Lue keskustelun säännöt.
TAYS ÄITIKIELTEINEN SASIRAALA
29.01.2006 |
Äitikielteinen sairaala
Nuori synnyttäjä kertoi äskettäin Aamulehdessä ikävistä kokemuksistaan Tampereen yliopistosairaalan vierihoito-osastolla ja arveli, että huono kohtelu saattoi johtua hänen iästään. Voimme omiin kokemuksiimme nojaten vakuuttaa, että iällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Olemme synnyttäneet yhteensä kuusi lasta, joista neljä Taysissa.
Mielestämme Tays on periaatteeltaan ja toimintavoiltaan vauva- ja äitikielteinen sairaala, jossa alentava, odottavan äidin ihmisarvoa loukkaava ja välinpitämätön kohtelu on itsestäänselvyys.
Toinen meistä, Katja Keisala, meni synnytysvastaanotolle keväällä 2003. Suurimman osan synnytystyöstä Katja teki käytävällä, koska sairaalassa ei ollut ketään, joka olisi voinut saattaa hänet synnytyssaliin. Käytävällä oleili myös muita synnyttäviä naisia ja heidän miehiään, tuoleja ei ollut, mutta ikkunanpielestä Katja sai tukea supistusten tullessa.
Huohottaessaan siinä vieraiden ihmisten keskellä, sairaalaan roikkuvat vaatteet päällään ja peräruiskeen jälkeen annettu ylisuuri vaippa housuissaan Katja ei onneksi tiennyt, että pahin olisi vasta edessä. Mainittu toimenpide on Taysissa täysin välttämätön, vaikka Turussa ja Vammalassa Katja on onnistuneesti synnyttänyt ilman sitä.
Katja pääsi saliin vasta tuntia ennen synnyttämistä, joten epiduraalia ei Katjan niin halutessa olisi enää voitu antaa. Sairaalan tutustumiskierroksella luvatusta vesialtaasta ei kukaan tiennyt yhtään mitään, synnytysjakkaraa ei haluttu tuoda, eikä Katja toivomuksia synnytysasennosta kuunnella.
Lapsen synnyttyä kätilöt ja lastenhoitaja moittivat Katjaa siitä, että hänen kaltaiset itsepäiset äidit vaarantavat lapsen hengen ja hyvinvoinnin. Katja vietti yhden yön kahden hengen huoneessa kahden naisen ja kolmen vastasyntyneen kanssa, ja kotiutui seuraavana päivänä omasta toivomuksestaan.
n n n
Elina Penttinen meni kesällä 2005 Taysin synnytysvastaanottoon lääkärintarkastukseen raskauden yliaikaisuuden vuoksi. Vastaanotto oli ankea, sillä kätilö ei lääkärin lähetteestä huolimatta olisi halunnut ottaa Elinaa sisään, ilmeisestä syystä: vastaanottotila oli täynnä lääkäriä odottavia, kapeilla ja epämukavilla penkeillä istuvia ja kovissa supistuksissa kärsiviä naisia, joita ohjattiin synnytyssaleihin vasta viime hetkellä.
Lopulta paikalle saapuva lääkäri totesi Elinalle, että synnytyksen käynnistämiseksi ei ole tarvittavia perusteita - eikä Taysissa olisi tilaa käynnistellä synnytystä siinäkään tapauksessa, että perusteet sille olisivat olemassa. Elina palasi Taysiin vasta kun 42 raskausviikkoa oli täynnä, ja vaati heikkovointisena sektiota. Vaikka lääkärin mielestä synnytystä olisi ensin pitänyt muutama päivä käynnistellä ja sitten vasta leikata, hän lopulta suostui Elinan vaatimuksiin.
Kun sektiosta oli sovittu, lääkäri ehdotti, että Elina voitaisiin samalla steriloida, olihan hän saamassa jo kolmannen lapsensa. Elina ei tähän suostunut, vaikka ymmärtääkin, että Tays ei toivota uudestaan tervetulleeksi vaativaa asiakasta, joka ei alistu normaaliin epäinhimilliseen kohteluun ja tyydy olemaan pelkkä hoitotoimenpiteiden kohde.
Osastolla ollessaan Elina näki, kuinka juuri synnyttäneille äideille ei ollut edes vuodepaikkaa tarjolla, vaan heidän täytyi odottaa päivähuoneessa ja käytävillä vastasyntyneiden vauvojensa kanssa. Vauvojen rinnallaharjoittelua häirittiin jatkuvasti verensokerimittauksilla ja lisäruokinnalla, jotta mittausten tulokset saataisiin näyttämään parhaimmilta mahdollisilta.
n n n
Synnytyskokemus on raskas sekä äideille että vauvoille, mutta Taysissa heillä ei ole mahdollisuutta levätä ja palautua. Yhä useampi äiti haluaa lähteä pois mahdollisimman pian, siitäkin huolimatta, että kotona saattaa odottaa jo monta hoivaa vaativaa palleroa ja lepo olisi tarpeen. Kotona ei ainakaan tarvitse imettää tai alistua intiimeihin tutkimuksiin vieraiden silmäparien alla.
