G:Ikäeroista kokemuksia pyydän faktoja

Niin eli mulla on neljä lasta ja kahden vanhemman ikäero on 2,5 vuotta ja näiden kahden nuoremman 1,5 vuotta. Ja todellakaan en suosittele näin pientä eroa kuin mitä mun nuorimmilla on. Tuo 2,5 ikäero oli aivan ihana verrattuna tähän. Silloin isompi osasi jo olla ilman vaippoja ja muutenkin jo jokin järjenhiven oli päässä:)



Mä olen ainakin aika poikki ja jotenkin jää liian vähän aikaa kenelläkkään kun on niin kiinni tuossa rutiinien hoitamisessa. Jotenkinon ihan kurja olo molempien pienten puolesta kun ei ole silleen aikaa vauvalle eikä taaperollekaan. Toki on antoisaakin mutta olisi ollut sata kertaa helöpompaa kun olis vaan jaksanut odottaa hetken tuon pienimmän kasvamista.



Vuoden ikäero on kyllä tosi pieni ja mun anopilla on 11kk ja hän totesi että ei muista mitään parista ekasta vuodesta...mulla tää nyt sujuu jo silleen rutiinilla kun on jo kyse kolmannesta ja neljännestä lapsesta mut anoppikin teki ensimmäisen ja toisen ihan peräjälkeen.



vuoden ikäerossa on sekin riski et taapero ei välttämättä vielä osaa kävellä sujuvasti itse ja se on kyllä aika kurja juttu sillä sitten on kantamista suuntaan ja toiseen.



No jokainen tekee päätöksensä itse mutta en kyllä suosittele kovin pientä ikäeroa ihan kokemuksen kautta.

vajaa 1v8kk. Olen molempiin tyytyväinen eikä oikeestaan ole mitään valittamista. En ole kokenut erityisen rasittavana tätä pientäkään ikäeroa ja jo nyt nuo kaksi yrittävät leikkiä yhdessä (tai isompi yrittää leikkiä). Kuopus on nyt 9 kk. Mullakin kaksi pienintä meni jotenkin siinä samassa huumassa mutta silti mielestäni mulla on ollut tosi hyvin aikaa ja voimia touhuta myös isojen kanssa. Mutta ei tuo 4 v ikäerokaan ole " liian suuri" siihen että leikkisivät yhdessä. Meillä lapset ovat järjestyksessä tyttö-poika-tyttö. Luonteesta suurin osa riippuu.

Syitä:

*Esikoinen ehtii olla vauva, äiti ehtii ja jaksaa täysillä nauttia vauvastaan.

*Esikoinen voi tarvittaessa olla kerhoissa tai hoidossa ja äiti ehtii hoitaa asioita/vauvaa (harvemmin on kerhoja alle 3-vuotiaille)

*Esikoinen voi auttaa äitiä (pukee itsensä, syö itse, ei käytä vaippoja)

*Esikoinen nukkuu yöllä (äiti herää vaan vauvan tarpeisiin)

*Esikoinen hoitaa ja leikkii vauvan kanssa (äiti voi käydä vessassa, tehdä ruokaa)

Meillä on ikäero 2v4kk. Harmitti hirveästi esikoisen puolesta, kun ensimmäisten viikkojen aikana olin niin väsy etten jaksanut muuta kuin äyskiä. Tuntui, että esikoisen piti " aikuistua" hetkessä.



Lisäksi jos haaveilee toisesta niin kannattaa mielestäni synnyttää keväällä. Talvi ja loppusyksyn vauvanhoito on vaativaa.

Ja mieluummin vielä isompi, joku 4-7 vuotta ei ole ollenkaan paha vielä.

Meillä on 1v10kk ikäeroa, ja molemmat syntyneet loppuvuodesta talvea vasten ja molemmat koliikkilapsia. Esikoisella uhma. Mutta yhä tässä kai järjissään ollaan ja lapsistakaan en luopuisi, mutta helpommallakin olisi voinut päästä, ja tietysti positiivistakin tästä löytyy.

että suurimmalla osalla naisista ei menkat ala synnytyksen jälkeen niin pian että moinen edes onnistuisi ;)



Mutta siis ihan vakavissaan... Todennäköisesti jokaisen mielestä se omien lasten ikäero on juuri se paras. Itse olin aina ajatellut, että se " standardi" 2v. ikäero olisi paras. Mutta sitten työkuvioiden, häiden ym. takia päädyimme yrittämään toista vasta kun esikoinen oli 1v9kk. Tulin kyllä pian raskaaksi ja ikäeroksi näille kahdelle tuli lopulta 2v7kk.



