkin kuulumisenne aina käynyt lukemassa. Tuo Questin tilanne veti kyllä pään hiukan tyhjälle :/



Riidoista ainakin tai niiden olemattomuudesta. Mun mies on rauhallinen kuin mikä, eikä sen kanssa oikein riitoihin pääse. Tappelen sitten yleensä yksinäni sitä vastaan :) Horoskooppeina meillä on mies Kauris ja minä Neitsyt, horoskooppikirjojen mukaan täydellisen toimiva pari. Ja niin me kyllä taidetaan olla. Minusta tekee tavanomaista neitsyttä räiskyvämmän tuo nouseva Skorpioni joka syntymähetkelläni on ollut vallalla :) Tytär on Härkä, mutta päivää aiemmin jos olis syntynyt niin olis Oinas ja siihen kyllä nuo kaksi sarvipäätä mahtuu :)

Tuleva vauvelihan on sitten joko Kaksonen tai Rapu.



Mä olen kanssa vannonut että olen rantakunnossa alta aikasyksikön kun napero on syntynyt. Tennarit ja uudet jumppahousut on jo kaapissa :)



Eipäs tässä muuta nyt oikein.



Toivottavasti ultrassa saahaan huomenna hyviä uutisia!



Illanjatkoja kaikille!



Helmis ja Nuusku 19+4

gabriela:

Kävitkö yksityisellälääkärillä vai ihan neuvolalääkärillä?

ihan neuvolalääkärillä olen käynyt. oon kyllä miettinyt tuota yksityistäkin, mutta kun se hoituu tuollakin, niin säästän hyvin mielelläni rahaa. varsinkin kun nyt kevään aikana tulot 0e, kun piti opintotuki perua, kun en saa opintoviikkoja tehtyä varmaan yhtään. pitää kattoo, antaako ne kelasta yhtään sairaspäivärahaa (tai jotain vastavaa).toivotaan joo, että päästään hyville viikoille. itsellä on kyllä nyt ihan luottavainen mieli, kun ei ole mitään tapahtunut kohdunsuulla. nyt vähän naurattaa, kun lääkäri ultrasi ja sanoi, että kohdunkaula yli 4 cm, niin mä kysyin että onko se kasvanut, kun aiemmin oli 3 cm. kuulemma sormin ja ultralla tulee ihan eri mitat. vaikka eihän sitä tiedä, jos siellä kohdunsuulla alkaa jotain tapahtumaan, kun vauva alkaa enemmän painaa kohdunsuuta. me ollaan miehen kans mietitty, että menee varmaan 10 pv yli lasketun ajan, niin ois miehelle hyvä nimipäivälahja :) esikko meni muistaakseni just tuon 10 pv yli.

-kiitti vastauksesta. Mä en ole päässyt neuvolalääkärille joten mulla ei ole ollut vaihtoehtoja ton lääkärin suhteen. Vasta viime kerralla pääsin neuvolaan lääkäriin kun valitin tarpeeksi kauan. Eivät ole tajunneet tilanteen vakavuutta silloin alussa. Mulla nimittäin kohdunkanava oli lyhentynyt silloin alussa suppareiden takia 3cm:stä 1,5cm:riin. Ja tuskin se palautuu takaisinkaan,joten iisisti on otettava.

Quest= koita jaksaa,vaikka se tuntuukin vaikealta. Itse kysyisin ehkä toisen lääkärin mielipidettä asiasta ja tekisin sitten päätöksen. Mutta päätös on kuitenkin teidän kahden joten ei voi muuta kuin tsempata.