Kokemuksiemme perusteella Taysissa vallitsee naisvihamielinen ja vauvakielteinen ilmapiiri, jossa kielletään naisilta oikeus itsemääräämiseen, intimiteettiin ja kunnioitukseen. Vauvoilta evätään paras mahdollinen huolenpito yhdellä heidän elämänsä herkimmistä hetkistään.
Elina Penttinen
YTT, kolmen lapsen äiti
Katja Keisala
YTT, kolmen lapsen äiti
Isompi kuva
Kuva: RAINE LEHTORANTA
Kirjoihin. Tampereen yliopistosairaalassa syntyneet vauvat tunnistetaan rannekkeen avulla.
Kommentit (112)
nk. oma hoitajat olleet tosi ihania ja huolehtivia ja ymmärtäväisiä.
Mulla taas toka reissulla huone 3:n äidin kanssa sama, eppari tulehtu ja siinä sit lääkäri tutki paikkoja ja ainostaan vähän ne " verhot" edessä että sai rauhassa tutkia. Niin ahdasta kuitenkin, että jos joku olis just tullut siitä mun sängyn ohitse, olis nähnyt räpsäni saman tien...vieruspedin mamman isukki oli just siinä verhon takana ja muutaki sukua näytti sillä hetkellä olevan..Sillä hetkellä koin enepiki että oma yksityisyys on tosi kaukana tuolla ahtaassa huoneeessa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikilla osastoilla, paitsi 2a:lla olleena, pidän kokemuksiani pääosin myönteisinä. Olen osastolla ollessani kritisoinut mm. eräällä kerralla kolmen tunnin välein tehtyä lämmönmittausta ja joitakin muita " rutiini toimenpiteitä" ja mielipiteeni ja toivomukseni on otettu hyvin huomioon.
Onhan toki kätilöissä eroa, niin kuin meissä äideissäkin ja joittenkin kanssa ei vaan " kemiat synkkaa" .
Kerran olen joutunut odottelemaan huoneeseen pääsyä päiväsalissa, eikä se niin kauheaa ollut - sinne tuotiin sänky ja pääsy muilta kiellettiin. Sehän se parhaiten varusteltu huone olisi, jos sinne olisi saanut jäädä :)
Asioihin voi vaikuttaa ja paljon! kun vain itsellä on oikea asenne.
Kyllähän tuolla osastoilla oli suoranainen tilan puute. Kaikki osastot oli tupaten täynnä ja meidänkin osastolla osa äideistä vastasyntyneiden vauvojensa kanssa joutui majoittumaan päiväsaliin ja käytäville.:(
Minulla oli paha raskausmyrkytys ja verenpaine vain nousi synnytyksen jälkeen monta päivää. Verenpainetta ei muistettu mitata (kerrankin yksi hoitaja tuli yöllä herättämään, että unohdin illalla mitata verenpaineesi, mutta hän sentäs tuli tekemään sen.) Lääkkeitä ei ensin annettu kuin satunnaisesti. Minun olisi pitänyt levätä, mutta aika vaikeaa oli kolmen hengen huoneessa, kun naapurien sukulaiset lappasivat tasaisena virtana huoneessa. Tyttöni kärsi keltaisuudesta ja hoitajat unohtivat välillä syöttää, jos itse olin toisen lapsen luona lastenosastolla.
Koska hoitajat vaihtuivat koko ajan, niin ketään ei kiinnostanut minun ja vauvan huono kunto. Itse olin fyysisesti ja psyykkisesti tosi huonossa kunnossa. Juuri ja juuri pysyin pystyssä. Yksi ainoa hoitaja sitten hommasi minulle lääkkeet, oman huoneen ja huolehti vauvan valoihin ja kuntoon. Kukaan ei ei piitannut paskan vertaa, jos näin karkeaa ilmaisua saa käyttää.
Ymmärrän, että kiire ja liian suuret potilasmäärät aiheuttavat tällaista, mutta itselle jäi melkoinen sairaalakammo tuon johdosta. Oli kova paikka, kun tyttö joutui alle yksivuotiaana sairaalaan tutkimuksiin. Olin siitäkin aivan paniikissa ja itkin etukäteen, että millaista siellä on.
