KULTAINEN 60-LUKU ja viikko 5
Töttöröö!
Taas aloitellaan uutta työviikkoa. Ilahduttavaa on se, että päivät alkaa pidetä ihan oikeesti niin että sen huomaa. Surkeaa on tällä hetkellä keli, ainakin täällä Lounais-Suomessa, on nimittäin niin vetisen jään peitossa noi pikkutiet täällä, etten uskalla edes " nastoitettuna" lähteä tänään lenkille. Tarttee varmaan kaivaa tosta kirjahyllyn videopinosta esille Kathy Smithin mammajumppavideo, jonka ostin kakkosta odottaessa, ja jota en ole vielä tällä rupeamalla kertaakaan tehnytkään.
Tama on ollut ylivilkas viime yöstä lähtien. Aloin jo puolenpäivän maissa huolestua, että eikö se ikinä väsy, mutta otti se sentään lopulta huilit. Kauhea muljaus ja mylläkkä ja ihme karatepotkuja tonne oikean kyljen puolelle. Joku kysyi multa jotain kasin tunnilla ja aioin nousta tuolilta taululle sitä selittämään, mutta vaivuinkin voihkaisten takas tuoliin ja kesti hetken, ennen kuin pystyin vastaamaan! Huhhuh, meillä taitaa olla masussa Karate Kid!
t. Bonita 28+2
Kommentit (29)
Onpas etelässä tullut paljon lunta, kuten Tuah kirjoitti. Täällä meillä on tullut ehkä 1 mm. Mutta onhan tota valmiina enemmän kuin etelässä.
Koitan täällä parantua flunssasta ja odotella perjantaina olevaa synnytystapa-arviota. Tuntuu että vauva ois laskeutunut viime päivinä, kun lähes koko ajan sattuu alapäähän, siis tuntuu kuin vauva yrittäisi jo ulos sieltä. Tuleva isukki remppaa parhaillaan lastenhuonetta, joten toiveessa ois, että viikonloppuna pääsis laitteleen vaatteita kaappiin ja kokoomaan sänkyä jne. Alussa pirpana saa kyllä nukkua meidän huoneessa äp-laatikossa, jonka olenkin jo laittanut valmiiksi reunahörhelöineen kaikkineen.
niisku 37+0
esikoisen liikkeet tunsin varmasti joskus rv 21 paikkeilla, kakkosen noin viikolla 16, kolmosen vasta viikon 20 kieppeissä, tämän nelosen ehkä noin viikolla 17-18. Istukan sijainti ja kohdun ' kallistuskulma' vaikuttavat tosi paljon siihen, mihin aikoihin ekat liikkeet tuntuu. Lisäksi tietysti se, onko pikkuisella jalat mihinkä suuntaan, eli jos potkii sinua selkärankaan päin, niin tuskin tuntuu vielä moniin viikkoihin.
Varmaan joka kerran on ollut rakenneultrassa hassua, kun näkee ruudulta että vaavi viuhtoo ja potkii kuin hurjapää, mutta itse ei tunne mitään.
Nyt ollaankin sitten jo siinä vaiheessa, että tekis mieli komentaa heppu yöunille, kun ei äiti saa oikein siinä tuiskeessa nukahdetuksi.
Jymy rv 27+5
vaikka tuntuu, ettei mitään erityistä kirjoitettavaa olekaan.
On vetänyt kärsän maahan tämä jatkuva sairasteluputki tammikuun alusta. Jokainen täällä vuorotellen kipeänä, parhaillaan kaikki yhtä aikaa. Ite kun olin maanantaina terveyskeskuksessa, niin samaan aikaan mies oli pojan kanssa lääkärissä, kun sillä on silmätulehdus. Ja tänään tuli mies taas töistä aikaisin kun on kipeänä. Mulla oli juuri itsellä se yli kolmen viikon infektioputki niin en haluaisi sen paremmin uutta flunssaa kuin silmätulehdustakaan. Me ollaan nähtävästi keksitty jonkinlainen ikiliikkuja: aina joku saa toiselta tartunnan...
