¢¾¢¾Toukomurut uuteen viikkoon¢¾¢¾

kaikille plussanneille (myös niille jotka ei vielä ole tunnustaneet kun Hönttä kerran vihjaili että muitakin on :)!!



Minäkin innostuin vaihtamaan" nimeni" eli olen se entinen " Lillakka" :D



Jaksamisia,

Likk@ ja Peetu kohta 8,5 kk

Me ollaan oltu reissussa, käytiin mm. Berliinissä. Ihana olla taas kotosalla, talvella reissaaminen ei ole kyl mikään helpoin juttu, mut kylläpä piristi ku pääs pois kotiympäristöstä.

Ostettiin matkalle myös matkarattaat ja onneks tehtiin niin, kylläpä on kätevät ja kevyet. Rattaissa on kaikki mukavuudet ja on niin suojaisat, et pystyy myös talvella käyttään, ellei tarvi rullata paksussa lumessa;) Suosittelen kyl Sannael!



Kukaan ei onneks sairastunut reissulla.

Meitin tytsä ryömii ku matonen ja koko ajan ois johdoissa kiinni, raasu kilpikonnammekin saa kovaa kyytiä:D

Tissittely loppus meillä just ennen matkalle lähtöä, onneks korvike kyl maistuu! Saksassa jouduttiin maisteleen myös paikallista korviketta, nesteenä ku en löytänyt maitoa, niin pulverin kanssa jouduin häslään. Sit viel myöhemmin huomasin pakkauksesta,et olin ostanut hedelmän makuista maitoo - ihmettelinkin ku haisi niin oudolle:) Kyllä se sit tyttöön uppos ku ei ollut vaihtoehtoja.



Muuten meil syödään kyl tosi vähään, tuntuu, et joka ruokailuhetki on yhtä jahkailua, kerralla syödään korkeintaan puoli pientä pilttipurkillista. Maito kyl uppoo hyvin, eikä siinä mitään ku on tommonen touhutoukka niin en mä voi pakottaakan sitä ahmimaan. Onks muita huonosti syöviä ja miten saatte ruuan menemään alas?!



Onneksi olkoon Hönttä, tääl todellakin ääni näköjään kantautuu;) !

Ja voimia sulle Nenn ja muut joita sairaudet kiusaavat!



Meil ei edelleenkään YHTÄÄN hammasta näy:O

Hurjaa ku tääl jotkut kullanmurut jo ottavat askeleita!! Meien makaroonilla menee viel siihen varm aikaa. Ostettiin jo kävelytuolikin tytölle, mut ei se kauan siel viihy, pimputtelee vaan nappuloita ja kyllästyy ku ei tajua et sil pääsis kruisaan sairaata vauhtia:D



Ihana kuulla ku tääl jo mennään uudelle kierrokselle, itsellä on ajatuksissa että vuoden loppu puolella mekin yritettäis, can´t wait=) Kerkeis siinä vähä aikaa välissä olemaan töis.



mukavaa viikkoa

Crobin ja Y kohta 9kk

Nuoriherra nukkuu, jospa ehtisi jotain kirjoitella.

Ihan ekana voimia ja paranemisia sairasteleville ja onnea uusille odottajille!!!



NENN, synnytyksesi loppuhuipennus kuulostaa aikalailla samalta kuin omani. Lapsi saatiin kunnialla maailmaan ja sitten alkoikin tapahtua. Istukka oli revennyt, muttei tullut painamallakaan ulos kohdusta. Ehdin mennä tajuttomaksi ennen kuin anestesiaryhmäkään saapui. Istukka piti irrottaa käsin ja tehdä kaavinta, kokonaisvuoto noin 3,5 litraa ja hemppari 60. Olo oli kuin useammankin jyrän alle jääneellä. Mutta kylläpä olin onnellinen, kun heräsin nukutuksesta ja ymmärsin olevani sekä elossa että äiti...Mutta pelko jäi, jos joskus onnistuu uudelleen raskaaksi tulemaan ja sama toistuu :(



Ahah, nyt kuuluukin kutsuhuuto pihalta vaunujen uumenista.