Synnytin toisen lapseni 2003 TAYS:ssa, ja kohtelu oli erinomaista! Kävin useissa tutkimuksissa ennen synnytystä ja joka kerta oli lääkärit ja hoitajat erittäin asiallisia, ystävällisiä ja " äitimyönteisiä" :)
Olisikohan nämä rouvat tehneet nyt kärpäsestä härkäsen? Ei yhden lääkärin tai kahden kätilön perusteella voi tuomita koko sairaalaa kelvottomaksi.
No höh nyt teitä tytöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt syksyllä 05 synnyttäneenä voin ainakin olla täysin eri mieltä tuon kirjoituksen kanssa. Synnytyskokemus oli ensimmäisekseni onnistunut ja sairaalassaoloaika tietysti väsyttävää (lähinnä kahden hengen huoneessa olleen huonekaverini kuorsauksen takia!), mutta hoitajat, kätilöt ja lääkärit olivat mun mielestä kaikki asiansa osaavia ja tosi ystävällisiä ihmisiä. Itse olin osastolla 3A.
Näistä ainoa epämukava synnytyskokemus oli nimenomaan tuo TYAS-synnytys. SE oli HELVETILLINEN ja sellaiseksi sen tekivän yksinomaan ja ainoastaan kätilö, synnytyslääkäri ja synnyttäneiden osastolla ollut sairaanhoitaja joka ei voinut olla mainostamatta joka hetki sitä miten hän on tympiintynyt olemaan jatkuvasti siellä töissä.
Synnytysamme kyllä löyti, kunhan itse sen täytimme ja tyhjensimme ja täyttä ei ollut koska pääsin osastolle, jonne eivät kuulemma ketkään siellä jo kertaalleen olleet halunneet enää toistamiseen mennä.
Kaikkien siellä töissä olleiden naisten(!) -miehiä ei näkynyt- ilmeet olivat suorastaan töykeitä, asenne oli vaivautunut ja asiakkaale ei juuri edes pakollisia asioita enempää puhuttu. TODELLA EPÄMIELLYTTÄVÄ PAIKKA!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi UPEAA synnytystä siellä ja kiitosta olen sinne myös lähettänyt. KOSKAAN en ole tuntenut itseäni syrjityksi tai että meininki olisi kuin liukuhihnalla. Olen saanut tarvitsemani hoidon silloin kun olen pyytänyt, ei tuntien odotuksia tai mitään vastaavaa.
KIITOS TAYS, UPEA paikka synnyttää, MAHTAVA henkilökunta, KIITOS!:)
Olen kyllä kuullut sieltä monia hyviäkin kokemuksia mutta hirveän monella menee siellä tosi huonostikin. Henkilökunnassa on järkyttäviä mätäpaiseita pilaamassa niiden hienojen ja hyvien maineen. Äiti ja lapsi ovat toisarvoisia näille mätäpaiseille - hehän siellä ovat töissä ja heidän arkensa on ainoa heitä liikuttava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TAYS:ista. käytävällä jouduin minäkin odottamaan ja vasta kun alkoi ponnistuttamaan pääsin saliin. ei kivunlievitystä, ei mitään. puoli tuntia syntymän jälkeen minut ja vauva kärrättiin käytävälle harjoittelemaan imettämistä, huoneeseen pääsimme neljän tunnin päästä. kahden hengen huoneeseen oli ahdettu 4 äitiä vauvoineen! en enää ikinä synnytä siinä sairaalassa se on aivan saletti!
Itse olen synnyttänyt Taysissa kahdesti, viimeksi joulukuussa 2005, ja henkilökunnan suhteen ei minulla ole valittamista paitsi että eka kerralla synnytyslääkäri oli kyllä aika tympeä. Mutta verensokerimittaukset osastolla olivat kyllä sadistisia enkä saanut nukuttua 3 yöhön kun koko ajan piti olla syöttämässä, eikä siinä nukkunut kyllä kämppäkaverikaan. Lisäksi remonteista huolimatta rahat ilmeisesti olivat loppuneet kesken, sillä ikivanhoista ikkunasta veti niin paljon että sain korvatulehduksen, ja pahaa teki pitää pikkuvauvaa siinä kylmyydessä. Kätilöt kyllä olivat tosi kivoja ja synnytykset menivät ihan hyvin ja kotiuduttiin terveinä, joten kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
imetyksen ohjaukseen en saanut apua vaikka sitä pyysin. Imetys ei käynnistynyt, eikä vastasynnyttänyt äiti saanut levättyä yöllä eikä päivällä vaikka oma lapsi olikin osan ajasta hoitajien luona.
