Miksi aikuiset päästävät suustaan tällaisia?
esimerkiksi " me ei mitenkään selvittäisi ilman isovanhempien apua" (entä sitten jos heistä ei olekaan hoitajiksi) tai " me ainakin halutaan ainakin joskus olla kahdestaankin, ja viedään siksi lapset hoitoon" (ihan kuin kyse olisi omasta valinnasta) Jotenkin pidetään kaikkea niin itsestäänselvänä.
Kommentit (64)
Vierailija:
uskomattoman sisällötön täytyy elämänne olla, kun jaksatte tällaista ruotia
Toiset pärjäävät ilman ulkopuolista apua, toisilla on sitä mukavasti tarjolla.
Toisilla on elämä helpompaa, toisilla vaikeampaa. Vähän suvaitsevaisuutta peliin. Ei se ole toisten vika, jos oma turvaverkko on vajaa.
Toiset suunnittelevat elämäänsä niin, että pyrkivät asumaan lähellä sukulaisiaan, toiset menevät paremman työn/opiskelujen perässä alueelle, jossa eivät tunne ketään. Kyse on valinnoista ja valintojen seurauksista.
Ja mitä näihin teineihin tulee. Itse hoidin paljonkin vieraiden lapsia yläasteella ja lukiossa. Ja oma motiivini oli taskuraha. Lasten kanssa on hauskaa olla ja jos siinä voi sivussa tienata vähän taskurahaa, mikäs sen mukavempaa. Eivät kaikki teinit ole vastuuttomia rahanahneita mummonpotkijoita. Moni teini on hyvä lastenhoitaja, ja vielä paremman heistä saa ohjeistamalla teidän perheen tapoihin ja tutustumalla heihin.
Itse olen ihan ylpeäkin siitä, että viihdymme koko perhe yhdessä! (Aika harvinaista meidän piireissä, tuntuu olevan vallallaan tämä oman ajan otto..)Parisuhde tosiaan hoituu meillä hyvin, kahden keskeisillä illallisiilla kotona, leffailloilla ja muulla yhdessä ololla eikä tarvitse lähteä mihinkään kaiken tämän voi nauttia rakkaan kanssa kotona! Rakkaassa kodissa jota on laitettu vuosia ja maksetaan vielä vuosia, en edes osaa kaivata savuisiin ravintoloihin.
Ja kun matkustetaan niin mennään koko perhe ja hankitaan yhteisiä muistoja. Siitä syntyy keskenäiset lämpimät välit, yhdessä tekemisestä.
En väitä, että vähemmälläkin välit voivat olla hyvinkin läheiset, meillä ei ole vain tätä " tehdään kahdestaan kaipuuta" .
Meillä varmaan joku tulisi hoitamaankin jos oikein pyydettäisiin, mutta en muista lähivuosian sellaista päivää, että oltaisiin tarvittu. Ja ollaan ihan terveiden kirjoissa kaikki ; )
Ja mitä näihin teineihin tulee. Itse hoidin paljonkin vieraiden lapsia yläasteella ja lukiossa. Ja oma motiivini oli taskuraha. Lasten kanssa on hauskaa olla ja jos siinä voi sivussa tienata vähän taskurahaa, mikäs sen mukavempaa. Eivät kaikki teinit ole vastuuttomia rahanahneita mummonpotkijoita. Moni teini on hyvä lastenhoitaja, ja vielä paremman heistä saa ohjeistamalla teidän perheen tapoihin ja tutustumalla heihin.
Mihin katosi kaikki valittelijat? Ja minä myös " teininä" hoidin lapsia, taskurahan takia, ja ajatelkaa, kamalaa, Espoossa on eräs perhe, jolla on 2 lasta, ja siellä TYÖSKENTELEE 18-vuotias lastenhoitaja, kun ei lapset halua tarhaan. Ja on todella hyvä työssään ja siinä mitä tekee. Lapset ja vanhemmat tykkää, ja toisinpäin.
En ole kateellinen kenellekään, enkä katkera. Silti ihmettelen näitä lausahduksia aina, sillä monille ihmisille tuntuu kasaantuvan kaikki maailman murheet ja vastoinkäymiset niskaan, eivätkä he todellakaan ajattele olevansa parempia ihmisiä kuin joku toinen, joka jakaa vastuun vaikka sukulaistensa kanssa, vaan ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja. Jotkut eivät tunnu ymmärtävän sitäkään, että ei kaikille ole ratkaisu ongelmiin muuttaa lähelle sukulaisiaan, eivät he välttämättä auta silloinkaan.
Itselläni on paljon sukulaisia, kukaan ei auta edes hätätapauksessa, omillaan on pärjättävä vaikka olisi mikä. Ihminen kai on kuitenkin tilanteeseen aina sopeutuva, joten kaipa sitä sitten tuntuu, että ilman ei pärjää, jos on jotain koko ajan saatavilla.