Palataan

No niin, lapsonen touhuaa tyytyväisenä lattialla ja äiti palasi nettiin :)



Kuinkas teillä muilla onnistuu rakeisempien ruokien syöminen? (joo, siis vauvoilla, hih...) Meillä poju on edelleen melkoinen sihtikurkku, kokkareet alkavat heti yököttää ja sitten ei enää suostuta avaamaan suuta. Jännä havainto oli tosin se, että riisiä ei voi syödä omalta lautaselta, mutta silloin voi, jos se tarjotaan äidin lautaselta...Syöminen on muutenkin sellaista tuuripeliä; joskus maistuu ja joskus ei mene ei sitten millään. 8kk mitat olivat 74cm ja 8,4kg, tasaisesti kasvaa, vaikka hentoinen onkin.



Joku kyseli öistä. Meillä herätään 1-6 kertaa yössä. Ei tarvitse mitään " palveluita" , riittää, kun käväisee kuiskaamassa hyvää yötä ja laittaa peiton takaisin päälle. Mutta kivahan se olisi jo nukkua koko yökin...



Muista taidoista sen verran, että herra etenee ryömimällä hurrrrjaa vauhtia ja notkuu myös konttausasennossa. Tukea vasten on pari kertaa noussut, mutta ei ole vielä tavaksi ottanut.



Jaahas, nyt ei sitten enää viihdytäkään lattialla. Pitänee rientää apuun.

Mukavaa viikon jatkoa!

tuulis

Hitsit nyt meitä on kaksi Tuuliaa. Ja mä, kun olin ihan varma, kun nickiä vaihdoin, että ei ollut ainakaan toukoissa Tuulioita. Noh..Ei varmaan maailman tähän kaadu.;)



Tuosta ruokailusta kyselit ja meillä on kyllä aika samanlaista tuo rakeisemman ruoan syönti, kun mitä sinä kuvailit. Välillä on päiviä, kun mikään ei meinaa maistua ja kaikki juuttuu kurkkuun kiinni ja yököttää ja välillä päiviä (kuten esim.tänään) että söisi vaikka kuinka paljon ja ihan isojakin paloja ruoan seassa. Niin ja olen huomannut, että jos samalla syön itse, kun syötän typylle niin syö huomattavasti paremmin ja jopa " pureskelee" ruokaa esimerkkiä seuraten. Meillä kyllä nämä hampaitten teot sotkee välillä ruokailuita ja vie ruokahalua. Mutta, kun tyttö on kasvanut tosi hyvin koko ajan (8kk neuvola 9875g ja 68,7cm) niin olen ollut ihan turvallisin mielin ruokailujen suhteen.



Meillä myös heräillään vaihtelevia määriä öisin. Välillä se 8 kertaa/yö ja välillä 1-2 kertaa/yö.



Nyt lähdemme kylpyyn, puurolle ja nukkumaan.:)



-Tuuli@- ja tytön tyllerö.

Aina sitä pitää sählätä... Ihanaa oli lukea, et muidenkin vaavit herättelee yöllä vähän väliä. Tsemppiä vaan sinne muiden yökukkujien äipyleille, täältä löytyy kohtalotoveri.. Meillä kans herätään 4-6 kertaa 11-12 tunnin sisällä. Eikohän ne yöt joskus rauhoitu.



Meillä Dani syö hyvin ja paljon kerralla. Hampaiden tulon aikaan ruoka upposi huonommin. Toki välillä saa vähä näytellä leluja, et ruoka menee alas. Palat ruuassa ei haittaa. Kovasti jo yrittää pureskella viidellä hampaalla. Ihanan näköistä touhua :) ...



Höntän kirjoitukseen viitaten: Kuka touko vielä tunnustaa odottavansa?Hieman täällä haikeana olen lukenut nuita plussa uutisia.. Onnea myös mutsi -82:lle! Mutta vielä ei meille ole tulossa, eikä edes yritetä. Edellinen raskaus ja etenkin synnytys olivat mulle sen verran kuluttavia ja tuskinpa tulen koskaan ihan " entiselleni" , vaikka hyvin olen toipunut. Mutta silti on sisällä pieni kaipaus neljänteen... (Uusille tiedoksi, et Dani painoi syntyessään 4630g ja oli 54.5cm pitkä. Kukaan ei ymmärtänyt, et vauva on noin iso. Aiemmat olleet norm. kokoisia. Kyllähän isoja vauvoja syntyy, muttei näin pienelle äidille 158cm/49kg. Dani mahtui tulemaan juuri ja juuri. En revennyt, mutta muuten kaikenlaista pientä ongelmaa. En mm. pystynyt nostamaan yli kuukauteen jalkoja muuten ku käsien avulla, laskeumaa vähän jne..) Mulla tuli täs pari viikkoa sitten muuten ihme menkat, kestivät 2 päivää. Ei vissiin oo hormonitoiminta vielä kunnolla käynnistynyt. Kuinkas muilla nuo menkat ovat tulleet?



