Miten opetatte lapsianne hyväksymään erilaisuutta?

Mies 152cm. kirjoitti:

Uskoakseni kovinkaan monet vanhemmat eivät opeta lapsiaan hyväksymään toisten erilaisuutta, sillä ainakin minä saan sen verran paljon tuijotusta, pilkkaa ja halveksuntaa saan osakseni lasten taholta eli lapsia ei tunnuta hyväksymään ainakaan lyhytkasvuisia miehiä. Tälläkin viikolla joka päivä ollessani ihmisten ilmoilla lapset (ja myös jotkut aikuiset) ovat tuijottaneet minua pitkään ja hämmästyneenä, osoitelleet sormella, nauraneet, ihmetelleet että miksi olen näin "lyhyt setä" ja on haukuttu esim. hobitiksi, pygmiksi, kääpiöksi ja kääpiöapinaksi. Aikuiset eivät tosin muuta tee kuin tuijottavat ihmeissään, mutta sekin tuntuu pahalta.

Jos joku pikkulapsi sanoo "lyhyt setä", niin kyllähän se nyt on aika normaalia ja viatonta. Isommat lapset varmasti ovat noita haukkujia ja jopa jotkut aikuiset ja tämä on sairasta. Yleensä juurikin lähtee sieltä kotoa tai on jotain psykopatian piirteitä, kun varmasti haukkuu ja kiusaa muitakin, myös siellä koulussa.

Opetan lapsille elämän realiteetteja ja kerron, että kannattaa varoa manneja, mustia ja muslimeja. Kolmen m-kirjaimen sääntö on helppo muistaa 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapsiani opastanut, että missään tilanteessa ei kaveerata mustalaisten, muslimien, eikä vihervasemmistolaisten kanssa. Ei myöskään huumeiden käyttäjien kanssa. Hyvin ovat oppineet ja turvallista elämää viettävät.

 

Olet vastenmielinen. Todella monella tuttavallaki on muslimies ja hyviä miehiä he ovat kaikin puolin. Täällä oulussa on yleistynyt pariskunnat joissa nainen on suomalainen ja mies lähi-idästä enkä yhtään ihmettele.

Suomalaisten miesten taso kun on todella heikkoa.

Sairasta maanpetturuutta. Nuo naiset ovat tahranneet itsensä loppuiäksi, eikä kukaan kunnon mies niihin koske pitkällä tikullakaan.

Olispa kiva kun ei huonot miehet häiritsisi, mutta valitettavasti rasistitkin ihastuvat minuun.

Meillä kaksi vanhinta lasta(asperger ja adhd) ovat ahkeria arvostelemaan ja kritisoimaan muita, sammakoita tulee suusta usein ja näiden kanssa saa tehdä töitä. On kiusallista kun saattavat kohteen kuullenkin sanoa että "miksi tuolla se tällä on tuollainen mekko" tai "onpa tuolla ruma naama". Olen kertonut että kukaan ei ole tehnyt itse itseään eikä ole voinut päättää miltä näyttää. On siis kohtuutonta kritisoida toisia. Ja kyllä, puutun heti jos huomaan että tuijottavat tai osoittavat ketään. Kerron myös esim lyhytkasvuisuudesta tai muista erilaisuuksista, uskonnoista ja tavoista, meidän normaali ei ole ainoa tapa elää.

Vähän sekava selostus mutta menköön. 

Hyväksymään? Elämme erilaisuutta niin kuin me kaikki. On melkoista muiden yläpuolelle asettumista kun opetetaan ns "hyväksyvät" asennetta.

Tarvitseeko erilaisuuden suhteen mitään opettaa, koska jokaisellahan on erilaisia mieltymyksiä, ominaisuuksia jne. 

Terve välinpitämättömyys on tässäkin hyväksi. Kun jonkin ihmisen teot tai ominaisuudet ei mitenkään minuun vaikuta, niin miksi välittäisi epäoleellisista asioista?

Suomi suomalaisille

Vierailija kirjoitti:

Terve välinpitämättömyys on tässäkin hyväksi. Kun jonkin ihmisen teot tai ominaisuudet ei mitenkään minuun vaikuta, niin miksi välittäisi epäoleellisista asioista?

Koska et varmaankaan halua, että sinua syrjitään mikäli satut vaikka vammautumaan pahasti? Kannattaa yrittää asettua muiden asemaan.

Omalla esimerkillä ja tuomitsemalla syrjinnän, kiusaamisen ja muun persuilun.

Opettamalla että itseään suvaitsevaba mainostava vihervassari on lopulta kaikkein suvaitsemattomin

Hyviä tapoja pitää kannustaa, huonoja tapoja pitää välttää.

On joukkioiden oma asia miksi jokin joukko keräilee huonoja tapoja ja toinen joukko keräilee hyviä tapoja.

Ei ole pahe tehdä joukoista johtopäätöksiä hyvien tapojen etsinnässä.

Ei ole pahe pitää hyviä tapoja parempana kuin huonoja tapoja. Kaikki ovat tästä samaa mieltä aivan varmasti. 

En mitenkään. 

Meidän lapset on pennusta pitäen peuhanneet eriväristen kera

Vierailija kirjoitti:

Opettamalla että itseään suvaitsevaba mainostava vihervassari on lopulta kaikkein suvaitsemattomin

Tämä.

Kun omaan ystäväpiiriin ja elämään kuuluu paljon erilaisia ihmisiä niin lapsi oppii automaattisesti siitä miten sinä käyttäydyt heidän seurassaan.

Oman esimerkin avulla tietysti ja sivistämällä lapsia muutenkin. Kyllähän sen lasten käytöksestä näkee ketkä ovat junttien jälkeläisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla on ärsyttävä tapa tuijottaa. Tuijottavat taukoamatta, vaikkei minussa ole edes mitään ihmeellistä tuijotettavaa. Saattavat tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Ja usein nämä tuijottajat ovat jo vähän isompia lapsia, alakouluikäisiä. Opettakaa lapsillenne, että tuijottamien ei ole kovin kohteliasta.

niinhän ne tekee. ehkä tunnistaa jonkun perhetuttunsa piirteitä, yhteen väliin kaikki pitkätukkaset oli mikko setiä. ne ei sillä 100varmasti pahaa tarkota. kyllä siinä on välillä ittelläki ihmettelemistä millasia variaatioita ihmisistä voi olla

omalla on välillä niin hyvä tilannetaju ettei pysty olee nauramatta ja siitähän se innostuu. välillä pelottaa että se on jonain päivänä dr.philin vieraana

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi vanhinta lasta(asperger ja adhd) ovat ahkeria arvostelemaan ja kritisoimaan muita, sammakoita tulee suusta usein ja näiden kanssa saa tehdä töitä. On kiusallista kun saattavat kohteen kuullenkin sanoa että "miksi tuolla se tällä on tuollainen mekko" tai "onpa tuolla ruma naama". Olen kertonut että kukaan ei ole tehnyt itse itseään eikä ole voinut päättää miltä näyttää. On siis kohtuutonta kritisoida toisia. Ja kyllä, puutun heti jos huomaan että tuijottavat tai osoittavat ketään. Kerron myös esim lyhytkasvuisuudesta tai muista erilaisuuksista, uskonnoista ja tavoista, meidän normaali ei ole ainoa tapa elää.

Vähän sekava selostus mutta menköön. 

Asperger tai adhd ei ole mitään tekosyitä huonolle käytöselle.