Tämä ikäero tuntuu juuri passelilta, enimmäkseen noista samoista syistä mitä joku tuossa edellä jo luetteli. Mutta suurin syy on puhtaasti itsekäs - haluan nauttia vauva- ja taaperoajasta mahdollisimman pitkään jokaisen lapsen kohdalla. Ne kasvavat joka tapauksessa liian pian isoiksi... Nyt olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että seuraavienkin lasten väliseksi ikäeroksi toivon vähintään tuon 2,5v. Näin perheessämme on mahdollisimman pitkään vauvoja ja taaperoita :)

Me yritimme esikosita 1,5v. ja hän sai lopulta alkunsa 2. inseminaatiosta. Jälkitarkastuksessa päädyimme mieheni ja lääkärin kanssa keskustellessa, ettei ehkäisyä aloiteta. Mulla loppui jälkivuoto n. 4vkoa synnytyksestä ja alkoi menkat n. 9vkoa synnytyksestä. Mulla ehti olla 2 menkat ennen kuin tulin raskaaksi. Lapsillemme tulee ikäeroa 12-13kk eli noin vuosi.



Olemme onnellisia tästä " suunnitellusta yllätyksestä" sillä olimme varautuneet hoitoihin. Aluksi olimme myös hiukan järkyttyneitä, mutta emme kauhuissamme ja järkytys oli oikeastaan positiivista. Kukaan ei ehtinyt kysellä, milloin aiomme tehdä seuraavan... ;)) Kukaan ei oikeastaan ole kauhistellut ikäeroa ja olen puhunut aika paljon ihmisten kanssa, joiden lapsilla on pieni ikäero. Tuttavapiirissäni on heitä jonkin verran. Kaikki ovat sanoneet, että rankaa tulee olemaan, mutta että hengissä selvitään. Tutut ovat myös kertoneet lasten olevan tod.näk. erittäin läheisiä ja oppivan toisiltaan ja yhdessä kaikenlaista. Olen saanut vinkkejä ja kuullut kokemuksista.



En itse ole huolissani tai kauhuissani, uskon, että asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Tiedän, että helppoa ei tule olemaan, mutta silti suhtaudun positiivisesti ja uskon, että tämä on hyvä juttu meille. Ehkäpä kerron sitten ensi kesänä kokemuksiani täällä palstalla... :) Ja valittelen, kuinka väsynyt olen... ;))



Charlotte ja poika 8kk ja rv22+2

Mulla on kokemusta sekä tosi pienestä että suht isosta ikäerosta. Esikoisellani ja toisella lapsellani on ikäeroa vain 11kk =) Pojat ovat nyt jo 11- ja 12-vuotiaita ja hengissä tässä ollaan! Tottakai aluksi oli rankkaa kun oli kaksi vauvaa perheessä, esikoinen ei vielä kävellyt eikä puhunut kun toinen syntyi. Kummasti sitä vaan kuitenkin jaksoi vaikka pari vuotta meni valvoessa... Kun nuorempi alkoi liikkumaan, arki helpottui todella paljon. Pojista oli (ja on edelleen) paljon seuraa toisilleen. Tottakai tappelevatkin mutta ovat myös toistensa parhaat kaverit. Päiväkotiin he menivät ollessaan 3 ja 4 vuotta. Halusin heidät tarkoituksella eri ryhmiin jotta saavat myös omia kavereita eivätkä ole aina kaksistaan. Esikoinen tosin tarvitsi erityisryhmää joten joka tapauksessa olivat eri ryhmissä. Koulun he aloittivat samaan aikaan koska esikoinen kävi nollaluokan ennen ekaa luokkaa. Pojat ovat rinnakkaisluokilla.



Tokan ja kolmannen lapsen välillä onkin sitten yli 10 vuotta ikäeroa, tyttö syntyi lokakuussa-04. Pojista on ollut tosi paljon apua tytön hoidossa, ovat tytön kanssa kun esim. käyn suihkussa tai teen ruokaa. Heillä on jo sen verran älliä päässä etteivät jätä tyttöä yksin tai tee mitään tyhmää. Neljännen lapsen sain joulukuussa eli kolmannen ja neljännen välillä on ikäeroa 1v 2kk. Nuorin on myös tyttö. Vanhempi tytöistä ei vielä kävele eikä puhu joten ollaan taas samassa tilanteessa kuin poikien kanssa. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, rankkaa tulee olemaan taas seuraavat pari vuotta mutta sitten helpottuu.