Jaa, tulipas taas tekstiä.

Moikka ja öitä!

Ninni-pinni

Kivan kokoinen pino, oli venähtänyt päivän aikana =)



Syömisistä; Kuten Tuulioilla niin meilläkin kokkareisempi ruoka menee aika vaihdelleen. Pottu-porkkana-maissi-sössö saa olla kokkareisempaa koska se on herkkua, mutta esim kaupan 8kk spegettisössö ei tunnu kelpaavan vaikka haarukalla sen hienonnan. Kaurapuurokin menee ihan hienontamatta hiutaleita miksikään. Yleensäkin omatekoiset ruuat menee tosi kivasti mutta kaupan suurimmaks osaksi eivät.



Ja kaikissa oppaissa lukee että nyt lapsen pitää alkaa harjoittelemaan pureksimista... Milläs harjoittelet kun tulee oksennusrefleksi heti jos kielelle jää kokkare...?



Viime viikolla annoin J:n kyllä ihmetellä lihapullaa, ja herra piti sitä hienosti kädessään ja haukkasi palojakin (tosin suurin osa putos suusta heti pois) ja näytti niitä jauhavan suussakin - ja vartin päästä oksensi. =(



Tänään kun kokeilin tarjota kalaa niin J oksensi kun oli niin pahaa =/



Muuten mulla alkaa mielikuvitus loppumaan kotitekoisten soseiden kanssa. Tuntuu että ne on kaikki vaan mallia peruna+porkkana+jotain. (Ja lihaa myös.) Mitäs muuta voisin pojalle kokkailla? Meidän aikuisten ruuat ei kait oikein käy kun esin jauhelihakastikkeen teen paistinpannulla, ja eihän vauvan ruokaa saanut paistaa pannulla... -koskas muuten saa? Tänään meillä aikuiset söi broilerin suikaleita ja kasviksia -pannulla valmistettuna -ja eihän sitäkään saa antaa kun ruoka oli paistettu kasarissa ja sitäpaitsi marinoituja broilerinsuikaleita... En ole koskaan ollut mitenkään hyvä kokkailemaan joten nyt on ihan sormi suussa...



Mahdollisista ideoista kiitellen

-sannael



ps Kiitos edelleen kaikille jotka olette meidät maininneet, J:n tulevan leikkauksen vuoksi. Ihan sydäntä lämmittää =)

tai eilen jo kävin, mutta vasta nyt pääsin koneelle. Eli ultrassa ei näkynyt mitään poikkeavaa munuaisissa tai virtsateissä. Lisäksi otettiin muutama verikoe, ja saan ne vastaukset tänään iltapäivällä. Mut ilmeisesti ei nyt selviä syytä miksi minulla on jo toistamiseen munuaistulehdus.



Oltiin aamulla kahden nuorimmaisen kanssa seurakunnan päiväkerhossa ja siellä tuntui että loppuu jaksaminen täysin, mut selvisin kunnialla kotiin. Neiti konttii jo niin vaudilla että saa jo pelätä että mitä keksii, kauhee vahtiminen. Nyt lapset katsovat videoita kun olivat pieniä ja äitiä vaivaa jo armoton vauvakuume ;) On se kumma tauti... Kaikki vauvauutiset täällä saavat mielen haikeaksi.



Tuulia75, hurjalta kuulosti kertomuksesi, minunkin synnytksessä kutsuttiin koolle leikkaustiimi, mutta sitä ei sit tarvittu kun saatiin vuoto loppumaan. Tuo 3,5 litraa kuulostaa kyllä todella suurelta verenhukalta! Tiedän aika hyvin minkälaisia tuntoja sinulla oli jälkeenpäin. Tuntuiko sinusta että " menetit" jotain huonon kuntosi takia? Minusta tuntuu nyt jälkeenpäin että en aivan osannut nauttia vauvastani alussa koska olin niin väsynyt ja huonovointinen. Vauva joutui sitäpaitsi teholle epilepsiakohtauksien takia (sitä on meillä suvussa) ja sekin järkytti alkumetrejä. Lisäksi imetys oli alussa rankaa, maito ei noussut ja imetin tunnin välein ensimmäiset kuukadet, öin, päivin. Kun lisäksi oli 3 muuta lasta hoidettavana, joista yksi erittäin hankalaksi heittäytynyt, mustasukkainen 2 vuotias, oli kyllä oma jaksaminen aika kortilla. Vasta mmiehen loman alettua heinäkuussa, tunsin että elämä voittaa. No se on nyt takanapäin, mutta mukava lukea että on joku muukin joka on kokenut saman ja tietää kuinka traumaattista se on! Kiitos kun kerroit =)



