>>>ylös,ulos ja lenkille ELOHIIRET!!!<<<<<

Halaus ja paljon voimia Remppu!!!!



Täällä tosin kävi nyt niin, että ei jaksanut tämä elohiiri lähteä ulkoilemaan ollenkaan. Ihan uskomatonta tämä väsy ja huono olo. Eloisukki sitten lähti yksin, kun aikansa muakin houkutteli mukaan.



Neuvolassa annettiin ohjeita tuon oksentelun välttämiseen, eli jotain syömistä odottamaan yöpöydälle ja ennen nousua ne naamariin. No aamulla toimi, mutta päikkärien jälkeen ei toiminut (mies oli niin ihanasti tehnyt voileivän mun nukkuessa ja laittanut sen tuohon pöydälle odottamaan)ja pönttöä on taas halattu. No eiköhän se tästä.



Terveisin Luile 9+5

Luvin äsken tän ja eilisen pinon ja aattelin vastailla joihinkin kysymyksiin.



Joku kysy eilen töissä kertomisesta. Mie en oo kertonu pomolle. Aion kertoa joskus np-ultran jälkeen (mikä on jo ens viikolla!). Yhdelle työkaverille kerroin,joka suunnittelee meidän työvuorot. Alko kyselemään kesälomasta,ni oli pakko paljastaa. Selvis,että lomaa on piettävä väh. 15 päivää ennen äippälomaa eli jos hyvin menee,ni sitähän saa olla lähes koko kesän kotona!



Sykkeistä on kans ollu puhetta. Meillä ainakin tytöllä on ollu korkeemmat sykkeet. Tosin neuvolassa on kerrottu tarkemmin sykkeistä vasta loppupuolella raskautta. Esikoista oottaessa en ees tienny,että sykkeestä vois yrittää ennustaa sukupuolta. Kuopuksen kohdalla meillä oli innokas ennustajaterkkari ja se puhu koko ajan pojan sykkeestä...ja paikkaansa piti! Saa nähdä osuuko sen ennustukset tällä kertaa kohilleen?



Mii kyseli raskauspäiväkirjasta. mie oon pitäny molemmista lapsista kahtakin eri kirjasta,jotka oon saanu neuvolasta. Viime vuonna alotin ite tekemääni raskauspäiväkirjaa ja kirjotin sitä molempien keskeytyneiden raskauksien ajan ja jatkan taas...toivottavasti siihen tulee tällä kertaa iloisempia merkintöjä! Lisäks mie oon kirjottanu tosi nuoresta tytöstä kalenteriin joka päivä tärkeimmät jutut ja sinne on tullu kirjotettua myös raskauksista ja lapsista. Vauvakirjoja esikoisella on kolme ja kuopuksella yks kunnollinen ja toinen pieni neuvolasta saatu. Varmaan tällekin muksulle jaksan myös sellasta pitää.



Niki76 mainitsi kivusta navan oik. puolella. Miulla ei ollu sellasta ekassa raskaudessa,mutta kuopusta oottaessa oli. Se kipu tuli ja meni äkisti,mut oli välillä kova ja huolestutti. neuvolasta en saanu sille selitystä. Helpottaa kuulla,et samoja vaivoja on muillakin. En huolestu niin kovin,jos tässä raskaudessa moinen vaiva ilmaantuu.



Pumpuli27 nukutuspuuhat toi mieleen esikoisen nukuttamisen ja sen vaikeuden. Meillä esikoinen vaati myös vieressä istumista ja kädestä pitämistä satuineen ym. ja oli välillä tosi rasittavaa. Muistan kuinka istuin sängyn vieressä pienellä jakkaralla ja imetin kuopusta toivoen,että esikoinen ehtii nukahtaa ennen kuin pienempi lopettaa imemisen ja aloittaa elämöinnin! Siitä nukutuksesta päästiin kerta heitolla kun laitettiin lapset hetkeks samaan huoneeseen nukkumaan.

Kuopus on onneks aina osannu käydä vähän helpommin ja itsenäisemmin nukkumaan. Nykyään ovat jo niin isoja (4 ja 7) ja nukkuvat kerrossängyissä,et mitään rituaaleja ei tarvita enkä aio myöskään totuttaa tätä kolmosta mihinkään silittelyihin!



Kirppu06 oli sitä mieltä et kolmas odotus on vaikein. No,meilläkin totisesti kolmannen lapsen saanti on hankalinta...ensin kohdunulkoinen,sit rypäleraskaus ja tässäkin raskaudessa vuotoa! Muuten en kyllä ainakaan vielä voi yhtyä tohon väitteeseen. Mie oon ollu koko ajan hyvin oireeton. Välillä pitää oikein miettiä,et onks miulla mitään oireita,jotka todistais miun vielä olevan raskaana! Onhan niitä joitain onneks...arat rinnat,palelu,väsymys, lisääntyny valkovuoto ja välillä kiristelyä masun mol. puolin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin olo on sellanen,et voisin välil unohtaa helposti koko raskauden. Eka raskaus oli myös helppo,joten oiskohan taas tyttö tulossa?