Valitan vielä vähän, jos ette jaksa, niin onneks voi hypätä yli ;) eli mulla on lisäksi sitä nopearytmisyyttä - sydän hakkaa kuin viimeistä päivää. Neuvolassa lääkäri kuitenkin suhtautuu tosi tympeästi asiaan ja antaa jotain oikeasti ihan naurettavia neuvoja.
No niin, en nyt jaksa enempää itekään omia virsiäni, joten palailen kun vähän fiilis muuttuu.
(Please, joku lohduttakaa edes, että tää rankkuus ei kuitenkaan ole siks kun olen niin ikäloppu näissä raskaushommissa...)
äitimiia rv 22+5
tuo teidän kierre kuulostaa tosi ikävältä ja väsyttävältä. Myötätuntoa täältä sinne oikein roppakaupalla! Meillä oltiin joulun tienoissa ihan samassa tilanteessa, ja välillä meni ihan tragikomiikan puolelle, kun puolet porukasta oli jossain lääkärissä ja toinen puoli samaan aikaan toisaalla. Niinkuin teilläkin taisi olla.
Nyt ollaan sentään ihmiset terveinä, mutta eilen jouduttiin käyttämään koira lääkärissä kummallisten kuolakohtausten ja yhden ikävän patin takia. No, sillä voi olla närästystä tai sitten vaikkapa epilepsia tai jotain siltä väliltä. Ja patti on kasvain, jota ei voi leikata ennen kuin tiedetään onko toinen vaiva neurologista vai ei (ettei kupsahda leikkauspöydälle).
Toipumisia sinulle ja porukallesi, toivottaa toinen ikäloppu (ei ne vaivat siitä johdu, ei!) odottaja Espoosta
eli Jymy 27+5
Moikka kaikille!
Äitimiia-parka, kuule, voin lohduttaa, että ei toi nyt ainakaan sinun iästä johdu! Mulla on meitä huomattavasti nuorempi kollega, joka on nyt kolmannesta tenavasta vauvalomalla, ja niitten kaikki kolme poikaa on sairastelleet jos jonkin sortin infektioita ja viruksia marraskuun alusta asti. Nyt, kun tenavat on vihdoin hiukan paremmassa jamassa, sairastui tää kollega itse! Kyllä ainakin tällä seudulla liikkuu niin sitkeitä pöpöjä, ettei niistä tahdo millään päästä eroon. Omakin poju on yskinyt jo yli kuukauden, vaikka lääkärissä ollaan juostu ja troppeja saatu. Voimia sulle, kyllä se aurinko risukasaankin vielä paistaa kun toi kevät tosta saapuu ja tää viruskausi tästä haihtuu!
Tuah kyseli, millai ollaan töissä jakseltu. Oma vastaukseni: no en kyllä millään jaksaiskaan! Joka päivä on melkoista tuskaa, ja vaikka tänään oli teemapäivä, eikä tavallisia oppitunteja ollut ja päästiinkin vielä aikaisin kotiin, päivä tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Hengästyttää, jalat särkee ja turpoo, väsyttää... ja kaikkein isoin tekijä on täydellinen työmotivaation puute. Mieluiten oisin kotosalla ja ompelisin potkareita ja siivoisin kaappeja! (juu, ja kuka vielä väittää ettei hormonit saa naisen nuppia sekasin?)
Kävin tänään lastenvaatekirppiksellä ja ostin 4,5 eurolla kolmet potkarit ja yhden bodyn. Markettikeikalla ostin vielä kaks upouutta lyhythihaista bodya. Mulla on tuolla jo muutaman uuden vaatteen " varasto" , kun en oo voinut vastustaa kiusausta. Vaatehuoneesta kyllä löytyy isoja laatikoita vauvanvaatteita, mut kun ei VOI olla ostamatta, kun näkee niin södeleitä pikku vaatekappaleita!
Tämmöstä tänään.
t. Bonita 28+5
Täälläkin ollaan vielä joukoissa, lukemassa käyty, mutta kirjoittelemaan ei ehdi. Mutta kuulkaa: huomenna viimeinen työpäivä!!!!! Sitten...