Eggis=Emätintulehdus kannattaa hoitaa heti, jos se äityy voi tulla ennenaikaiset supparit tai pahimassa tapauksessa käynnistää synnytyksen. (en halua pelotella,mutta se on tosiasia)Silloin kun itselläni oli tulehdus niin menin päivystävään terveyskeskukseen josta sain lähetteen näytteenottoon seuraavaksi aamuksi. Tulos oli valmis sitten iltapäivällä ja tulehdushan sielä oli. Seuraavalla kerralla kun sain tulehduksen sen huomasi yksityinen lääkärini rutiinitarkastuksessa. Ja sain lääkityksen siihen myös heti joka auttoi nopeasti. Kaikkiaan mulla on ollut tässä raskaudessa 4 tulehdusta. Siksi olen tullut ihan vainoharhaiseksi jos vähäkin enemmän tulee valkovuotoa.



Lilli81 22+5

Maha kasvaa ja painoa tullut jo reilusti (jotai 6 kiloa), mut en jaksa huolestua. En käsitä, miten toisilla ei nouse paino, vaikka kuulostaa siltä et useimmat pötköttelee sohvalla tai käy enintään rauhallisella kävelyllä. Itse oon vielä pitänyt normaalia tahtia yllä eli jotain 5-6 kertaa 1-2h viikossa urheilen edelleen. Ja ainaki 4 kertaa noista on sellasta 150 sykkeellä tapahtuvaa johon toisinaan yhdistän " punttitreeniä" missä tietty syke laskee. Silti syön normaalisti, en tietenkään mitenkään äärimmäisen vähän, koska liikkuminen vaatii energiaa, mutta melko vähänkalorisesti ja terveellisesti sittenkin. Jos lasken (arviona) saadun ja kulutetun energian suhdetta niin aina ollaan noin 500 kcal miinuksella, silti paino nouseen tasaisen varmasti. En vaan keksi mitä enää tekisin, koska syömishäiriövuodet eläneenä en halua ajaa itseäni siihen mieltä hajoitavaan tilanteeseen, jossa lasken jokaisen saamani kalorin (nekin jotka menivät jo pöntöstä alas). Siis koitan välttää pilaamasta itseäni ja vauvaani sillä äärimmäisellä stressillä, mikä moisesta syntyy.



Ehkä tulevassa pelottaa se, et tunnen kyllä et kauan en voi tällaista treeniä jatkaa. Selkäkivuista huolimatta (liikunnassa syntyvä adrenaliini on parasta kipulääkettä) olen tähän asti päässyt, mutta kipu mahassa pakottaa pian himmaamaan. Eilen lähdin juoksemaan ja ehkä parinkymmenen askeleen jälkeen oli pakko vaihtaa kävelyyn ku tuntu niin pahalta. Kuinka suuri musta sitten tuleekaan kun en pysty enää edes liikkumaan kuten ennen?



Nimet: Ei olla kyl vielä juuri nimistä puhuttu, mutta menneet osoittavat, ettei siitä sodasta helppoa tule. Miehelläni ei ole mitään ehdotuksia (kaikki ihan pelleilyehdotuksia jos jotain sanoo), mutta hän ei myöskään hyväksy mitään minun ehdotuksistani. Gosh! Haluisin niin sellasen suomalaisen kuuloisen (ei vierasperäisiä aakkosia siis), mutta ei niin tavallisen, ehkä vanhanaikaisenkin nimen. Oon joskus päättänyt, että ensimmäisen tyttöni nimi on Ottilja niinku nickistä näkyy, mutta... ko ei käy ni ei käy. Ehkä joku kaunis ilta tästäkin vielä puhutaan :)



Eggis: Teillä aika tutun oloisia nimiä. Meidän Emppu on sukupuoleton nimi Elmerille, siis vielä onneks mahassa pysyvälle, tuskin siitä nimeä tulis, mut mahanimi.. never know. Ilona oli äitini nimi (äitini kuoli kun olin 8-vuotias)ja sisarusten kesken on leikkimielinen kiista kenellä on " oikeus" se lapselleen antaa (siis kutsumanimeksi, jokaisen perheestä löytyy varmasti yksi toiselta nimeltään Ilona). Yksi veljeni sanoi, että " tottakai se ' Ottiljan' on, ku se on nuorin" . Eli ehkä sit Ilona kuitenkin.