2 yötä kestin sitä valvomista ja murhetta maidon riittämättömyydestä ja siitä kuinka lapseni ei saanut lisämaitoa riittävästi. Sitten lähdimme kotiin toipumaan ja se olikin meidän perheelle toimivin ratkaisu. Lapsen sairaanhoitoon liittyvät palvelut olisi ollut saatavilla kotiin milloin vain tai olisin milloin vain voinut tuoda lapsen takaisin osastolle. Itse sain kaipaamaani lepoa ja mielenrauhan syötettyäni lapselle Tuttelia yhden yön ajan. Kun maito nousi, ei Tuttelia enää tarvittu.
Minulle ainakin synnytykseni olivat ainutlaatuisia, ikimuistoisia ja mahdollisuuden mukaan positiivisia. Siinä vaiheessa kun kaikki meni vikaan olisin toivonut empatiaa kätilön osalta. Jälkikäteen kun halusin puhua, en millään olisi saanut keskusteluapua. Monen pyynnön jälkeen sain kyllä, mutta yksikin hoitaja/kätilö sano että sun täytyy puhua tästä asiasta, no hänellehän yritin puhua mutta hän kuittasi pahanoloni hokemalla vain että puhu jollekkin.
Takana yksi hyvä ja yksi huono kokemus taysista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulehden yleisönosaston kirjoitus tänään.
Ei korvatulehdus (tai muukaan tulehdus) tule vedosta. Infektio on aina mikrobien aiheuttama!
syksyllä 03, kolme yötä kolmen hengen huoneessa. Yhteensä ehti olla neljä eri huonekaveria. Tilaa oli järkyttävän niukasti, vierustoveri ei päässyt sänkyynsä välissä olevaa verhoa liikuttamatta. Itse olin käytävänpuoleisessa sängyssä, johon kuulin kaikki hoitajien käytäväkeskustelut, " hälytysäänet" vauvalasta ja tietty kuorsaukset, äitien yösyömiset, vauvojen heräämiset...Tulin osastolle yöllä (takana oli jo kaksi valvottua yötä) enkä saanut mitään " perehdytystä" , vasta kun sain seuraavana päivänä opasvihkon luettua tajusin, että ne veriset lakanat kuluukin itse vaihtaa. Kaikkiaan tuo sairaalassaoloaika oli pitkän ja uuvuttavan valvomiskauden shokkialku.
Liekö sitten henkilökunta saanut koulutuksensa siellä! Vaikka Naistenklinikalla oli synnyttäessä ollessani väkeä tupa täynnä ja neljä naista vauvoineen yhdessä huoneessa, niin ei ikinä käynyt mielessä, etteikö meistä kaikista huolehdita kunnolla! Sektion jälkeen hoiva oli erinomaista, sekä lapsella että äidillä, joka ei sängystään päässyt ylös pariin päivään.
Ihan oon vauvojen kannalta tyytyväinen sairaalaan.
Toiminta on vähän karua, mutta en mitään paapomista haluaisikaan. En ollut ruuhka-aikaan, joten en joutunut käytävälle. Pahin asia oli kun vauva vietiin teholle, enkä tiennyt yhtään kuinka vakava asia on. Vauva oli terve, mutta luulin, että voi vaikka kuolla.
Ihan kamalaa meininkiä synnyttäneiden osastolla. En jaksa kaikkea kirjoittaa tähän, kun käy itkettämään (oon taas raskaana ja pelkään) mut mulle tuli pahat repeämät, päälle 20 tikkiä, todella runsas jälkivuoto (lukee ihan äitiyskortissa)
8 tuntia synnytyksen jälkeen, lakanat lillui verestä, mulle tuli lastenhoitaja naljailemaan sotkusta. eN pysyny ees hädintuskin pystyssä, mut ei voinu vaihtaa lakanoita mulle. Sanoi, et en ole sairas. Soitin miehen vaihtamaan ne lakanat kun en voinu kumartua enkä ees seisoa. Mies tuli kotoonta vaihtamaan ne vitun lakanat. :(
minä oon synnyttänyt molemmat lapseni TAYS:ssa, eikä mulla nyt kyllä noin huonoja kokemuksia oo... Eka lapsi synty sektiolla ja toinen alakautta . En oo joutunut odotteleen käytävällä, vaan heti päässyt osastolle ja myöhemmin synnytyssaliin.
Molemmilla kerroilla oon ollu kahden hengen huoneessa toisen äidin ja hänen lapsensa kanssa.
Verensokereita on molemmilta lapsilta mitattu, johtuen omasta raskausdiabeteksestani. Lisämaitoa ei ole tuputettu, vaan sitten tuotu kun itse olen pyytänyt.
Jos kolmas lapsi vielä suodaan, niin ihan hyvillä mielin menen TAYS:aan uudestaan synnyttämään...