Äitimiia, onks sulla sen sydämen nopeelyöntisyyden lisäks mitään epämääräisiä oireita, kuten kylmät kädet tulleet lämpimiksi, roskan tunne silmässä, laihtumista. Meinaan kun tuli mieleen että ensimmäisenä valittelin sydämen tykytystä lekurissa, kun minulla oli kilpirauhasen liikatoiminta, joka todettiin vasta yli puoli vuotta valituskierteeni alettua, koska oireet ovat niin moninaiset. Lääkäri sanoi vaan kun oli tajunnut tutkia kilpirauhasarvot, että nyt kun katsoo taaksepäin näitä oireita, se on ihan selkeetä mikä vaivaa.
No toivotaan ettei sulla oo mut kunhan " höpötin" tässä mitä tuli mieleen, vaikka jos sulla oiskin kilpparissa jotain niin se ei oo vaarallista, ainoostaan tylsää lekurissa ja verikokeissa juoksemista ja pillereiden popsimista.
Pitäis jo nukkua, kun aamulla 6:lta ylös, että kerkee synnytystapa-arvioon.
niisku 37+2
Kovin on kaunista ja vilakkaa ulkona, kun vaan jaksais happihypylle mennä - vähän enemmän kuin sanomalehden haku postilaatikosta. :)
Viimeinen lomapäivä menossa, maanantaina pitäisi sitten töihin kyetä. Äkkiä se viikko hurahti, vaikka muuten aika matelee kuin halvaantunut etana. Nyt on menossa 15+1 ja kun oikein kuvittelee, ehkä etoo vähän vähemmän. Mut etoo kuitenkin. Jospa se tästä. Ens viikolla neljä työpäivää ja torstaina tays-päivä, ultrausta ja mahdollinen lapsivesipunktio.
Kaikille kulkutaudeista ja muista vaivoista kärsiville pikaista paranemista!
hankalin & pikku-ykä ;)
Perjantaita!
Tuntuu joka puolelle ehtineen tuo flunssa liike! Onneksi ette ole vielä ole tainneet saada sitä sitkeää vatsa pöpöä,joka meillä päin liikeellä?Työkavereista kaatunut kuin heinää, onneksi minä olen vielä säästynyt,ei todellakaan kiinnostaisi oksentaa enää, kun sitä jo harrasti 8 viikkoa tässä taannoin!
Hyvä että jollakin muullakin työväsymystä,olen samoin huomannut että motivaatio työhön on kadonnut jonnekin ja odottaa vain toukokuuta, jolloin voi jäädä pois töistä.
Minä en ole" uskaltanut" vielä hankkia yhtään mitään vauvaan liittyvää tavaraa eli ei vielä yhden yhtä ole kaapeissa.
Olen kyllä jo saanut lupauksia yhdeltä jos toiselta siitä, mitä kaikkea saan lahjoituksena ja lainaan, joten en nyt sitten tiedä kannattaneeko mitään alkaa kauhesti hommailemaankaan, kun taitaa loppua meidän kaappitila alkuunsa kesken jo pelkistä lahjoituksista:-))
Vaunusivustoja ja lehtien mainoksia ole jo alkanut vilkuilla,ja sepä vasta onkin " ´tekniikalaji" ota noista ominaisuuksista nyt sitten kaikista selvää ja kun ei ennalta kokemusia mitä ominaisuuksia pitäsi haluta kieseissä olevan..huhuh.
Nyt sitten käytä äitipolilla rakenneultrassa. Kaikki elimet olivat kohdallaan, sormia ja varpaitakin näytti olevan se tarvittavat 5 kappaletta /raaja ja kokokin vastasi raskausviikkoja. Touhu vatsassa oli aivan hiumaa huisketta ja ihmettelin aivan samaa kuin joku ketjussa aiemmin, että miten sellaista touhuilua ei voi millään lailla
vielä tuntea?
Samalla realisoitui myös mukavasti tuo oman vatsan kokokin, kun olen pitänyt itseäni jo niiiiin iiisona, mutta siellä kun istuskeli muutamien " mahojen" vieressä, niin eipä tuota minun kumparetta voi vielä vatsaksi kutsua:-)))miestä kovasti nauratti,kun kauhistelin, että apua jos/kun minustakin tulee noin valtava..enteitä on,kun lähtökokokaan ei ole ollut pienimmästä päästä. Toisaalta tuntui ihanalta katsella niitä isoja kumpuja...