Ja nyt pitää viihdyttää 2½ vuotiasta, neiti onneksi nukkuu vaunuissa! Vointeja kaikille!

Sen saman tien, kun annettiin pikku kaksolle lupa tulla, kun on tullakseen niin alkoi omakin synnytys pyörimään mielessä ihan eri tavalla, (vaikka ei niin kovin " traaginen" ollutkaan.) Ja kun huomasin Ninni-pinnin kertomuksen niin hui!! (Ja samoin nenn ja Tuulia75)

Mutta tuo ninni-pinnin synnytyskertomus jäi sen takia pyörimään mieleen, kun olen suurin piirtein saman kokoinen, kun sinä ja kun lantio viime raskaudessa kuvattiin ja tutkittiin niin todettiin olevan ahdas, mutta sen hetkisen paino-arvion (3500g) mukaan tytön olisi pitänyt ihan hyvin mahtua syntymään. No tuo paino-arviohan meni ihan pieleen tyttö oli tosi pieni vain sen 2870g ja 48cm, mutta siitä huolimatta jäi päästään kiinni ja jouduttiin loppujen lopuksi kauhealla kiireellä imukuppi synnytykseen. (Tytön sydänäänet laski muistaakseni 65)

Ja siis nytten on alkanut arveluttamaan tuo tuleva synnytys. (jahka tässä ensin edes raskaudutaan:))

Tuo synnytys oli kyllä ihan positiivinen kokemus loppujen lopuksi vaikka olikin todella nopea (kokonaisuus 4h30min ja avautuminen 1.5cm- 10cm yht. n 45min.) ja sen takia tod. kipeä varsinkin tuo avautumisvaihe. En ehtinyt saamaan ilokaasun lisäksi muita puudutuksia ja sekin jäi kummittelemaan mieleen, kun eikös sitä sanota, että seuraavan synnytys olisi aina edellistä nopeampi?

No vauva-kuume on vallannut mielen ja en anna näiden " pikku" peikkojen nyt enempää nakertaa mieltäni, mutta siis huh huh kyllä on ollut ninni-pinnin vauvelilla kokoa, kun vielä äiti on niin pieni.:o

Iso veljeni muuten oli syntyessään 5600g ja 56cm ja äitini todella pieni nainen. (153cm ja 50kg) Alakautta synnytti, mutta vuosi olikin silloin 1970.

-Tuuli@- ja typykkä

ninni-pinni:

Dani painoi syntyessään 4630g ja oli 54.5cm pitkä. Kukaan ei ymmärtänyt, et vauva on noin iso. Aiemmat olleet norm. kokoisia. Kyllähän isoja vauvoja syntyy, muttei näin pienelle äidille 158cm/49kg. Dani mahtui tulemaan juuri ja juuri. En revennyt, mutta muuten kaikenlaista pientä ongelmaa. En mm. pystynyt nostamaan yli kuukauteen jalkoja muuten ku käsien avulla, laskeumaa vähän jne..)

Ninni-pinni

nenn: Ihanaa, siis suakin jo haikailuttaa vauvan perään!! ;) Kyllä se on kumma, miten sitä kuumeilee, vaikka edellinenkin vielä pieni ja eikä öisin ole saanut rauhassa nukkua sitten Danin syntymän.. Hormoonitko vielä heittää häränpyllyä?!