Nyt kyllä on pakko lopettaa ja alkaa valmistautua töihin, miehän täytän muuten yksinäni koko sivut höpinöilläni!



Rempulle vielä iso hali ja paljon voimia! Toivottavasti teitä onnistaa pian uudestaan :)!



Hipsuhiiri rv n. 11+3

<BR><B><FONT COLOR=" #475A8B" >Ihanan ihanat terveiset ensimmäisestä neuvolalääkäristä. Siellä se pieni sydän pumppasi 160 km/h =). Taas oli itkussa pitelemistä.

<BR><B><FONT COLOR=" #2E9664" >Olo se on vielä väsynyt ja etova, mutta ehkä se hellittää pikkuhiljaa kevättä kohti =).

<BR>Ihania vointeja kaikille, Rv 12+4.

Yritin jotain hienoa , mutta eihän se täällä onnannut =)



ONNELLINEN...

Remppu ja perhe, kovasti jaksamisia teille! Aina niin raastavaa kulla tuollaisia suru-uutisia.



Täällä toista päivää jo käyty pönttöa halimassa ja voi kun se touhu inhottaa. nyt ei syömisetkään enää auta vaan tulee iltasella vaan aivan hirvee olo :(



Tänään vielä kanniskelin poikaa iltunille, kun oli yhtä huutoa koko touhu. Nyt parina iltana huutanut kuin hinaaja ennen nukahtamistaan. Vuorotellen miehen kanssa sitten siliteltiin ja kanniskeltiin. Kun jouluna testasin plussaa alkoi meikäläisen projekti eli pojan nukuttaminen omaan sänkyyn. Oli sellasta pienempänä jo harrastanut, mutta jotenkin juksasi meidät tähän unille kanniskeluun sylissä. eka yö meni 1,5h ja nyt yleensä sujuu noin 10-15 minuutissa. Kättä täytyy pitää selällä ja tuttia tarjota aina, kun tippuu suusta, mutta muuten siis toimii ihan kivasti jo. Minä ajattelin myös tätä pottailua eli jos vaikka keväällä/kesällä yrittäisi sitäkin. Kyllä tuo potalla istuu, mutta ei sinne mitään tule (ehkä 1-2x viikossa jotakin). Nyt tuo potta on kyllä out, kun en kestä mitään tuollasta ylimääräistä. Tutin kanssa en tiedä, mitä tekis. Tuttipullo jo jäi ihan ittestään.



Kesällä pitäis kai jotakin remppaakin tehdä tähän hökkeliin, mutta saa nähdä, miten energia riittää. Me aina miehen kanssa suunnitellaan, mutta eipä kauheesti olla saatu aikaiseksi...



Nyt nukkumaan. Hyvä yötä kaikille ja rauhallisia unia!

Air+poika12/04+masu8+2

Hei, esittäytyisin, meillä tyttö -03 (syntyi viikoilla 40+3 nopeasti, n.5h) ja seuraavalla laskettuaika 3.8.-06. Tytsyn aikana jäi harmittamaan kun en huomannut ajoissa listautua mukaan kuulumisten vaihtoon, joten nyt uusi yritys sen suhteen :)



En ihan kaikkia viestejä näin öiseen aikaan jaksanut lukea, mutta ihana kuitenkin huomata etten ole yksin olotilani kanssa. Ensimmäistä odottaessa aamupahoinvointi loppui kun seinään viikkoon 12 mennessä eikä se muutenkaan ollu kovin paha, töissäkin pystyin olemaan ja vain kerran oksensin. Nyt sitävastoin voin pahoin miltei aamusta iltaan ja oksennan miltei päivittäin. Kurjaa, ja on veto ihan pois. Oon esikoisenkanssa kotona, ja yritän vähän opiskella samalla, mutta nyt joulunjälkeen sillä saralla ei ole juuri ollut kehumista, kun olo on ollut niin voimaton. Edes kotitöitä ei meinaa jaksaa :( Onneksi mies mitä mahtavin ja auttaa kovasti (myös aamupaloilla sänkyyn!!)



Onkos muilla ollu ISSIAS-kipuja ristiselässä/pepussa? Mulla niitä tuli sillon 1.raskaudessa, ja nyt on taas heti alusta asti ollut. Hankaloittaa liikkumista..oisko jollain toimivia vinkkejä tähän?