Jaahas pitäisikö siirtyö taas opiskeluhommiin jonka vuoksi alunperin koneelle parkkeerasin.
Viikonloppuja kaikille!
Tuah rv 19+3
Mukavia uutisia Tuahilta! :) Ja Aadiliinallako alkaa kohta loma, hienoa! Otan osaa teidän tilanteeseen, jotka kärvistelee töissä. Vaikka täällä kodin hulinassa ja sotkussa ei meinaa hermot pysyä koossa, niin tuhat kertaa mieluummin palstailen täältä kotoa kuin töistä käsin. ;-)
Aih, Bonita, sun kertomuksesta mulle tuli hirveä hinku lähteä ostamaan muutama uusi vauvanvaate! Meillä on kasapäin kaikenlaisia kulahtaneita vetimiä tuolla vintillä, mutta onhan pikku-Pertsan saatava pari uutta... Tutut on kaikki luvanneet vaikka mitä, _jos tää on tyttö_! No kiva juttu, jos sitten saatais tyttö-hörselöitä, mutta entäs jos tulee se Pertti, niin kukaan ei kai välitä... nyyh....
Oonkos muistanut valittaa että infernaalinen närästys on alkanut! Välillä herään yöllä siihen, että meinaan tukehtua siihen happamaan litkuun ja saan kauhean yskänkohtauksen. Eli rennie poskessa aina nukkumaan. Ja sitten päivällä röyhtäilen koko ajan, ja pojat jo huomauttelee, että äiti muista pyytää anteeksi kun röyhtäiset. :D
Vähän on tässä ollut mieli maassa, kun hyvän ystävän liitto on ihan säpäleinä, eikä hän oikein jaksa tehdä mitään ratkaisua asian suhteen. Oikein pelottaa, millaiset sodat heillä on tänä viikonloppuna. Ja sitten tulee syyllinen olo, että itsellä on kaikki paremmin kuin hyvin.... Se ilahdutti eilen, että yksi ystävä otti yhteyttä ja rupateltiin puhelimessa. Olin pelännyt, että hän ei halua enää olla mun kanssa tekemisissä, kun itse kärsii lapsettomuudesta ja meille vaan näitä ' vahinkovauvoja' siunaantuu. Turhaan taas skitsoilin!
Viikon päästä me lähdetään ukon kanssa yhdeksi vuorokaudeksi Ikaalisten kylpylään!! :DD Pitää varmaan katsoa mikä siellä on lähin synnytyssairaala (Tampere varmaan?)... just in case...
Hyvää viikonloppua ja älkää jäätykö pakkasviimassa
t. Jymy rv 27+6 sekä p/00, p/02, p/04
paitsi tietysti tautista menoa - toivottavasti nyt jo alkaisi helpottaa! Voimia ei muutenkaan ole vielä tähän aikaan vuodesta liikaa ja sitten vielä näitä kiertäviä pöpöjä... Meillä on oltu vaan lievässä päänsäryssä molemmat pari päivää, mikä lienee sieltä yrittämässä niskaan, vielä ei ole onnistunut.
Sellainen ultraäänimasiina olisi ihan näpsäkkä tarvehankinta vaatehuoneen nurkkaan, eikö! :) (Vai olenko vaan omituinen...) Päivittäin kun haluaisin katsella tyypin piruetteja ja vilkutuksia, mutta meille ei enää tule edes rakenneultraa kunnalliselta puolelta. Sen tilasin yksityiseltä sitten, kun tuntuu tosi oudolta ettei enää katseltaisi tilannetta ollenkaan...
Muuten tänne ei oikeastaan kuulu sen kummempia, paitsi kiristyvää pakkasta ja rauhallista perjantai-iltaa.
En tohdi vielä tehdä mitään hankintoja vauvaa varten niin näemmä sitten sijaistoiminnoksi menee: ostin koiralle aktivointipallon ja naureskelin ihastuneena sen koohotusta uusine leluineen.
