Miten opetatte lapsianne hyväksymään erilaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetan sietämään en hyväksymään. On tärkeää osata elää ja toimia ympäristössä, jossa joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tosiasiat on tunnustettava esim. yhteiskunnan muutoksen suhteen, mutta ei ole mitään syytä hyväksyä sellaisia asioita mitä ei hyväksi koe. Stereotyyppisena esimerkkinä kantani selventämiseksi voin mainita vaikkapa sharia-lain. En todellakaan toivo, että lapseni tulisi koskaan hyväksymään shariaa miltään osin Suomeen (ml. vaikkapa tyttöjen huivit tai eläinten halal-teurastus, mikä on ihan arkipäivää eikä mikään äärimmäinen poikkeustapaus), mutta tässä yhteiskunnassa sitä on pakko sietää.

Sitä ei ole pakko sietää vaikka sinulle on niin uskoteltu.

Suomessa toisinajattelijat tuomitaan eli kyllä se on vähän pakko sietää. Jos siis meinaa elää ilman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetan sietämään en hyväksymään. On tärkeää osata elää ja toimia ympäristössä, jossa joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tosiasiat on tunnustettava esim. yhteiskunnan muutoksen suhteen, mutta ei ole mitään syytä hyväksyä sellaisia asioita mitä ei hyväksi koe. Stereotyyppisena esimerkkinä kantani selventämiseksi voin mainita vaikkapa sharia-lain. En todellakaan toivo, että lapseni tulisi koskaan hyväksymään shariaa miltään osin Suomeen (ml. vaikkapa tyttöjen huivit tai eläinten halal-teurastus, mikä on ihan arkipäivää eikä mikään äärimmäinen poikkeustapaus), mutta tässä yhteiskunnassa sitä on pakko sietää.

Sitä ei ole pakko sietää vaikka sinulle on niin uskoteltu.

Suomessa toisinajattelijat tuomitaan eli kyllä se on vähän pakko sietää. Jos siis meinaa elää ilman ongelmia.

Sharian sisällössä on elementtejä, jotka ovat Suomessa laittomia, joten ei todellakaan ole pakko sietää.

Lapsi hyväksyy erilaisuutta ihan automaattisesti, vaatii paljon persukasvatusta että mitään ennakkoluuloja saadaan johonkin alle 10 vuotiaisiin.

Jaa-a. Itse näytän vähän erilaiselta, minkä lapset usein huomaavat. Yleensä aikuiset vain lähinnä esittävät, etteivät kuulleet mitään, kun lapsi vaan jatkaa ja jatkaa kovaäänistä ihmettelyä ja tuijottamista. Hieno juttu. Yleensä heitä ei taideta juuri opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi hyväksyy erilaisuutta ihan automaattisesti, vaatii paljon persukasvatusta että mitään ennakkoluuloja saadaan johonkin alle 10 vuotiaisiin.

Itse asiassa lapsi huomaa ja vierastaa erilaisuutta ihan luonnostaan. Aikuisetkin toimivat niin, mikä voidaan aivojen toimintaa skannaamalla todentaa.

Se taas ei poissulje sitä, etteikö tuo vierastava lapsi voi olla vähän erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse näytän vähän erilaiselta, minkä lapset usein huomaavat. Yleensä aikuiset vain lähinnä esittävät, etteivät kuulleet mitään, kun lapsi vaan jatkaa ja jatkaa kovaäänistä ihmettelyä ja tuijottamista. Hieno juttu. Yleensä heitä ei taideta juuri opettaa.

Millä tavalla näytät erilaiselta? Itse kun katson katuvaa, on siellä kaikennäköistä porukkaa ihan sian näköisistä kaunottariin. Jo yksin suomalaisissa.

Lapsilleni olen opettanut että asioista saa tykätä tai olla tykkäämättä. Erilaisuudesta ei tarvitse pitää, mutta ketään ei saa kuitenkaan tarkoituksella loukata ja pidetään ne mölyt mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse näytän vähän erilaiselta, minkä lapset usein huomaavat. Yleensä aikuiset vain lähinnä esittävät, etteivät kuulleet mitään, kun lapsi vaan jatkaa ja jatkaa kovaäänistä ihmettelyä ja tuijottamista. Hieno juttu. Yleensä heitä ei taideta juuri opettaa.

Millä tavalla näytät erilaiselta? Itse kun katson katuvaa, on siellä kaikennäköistä porukkaa ihan sian näköisistä kaunottariin. Jo yksin suomalaisissa.