Ja vielä, piti kysymäni, tiistaina 24.päivä kun käytiin ekassa ultrassa, ja joka lapussa lukee että lapsen sukupuolta ei määritellä, niin milläs sen sais tietää? Onko muita vaihtoehtoja kun 3 tai 4D ultra joka maksaa liikaa opiskelijaperheelle, tai lapsivesi/istukkatutkimukset (tietääkö kukaan mitä ne maksaa?)? Onko mitään muuta? Yksityiselläkin voisin moisen testauttaa jos ei hurjia kustantaisi - ihan käytännön syistä ja toki uteliaisuudestakin kiinnostaa, kun ois helpompi ostaa alennusmyynneistä ja kirppareilta jne söpöjä vaatteita kun tietäs että minkävärisiä :) budjetti kun on mitä on.



Mutta, lisää kuulumisia kun jaksan taas avata koneen..voimia kaikille!



11/03 ja rv 12+6

Esikoisesta vielä senverran että meillä annettiin tutti joulupukille, eikä sitä enää surra kun hyvin satunnaisesti, se on jo " annetaan pikkuvauvalle" -juttuja. Tuttipullokin jäi aika huomaamattomasti..



Muutenkin tämä meijän 2v neiti lajittelee lelujaan että " tämä pikkuvauvalle tämä minun" jne. :) Ja ihanasti hän odottaa ja jännittää mukana. Katselee omia pikkuvauvana otettuja valokuvia ja kummastelee " hassun näköistä napaa" :nsa kuvissa, sekä ymmärtää että " äitin masussa kasvaa pikkuvauva" ja että hänestä tulee isosisko, " niinkun naapurissakin on.." (tai no, siellä isoveli mutta sama asia se on hänelle), ja että " vauva sitten syntyy ja sitten se kakkaa ja itkee, sitten laitan sille tutin suuhun" , näin hän on suuressa viisaudessaan järkeillyt :). Tämä on se ihana puoli..



Nukkumaan meno sensijaan on mitä suurin valtataistelu. Ei hän huuda niinkään, eikä " pyydä seuraa" , mutta laulelee, istuu sängyllä omassa huoneessaan ja muutenvaan viettää aikaa eikä malta nukkua vaikka ois kuinka rättiväsy. Tytsy on nukkunut jostain n. 2vko ikäisestä omassa huoneessaan kun kärsi pienenä hurjasta koliikista ja oli pakko siirtää toiseen huoneeseen että saa edes jompi kumpi vanhempi nukuttua välillä hetken - tytsy kun nukkui korkeintaan 5min kerrallaan ihan ympäri vuorokauden. Toivottavasti tämä seuraava olisi edes aavistuksen hiljaisempaa sorttia.. mutta asiaan, siis kyse ei ole mistään uudesta asiasta tässä omassahuoneessa nukkumisessa, mutta tutin poisjäämisen jälkeen ollu tosi vaikeeta. Hän pyytää että ei saa laittaa valoja pois, joka on hoidettu niin että huoneen ulkopuolella palaa valo ja ovi on raollaan reippaasti. Sitten hän valittaa että ei saa laittaa ovea kiinni, vaikka se olisi auki. Muuten juttelee itekseen, eikä siinä auta " nyt nukutaan nyt on yö, silmät kiinni ja ollaan hiljaa ja kauniita unia" eikä nämä 5min nukkumaan kehoitusvälit joita jotkut suuret viisaat suosittelee eikä sekään että antaisi vaan jutella..Silittely taputtelu yms ei auta, ei hyräily ei mikään..aiemmin meni nätisti ilman mutinoita 9:ltä nukkumaan, nyt samaanaikaan sänkyyn mutta nukkumaan rupee siinä 23.30 aikaan.. iltapala, iltapesu (suihku ja hampaat ja univaippa, päivällä ei enää käytä ku kaupassa ja päiväunilla), iltasatu menee ihan ok. Vinkkejä saa tarjota. Päiväunilla sama juttu, mutta nukkuu ne normaalimmin kuitenkin. Ilman ei jaksa vielä..



Kesällä viimestään ajateltiin että kokonaan vaipoista eroon, nyt en pahalta ololtani jaksa vaihtaa lakanoita montakertaa yössä tai kantaa kaupassa mukana kuivaa vaatevuorta..



ja tästä uudesta masusta vielä se, että ei siellä ultrassa sanottu missä kohtaa istukka on, kun en muistanut kysyä vaikka se mielessä oli. Sitä ei vissiin tiiä muuten kun seuraavassa ultrassa?



Meillä sydänäänet kuulu jo viikolla 10 neuvolassa..sanoivat että hoikilla kuuluu useen tosi aikasin, mutta oikein suurikokoisilta äideiltä ei yleensä mielipahan välttämiseksi edes yritetä kuunnella enneku 12 viikolla, kun rasvakudos vatsanpeitteissä vaikeuttaa kuulemista eikä niitä sillon aina " löydy" .