Mukavaa viikonlopun starttia kaikille toivottaa
Juulia rv 14+2
Ja KIITOS myötätunnosta, se lämmitti mieltä.
Niisku: Minulla alkoi tosiaan se nopearytmisyys jo heti alkuraskaudesta ja silloin minulta otettiin kahdet eri kilpirauhasnäytteet, kun sille päivystyksen lääkärille tuli kanssa mieleen kilpirauhasen liikatoiminta. Mutta ne arvot olivat ihan hyvät. Tämä infektio nähtävästi taas pahensi tilannetta, kun välillä olo oli ihan siedettäväkin. No, täytyy vain toivoa, että ongelma poistuu synnytyksen jälkeen. (Kurja juttu on se, että äidilläni tuli kanssa tällaista neljäkymppisenä ja myöhemmin sitten sydämeen muutakin ongelmaa, mutta ei sen nyt tarvii olla samaa kuin hänellä tietenkään.)
Kävin viemässä Kelaan äitiysrahahakemuksen ja taas tuntui siltä, että on ottanut askeleen eteenpäin :) Huomenna alkaa 24. raskausviikko ja se tuntuu sellaiselta merkkipaalulta, vaikka tiedänkin, että paljon paljon paremmille viikoille vauvan pitäisi päästä. Mutta silti se antaa tunteen siitä, että nyt kysymyksessä on jo (lääketieteenkin mielestä) vauva, jonka eteen voi tehdä asioita.
Tuahille vielä onnittelut rakenneultranäkymistä! Ja kaikille mukavaa viikonloppua!
(jo vähän paremmalla mielellä oleva) äitimiia
Eli meillä sitten myoomaleikkauksen takia suunniteltu sektio ystävänpäivänä. Onpas outoa kun tietää milloin vauva syntyy, jos ei sitten päätä tulla vielä aikaisemmin (tuskinpa).
Tietääpähän ainakin mihin mennessä kaikki pitää olla valmiina, voi tulla vielä paniikki ens viikonloppuna. Pitää tehdä nyt lista mitä vielä puuttuu ja hommailla ne ens viikon aikana. Sais vaan mies ton rempan vauvanhuoneessa loppuun alkuviikosta, niin pääsis järkkäileen tavaroita.
Mitenkäs te kultaiset joille tehty sektio, olette toipuneet siitä, vaikka yksilöllistähän se on.
niisku 37+3
Varmaan aika jännää, kun tietää syntymäpäivän valmiiksi. Sektiosta minulla ei ole kokemusta, joten siitä en osaa sanoa mitään.
Ollapa jo itsekin pitemmällä, välillä ei malta millään odottaa.
Ja toisaalta 4 kk ei ole kovin pitkä aika...
äitimiia rv 23
Terveiset työn parista kaikille viikonloppuna vapaata viettäville.
Osastolla hiljaista ja ehdin istahtaa hetkeksi koneelle ja kirjoittamaankin " heräsin" siksi kun luin Niisku65 kertomusta siitä, että myooma leikkauksen vuoksi tehdään sektio.Onkohan niin aina?Minulle näet tehty myooma leikkauksia 2x, toinen vatsanpeitteiden läpi haavasta -02 ja toinen " kaavinnalla" -05,eli tarkoittaako tämä nyt sitten että minulle automaattisesti tehdään sektio vain onko se tapauskohtaista?Onko Niiskulla tietoa?
Neuvolassa eivät ole asiasta ainakaan vielä mitään maininneet ja enkä ole asiaa hoksannut edes kysyä.Ei sen puoleen että sillä synnytystavalla olisi niin kauhean suurta" merkitystä" minun äidiksi tulemiselle, kunhan kaikki vain menisi hyvin olipa synnytystapa mikä hyvänsä, mutta jäinpä vain asiaa miettimään?
t.Tuah rv19+4
Luulisin että asia on kiinni jotenkin myooman sijainnista/koosta, eli onko se ulottunut kohtulihakseen asti tms. Itselläni oli iso 5x5 cm myooma joka ulottui laajalti endometriumille jne. Leikkauksessa kohtuontelo avatui laajalti, jonka vuoksi epikriisissä jonka jorvista sain luki: Kontuontelon avautumisen vuoksi jatkossa synnytykset hoidettava sektiolla. Eli kait se on tapauskohtainen.