Pienen ikäeron hyviä puolia on mm. se ettei mustasukkaisuutta juurikaan ole, lapset oppivat pienestä pitäen ottamaan toiset huomioon, heistä on aina seuraa toisilleen, vaatteet kierrättyy hyvin jne jne jne.



Yhtä oikeaa ikäeroa ei varmaan olekaan, toinen tykkää pienestä ikäerosta, toinen isosta.

Tansku, pojat 9/93 & 8/94 ja tytöt 10/04 & 12/05

mujerita:

Lisäksi jos haaveilee toisesta niin kannattaa mielestäni synnyttää keväällä. Talvi ja loppusyksyn vauvanhoito on vaativaa.

Näin helppohan se on päättää milloin haluaa synnyttää... Voiko joku todella päättää milloin tulee raskaaksi?!?

Nimimerkki " reilu kolme vuotta esikoisen yritystä..."

Lyyti83: Niinpä. Eipä ole kovin järkevää ladella tuollaisia " sääntöjä" . Kun se lapsen saaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Meillä oli todella ihana tilanne että lapsemme syntyi muutaman kuukauden yrityksen jälkeen. Olen elänyt hengessä mukana erään ystäväni kanssa useita vuosia. He yrittivät lasta 6 vuotta! Näistä 3 vuotta he kävivät hoidoissa. Hoitojen tuloksena oli kaksoset jotka menivät kesken rv 14 :(((( Mutta nyt heillä on ihana 1.5 vuotias lapsi! Heillä on ns. ainekset valmiina ja aikovat yrittää toista lasta. Mikään ei ole varmaa, ongelma on äidin limakalvoissa. Mutta toivoa sopii aina.



Meillä on nyt 10.5 kuinen tyttö. Itse olen mielessäni ajatellut korkeintaan kolmen vuoden ikäeroa. Saa nyt nähdä mitä yläkerran ukko on asiasta mieltä. Siskollani on kolme lasta, iät 15, 7 ja 2. Esikoisella on eri isä. Siskoni oli pitkään yksinhuoltajana. Kahdella jälkimmäisellä on aika hyvä ikäero, hekin yrittivät kolmatta melkein kaksi vuotta. Mutta kyllä lapsista on seuraa toisilleen. Esikoinen tosin joutuu jo lapsenvahtihommiin :)

Sinun " syysi" Mujerita väh.2½v ikäerolle hieman ihmetyttää. Varmasti siinäkin puolensa kuten kaikissa ikäeroissa mutta myös ne " huonotkin" puolensa. Esimerkiksi:



- Lapsi on 2½-3v iässä siinä vaiheessa kehityksessään (ymmärtänyt sen että on oma yksilöllinen ja äidistä/isästä irrallinen persoona)että kykenee jo tunteman mustasukkaisuutta-->vauva tulee torppaan niin siinä ollaan monesti helisemässä kun mustis esikoinen saattaa jopa muksia vauvaa ja oireilee muutenkin=useita esimerkkejä tuttvaperheissä, työssä ollessani jne.

- Mainitsemasi 2½v on vielä kovin pieni hänkin ja äidissä kiinni, ei lainkaan niin iso tai " ei-vauva" kuin annat ymmärtää ja taantuu usein jo(i)ssakin taidossaan kun torppaan saapuu kilpailija eli vauva.

- Kerhoasia totta, useimmissa kunnissa esim srk-kerhot alkavat kun lapsi on 3v

- Onko esikoisen tehtävä jotenkin auttaa äitiä mitä tulee vauvaan? minusta ei tod ole. Toki meilläkin 1½v esikoinen toi tuttia, vei vaippaa roskikseen, silitteli vauvaa jos hän oli rauhaton&laittoi tuttia suuhun yms pientä mutta ei voi puhua varsinaisesta auttamisesta eikä varsinkaan odottaa/edellyttää esikoiselta moista.

