onko muut 4kk ikäisten vauvojen äidit väsyneitä?
Meillä poika alkaa jo rassaamaan hermoja. Uteliaisuus on niin suuri, ettei äiti jaksa. Koko ajan pitää hömpöttää ja kierrellä ympäri tupaa että poika olisi tyytyväinen. Poika ei viihdy sitteris enää itsekseen vaan vaatii jo huomiota jatkuvasti. Lelut jaksaa kiinnostaa vain hetken. Poika on oppinyt nyt kääntymään mahalleen, mutta latiallakaan hän ei viihdy yksikseen. Kotityöt jää tekemätä.Sotku rasittaa, jatkuva viihdyttäminenkää ei ole niin helppoa. ja kaiken kukkuraksi neuvolasta saatiin lähete keskussairaalaan, kun pojalla epäillään lonkkaluksaatiota ja se murehdututtaa hirveesti. Toivottavasti ei sitä ole.Pojan nukkumaan saaminenkin vie mahdottomasti energiaa, varsinki yö unille laitto. Onko tämä ohimenevää?
Kommentit (4)
Meidän neiti on ollut todella kärsimätön, kiukkuinen ja muutenkin " ikävä" viime torstaista lähtien. Olen väsynyt kun vaatii huomiota jatkuvasti. Kantoliinassakin olen jo pidellyt ja siihen nukahtaakin mutta kopsauttelen jaloilla kokoajan kotitöitä tehdessä joten sekin rajoittaa mitä voi tehdä. Odottelen positiivisin mielin huomista jos vaikka olisi vähän parempi.
Sannamin
sama täällä, kaikki tuntuu kaatuvan niskaan (ja hei, nytkin olen netissä...) Ei todellakaan ehdi tehdä kaikkea ja siltä näyttääkin. Mies ei tee juurikaan mitään koska on saikulla käsivamman takia... Joten täällä vedetään 150% kierroksilla kokoajan, ja samalla yritetään viihdyttää poikaa ja tehdä kaikkea...Kyllä on aikas väsyolo ja itkettää aikas usein kun ei ehdi tehdä kaikkea ja kun vaan kattookin johonkin niin hermostuu tähän hiivatin ainaiseen sotkuun.
Ja nyt varsinkin kun poika on kipeä niin ei se edes nuku kuin ½ tuntia kerrallaan joten kaikki on miten sattuu...
Pisin unipätkä yöllä putkeen meillä noin 3,5 tuntia,sit tiuhempaan...ja meilläkin vauhti päällä pojalla jatkuvaan,yksin ei viihdy ollenkaan,lattialla kääntyilee mahalleen ja siinä kattelee hetken,mut sit alkaa huuto,sitterissa myös hetken ja sit huudetaan...ja varsinkin iltaisin ei saa olla aloillaan vaan pitäs kävellä jatkuvaan...
Varsinkin viime viikolla kun ei ulos päässyt meinas hermot ruveta repeilemään tosi kovasti...sit aina suunnistinkin kauppaan tai muuten pihalle kun mies tuli kotiin!
Mut pakkohan se on vaan jaksaa ja mä ainakin yritän ajatella että tämä on vaan yksi kausi nyt ja kohta se sitten muuttuu eikä äitin syli välttämättä enää kelpaakaan sitten kun omat leikit tärkeempiä:)
Olen myös väsynyt mutta enempi johtuen nukkumattomuudesta (ks. yöheräilyt-avaus). Päivällä alkaa jo helpottaa.
Yritä jaksaa. Kaikki voi muuttua viikossa, sen opin jo esikoisen kanssa. Jotkut ovat vain tempperamentiltaan vaativia ja se rassaa varsinkin tässä vaiheessa kun eivät vielä " osaa" /jaksa leikkiä pitempiä aikoja. Tuo jatkuva viihdyttäminen tosiaan on väsyttävää, ja sitten tuntee itsensä huonoksi kun mekaanisesti hymyilee ja juttelee vauvalle vaikkei oikeasti jaksa.
Ota itsellesi aikaa jos saat sen järjestettyä. Eli pyydä joltain apua, jotta saisit a. kotityöt pois tieltä b. itsellesikin aikaa. Perfektionistinä on ollut vaikeaa mutta pakollista hyväksyä se tosiasia että koti ei ole tiptop kun on pieniä lapsia ja pyykkikasa saattaa odottaa viikonkin. Maksan sentään pari kertaa kuussa siivouspalvelusta ja se kyllä kannatti aloittaa nyt kun vauva syntyi syksyllä. Ja se oma aika voi olla vaikka television katsomista rauhassa tai kirjan lukeminen. Tai netissä surffailu. Tai kaupassa käynti. Arkisista asioistakin saa luksusta jos asennoituu siihen oikealla tavalla.
Onko sinulla käytössä rintareppua tai kantoliinaa? Niistä voisi olla hyötyä. Ja vauvan voi ottaa mukaan kotitöihinkin mahdollisuuksien mukaan. Mutta älä anna jokaisen minuutin mennä siihen että mietit niitä kotitöitä. Nauti lapsestasi.
Toivon ettei sitä lonkkaluksaatiota ole pojallasi; mutta jos on, niin onhan hyvä että se on nyt löydetty. Helpompi hoitaa nyt kuin sitten kävelemään opeteltaessa. Eikä se maailmaa kaada; itselläni tuttavapiirissä kaksi lonkkalukslasta.
Lämpimät jaksamishalit sulle. Kyllä asiat tästä vielä paranevat.