Mieluummin synnyttäisin tavallisesti, kun siitä toipuu niin paljon nopeammin, mutta käy se näinkin.
niisku
Ihania uutisia Tuahilta rakenneultrasta! Meillä on siihen vielä aikaa reilut pari viikkoa.
Äitimiia, mullakin oli edellisessä raskaudessa noita sydämentykytyksiä ja ymmärsin kyllä, että olivat ihan normaalia raskauden aikana eikä niitä sitten sen jälkeen ole ollut. Eikä niitä kyllä tutkittukaan missään vaiheessa. Saas nähdä, tuleeko vielä tässä raskaudessa.
Voi kun Niiskulla on jännät paikat edessä! Aika mukava syntymäpäivä tuo ystävänpäivä :o) Mulla on takana neljä sektiota ja viides edessä. Kaikista olen parantunut tosi helposti ja suht nopeasti. Vinkkinä se, että mitä nopeammin nousee pystyyn ja liikkumaan, sitä nopeammin ja kivuttomammin se käy. Alussa kun on morfiini vielä kipulääkkeenä, niin kannattaa sitä hyödyntää. Minä olen noussut ekana iltana sängyn laidalle istumaan ja seuraavana aamuna kävellyt hiukan. Kotiin on lähdetty neljäntenä päivänä.
Aina ei kyllä alatiesynnytyksestä parane nopeammin kuin sektiosta. Toiset kun repeää pahasti, niin ovat osastolla olleet paljon huonomassa kunnossa kuin minä! Kaverini repesi pahasti alatiesynnytyksessä ja joutui leikkauspöydälle kun alkoi vuotaa kovasti. Paranemiseen taisi mennä ainakin kuukausi :o( Se sektiossa on tietysti huonoa kun ei saa nostella mitään vauvaa painavampaa kuukauteen. Ja meillä kun on tuo reilu vuosikas, jonka pylly pitäis pestä ja paljon muutakin... Onneksi synnytys osuu meillä miehen kesäloma-aikaan (tai toivottavasti osuu)!
Mulla liikkeet alkoi edellisessä raskaudessa tuntua vasta viikon 20 paikkeilla. Silloin olikin istukka edessä vaimentamassa. Muutenkin on yleensä nuo kunnon tuntemukset menneet aika myöhäisille viikoille. Nytkään en vielä tunne liikkeitä kuin selinmakuulla ja kädellä tunnustellen. Mulla kun ei ole tuota rasvakerrosta tuossa välissä ollenkaan, vielä.
Mulla tämä raskaus on ollut melkein kuin ei olis raskaana ollenkaan. Luulen, että suuri myötävaikutus on sillä, ettei tarvitse käydä töissä. Edellisessä raskaudessa pitkät työmatkat (55km yhteen suuntaan) aiheuttivat kivuttomia supistuksia jo aika aikaisilta viikoilta. Töissä oli helpompaa, vaikka kyllä sielläkin noita supistuksia tuli, onneksi ne eivät saaneet aikaan mitään.
Ihana loma Jymyllä edessä! Nauttikaa!
Tinka rv 17+0
Onpa ihana syntymäpäivä :) Onnea etukäteen! Tiedätkö kumpi sieltä on tulossa, josko pieni Valentino?
Olotilani muutos johtuukin siis siitä että yritän pysyä samassa aikataulussa.
Olen ollut varma, että pitkälti maaliskuun puolelle mennään. Perjantain neuvola kuitenkin antoi viitteitä muustakin mahdollisuudesta; vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt. Eilen alkoi maitoa tihkua rinnoista ja tänä aamuna alkoivat menkkakivut. Päivän olen kärvistellyt selkä- ja vatsakipujen kanssa ja pienessä paniikissa miettinyt josko tämä oikeasti tarkoittaa jotain. Voihan olla, että seuraavat neljä viikkoa voihkin sängyn pohjalla ja toivon jotain tapahtuvaksi, mutta kertokaa kokeneemmat voisivatko nämä olla merkkejä jo lähetyvästä tapahtumasta? Neuvolassa arvioitiin vauvan tämänhetkiseksi kooksi 3 kg, syntymäpainoksi (" jos nyt sinne asti sisällä pysyy" sanoi neuvolatätsy) 3.4 - 3.5 kg.