- Myös se 2½v esikoinen voi heräillä öisin mm kun alkaa opetella yökuivana olemista niin vessaan on päästävä, näkee painajaisia(pahoille unille siinä 4-5v iässä oikein otollinen/ikävaiheeseen kuuluva ajankohta kiitos aivojen/käsityskyvyn tietyn kehitysvaiheen), on kipeänä, on kasvukipuja jaloissa tai kaipaa vain läheisyyttä jne.

- 2½v lapsi ei tod useinkaan pukeudu täysin itsenäisesti ja vaippojenkin käyttö normaalia vielä siinä vaiheessa, varsinkin yöaikaan.

- 2½v-3v lasta ei voi jättää vastuuseen vauvasta kun äiti käy wcssä/suihkussa. Tai voi mutta eri asia se onko se miten järkevää..



Ja ap, meillä lapsilla ikäeroa 1v5kk (kuukautiseni alkaneet 5-vkoa synnytyksistä täysimetyksistä huolimatta). Kuopus sai ns luvan tulla kun esikoinen oli reilut 8kk ja koska heti tärppäsi niin tuo tuli ikäeroksi.

Toiveenakin oli että max2v ikäero tulisi. Tämä ollut hyvä ikäero, raskain vaihe oli kutakuinkin siinä vaiheessa kun kuopus oli ½v-1v koska hän ei enää ollut vain se nukkuva/imetettävä/sylissä viihtyvä vauva vaan utealias, turhautuvakin ja liikkumista opetteleva isompi vauva;) Sen jälkeen heillä rupesi olemaan yhteinen sävel puuhissa eli kun kuopus oli n.1+v ja esikoinen 2-2½v. Kovasti heistä on seuraa toisillensa ja päivät pitkät leikitään ja touhutaan yhdessä. Ja isoveli on selvä idoli pienemmälle ja ihanasti esikoinen myös suojelee pienempäänsä mm ottamalla kädestä kiinni/pysäyttämällä jos meinaa mennä liian lähelle ojaa, autotietä tms.

Voin suositella, mustasukkaisuutta ei myöskään ilmennyt lainkaan ja imetyskin sujui hyvin.

ja tosi hyvin on mennyt ainakin nää 3 kuukautta...päivääkään en vaihtais pois:) eli poika nyt 1½v ja tyttö 3kk.

Elikäs meilläkin esikoinen 4kk ja vauvakuume on vallannut lähtemättömästi. Minäkin olen mieheni ja kavereitteni kanssa kovasti pohtinut noita ikäeroasioita, mutta niinkuin jo tästä pinosta huomaa, ettei siihen ole yhtä ainoata vastausta. Ja faktahan on se, että jokainen voi " kokeilla" omalla kohdallaan vain sitä yhtä ikäeroa. (Siis esikoisen ja kakkosen välille). Ja muutenkin toki mielessäni suunnittelen eri ikäeroja, mutta se toteutus ei ole vain minusta ja miehestäni kiinni...



Mulla alkoi kuukautiset 2,5kk synnytyksen jälkeen, toistaiseksi ollaan ehkäisty, mutta nyt on vahvasti tuntunut siltä, että ens kierrosta saa tulla jos on tullakseen. Mä olen sitä mieltä, että kyllä elämä kantaa. Jos me olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että miksei, niin miksei!!! =) Ainahan voi jossitella kaikilla asioilla, koliikeilla, jaksamisella ym, mutta jokaisella on aina puolensa. Ja tosiaan esikoinen tärppäsi meillä nopeasti, mutta samaan ei voi tietenkään tuudittautua kakkosen osalta.



No, tämä oli vähän tällaista yksinpuhelua, mut samalla varmaan selkytin omia ajatuksianikin...? Ja minä myös tahtoisin tähän ketjuun jatkoa eli kuulla lisää mielipiteitä.



Lime ja tytsy 4kk

Meillä on esikon ja kakkosen väli 1v2kk. Olen todella iloine näin pienestä ikäerosta. Nyt pojat ovat 2v4kk ja 1v2kk ja ovat aivan erottamaton kaksikko. Esikoinen oli toisen synnyttyä niin pieni, että sai huomioni ja kaikki perushoitoasiat kuten ennenkin eikä joutunut kasvamaan isoksi yhdessä yössä (vrt. isompi, jolta herkästi alkaa vaatimaan, että syö itse, pue itse jne). Vältyimme mustasukkasuudelta kokonaan, koska esikoinen todellakin sai kaiken palvelun kuten ennenkin. Vanhemmillehan se tietää tupahommaa, mutta lun rutiini on selvä niin siinähän ne meni. HUom. minulla on todella osallistuva mies ja ilman hänen apuaan olisi varmasti ollut rankempaa. Toki hän käy päivät töissä, mutta muuten olemmekin perheen kesken kaiken aikaa (siis lähes, oma aikaakin joskus nappaamme).