Villapallo vaiko kuka kysyi hiivasta ja sen hoidosta. Itse ainakin omatoimisesti hoidin hiivan pois Canestenpuikoilla (ei saa käyttää sitä asetinta vaan sormin). Ohjeen mukaan pitäisi ottaa yhteyttä neuvolaan, mutta jätin väliin ku en tiennyt mihin viikonloppuna soittelisin. On sallittua raskauden aikana (varmistin proviisorisiskoltani), mut ei jos monesti uusii ni pitää kysyä lääkäristä miten toimia.



niin onnelliset Ottilja ja Emppu 21+1

Soitin koko kaupungin gynet/ultraajat tänään läpi ja jos olisin saanu ajan tälle päivälle tai huomisaamulle, niin olisin mennytkin, mutta eipä ole aikoja näin lyhyellä varoitusajalla.. Toinen mielipide olisi enemmän kuin tervetullut, mutta täällä kertaa siihen ei valitettavasti ole aikaa/mahdollisuutta. Ä-polille on ilmoitettava huomenna päätös. Punktio tehdään sitten heti torstai aamuna jos siihen päädyn.



Tarttis saada tuo neiti 4vee nukkumaan....Pääsis miehen kans keskustelemaan asiasta lisää muutenkin kuin englanniksi ja kiertoilmauksin...



Quest ja Minni 20+4

Questille voimia. Monessa keskustelussa täällä on sattunut silmiin miten vauvalla on ollut jonkin asteinen kysta, johon lääkärit ovat todenneet, ettei siitä mitään haittaa ja luultavasti häviää itsestään. Ja moni on sitten sanonut että vauva syntyi normaalina ja kystaa ei näkynyt tai ei ollut haittaa. Toivottavasti sinunkin kohdallasi olisi näin.



Täällä on oma olo melko voimaton. Päivä vietettiin taas koko perheen voimin kaupungilla etsimässä toista odotuspaitaa (löytyi, ehkä hieman liaan riskaabeli, mies ainakin innostui...), sukkahousuja (kironnut tarjontaa jo omassa aloituksessa), haettiin Tukholman opas kirjakaupasta ja nuodettiin vaippakankaat. Enää puuttuu loput kankaat ja pääsen sitten kutistuspesun jälkeen ompelemaan. Supisteluitakin on ollut, tai ainakin jotain sen suuntaista. Esikoisen odotuksesta kun ei ole kokemuksia supistuksista paitsi kun vedet oli jo menneet ja synnytys käynnissä.



Vauveli taitaa köllötellä poikittain. Ainakaan kohtua ei tunnu navan yläpuolella ja siinä navan alapuolella on sellainen pitkulainen ' jötkäle' . Ehkäpä neuvolassa parin viikon päästä sitten kommentoivat tätä aavistusta, tai sitten Vauveli on koko kirppu. Se otetaan vastaan mitä annetaan. Saa nähdä kykenenkö odottamaan neuvolaa sen kaksi viikkoa. Jotekin on sellainen outo tunne ettei kaikki ole kohdallaan. Ei sitä voi mitenkään selittää, mitään kunnon syytä ei ole. Enkä ole miehellekään sanonut mitään, ettei se saa paniikkia. Tarpeeksi miehellä on kestämistä siinä, että sokerit ei millään pysy asoissa. Huomenna faksaan arvot sairaalaan ja odottelen josko aikaistavat kutsua kontrolliin. Luulisin.



Niin, huomenna siis matkaamme Helsinkiin ja kohti Tukholmaa. Saa nähdä miten kroppa kestää, mutta hytin pitäisi olla hyvä, hieman luksusta elämään, kun on parivuode hytissä. valitettavasti esikoinen tulee nukkumaan välissä, kun ei mahdu laivan lasten sänkyihin. Nettiin matkojemme takia en pääse kuin viikon päästä, joten voikaa kaikki hyvin.



Jamesiina ja MasuVauveli rv 22+4