Tänään olen tehnyt varmuuden vuoksi rästitöitä pois, maanantaina saan viimeiset aikataulutetut työt pois pöydältä. Turvaistuin kököttää nurkassa ja viimeiset vauvanvaatteet odottavat huomenna silittämistä. Aika valmiina aletaan olla, paitsi ehkä henkisesti...:)
Auh, nyt siirryn sängyn pohjalle lauantai-illan viettoon. Onneksi on niin pakkanen että ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa koirien lyhyestä lenkistä!
belinda_x 37+1
Kyllä Belinda voi sinulla varsin hyvin olla loppumetrit meneillään! :D Tsemppiä ja onnea matkaan!
En pysty nyt enempää kirjoittelemaan, kun liukastuin äsken roskia viedessä tosi pahasti, ja sattui paitsi käsiin, myös ristiselkään ja niskaan. Täytyy lähteä nyt pötköttelemään ja toivoa että vavville ei käynyt kuinkaan.
Kaivoin muuten vintiltä vauvanuken + sängyn meidän kuopuksen hoivattavaksi. Aika innoissaan oli, vaikka sänky taisi olla ennemminkin kiva kiipeilypaikka kuin vauvan makuusija...
Jymy rv 28+1
Hyvää keskiviikkoa kaikille kultasille!
Hiukan" kateellisena" lueskelin Tinkan liiketuntemuksia, kun itse täällä kovin niitä kaipailen ja mitään ei vielä tunnu vaikka kaikki konstit olleet käytössä. Eilen neuvolassa sydänääniä kuunneltiin ja huomenna onkin jo rakenneultraan meno, joten sitten näkee taasen kuviakin. Mutta liikkeitä ei vain vielä tunnu, tosin esikoista odotellessa kai liikkeet tuntuvatkin myöhemmin ja minulla istukan sanoivat olevan kiinnittyneenä etuseinään,ja se kuulemma voi vielä vaimentaa tuntemuksia?? Kovasti vain jo haluaisi liikkeet tuntea,vaikka kokeneemmat ovat sanoneet, että voit vielä olla kovastikin toista mieltä noista potkuista:-)
Millä viikolla te pidemmälle ehtineet olette liikkeitä alkaneet yleensä tuntea?
Täällä virittäydytään parin vapaapäivän viettoon,jotta sitten jaksaa taas viikonlopun paiskia töitä, ajattelin päästä helpolla ja " ohjelmoida" siivouksen viikonlopuksi miehen harteille:-))täytyykin aloittaa jo tänä iltana" pehmitys" .
Miten muuten itsekukin jotka olette töissä,olette jaksaneet töissä olla?Minä en toistaiseksi ole ollut poissa, kun alkuviikoilla vaikean phv:n vuoksi,mutta nyt olen töissä sinnitellyt väsymyksestä huolimatta. Neuvolassa joka kerta kysyneet olenko jaksanut töissä olla ja suosittavat että saikullekin voi jäädä jos ei jaksa. Tuntuu vaan vaikealta ajatella jäävänsä saikulle" pelkän" väsymyksen vuoksi, vaikka tietääkin että kyse on kahden hyvin voinnista. Ja kun työ vielä hoitoalalla ja tietää että muut joutuvat sitten sijaisten puutteen vuoksi minunkin työt tekemään, niin omantunnon tuskien kanssa joutuu painiskelemaan tekipä niin tai näin!
Mutta nyt siis 2n ansaitun vapaapäivän viettoon, jotka voisi aloitella esimerkiksi lumitöillä, täällä eteläisessä suomessa näet ainakin 10cm tullut lunta maahan muutamassa tunnissa:-))
t:Tuah rv 19+1