Nyt meille on tulossa kolmas lapsi kolmen vuoden sisään, eli vauvan lasketun ajan aikaan esikko on 2v10kk ja kakkonen 1v8kk. Ihan varmasti on rankkaa kolmen pienen kanssa, mutta olen erittäin onnellinen tästä triostani. Veljelläni on myös 3 lasta samoilla ikäeroilla, ja nämä lapset ovat jo kouluiässä. He ovat aivan ihana kolmikko.



Nykytilanteesta vielä, että meidän pojat tosiaan ovat hiotuneet alusta asti hyvin yhteen. Itse olen saanut levätä, kun esikoinenkin vielä nukkuu päikkärit. Kakkonen on oppinut paljon asioita matkimalla veljeään ja pojat ovat hyvin solidaarisia toisiaan kohtaan. Koska heillä on jo toisensa ja ovat oppineet jakamaan huomion, uskon kolmosenkin syntymän jälkeisen ajan sujuvan ihan hyvin. Paljon on kiinni omasta asenteesta! Itse koen, että nyt on tämä aika elämää, valvomiset vauvojen kanssa tulee perätysten jne. mutta kun kaikki taimet on saatu jaloilleen niin sitten on aika tehdä muuta. Itse ajattelisin rankempana sen, että aina vaan uudestaan aloittaa nollasta, kun alkaa isomman kanssa päätä jo helpommalla, tottuminen yöherätyksiin jne. voi olla rankempaa.



Toisaalta välillä kummastuttaa ajaus, että jos on pieni ikäero, esikoinen ei saa kaikkea huomiota vanhemmiltaan. EIhän seuraavatkaan lapset saa ikinä kaikkea huomiota, koska esikoinen ja vanhemmat lapset ovat jo olemassa. Entä kaksoset, ovatko he riesaksi toisilleen, kun toinen vie jo syntymästä asti osan huomiosta? Hassua, että olisi joku tietty aika, jonka esikoisen kuuluisi saada kaikki huomio.



Jokainen on varmaan juuri sitä mieltä, että se omien lasten ikäero on oikea. Aina näihin asioihin ei voi vaikuttaa, koskaan ei tiedä tärpeistä tai tuleeko lasta ollenkaan. Itse olen ajatellut, että jos lapsi on tervetullut perheeseen niin annetaan tulla omaa aikatauluaan. Kun lapsikiintiö on täynnä, laitetaan sitten jarrut päälle. Eli jos sinusta ap tuntuu, että haluaisitte pienen ikäeron, niin antakaa luonnon sitten vaan päättää puolestanne ;-) Kenekään meidän kokemus ei kuitenkaan ole se absoluuttisen oikea, vaan jokainen kokee ja näkee tilanteet erilailla omista lähtökohdistaan.



Ja vielä, meillä on ollut täällä vauva-puolella pikauusijoiden ketjuja, joten tervetuloa sinnekin lukemaan kuulumisia ja kokemuksia!

eli minusta se ei ole peruste suuremmalle ikäerolle että esikoinen on vielä niin pieni ja tarvitsee äitiä ja tuntee tulevansa hylätyksi.



Ensinäkin luulen että jos ikäeroa on vuosi ja rippeet niin esikoinen paljon helpommin ja paremmin tottuu vauvaan, toisekseen ei varmaan tarvitse kauaa odottaa niin esikoinen on jo tyystin unohtanut että on ollut aika ennen vauvaa. Meidän esikoinen joka siis on kakkosta 4 vuotta vanhempi muistaa edelleen hyvin ajan ennen sisaruksia ja ottaa se joskus esillekin suutuksissa ollessaan. Myös esikoinen aikanaan oli mustasukkaisempi kun tuo taapero.



Ja jos taas lähtee siitä että uuden vauvan " voi hankkia" vasta sitten kun esikoinen ei tarvitse äitiä niin sillon ikäeroksi kannattaa varmaan ottaa joku 15 vuotta. Vaikka lapsilla on ikäeroa vaikka 5 vuotta niin tokihan se esikoinen tosi paljon yhä tarvitsee äitiä, ei joku 5-vuotias ole vielä lainkaan iso.