Tuuli@: Joo, Danihan arvioitiin suurinpiirtein edellisen vauvan kans samoihin mittoihin, eli vajaaseen 4kg. Myös kätilöt synnytyksessä eivät tajunneet vauvan isoa kokoa. Luomuna muuten minäkin synnytin (2. luomu). Sanoin ponnistusvaiheen aikana, et jotain kummaa on nyt pielessä.. Vaikka mitä teen mitään ei tapahdu.. Kätilö ei uskonut ja sanoi tosi tökerösti, et ponnista vaikka iltaan saakka (silloin oli aamu). Pyysi kyllä anteeksi synnytyksen jälkeen. Mä itkin koko synnytyspäivän, ku se ponnistusvaihe jäi niin kaameena mieleen. Olin siis niin poikki. Lisäksi en voinut juurikaan ilman taluttajia kävellä synnytyspäivänä. Istumaan sen sijaan pystyin. Danihan oli vielä pyllystään niin kiinni, et kätilö kiskoi ja repi, et vauva saatiin ulos. Ei oo kuulemma ollu niin tiukassa kukaan vauva 20 vuoden työhistorian aikana. Mutta kyllä se on kumma, et enää synnytystä ei pahalla muistele, vaikka toipuminen kesti monta kuukautta. Aika kultaa muistot. Ja lisäksi täs vielä kuumeilen. Mulle kyllä sanottiin, et jos vielä teen vauvan, kokoa seurataan tarkasti. Onnea vauvanteko puuhiin sulle!! Me, siis jos edes tehdään enää, odotetaan vielä ihan rauhassa...

Ja taas on lapsonen nukkumassa ja äiti koneella :) Pitää kyllä kohta käydä poikaa varoen herättelemäsä, ettei nyt vetäisi ihan maraton-unia. Viime yönä herättiin taas monenmonta kertaa, en edes laskuissa pysynyt :(



NENN, joo, kiva jutella kohtalotoverin kanssa.

Kyllä minä olen monet kerrat harmitellut, että tuo istukkaepisodi vei niin heikkoon kuntoon, ettei alkuajoista oikeastaan mitään selkeästi. Olimme sairaalassa yhteensä 10vrk ja silti lähdin ihan keskentekoisena kotiin, en vaan enää kestänyt olla siellä. Poikaa en kyennyt hoitamaan moneen päivään. Ystävällisesti hänet aina tuotiin äidin luo ja rinnalle, mies kävi myös häntä hoitamassa, itse en jaksanut lasta edes nostaa. Maito ei koskaan noussut ja niinpä poika onkin kasvanut korvikkeilla. Ette usko, kuinka paljon tämäkin harmitti ja tavallaan harmittaa vieläkin, vaikkei asia todellakaan ollut itsestä kiinni. No, saipahan poika edes maistaa oman äidin maitoa ne tipat, joita minulta tuon mankelin jälkeen irtosi.



Saitko mielestäsi riittävästi tietoa ja keskusteluapua tapahtuneen jälkeen? Tuolla synnärillä tuntui koko ajan olevan niin kiire, ettei kukaan koskaan ehtinyt kunnolla käymään tilannetta kanssani läpi. Synnytyksessä mukana ollut kätilö kyllä käväisi, mutta olin silloin vielä niin heikossa kunnossa, etten suoraan sanoen muista keskustelusta mitään. Tosi pahalta tuntuivat myös joidenkin kätilöiden kommentit. Pyysin esim päästä vessaan synnytyspäivän iltana ja kätilö tokaisi mulle että " no mee vessaan sitten" Itku kurkussa siinä sitten sopersin, että kun mä en pääse itse edes ylös tästä sängystä...Ymmärrän kyllä omatoimisuuteen kannustamisen, mutta ehkä kuitenkin rajansa kaikella.



Jälkitarkastuksessa oli sitten onneksi ihana lääkäri, joka kertoi papereideni perusteella tapahtumien kulun. Hän myös sanoi, että seuraavalla kerralla synnytys pyritään järjestämään ns. hyvissä olosuhteissa, koska tällä istukkahommalla on kuulemma paha tapa uusia. Ja etukäteen sitä ei pysty tietämään. Mutta varmasti, jos vielä synnyttää saan, en täysin luottavaisin mielin uskalla synnyttämään lähteä, kyllä tuo sen verran pelottava kokemus oli.



Tulipas vuodatus, varmaan nukutte jo otsa kiinni näppiksessä...Nyt suuntaan pikkuista hellävaraisesti herättelemään!

Daniel oli syntyessään 53cm ja 4230g. Olen itse 159,5cm ja 50kg, joten en mikään jättiläinen... Sairaalassa arvioivar vauvan normaalikokoiseksi, vaikka ultra näytti 4 kiloa. Kaks viikkoa meni yli. Mieheni sisko, joka on kylläkin pitkä, mutta hoikka, on synnyttänyt kaksi poikaa, toinen 5500g. ja toinen 5950g.! Pellottaa jo etukäteen tuleva synnytys.