Onhan siinä joukossa myös esimerkiksi ihmisiä, joilla on näkyvä vamma ja vaikkapa tahtomattaan kaljuja naisia. On hyvin lyhyitä aikuisia ja jollakulla voi olla iso syntymämerkki kasvoissa tai paljon ihottumaa. Kaverillani on sauraus, jonka takia hän on hyvin laiha ja luiseva, eikä hän liho, vaikka kuinka söisi. Hänellä on myös erikoiset kasvonpiirteet kyseisen sairauden takia. On ihmisiä, jotka kävelevät oudosti tai on pakkoliikkeitä. Ihmisissä on paljon variaatiota. Jotkut vaan oikeasti näyttävät aika erilaisilta, ja ovat siitä epävarmoja.

Mun lapseni, kohta jo aikuinen, oli aikanaan tukilapsena päiväkodin integroidussa erityisryhmässä. Henkilöstömitoitus oli inhimillinen ja porukka lämminhenkinen, harmittaa kun muutettiin kesken pois. Lapsi osasi viittoa vielä alakoulussa eikä ole potenut mitään ongelmia erilaisuuden kanssa. Kasvoi hyvin empaattiseksi, mistä olen yhtä aikaa sekä ylpeä että huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Ostin sädekehäkaupasta lapselleni kaikkein kirkkaimman sädekehän.

t. punavihreä

Hehheh. Toisten aito kunnioittaminen EI ole vitsi. Paitsi toki kiusaavalle moukalle, onnea...

Vie Malmöön oppimaan islamista.

Ei ole tarvinnut opettaa mitenkään erityisesti. Itse en ikinä arvostele ketään muita ihmisiä ja lapsesta on kasvanut samanlainen. On ollut ihana huomata että hän on valmis leikkimään kenen tahansa kanssa, riippuen iästä, ihon väristä, ulkonäöstä yms. Hän ei koskaan tuijottanut tai kysynyt mitään kenestäkään jolla on esim vähän poikkeava ulkonäkö.

Olen niin iloinen saamastani kasvatuksesta. On käsitelty näitä aiheita jo lapsuudessa tosi hyvin, ainakin mun mielestä.

Esmes, meidän pihapiirissä asui kuuro tyttö ja aina kun hän oli ulkona, musta tuntui pahalta, kun hän jäi ulos leikistä, mutta tuolloin (8v) tiesin, etten osaa viittomakieltä. Kerroin äidille, että haluaisin hänet mukaan leikkiin ja äiti ehdotti, että otan mukaan vaikka vihkon ja kynän ja voin kirjoittaa, mitä haluan sanoa. Se toimi! Meistä tuli kaverit. Käytiin toistemme luona leikkimässä ja ulkona oltiin yhdessä, vaikka muut pihan lapset karsasti. Ulkona meidän oli myös kätevä kirjoittaa hiekkaan kepeillä. Se oli jotenkin niin välitöntä. Eihän siinä romaaneja alettu rustaamaan, vaan asia meni perille tosi vähällä.

Sitten toinen. Olin kaupasta joskus pienenä kuulemma halunnut semmoisen "tummaihoisen" nuken. No vanhemmat oli sitten ostaneet sen mulle. Oli ihan mun lempparinukke kuulemma, mutta olin alkanut ihmetellä, että miten jotkut on erivärisiä. Äiti oli selittänyt mulle silloiseen ikään sopivasti, että tummat ihmiset on tulleet Afrikasta. Oltiin sitten oltu kaupassa joskus ja meidän edessä jonossa oli ollut tummaihoinen mies. Kovaan ja kirkkaan ääneen olin kuulemma hihkaissut, että "Äiti, tuo setä on tullut ihan Afrikasta asti!" Vähänkö oli äitiä hävettänyt, mutta mies oli kuulemma nauranut ja hetken jutellut äidin kanssa ja minullekin jotain kertoillut.

Mutta yksi isän armeijakaveri (joka muuten tähän päivään asti on ollut armeijassa töissä. Yritti muakin puhua menemään armeijaan kun olin teini.-.-') oli kerran tullut meille ja nähnyt mut sen nuken kanssa. Oli kuulemma oikein huudahtanut että "Miksi sillä on ne...ri-nukke?!" Äiti oli ensin vienyt mut toiseen huoneeseen ja sitten käskenyt isän kaverin ulos. Että mun ei kuulemma tarvitse kuulla tuommoista. Kyllä edelleen ottaa nahkaan, kun erotellaan ihonvärin takia.