Vierailija:
Itse olen ihan ylpeäkin siitä, että viihdymme koko perhe yhdessä! (Aika harvinaista meidän piireissä, tuntuu olevan vallallaan tämä oman ajan otto..)Parisuhde tosiaan hoituu meillä hyvin, kahden keskeisillä illallisiilla kotona, leffailloilla ja muulla yhdessä ololla eikä tarvitse lähteä mihinkään kaiken tämän voi nauttia rakkaan kanssa kotona! Rakkaassa kodissa jota on laitettu vuosia ja maksetaan vielä vuosia, en edes osaa kaivata savuisiin ravintoloihin.Ja kun matkustetaan niin mennään koko perhe ja hankitaan yhteisiä muistoja. Siitä syntyy keskenäiset lämpimät välit, yhdessä tekemisestä.
En väitä, että vähemmälläkin välit voivat olla hyvinkin läheiset, meillä ei ole vain tätä " tehdään kahdestaan kaipuuta" .Meillä varmaan joku tulisi hoitamaankin jos oikein pyydettäisiin, mutta en muista lähivuosian sellaista päivää, että oltaisiin tarvittu. Ja ollaan ihan terveiden kirjoissa kaikki ; )
Paitsi että meillä mummot vinkuu lapsia hoitoon, on ihan esikoisen vauva-ajoista asti halunneet että laita maitoa pulloon ja tuo tänne yöksi, mutta en ole vienyt. Viihdytään hyvin perheen kesken enkä viitsi lapsia turhaan viedä hoitoon, katsotaan asiaa uudestaan sitten kun ovat isompia. Ite voisin hoitaa kavereidenkin lapsia, vaikka sitten viikonlopun ajan jos sitä pyytäisivät ja itsekin veisin lapset tarvittaessa mieluiten hoitoon toiselle pienten lasten äidille. Kyllähän ne mummotkin osaa mutta meillä ne ei tahdo oikein jaksaa leikkiä eikä sylitellä.
kaikilla ei ole sellaisia apuvoimia, kuin sinulla, vaikka sukulaisia asuisi ihan naapurissa. Välttämättä ei saa apua, vaikka olisi mikä hätä. Kiva, että sinulla on paremmin.
Missähän kohtaa täällä on katkerana tilitetty sitä, että lapsilla ei saisi olla rakastavia isovanhempia. En minä vaan sellaista kohtaa missään nähnyt. Kuka nyt niin toiselle toivoisi?
Täällähän vaan on ihmetelty sitä, että mitä sellaisille ihmisille sitten tapahtuu, jotka eivät ilman ulkopuolista apua selviä päivääkään, jos se heiltä yhtäkkiä loppuisi. Huolestuttavaahan se on sellainen tilanne.
jos ne mummot ja kummit ei koskaan suostu auttamaan, pakkohan se on. Ei se siitä ihmisestä omasta mielestään parempaa tee, huono-onnisemman, uupuneemman ja surullisemman vaan.
Väitättekö että lapsesta joka on ainut, ei ole kiva mennä esim.kerran kuussa mummolaan johon menee muitakin serkkuja samaan aikaan?
Kyllä kuule tekee hyvää niin vanhemmille kuin lapsille.
Vierailija:
Täällähän vaan on ihmetelty sitä, että mitä sellaisille ihmisille sitten tapahtuu, jotka eivät ilman ulkopuolista apua selviä päivääkään, jos se heiltä yhtäkkiä loppuisi. Huolestuttavaahan se on sellainen tilanne.
Katkeruus/kateus kuultaa siitä että vetää herneen nenäänsä tuollaisesta sanonnasta. Että pitäisi olla päästämättä suustaan tuollaista " kun kaikilla ei ole yhtä hyvin asiat" .
" emme pärjäsi ilman vaaria" . Todellisuudessa, jos pitäisi, niin pärjäisihän sitä tietenkin silloin. Lause on kuitenkin myös julkinen kunnianosoitus vaarille; kiitos siitä, että hän on lähellä ja välittää.
Jestas, en ole ikinä ajatellut ihmisten ymmärtäneen sanomani, että olemme vaaririippuvaisia nysväkkeitä, jotka eivät saa hoidettua lapsiaan ilman isovanhempaa.
Itse ainakin kirjoitin tuossa aiemmin, että olen vähän ylpeä, etä viihdytään kaikki yhdessä ja olen sitä mieltä edelleen!
Ja kyllä minua hiukan säälittää nämä perheelliset pariskunnat joita tunnen paljon, joiden pitää joka viikonloppu päästä jonnekin kahden. Välillä tuntuu, että on valloillaan sellainen " kenen elämä on kiireisempää, virikkeellisempää ja ennen kaikkea lapsivapaampaa" .
