G:Ikäeroista kokemuksia pyydän faktoja
Niin tämä varmaan kuuluisi tuonne vauvakuume puolelle, mut täällä on varmasti ne asiantuntiat.
Niin minkälaisella ikäerolla teillä on lapset ja kuinka niiden kanssa pärjää? Mikä on mielestäsi " paras" tai sopivin ikäero sisarrusten välillä?
Minkälaisia käytännön ongelmia on tullut vastaan?
Onko ihan hullua ajatella lapsia n.vuoden ikaerolla?
En tiedä teistä muista, mutta itselläni alkaa kovastikkin tekemään mieli pikku kakkosta perheeseen ja koitan juuri nytten järkeillä että miten asian kanssa kannattaisi tehdä. Nauttia esikoisesta ja kärvistellä kuumeen kanssa vai tehdä samaan syssyyn toinen niin se menis tavallaan " samalla painolla" tupla onnella?
Kokemuksia kommenttaja kaipaan ja kovasti
Nelli ja poitsu 4kk
Kommentit (36)
laitampa minäkin jotain...
mulla on vasta yksi lapsi, mutta omasta kokemuksesta nyt puhun..
eli minulla ja veljelläni on ikäeroa 7vuotta ja ei voida todellakaan puhua että olisimme läheisiä.. meillä on niin erilaiset ajatusmaailma ja kaikki muukin elämäntilanteet ihan erilaiset että.. näin on ollut siitä asti kuin olin about 15.
siskollani ja minulla on 2½vuotta ikäeroa ja me taas olemme todella läheisiä. Kun taas siskoni ja veljeni ovat enemmän tekemisissä keskenään, heillä riittää puhumista.
Toisaalta tuntuu inhottavalle kun ei ole sillai mitään juteltavaa oman veljen kanssa, mutta toisaalta siihen on tottunut vuosien varrella.
Miehekkäni ja hänen siskollaan on ikäeroa 11vuotta, eivätkä hekään mitään läheisiä ole ja mieheni suhtautuu lähinnä suojelevasti siskoonsa, pitää aivan lapsena.
Eli olen sitä mieltä että mielummin pienellä ikäerolla kuin isolla, jos vaan mahollista.. :)
Meidän lapsilla ikäeroa 1v 3viikkoa (nyt 6v ja 5v),aivan liian vähän.Hyvät kaverukset,mutta alku oli rankkaa.En voi suositella noin pientä ikäeroa (toinen raskaus oli ylläri).Kolmas lapsi on 8kk,ikäeroa kahteen vanhempaan 4,5 ja 5,5v,hyvät ikäerot! Yhden vauvan hoitaminen on helppoa,olen nauttinut vauva-ajasta ihan erilailla :).
meillä ei olla suunniteltu ikäeroja....toinen raskaus oli ylläri ja kolmas kierukkavauva ;).Täytynee tehdä sterilisaatio koska lapsiluku on nyt täynnä ;)
Pusituuteri2n:
Myöskään synnytys ei tehnyt " tuhojaan" joten palautumistarvetta ei siinäkään mielessä pahemmin ollut ja raskausajat sujuneet varsin hyvin vaikka minulla onkin krooninen sairaus mukana kuvioissa.
Kyllä meillä kaikilla on palautumistarvetta raskaudesta ja synnytyksestä. Tässä nyt nopeasti muutamia fysiologisia: hormoonitasapaino (siihen liittyy hyvin monta eri asiaa palautumisen kannalta), vatsalihasten paikka, nivelten ja muiden kudosten pehmeneminen, virtsarakon ja toiminnan palautuminen ym. ym. Kuukautiset ovat ihan pieni osa palautumista vain ja mahdolliset repeämät vielä pienempi! Henkisellä puolellakin palaudutaan aika varmasti kaikki jollakin tapaa ...
Aiheesta löytyy kyllä paljonkin tutkittua tietoa, jos kiinnostaa mitä raskauksista ja synnytyksestä palautumisella tarkoitetaan.