Omasta mielestäni olen saanut tosi suvaitsevaisen kasvatuksen. Ainut mikä mua on ahdistanut oli se, että isäni paljastui homofoobikoksi joskus kun olin yläasteella. Tuolloin mun paras kaveri kertoi mulle olevansa lesbo ja joskus huoletti kun oltiin meillä. Et, mitä jos isä saa tietää. Äiti on aina ollut jotenkin kaikkia kohtaan rakastava ja ymmärtävä. Ja on kuitenkin tosi vanhoillisesta perheestä. Isä taas päinvastoin. Isän vanhemmat on tosi liberaaleja, isä taas sitten ei niinkään kaikissa asioissa.:D

Jos pieni lapsi halventaa tai hylkii eriväristä tai erikoisen näköistä ihmistä/lasta, niin sen tietää että kotoa se on saanut siihen mallin. Samoin lapset, jotka kiusaavat toisia esim. vääränmerkkisistä vaatteista, puhelimista jne. Mistä ne olisivat hoksanneet sen paitsi kotoa? Vähän isommat lapset toki ottavat kavereilta mallia, mutta vanhenpien tehtävä on sitten siihen puuttua ja opettaa, että tuollaisilla ulkoisilla seikoilla ei ole väliä, eikä niistä saa ketään kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Jos pieni lapsi halventaa tai hylkii eriväristä tai erikoisen näköistä ihmistä/lasta, niin sen tietää että kotoa se on saanut siihen mallin. Samoin lapset, jotka kiusaavat toisia esim. vääränmerkkisistä vaatteista, puhelimista jne. Mistä ne olisivat hoksanneet sen paitsi kotoa? Vähän isommat lapset toki ottavat kavereilta mallia, mutta vanhenpien tehtävä on sitten siihen puuttua ja opettaa, että tuollaisilla ulkoisilla seikoilla ei ole väliä, eikä niistä saa ketään kiusata.

Geeneistä se tulee. Eläimetkin tappavat erilaiset. Lapselle on myös hyvä puhua asioista, ettei ensimmäinen, jolta lapsi kuulee ole pari vuotta vanhempi, joka kertaa, että juutalaiset uuniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pieni lapsi halventaa tai hylkii eriväristä tai erikoisen näköistä ihmistä/lasta, niin sen tietää että kotoa se on saanut siihen mallin. Samoin lapset, jotka kiusaavat toisia esim. vääränmerkkisistä vaatteista, puhelimista jne. Mistä ne olisivat hoksanneet sen paitsi kotoa? Vähän isommat lapset toki ottavat kavereilta mallia, mutta vanhenpien tehtävä on sitten siihen puuttua ja opettaa, että tuollaisilla ulkoisilla seikoilla ei ole väliä, eikä niistä saa ketään kiusata.

Geeneistä se tulee. Eläimetkin tappavat erilaiset. Lapselle on myös hyvä puhua asioista, ettei ensimmäinen, jolta lapsi kuulee ole pari vuotta vanhempi, joka kertaa, että juutalaiset uuniin.

Ainoastaan mielisairas kertoo pienelle lapselle natseista ja juutalaisvainosta. Mene hoitoon hullu!!!

Lapseni hyväksyy hienosti erilaisuutta. En tiedä miten siinä on onnistuttu, mutta kaikkea kunniaa ei toki voi itselle jään ottaa.

Me emme hauku tai nälvi ihmisiä emmekä heidän valintojaan. Me vanhemmat emme koe erilaisuutta ongelmana, mutta lapsi tietää että me vanhemmat emme pidä aikuisen moukkamaista käytöstä todellakaan arvossaan. Ennen esikoulua olen kertonut lapselle että siellä saattaa olla lapsia jotka käyttäytyvät hänen silmiin kummallisesti (tutustumispäivässä näin yhden lapsen käytöksestä että tämä on erityislapsi, hänellä onkin oma avustaja). Lapsi on suhtautunut asiaan neutraalisti ja myös leikkinyt tämän erittäin haastavastikin käyttäytyvän pojan kanssa, osannut "käsitellä" häntä sosiaalisesti niin että molemmilla on ollut hauskaa.

Kehitysvammaisista on kysellyt ja heistä on keskusteltu, lähellämme on kehitysvammaisten tietty asuminen tms joten siksi asiaa miettinyt. Suhtautuu hienosti, kiinnostunut miksi joidenkin elimistössä asiat on niin että esim kävely ei onnistu.