Eli allekirjotan kyllä sen että äidille ja isälle on usein helpompaa jos ikäeroa on enemmän mutta ei se välttämättä ole lapselle sen parempi juttu. Eihän lapsi jolla on yksivuotiaasta asti ollut pienempi sisarus osaa vielä moneen moneen vuoteen ajatella että olisinpa saanut olla kauemmin ainoa lapsi.



Se miten aikaa riittää myös esikoiselle on minusta aika paljon asennekysymys ja riippuu organisoinnista.

Ja kaikki on sujunut mainiosti, mikä tietysti johtuu paljon lasten luonteistakin. Esikoinen on rauhallinen hoivaajaluonne, ja on aina suhtautunut hellästi pikkusiskoonsa. Nyt kun ikää on 2v4kk ja melkein 7kk, esikoinen haluaa auttaa syöttämisessä, pukemisessa, vauvan viihdyttämisessä jne. :o) Mustasukkaisuutta ei ole ollut oikeastaan yhtään, mutta olenkin yrittänyt panostaa esikoisen kanssa toihuiluun. Tilanne saattaa tietysti muuttua kun vauva oppii liikkumaan ja pääsee sotkemaan esikoisen leikit... Vauva valitettavasti saa vähemmän huomiota minulta kuin esikoinen aikanaan, mutta toisaalta hänellä on ihana isosisko seurana!



Lapset olisivat voineet tulla pienemmälläkin ikäerolla, sillä kuukautiseni alkoivat kun esikoinen oli 8kk, ja aloimme heti yrittää uutta vauvaa. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen kun sain imettää esikoista yli vuoden, kunnes maito loppui kun raskausviikkoja oli n. 12. Vieroituskin sujui siinä kuin itsestään. Hiukan isompi lapsi olisi muistanut tissin pidempään ja halunnut ehkä imeä vaikkei maitoa tulekaan, mikä on tietysti ok jos on suunnitellut tandemimetystä.



Kyllähän se tietysti olisi ihanaa jos olisi enemmän aikaa sekä esikoiselle että kuopukselle, ja yritämmekin järjestää niin että voimme olla kahden molempien lasten kanssa välillä. Mies lähtee esikoisen kanssa kyläilemään ja leikin vauvan kanssa, tai käyn esikoisen kanssa kaksin taaperojumpassa jos mies vain ehtii ajoissa kotiin vauvanvahdiksi.



Mitä olen itse muiden äitien kanssa jutellut, kaikki yleensä pitävät juuri heidän omien lastensa ikäeroa sopivana :o) Kaikkeen sopeutuu, eikä sitä hankalinta vauva-aikaa kestä kuin hetken. Perheenlisäystä on niin vaikea suunnitella, ei se raskaus aina ala niin kuin on aikonut.

Meillä kahden ensimmäisen ikäero on 1v10kk ja vaikka molemmat olivat suht ok vauvoja, niin kyllä ensimmäisen ollessa " pieni" ja toisen vauva, niin siinä oli tekemistä. Vaikka aika meni hyvin, niin jälkikäteen ajateltuna ensimmäiseltä odotti ehkä liian aikaisin asioita, sillä hänhän oli se " iso" . Myös vaikka kuinka yritin jakautua molemmille lapsille, niin välillä se oli aika mahdottomuus, aina jompikumpi joutui odottamaan (yleensä se isompi). Minä olisin halunnut olla vielä parempi äiti kummallekin lapselle silloin, käytäntö kahden pienen kanssa asetti kuitenkin rajansa.



Nyt kun lapset ovat jo 6v ja 4v niin kyllä heistä on tietenkin seuraa toisilleen ollut, mutta kyllä kumpikin tarvitsee omiakin kavereita. Lisäksi toinen tuntuu varsin usein " ylimääräiseltä" kun toisella on kaveri kylässä. Lisäksi varsinkin isompi lapsi pitää huolen että pienempi ei saa mitään yhtään enempää kuin hän, eli jonkinlaista vertailua meillä kyllä suoritetaan ja vaikka pienemmän syntyessä ei isompi vielä mitään sisarkateutta näyttänyt, niin nyt iänmyötä tästä ollaan tarkkoja. Itse haluaisin enemmänkin että nämä kaksi kasvaisivat omalla tavallaan omiksi persoonoikseen ja kaiken ei tarvitisi olla niin tasapäistä. Välillä tuntuu että jos lapsilla on riittävä ikäero, niin se antaa lapselle itselleen enemmän liikkumatilaa kasvaa omalla laillaan ilman sisaruksen liian suurta vaikutusta.