On kyllä totta, että jossakin päin maailmaa ollaan koko ajan raskaana ja lapsia on kymmeniä. Näissä maissa ajetaan myös aaseilla ja uskotaan sateen jumalan tuovan sateen, joten itse en lähtisi tieteellisessä mielessä mallia ottamaan vaikka naiset ja lapset hengissä sinänsä ovatkin.
Ap pyysi kokemuksia ja faktoja erilaisista ikäeroista. Niitä on hyvin tullut vaikka kaikki eivät olisikaan samaa mieltä ;-)
saa erilaisia näkökantoja tähän ikäerokysymykseen. En ymmärrä miksi jollain on tarvetta kritisoida muiden näkemysia vaan sen takia että ite on synnyttänyt heti putkeen kaikki muksunsa.
fedjasetä:
Ap pyysi kokemuksia ja faktoja erilaisista ikäeroista. Niitä on hyvin tullut vaikka kaikki eivät olisikaan samaa mieltä ;-)
Jep!
Ihan jo koulutuksenikin puolesta tiedän nuo jutut, niitä pähkättiin Kättärillä teoriassa ja käytännön puolella sitten siellä vierihoito-osastolla missä äidit olivat vastasyntyneidensä kanssa.
Tarkoitin vain sitä että se on niin yksilöllistä ettei oikein kummempaa voi siltä pohjalta perusteeksi antaa näissä ikäeroasioissa. Ja esim kuukautiskierron alkaminen/säännöllisyys vaatii tietyn tasapainon mm niiltä hormoneilta.
Mitä fysologian tulee niin tottakai esim ne vatsalihakset ovat kaikilla raskauden myötä " koetuksella" mutta siihenkin vaikuttaa mm.se kuinka paljon sitä lisäpainoa kohdun kasvun yms vuoksi tulee. On eri asia jos elopaino kasvaa 20kg kuin vaikkapa 10kg tai jos sf-mitta huitelee lähellä 40cm kuin 30cm:ssä.
Myöskään virtsarakon toiminnassa ei kaikilla ilmene kummempaa kuin vaikkapa viikon ajan sellainen tunne ettei tunne kunnolla pissahätää.
Yksilöllistä, sitä ajoin takaa.
Erilaiset mielipiteet/näkökannathan ovat juuri näiden palstojen suola.
Mutta jos perusteen pohja ei hirvittävän " vahva" ole niin senkin esille tuominen kaiketi sallittua ilman että se olisi mitenkään erityisen kritiikinomaista tai " oman one&only totuuden toitottamista" ?!
Btw, meidän lapsia ei putkeen tehdä.
Oli ihanaa saada myönteisiä ja kielteisiä kommentteja, varsinkin kun tietää että faktat on faktoja. Varsinkin kun painiskelen tmän kovan kuumen kanssa oli hyvä tietää asioiden oikeat ja vasemmat laidat.
Oliko tarpeeksi poliittisesti ;o) Hehhee
Ihana Gerbera kun muistit, olen pitänyt hiukan taukoa netteillystä ja antanut kaikkeni vauvalla sekä nauttinut että kuumeillut. Taisin vain jäädä hiukan pois ja jne. pitäisi tulla uudelleen kunnolla mukaan ;o) Välistä olen käynnyt katsastamassa mitä kaikille kuuluu ja hyvältähän siellä on näyttänyt.
Niiin asiaan vielä kyllä tuo kovasti mietityttää vieläkin että miten tässä tehdä kun pillerit voivat tehdä hallaa taas ja kakkosen tärpin kanssa en halua pitkiä aikoja odotella. Heitin pallon miehelleni ja käskin hänen hoitaa ehkäisy ;o) ainakin toistaiseksi. Eihän minulla ole vielä menkattaan alkaneet, mutta...
Edelleen tosi paljon kiitoksia kaikille komenteille olette kullan arvoisia rakkaat kanssa sisaremme. Ihanaa kun saamme jakaa paljon kokemus tietouttaja joka on monesti kirja viisautta parempaa.