Ulkomaalaiset nyt ei ole koskaan ollutkaan mikään juttu kun matkustelemme paljon ja tuttavapiirissä on muutamaa kansallisuutta. Odottaa että oppii englantia.

Me olemme luonnontieteilijöitä ja itse koen ainakin helpoksi selittää ihmisten erilaisuutta mm biologian kautta. Miksi joillakin on ihan tumma iho ja miksi pitääkin olla, miten joskus geenit järjestyy eri tavalla. Ollaan myös puhuttu siitä että kaikissa perheissä ei ole asiat niin hyvin, jolloin se saattaa näkyä lasten huonona käytöksenä, mutta syy ei ikinä ole lähtökohtaisesti lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni hyväksyy hienosti erilaisuutta. En tiedä miten siinä on onnistuttu, mutta kaikkea kunniaa ei toki voi itselle jään ottaa.

Me emme hauku tai nälvi ihmisiä emmekä heidän valintojaan. Me vanhemmat emme koe erilaisuutta ongelmana, mutta lapsi tietää että me vanhemmat emme pidä aikuisen moukkamaista käytöstä todellakaan arvossaan. Ennen esikoulua olen kertonut lapselle että siellä saattaa olla lapsia jotka käyttäytyvät hänen silmiin kummallisesti (tutustumispäivässä näin yhden lapsen käytöksestä että tämä on erityislapsi, hänellä onkin oma avustaja). Lapsi on suhtautunut asiaan neutraalisti ja myös leikkinyt tämän erittäin haastavastikin käyttäytyvän pojan kanssa, osannut "käsitellä" häntä sosiaalisesti niin että molemmilla on ollut hauskaa.

Kehitysvammaisista on kysellyt ja heistä on keskusteltu, lähellämme on kehitysvammaisten tietty asuminen tms joten siksi asiaa miettinyt. Suhtautuu hienosti, kiinnostunut miksi joidenkin elimistössä asiat on niin että esim kävely ei onnistu.

Ulkomaalaiset nyt ei ole koskaan ollutkaan mikään juttu kun matkustelemme paljon ja tuttavapiirissä on muutamaa kansallisuutta. Odottaa että oppii englantia.

Me olemme luonnontieteilijöitä ja itse koen ainakin helpoksi selittää ihmisten erilaisuutta mm biologian kautta. Miksi joillakin on ihan tumma iho ja miksi pitääkin olla, miten joskus geenit järjestyy eri tavalla. Ollaan myös puhuttu siitä että kaikissa perheissä ei ole asiat niin hyvin, jolloin se saattaa näkyä lasten huonona käytöksenä, mutta syy ei ikinä ole lähtökohtaisesti lapsissa.

Lisäisin vielä että olemme vakaumuksettomia, uskonnot näyttäytyvät lapselle kaikki samalla viivalla olevina.

Ja homotkaan nyt ei ole mikään ongelma, en muistanut edes mainita sillä siskoni eli pitkään naissuhteessa ja yksi ystäväni myös, heillä on myös lapsia.

Itsekin olen lukenut varmaan koko Suomen sotahistorian läpi ja myös juutalaisvainosta ja natsismista, mut lapsi kun syntyi, lähti kaikki ko kirjatkin roskiin. Tulis pieneen mieleenkään kertoa lapselle tuollaisia.. Nyt kun joku kuitenkin kysyy miksi ne kirjat piti tuhota, niin niissä oli kuvia myös..

Asuimme neljä vuotta ulkomailla ja lapsen koulussa oli kymmenien eri kansallisuuden lapsia ja myös eri uskontojen edustajia. Paras kaveri oli juutalainen. Kaikenlainen rasismi kyllä karsiutui siinä pois.

Vammat ja sairaudet on toinen juttu. Kuopuksen luokkaa vastapäätä on ns. yksilöllinen pienryhmä jossa on enemmän ja vähemmän kehitysvammaisia oppilaita downista melko vaikeaan vammaan. Suutun tosi kovasti kun tiedän, että pojat käyttävät toisistaan vitsinä "sä oot ihan YPR" tms. Tää saa mut näkemään punaista ja tästä on puhuttu ja olen jutellut myös opettajan kanssa asiasta. Heillä on ollut jokunen integroitu tuntikin yhdessä ja toi nimitys on minusta enemmän hölmöyttä kuin ilkeyttä. Samat pojat auttavat YPR:läisiä esim. koulutaksin odottamisessa, ruokalassa jne.