No tietenkin noista ajatuksista huolimatta meillä lasten kanssa menee minusta hyvin. Nämä ovat näitä jälkikäteen viisaita ajatuksia.



Lisäksi meillä on edellisten kahden lisäksi kolmaskin lapsi (tai siis vauva) 10kk. Ei meillä nuo isommat vauvan syntyessä mustasukkaisia olleet, eivätkä vielä nyt myöhemminkään. Tämän hieman isomman ikäeron osalta pelkäsin ja kai pelkään vieläkin että tämä kolmas jää ulkopuolelle, kun kaksi isompaa ovat keskenään. No tämä tulee nähtäväksi, mutta nyt ainakin tuntuu välillä että isommat kilpailevat (taas yksi asia) kumpi saa olla vauvan kanssa. Kyllähän he myös leikkivät keskenään ja vauva tulee sotkemaan, mutta tässä tuntuu eniten vaikuttavan se miten me aikuiset suhtaudumme tilanteeseen ja hoidamme sen- vaikeuksia ei ole vielä näistä leikeistä tullut. Nähtäväksi jää kuinka tämän kolmannen osalta ikäerot toimivat. Nyt sanoisin että melkein tuo 6v on vauvan kannalta kivempi kaveri -no tietenkin isommalla on myös ymmärrystä enemmän. Joka tapauksessa äitinä on ihana kun tämän vauvan kanssa jaksaa paremmin kuin jos edellinen lapsi olisi ollut kovin pieni vauvan syntyessä.



Kyllähän sisarusten ikäero ja luonne vaikuttavat toisiinsa, mutta silti vanhemmat ovat sisaruksia tärkeämmät (tai siis mielestäni pitäisi olla). Eli kyllä lasten määrän ja ikäeron osalta lähtisin miettimään asiaa siitä näkökulmasta kuinka vanhemmat jaksavat ja mihin ikäeroon vanhemmat ovat valmiita. Loppujen lopuksi kun luulisi että jokaisesta ikäerosta löytyy aina jotain positiivista ja negatiivista. Meillä itse olen päätynyt että ideaalisin ikäero meillä lapsilla olisi n.3v. No jälkikäteen on hyvä viisas ja kun lisäksi ei lapset tilaamalla tule, niin pelkkää spekulaatiotahan tämä mietintä on.

Meillä lapsilla on ikäeroa 2,5 vuotta, molemmat poikia. Me päädyimme vähintään 2,5 vuoden ikäeroon etupäässä seuraavista syistä (anteeksi, kun on osittain toistoa):



- Esikoinen ennättää olla vauva ja taapero ja huomion keskipiste hetken aikaa.

- Vanhemmat ennättävät nauttia myös esikoisen vauva-ajasta ja taaperoajasta

- Esikoinen osaa jo puhua, ilmaista tunteitaan, leikkiä muiden lasten kanssa, olla ilman vaipaa varsinkin päivät, pukea ...

- Olen opiskellut (tosin puhdasta teoriaa), että lapsen on hyvä kokea " keskipistekausi" elämässään

- Esikoinen olisi vauvan synnyttyä siinä iässä, että haluaa olla mukana kaikessa ja helpottaisi mahdollisesti sopeutumisessa vauvaan

- Äiti ennättää olla työelämässä hetken äitiyslomien välissä

- Äidin fyysisen ja psyykkisen palautumisen kannalta monessa lähteessä suositellaan väh parin vuoden ikäeroa (tästä pinnallisesti ja tähän viitataan myös uusimmassa vauvalehdessä)



Ja meille kävi niin onnekkaasti, että pikkukakkonen sai alkunsa ensimmäisestä mahdollisuudesta, joten ikäeroksi tuli tasan 2,5 vuotta.

Tässä kommentteja ikäeroon meidän kohdallamme (yksilöitä kun kaikki olemme):



- Esikoinen ei ole ollut mustasukkainen (osittain yllätys meille, joka tapauksessa hyvin yksilöllistä)

- Haluaa touhuta vauvan hoidossa mukana

- On jo omia juttuja joista nauttii (harrastuksia, kavereita, leikkejä ...)