Nelli ja poitsu 4kk
Mulla ei ollut kuukautiset vielä alkaneet kun aloin odottamaan tokaa,tein positiivisen raskaustestin esikoisen ollessa 5kk.Ultrassa sitten todettiin millä viikoilla olin.Huh,ihan tulee kylmiä väreitä kun muistelen sitä aikaa!! Onneksi esikoinen oli helppo vauva,muuten en olisi jaksanut toista raskautta heti perään.Meidän lapsilla ikäeroa siis 1v 3viikkoa (nyt 6v ja 5v).Alku oli rankkaa kahden pienen kanssa! En ymmärrä miten joku tietoisesti haluaa lapset ihan peräkkäin...
Vauvalla oli koliikki ja 1-vuotias roikkui lahkeessa,olin niin väsynyt ja nääntynyt lasten hoidosta.Kuihduin fyysisesti,laihduin monta kiloa.Näytin haamulta.Päätin että ei enää koskaan lapsia tähän taloon,no...nyt meillä on se kolmas ;).Olemme sen verran hedelmällisiä,että sterilisaatiota harkitaan.
eipä sitä tosiaan itse voi vaikuttaa ikäeroon,monista syistä johtuen lapsillamme on ikäeroa 4v3kk,mutta kiitollinen olen että olen kaksi lasta saanut eikä vuodenajalla ole tosiaan väliä,esikoinen kesävauva,nyt talvivauva. Mutta meillä on ollut esikoinen odotusajasta alkaen innoissaan vauvasta ja sama jatkunut,ei ole mustasukkainen ollut.Se onko yhteisiä leikkejä kun poika kasvaa,on toinen juttu enkä sitä vielä tiedä mutta JOS sen itse saisi päättää,olisin n.3v halunnut ikäeroksi.Jotta toinen olisi jo kasvanut vaipoista ulos ja omatoiminen ym.Mutta pienellä ikäerolla olevat sisarukset ovat varmaan hyviä kavereita ja on sitten yhteisiä leikkejä mutta itse koen etten olisi jaksanut kahta pientä/vauvaa mutta jokainen tekee kuten haluaa.Iso ikäero tuntuu nyt musta hyvältä.Esikoinen(ja jopa vauva) nukkuu yönsä ja todella on avuksi isosisko,eilenkin laitteli kaikki vauvan pyykit hoitopöydän laatikoihin kun imetin=)
Mutta sitä kun ei itse saa vaikuttaa milloin vauva syntyy,esikoista yritettiin 10kk ja toista 8kk mutta jotkut vuosiakin...
äitiliini29 ja lapset 4,5v ja 2kk
Minulla on tyttö 9kk ja olen raskaana viikolla 15 eli ikäeroa on tulossa 1v 3kk. Toinen raskaus oli ihan suunniteltu. Menkat alkoi 6vko synnytyksestä ja olivat heti ihan säännölliset. Episotomia (joka imupin takia oli aika iso) parani kolmessa viikossa ja lantionpohjan lihakset oliva kahdessa kuukaudessa paremassa kunnossa kuin ennen synnytystä.
Tyttö nukkui yöt heti laitokselta kotiduttuamme (siis toki söi pari kolme kertaa) ja yösyömiset jätti itse pois 6kk iässä. Imetys sujui todella hyvin samoin kun kiinteiden syöminen myöhemmin. Tyttö on lähes kaikki kakat tehnyt pönttöön 5kk iästä alkaen. Eli siis helppo lapsi.
Minulla on fyysisesti rankka työ. Ajattelin että teen lapset mieluummin putkeen enkä palaa välissä töihin, koska raskaus, rankka työ ja lapsi kotona kuullosti aika rankalta yhtälöltä. tämä raskaus onkin sujunut kuin tanssi edelliseen verrattuna, voin halutessani nukkua tytön kanssa jopa päikkärit!