Vielä pika pikaa palaan asiaan. Niin siis tuolla edellisellä jutulla lähinnä sitä ajelin takaa, että kun itsellä jäi noinkin pieni alle 3 kiloinen vauveli kiinni niin ajatus isosta vauvasta 4-5 kiloisesta saati reippaasti päälle 5 kiloisesta tuntuu ihan käsittämättömältä. Siis omalle kohdalle, kun kuvitelen tilannetta.



Nyt menen ja jatkan siivoilua. Ei vaan yhtään innostais niin turhan usein eksyn tänne vauva-sivuille tai nettiin yli päätään.



-Tuuli@- ja typy



Ps. Meilläkin oli viime yö ihan uskomattoman levoton ja rauhaton. Hoh hoijaa jospas se taas tästä pikku hiljaa rauhoittus.

Tänään oltiin taas pitkästä aikaa muskarissa. Siiri tykkää kyllä kovasti käydä siellä, mutta ei olla vaan päästy menemään.



Nenn: Kiva kuulla, että voit jo paremmin. Hyvä ettei ultrassa näkynyt mitään ikävää. Toivottavasti syy tulehduksiin kuitenkin selviää. Minua asia ainakin vaivaisi, kun ei tietäisi miksi. Vai onko vaan sattumaa?



Mullakin on siivousprojekti täällä meneillään. Ja täytekakkua yritän tehdä toisella kädellä samanaikaisesti. Pitäis saada huomiseksi siistiä.



Sannael taisi kysellä ruoka-asioista. Meillä Siiri syö tällä hetkellä porkkanaa, perunaa, lihaa ja lohta ( kalaa on kokeiltu vasta 2 kertaa). Palsternakka on aika hyvää, ruusukaali ja muutkin kaalit tökkii aikalailla. Riisiä olen antanut pari kertaa. Myös bataattia ja kesäkurpitsaa syödään. Näkkileipä on aivan ehdoton suosikki. Siinä vaan usein käy niin, että Siiri saa isoja paloja kurkkuunsa ja sitten oksentaa lopulta. Muita sormiruokia meillä: kurkku (nam, nam!), maissunaksut (ei oikein maistu) ja appelsiinia (nami, nami) annoin yksi päivä.

Kökkösempi ruoka menee joskus alas, joskus ei. Siiri on vasta nyt alkanut pikkuhiljaa tykkäämään kasvis-liha-ruuista. Aamulla kaurapuuro ja illalla riisihiutalepuuro maistuvat tosi hyvin.



Monet on kirjoitellu synnytyksestään. Sitä alkaa sitten itsekin miettimään synnytystä, sen on jotenkin unohtanut aikalailla. Meillä oli kait aika normaali synnytys. Sairaalaan klo 18.30, Siiri syntyi klo 23.16. Paino 3560 g ja pituus 51 cm. Ilokaasua kokeilin, mutta en oikein saanut siitä apua. Puudutuksia en ottanut. Paras apu oli lämmin kauratyyny alaselkään ja jumppapallo. Olin pallon päällä koko ajan (lukuunottamatta ponnistusvaihetta).



No, mutta nyt täytyy jatkaa kotihommia.

Elina ja Siiri (6.5.)

eilen huomasin, et hei, meien tyttöhän konttaa, jotenkin huomaamatta ryömijästä oli tullut konttaaja:) Ja siten myös noustaan polville seisomaan, miten hetkessä voi vauvasta tulla niin iso:))



Siitä tuuli@:n tekstistä tuli mieleen: mullakin tuli tää esikoinen hurjalla vauhdilla 3 tunnissa ja olen kans miettinyt sitä seuraavaa synnytystä. Te, joilla on enemmän muksui niin pitääkö se paikkaansa, että synnytyksen kesto lyhenee mitä enemmän olet vauvoja ulos päästänyt??? Siis jos kyseessä normaali synnytys ilman komplikaatioita.

Toinen juttu mikä kiinnostaa: sanotaan, että supparit ovat yhä kipeemmät seuraavissa synnytyksissä! onko niin??



kiitti jos joku viittii vastata



crobin

Eli mulla synnytys oli nopea (6h) - onneksi! Poika oli niin alhaalla ettei epiduraali auttanut, joten ilokaasulla piti toi iso vonkale( ;)) ponnistaa. Jäi kyllä hieman kauhu synnytystä kohti... :( Onneksi palkinto on melkoinen!

