Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani on huonot mummolat =(
27.01.2006 |
Tulee tässä oma lapsuudenkotinikin haukuttua: minulla on kaksi murrosikäiästä sisarusta, jotka siis asuvat vanhempieni kanssa. He tappelevat usein keskenään ja paljon myös äitini kanssa. Sinänsä kai aika normaalia...
Mieheni kotona taas on kolme alle kymmenvuotiasta lasta (uusioperhe), jotka myös tappelevat usein keskenään ja vanhempiensa kanssa. Lienee sekin ihan normaalia..
Mutta minua on alkanut häiritsemään nuo riidat lapseni näkökulmasta: aina silloin kun olemme jommassa kummassa mummolassa käymässä, lapseni joutuu kuulemaan hirveää huutoa, ovien paiskontaa jne, mitä nyt riitelyyn kuuluu. Lapseni vain katsoo pelokkaasti minua ja tulee syliini (on puolitoista-vuotias).
Itseäni eniten häiritsee se, että lapseni joutuu näkemään kun hänen isovanhempansa riehuvat (=huutavat kovaäänisesti ja jokseenkin myös kurittavat lapsiaan). Millainen kuva hänelle muodostuu isovanhemmista, jotka mielestäni tulisi olla lapselle turvallisia aikuisia ja mukavia mummoja ja ukkeja...
Onko muilla vastaavaa kokemusta? Jos voisin, veisin lapseni pois noista tilanteista, mutta aina se ei ole mahdollista (kuten ulos talvipakkasessa). Lisäksi molemmat mummolat ovat niin kaukana, että kun niissä vierailemme, niin olemme aina useamman yön, jolloin väkisinkin joutuu näkemään sitä tavallista lapsiperheen arkea.
En ole vielä uskaltautunut ottamaan asiaa puheeksi vanhempieni tai sisarusteni kanssa, mutta mielessä on käynyt että pitäisi...
Vai pitääkö lapsi karaista ja tottua kuulemaan riitelyä? Meillä ei riidellä koskaan kovaäänisesti (siis minä ja mieheni) joten lapseni ei siihen omassa kodissaan ole tottunut. Kasvaako hän sitten pumpulissa, en tiedä....
Vaikea juttu...
Kommentit (8)
Jos hän vaistoaa että olet hädissäsi ja jännität tilannetta, hän tekee samoin. Yritä rentouttaa itsesi ja puhelet vaikka että onpa ikävää kun on riitaa, mutta tämän asia hoitaa nyt mummo(tai joku muu). Luetaanpa me kirjaa, ei ole mitään hätää yms. Voit kysyä että pelottaako? Mutta sanot sitten että ei hätää äiti on tässä ja tehdään jotain muuta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
traumat lapsi tuosta saa ja kasvaa araksi
Elämää se on. välillä riidellään, mutta kuitenkin rakastetaan...
vaikka eri syistä huonot.:( Voi surku että harmittaa. Miks elämä on niin hankalaa!:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä kumpikin osapuoli havahtuisi huomaamaan kuinka epäkunnioittavasti käyttäytyvät toisiaan kohtaan.
itse huomautin äidilleni kiroilusta lasten kuullen. noloudekseni täytyy myöntää, että saatu malli on herkästi pulpahtanut pintaan itselläkin ja siinä sitä sitten selitellään ja pyydetään ärräpäitä anteeksi...
kyllä mielestäni olisi parempi ei mummolaa ollenkaan kuin sellainen mummola, joka tuhoaa avioliiton ja parisuhteen
, ehkäpä lapsesi ajattelee, että kotona on kiva olla!