En näe mitään tarvetta sille että esikoisen pitäisi saada olla se ainoa lapsi kauempaa, niinkuin joku muukin sanoi että eiväthän muutkaan lapset saa koskaan olla ainoita. Minulla riittää kyllä rakkautta ja huomiota koko meidän perheelle (lapsen lisäksi mieheni, kissa ja kaksi koiraa). Toki olen varautunut siihen että alkuun on rankkaa, mutta läheltä seuranneena tiedän ei uhmaikäisen ja vauvan kanssa ole välttämättä yhtään sen helpompaa. No tämä on nyt siis minun tilanteeni ja meillä mies on samaa mieltä ja tukenani. Mikä onkin tosi tärkeää. Kun vauva syntyy hän pitää sekä kesälomansa että isyyslomansa putkeen jotta voi auttaa ja touhuta esikoisen kanssa.
Lisäksi minun äitini asuu vieressä ja tulee auttamaan oikein miellellään pyydettäessä ja muukin suku ja ystävät ovat tukena ja lähellä.
Nyt siis jaksan kävellä kunnon vaunulenkkejä ulkona, mitä en jaksanut kun kävin töissä edellisen raskauden aikana. Ja jaksan touhuta esikoisen kanssa ja hoitaa kodin (en tosin ota siitä stressiä jos leluja lojuu hujan hajn yms.)
Tämä nyt vain tuntui meille sopivalta ratkaisulta, ei kukaan voi sanoa mikä on toiselle perheelle paras ratkaisu. Mutta tosiaan ap:lle jos päätätte ruveta yrittämään niin tervetuloa minunkin puolestani pinoutumaan pikauusijoihin. :)
-nefe, Jade 9kk ja toukka rv.15
Tuntuu että moni keskittyy lähinnä tuon vauva- ja taaperoajankohtaan kahden lyhyellä ikäerolla olevan lapsen osalta. Tietenkin se on ymmärrettävää että se korostuu, koska moni elää juuri tätä vaihetta ja se saatetaan kokea raskaaksi. Moni perustelee lyhyttä ikäeroa juuri sillä että lapsilla on toisistaan kavereita ja kun kasvavat, niin on helpompaa kun lapset ovat lyhyellä ikäerolla ja sitä että kukin perhe tietää heille parhaan ratkaisun. Tästä en ole aina samaa mieltä. Moni ihminen, kuten myös minä, on myöhemmin huomannut että pidempi ikäero olisi ollut parempi - harvemmin kuulee että olisi sittenkin pitänyt tehdä lapset lyhyemmällä ikäerolla (paitsi niissä perheissä joissa on sekä murrosikäisiä, että ihan pieniä). Lisäksi kaveruussuhde sisaruksilla ei ole aina niin helppoa lyhyellä ikäerolla, tästä näen melkein päivittäin todellisuutta 6v ja 7v veljeksillä, joista kumpikin " kärsii" toisen kuvioissa oloista (kummallakaan ei ole oikeastaan mitään omaa- paitsi omat huoneet- ja keskenään kavereiden kanssa ollessa vaan tappelevat), näin lyhyt ikäero vaatii vanhemmilta myös myöhemmin hyvin paljon erityishuomiota kummallekin lapselle, joka ehkä tulisi luonnostaan paremmin eri ikäisille lapsille (ja mitä tulee mainintaan kaksosista, niin siinä vanhemmilla vasta onkin työtä että molemmat saavat kasvaa omiksi yksilöikseen ja esimerkkinä tunnen aikuiset naiset kaksoset, jotka eivät ole kuin lähinnä " hyvän päivän tuttuja" keskenään). Eli ei asiat aina ole ihan niin yksioikoisia, että mitä lyhyempi ikäero, niin sitä parempia kavereita. Uskoisin että tuohon lasten keskinäisiin myöhempiin kaveruussuhteisiin liittyy voimakkaampana pikemminkin perheen keskeinen yhteisöllisyys ja tapa olla yhdesssä ja toimia lasten kanssa enemmän kuin lasten ikä!