Ajattelin tulla minäkn kommentoimaan juttuja, kun Linda nukkuu sikeitä makkarissa. Ruuasta oli puhetta ja meillä on maisteltu vasta muutama kerta " kokkareista" ruokaa. Nyt on kyllä ihan hyvin mennyt alas, mut mun mielestä on aika suuri harppaus noissa kaupan mössöissä. Meinaan ensin on ihan hienoa ruokaa 4kk eteenpäin ja 8kk tulee kokkareita aika paljonkin. Mun mielestä olis voinut olla joku välimuoto noilla vielä...No onnex meillä ainakin on aikas hyvin maistunut. Toki teen itse myös lihasoseita. Olen kanssa laittanut vaan bataattia, perunaa, porkkanaa ja lihaa tai kanaa. Muuten mitenkäs on kun joku sanoi, ettei paistinpannulla saa paistaa vaavinruokaa??Itse olen kyllä kanat ja lihat paistinpannulla paistanut ja sen lisäksi olen vielä keittänyt ne. Teenkö siinä siis väärin???



No oli kyllä toukoilla aikasmoisia synnytyskertomuksia. Huh huh aikas rankkoja jotkut. Oli mulla kanssa aika rankka synnytys ajallisesti. Mulla kipeät supparit alkoi perjantai 23.00 ja Linda syntyi sunnuntai 05.10. Muuten meni kaikki ihan hyvin ja puudutukset toimi loistavasti. Tossa juttelin miehelle, että seuraavaan kämppään (haemme kohta isompaan) voisi riittää 3h+k, jos toinen lapsi jossain vaiheessa tulisi, niin voisivat olla samassa huoneessa. Mies sitten sanoi, ettei kauheen pitkää ikäeroa sitten saa olla, että viihtyisivät sitten siinä keskenään...Mä taas haluan ehkä jonkun vuoden odottaa pikkukakkosta..Yllätyin ihan mieheni kommentista...Mutta ihan siis positiivisella tavalla. =)



Juu nyt alkaa 3:s kivi auringosta. Täytyy lopetella. Jaksamisia kaikille toukoille!!!!!!!



T. Wera ja Linda

Mä aattelin että nopsaa lukasen läpi nää aiemmat keskustelut että voin ottaa kantaa sitte, kuis ollakaan meni 35min että sain vika viestin loppuun..kaikki nimimerkit on jo ihan sekasin päässä, kelle kuului mitäkin..voivoi mikä lahoaivo:/

Mieleen jäi kuitenkin että synnytyksestä juttelitte ja odottavia oli muutama siellä mun lisäksi- onneks olkoon!!:))

Mulla oli kaiketi normisynnytys kans, pelkkä ilokaasu silmälumeena, ei puudutuksia.Lapsivesien menosta vajaa 5tuntia niin tyttö oli vatsalla.Kipu oli karsea mutta päällimmäisenä mulle jäi kivuista mieleen- kipukammoinen kun olen, ni just se kohdun päälle pomppaus jonka kätilö teki jotta istukka tulis ulos.Se tuli kyllä kokonaisena mutta sen jälkee oli vatsa ihan kosketusarka pitkään.

Hupaisaa oli että pelkään neuloja kamalasti ja 9kk pelkäsin että mua tökitään kauheesti sen synnytyksen aikana..eniten pelotti epiduraali.No, sitten kun kipu yltyi ja anelin puudutusta, sitä ei enää ehditty antaa.Isnt´t that ironic-dont´t you think?!:))

Itse olen yli 170cm ja en hoikimmasta päästä, pelottelivat että lapsestani tulee sokerilapsi ja on norsunvauvan kokoinen( tosi kauniisti ne minulle jutteli siellä loppuajan ultrassa..) mutta reilu 3kg ja 48cm oli hän, ei ollenkaan hullumpi paketti minusta!

No, nyt on raskausviikko 26 meneillään ja kovin paljon on alkanut pyöriä mielessä tuleva koitos..

Nyt sen pelon ottaa ihan eri tavalla kun tietää jo mitä on tulossa ja usein huomaa olevansa ihan jännittynyt kun muistelee ponnistusvaihetta.. ja se kipu oli jotain niin mahtipontista ettei mikään maailmassa..

huihui.. paree olla pohtimatta.kahta samanlaista synnytystä ei kuitenkaan ole.