- On täysin päiväkuiva ollut jo monta kuukautta

- Osaa syödä itse täysin

- Osaa pukea itse pääpiirteittäin

- Osaa puhua

- On ylpeä pikkuveljestään

- Nukkuu yöt heräilemättä

- Äiti ennätti olla töissä hetken

- Äiti ennätti palautua hyvin edellisestä raskaudesta ja imetysajasta yms. (myös kiloista ;-)



Raskaana koen näinkin pienessä ikäerossa kuitenkin :



- On esikoinen vielä pieni ja välistä tulee pidettyä liian isona ja vaadittua liikaa

- Esikoinen ei vielä pärjää juurikaan ilman rattaita/pulkkaa tms.

- Esikoinen ei vielä leiki kovinkaan paljoa itse, tarvitsee myös paljon, paljon äidin huomiota ja seuraa

- Uhmaikä (tosin monta uhmaikää vielä edessä ..)



Vaikka yleensä kaikki perheet selviävätkin kaikenlaisista ikäeroista kannattaa mielestäni koko perheen jaksamista myös miettiä. Minusta tämä ikäero on hyvä, rakastan olla äiti ihanille pojilleni ja en koe arkea mitenkään kovin raskaana. Kuitenkin, jos meille vielä kolmas lapsi joskus saataisiin, haluaisin ikäeroa pikkukakkoseen ihan vähintään 2,5 vuotta, mielummin vielä vähän enemmän.



Fedjasetä ja pojat (03/03) ja (09/05)

Tosiaan vielä toi raskausajasta palautuminen on mielestäni myös tärkeä pointti. Ja mä halusin imettää esikoista pitkään enkä olisi kokenut imetystä mielekkääksi jos olisin ollut raskaana. Kroppani ei sellaista kuormitusta ansaitse.

Selvisin raskausajasta nipin napin. Olisi ollut kauheata, jos loppuajan äklössä olossa olisi vielä pitänyt hoitaa " vauvaa" . Monasti olin kiitollinen, että esikoinen nukkui pääsääntöisesti yönsä heräämättä eikä päivisin tarvinut esim kantaa vaan osasi jo kävellä ja juosta hienosti.

Jokainen on tietysti sitä mieltä, että omien lasten ikäero on se kaikkein optimaalisin. Pienessä ja suuressa ikäerossa on puolensa ja puolensa, niitä onkin jo vastauksissa esille tullut. MUTTA MUTTA. Kaikki eivät voi tilata lapsia kuin kaupan kassalta, että yksi vauva toukokuuksi 2007 kiitos. Tämä näin yhtenä näkökantana. Jos on raskautuminen esikoisen kanssa kestänyt jo kolme vuotta, ei kakkosen kanssa voi tehdä mitään laskelmia. On otettava mitä saa, semmosella ikäerolla kuin sattuu tulemaan!

Moii Nelli syyskuisista, vai jo uutta vauvakuumetta :)



Itse en olisi selvinnyt noin pienellä ikäerolla.

Meidän lapsosilla on ikäeroa tasan kolme vuotta ja meillä on sujunut tosi tosi hyvin. Perusteluista samat kuin Fedjasetä kirjoitti. Itse ajattelin aikanaan esikoisen synnyttyä, että vähintään 2,5 v ikäeroa. Vasta kun esikoinen oli kaksi vuotias, olin valmis yrittämään toista lasta. Onneksi tärppäsi pian ja ikäeroksi tuli se mitä haaveilinkin.



Joillain tärppää " aina" heti, toisilla menee vuosi jos toinenkin, valitettavasti! Kyllä mun ystäväpiirissä on pariskuntia, jotka todella ovat voineet suunnitella vauvan vuodenaikojen mukaan " sopivasti" . Eli on 4 ja 5 lapsisia perheitä, joilla joka kerta on tärpännyt ekasta kierrosta. Kai kaikki ymmärtää, ettei se kuitenkaan ole itsestäänselvyys, mutta jos näin sattuu olemaan niin ei kai siitä voi toisia syyllistää.



Itse tässä pohdiskelee, onko lapsiluku tässä kahdessa lapsessa (helposti alkuun saadussa) vai vieläkö lapsia halutaan/saadaan.