Perhe-elämä on myös tahdon asia niinkuin avioliittokin paitsi, että siinä on enemmän kuin 2 osapuolta joten minun silmissäni vielä tärkeämpää!
Ja vielä sanon, että ettekö oikeasti pysty rentoutumaan kotioloissa? Kodinhan pitäisi olla se missä rentoudutaan parhaiten.. Onneksi meillä on sellainen koti!
T. ei katkera, ei kipeä, vaan todella onnellinen!
Siis jos me joskus silloin tällöin mennään jonnekin miehen kanss kahdestaan niin eihän se tarkoita etteikö viihdyttäisi oman perheen kanssa tai tehtäisi asioita koko perheellä.
Miksi aina pitää olettaa ääripäitä? Joko lapset ei ole ikinä koskaan kenenkään muun kuin vanhempiensa hoidossa tai sitten vanhemmat ei pysty rentoutumaan kotona ja lapset on aina jossain hoidossa. Aika harvalla kai oikeasti on näin?
Vierailija:
Itse ainakin kirjoitin tuossa aiemmin, että olen vähän ylpeä, etä viihdytään kaikki yhdessä ja olen sitä mieltä edelleen!Ja kyllä minua hiukan säälittää nämä perheelliset pariskunnat joita tunnen paljon, joiden pitää joka viikonloppu päästä jonnekin kahden. Välillä tuntuu, että on valloillaan sellainen " kenen elämä on kiireisempää, virikkeellisempää ja ennen kaikkea lapsivapaampaa" .
Perhe-elämä on myös tahdon asia niinkuin avioliittokin paitsi, että siinä on enemmän kuin 2 osapuolta joten minun silmissäni vielä tärkeämpää!
Ja vielä sanon, että ettekö oikeasti pysty rentoutumaan kotioloissa? Kodinhan pitäisi olla se missä rentoudutaan parhaiten.. Onneksi meillä on sellainen koti!
T. ei katkera, ei kipeä, vaan todella onnellinen!
T. se ketä lainasit.
P.s. aika herkkä aihe näköjään niille jotka viettävät sitä parisuhdeaikaa..
tarkoita välttämättä, että vanhemmat olisivat joka välissä omilla menoillaan.
Kysehän voi olla myös ihan pienistä asioista. Keskusteluavusta, hoidosta kerran vuodessa, äkillisestä hoitoavusta sairastapauksessa, mistä vain, minkä perhe on kokenut tärkeäksi itselleen.
Mielestäni lausahdus on kunnianosoitus kyseisiä isovanhempia kohtaan ja olen iloinen, että heidänlaisiaan isovanhempia on vielä olemassa (vaikkakaan omani eivät ko. kategoriaan kuulukaan).
Miksi ihmiset eivät voi hyväksyä, että toisten elämä on toisenlaista ja toisten toisenlaista. Mielstäni ap:llä osui pilkka omaan nilkkaan. Jos hän pitää tuollaista kommenttia kykenemättömyytenä ymmärtää muiden ihmisten erilaista elämäntilannetta, eikö hän syyllistynyt itse ihan samaan aloittaessaan tämän keskustelun?
hyvä 60 :-) Jotenkin nuorelta ja mustavalkoiselta vaikutat...
ymmärrä myöskään tota että jos haluaa välillä kahdenkeskeistä aikaa, niin jonkun mielestä se tarkoittaa ettei viihdy kotona. On ainakin vaihtelevampaa kun välillä käy jossain. Minä ainakin nautin siitä että saa olla joskus niin muutaman tunnin ettei tarvitse edes ajatella lapsia. Ja joskus vaikka yksin viikonlopun omien ystävien kanssa ja mies hoitaa lapsia. Mitä pahaa siinä on? Eikä sitä tarvitse mennä jonnekkin savuiseen baariin ,niin kun joku kirjotti. Esim hyvin syömään tai kylpylään tms.
Missä olen mustavalkoinen puhun TASAN omasta elämästäni! Siitä, että olen tyytväinen omaan elämääni ja siitä, ette oikein käsitä nykypäivän kiirettä ja sitä, että on pakko saada kaikki tässä ja heti!
Ikää on ihan tarpeeksi (viitsi tuota edes sanoa) koska seuraavaksi saan kuulla sitten siitä ja, että olen varmaan lihava ja mies pettää = )
T. 60 joka on edelleen onnellinen ja jos se jotain kaivelee niin ihan vapaasti
Vierailija:
Ja vielä sanon, että ettekö oikeasti pysty rentoutumaan kotioloissa?
uskomattoman sisällötön täytyy elämänne olla, kun jaksatte tällaista ruotia