Meillä neiti kävelee tukia pitkin ja pari kertaa on unohtunut seisomaan lelu kädessä tuetta mutta ei vielä tasapaino toimi.

Kontaten menee hurjaa kyytiä.

Puhe on sitä ihanaa omaa kieltä jonka vain taivas tajuaa. Kissa on " ka" ja äiti on " ti" ja iskä on " kä" .. mutta nuokin ihan satunnaisesti, ei varmaankaan tajua mitä ne tarkoittaa.. tai mistä minä tiedän hänen hienoja aivoituksiaan..;)

Pottailtu on päivittäin ja saalista on saatu. Useimmiten kyllä vaippaan ja niin saa ollakin vielä pitkän aikaa.

Hampaita ei ole ensimäistäkään, ihanaa oli lukea ettei joillain muillakaan ole, tuntuu välillä että ei tälle tulekaan niitä!.. vaan niinhän minä luulin ettei hän koskaan opi liikkumaankaan...:)



Kovin vilkas lapsi hän on, tottunut siihen että tapahtuu- koira häslää ympärillä ja kissat.

Pari kertaa viikossa hän näkee muita lapsia eri harrastuksissa ja on ihan suunnattoman tohkeissaan, eikä voi käsittää miksei hän saa olla keskellä lattiaa konttaamaassa kun 4 vuotta vanhemmat juoksevat eestaas ympärillä...;)

Kökköruokia meillä oksennetaan myös, kun ei ole niitä hampaita ja ikenillä on hankalaa purra.. maissinaksut menee ja leivänmurut mutta esim perunakökö tulee ulos yleensä varren kanssa :P



Tytöllä on todettu atooppinen iho ja se vaivaa kyllä jonkin verran.Posket erityisesti kuivuvat nopeasti vaikka rasvaamme aamuin illoin. Hän raapii niitä unissaan ja usein on verinaarmuilla aamuisin raasun kasvot.



Muttamutta.. fiksu menisi itsekin nyt nukkumaan kun aamulla herätys on jokeltevalta herätyskelloltamme klo8, olin nukkunut ajoissa tahi en ollut.



Kaikille voimia ja aurinkoa ja raskauttavia uutisia saaneille, silitelkää massujanne!!!!!:)))



MC +tytteli+rv26..;)

pitkään oli mielessä tuo nickin vaihtaminen ihan vain siksi etten halunnut tulla tunnistetuksi( tuttuja paljon täällä lueskelemassa...) ja ed nimimerkki oli johdateltavissa... en sitten viittiny vaihtaa ja toisaalta en oikein tiennyt kuinka se tapahtuu.No, nyt se on tehty,oi jos oman nimenkin vaihtaminen kävisi nappia painamalla!!!!



Ei siis sen kummempaa kun nyt vaan oppisi muistamaan kuka on entinen kukakin...;))

ja toivottavasti pysyy ainakin hetken täällä pääkaupunki seudulla.täällä on suunnileen samat kuviot kuin viime viikollakin.neit on alkanut irrottamaan oteensa tuesta kun seisoo ja ihme kyllä hän pysyy siinä n. minuutin seisomassa ja sitten alkaa huijumaan.Askelia ottaa kun on seisomassa pöytää tai sohvaa vasten taikka kävelyttää käsistä pitäen kiinni.

neiti täyttää tänään 9kk ja tekee 5 hammastaan.Kyllä aika menee liian nopeasti, kahden viikon päästä pitää mennä töihin, ei yhtään huvittaisi!! no onneksi en mene koko päiväiseksi, vaan teen töitä silloin kun itselle sopii , en voisi laittaa tyttöä vielä tarhaan.

Neiti on tossa lattialla meidän kanssioidemme kimpussa, taitaa tytöstä tulla kirjanpitäjä kun ne laskut niin kiinnostaa.täytyy lähteä antamaan ruokaa ja laitta nukkumaan, tuli sellainen komento neidiltä.



SANNAEL: mulla on vähän tietoa vastaavista tilanteista, jos haluat jutella, laita mulle sähköpostia nelli_75@hotmail.com. Jos voin auttaa jotenkin sinua=)))



Ja oikein paljon onnea plussanneille!!!!=))))

nyt on jo kiirus!



Nelli&Ada 9kk