Vielä jos voin vedota johonkin, niin kannattanee varmaan miettiä hyvin tarkkaan ennen kuin yrittää tieten tahtoen lyhyttä ikäeroa! Lisäksi mietin että onhan olemassa erilaisia käsityksiä lapsen kehityksen kannalta siitä mihin lapsi on valmis - eikö tästä olisi jollain laittaa hyviä linkkejä tähän keskusteluun?
Osaat pukea ajatukseni sanoiksi...
että minun tutuistani ne keillä on lyhyt ikäero sisaruksiin niin heillä on kyllä aikuisinakin tosi läheiset välit. Ja anoppini on sitä mieltä että hänen olisi kannattanut kaikki tehdä lyhyillä ikäerioilla. Mieheni on keskimmäinen ja isoin veljistä on miestäni 3vuotta vanhempi ja pikkuveli 1v 4kk nuorempi. Ja mieheni on kyllä kanssa sitä mieltä on kiva kun pikkuveli on melkein saman ikäinen.
että minä en ala lapsille kavereita tekemään, saakoon ne jostain muualta. Eri asia on se, että tietysti on kiva kun on sisaruksia!
Meillä esikoinen 3v 7kk ja kuopus 2kk. Itse en olisi jaksanut toista vauvaa heti perään ja halusin myös välillä tehdä opiskeluni loppuun sekä vähän matkustella perheen kanssa. Vauvakuume alkoi kun esikoinen 2,5v ja onneksi melkein heti pikkukakkonen ilmoitti tulostaan. Olen ollut todella tyytyväinen lasteni ikäeroon, esikoinen auttaa ja on jo omatoiminen. Lisäksi on ollut tarhassa ennen vauvaa ja jatkaa siellä nyt 2 päivää viikossa ja viihtyy oikein hyvin kun saa leikkiä omien kavereiden kanssa.
Olen seurannut veljeni perheen arkea (heillä lapset 1v 3kk ikäerolla) eikä kateeksi käy. Veljen vaimo myöntänyt, että toisen vauvan jälkeen meni puoli vuotta " ihan sumussa" . Mitään harrastuksia (muskari ym) ei voinut harrastaa ei esikoisen eikä kuopuksen kanssa, eivät siis jaksaneet. Eivätkä ainakaan ne lapset leiki vielä yhdessä, riitelevät kyllä, ovat nyt 2,5v ja vähän yli 1v.
Korostan kuitenkin, että jokainen tehköön tavallaan ja niin lapsia kuin aikuisiakin on erilaisia :)
joeela&tytöt
Tuli vain mieleeni kun palautumisasioista jotkut maininneet tässä ketjussa. Taitaa olla kovin kovin yksilöllistä sekin seikka, joillakin esim kuukautiskierron alkaminen kestää koko sen vauvavuoden ja jopa ylikin (tosin 1v jälkeen olisi kuulema aihetta käväistä asian tiimoilta gynekologilla) kun taas toisilla alkavat nopeastikin.
Itselläni tosiaan kuukautiset alkaneet jo 5-vkoa synnytyksien jälkeen vaikka vauvani syöneet silloin 1-3h välein öin ja päivin ja olivat täysimetyksellä liki 7kk. Myöskään synnytys ei tehnyt " tuhojaan" joten palautumistarvetta ei siinäkään mielessä pahemmin ollut ja raskausajat sujuneet varsin hyvin vaikka minulla onkin krooninen sairaus mukana kuvioissa. Imetystäkään ei tarvitse automaattisesti uuden raskauden myötä lopettaa vaan vain jos se aiheuttaa tuntuvia/säänn suppareita, on km-taipuvainen tai vuotaa verta.
Esikoiseni oli 1v3kk kun vierottautui rinnalta ja olin silloin rv30 menossa.
Kyllähän nuo jotkut lisääntyvät jopa 5-10 lapsen verran parin vuoden jos ei allekin välein, siitä olen jäävi sanomaan kummmempaa miten se sitten vaikuttaa naisen psykofyysiseen vointiin..
No, pääasia että jokainen tietää itse rajansa ja mitä jaksaa/mihin kykenee.