Miten opetatte lapsianne hyväksymään erilaisuutta?

En käytä halventavia ilmaisuja muista ihmisistä, yritän lapsen kehitystason mukaan selittää, miksi esim. samanikäinen päiväkotikaveri, jolla ilmeisesti jokin diagnoosi (henk.koht. avustaja) ei aina käyttäydy kovin kivasti jne.



Aina se ei onnistu, koska lapsen käsityskyky ei riitä vaikkapa nyt siihen, että kurjasti käyttäytyvän kaverin kanssakin voisi leikkiä. Myös ulkomaailmasta pursuaa asenteellisia ilmauksia ja ajatuksia.

itse hyväksyn erilaisuuden. kotoaan lapsi tällaiset asiat oppii, ja esimerkin kautta.

Lapsi on ollut heidän kanssaan tekemisissä syntymästään asti. Kun osaat itse hyväksyä erilaisuuden, välittyy viesti myös lapsille. Olen myös kertonut että perhemuotoja on erilaisia, ja jokaisella on oma arvokas perheensä. Lapseni kysyi eräänä päivänä minulta että miksi meidän perheessä ei voi olla kahta isää ja että se olisi paljon mukavempaa =) Lapseni on myös kysynyt miksi joillakin on kaksi kotia jolloin olen kertonut ko. lapsella olevan kaksi perhettä (tästä tosin seurauksena että mummolasta tehtiin meidän pojalle toinen koti, kun " kateus" iski =))

Mutta omalla esimerkillä yritän kasvattaa lapsesta suvaitsevaista. Ja tietysti keskustelemalla lasta askarruttavista asioista missä vain, en halua vastata lapsen esim. bussissa esittämiin kysymyksiin supattamalla että puhutaan kotona... Yritän itse suhtautua kaikenlaisiin ihmisiin tasa-arvoisesti.

Ystäväpiiriin kuuluu paljon erilaisia ihmisiä, joten en usko että tulee koskaan pitämään tummaa ihoa tai erilaista aksenttia mitenkään erikoisena juttuna.



Lasta ei ole kastettu, mutta yritämme opettaa häntä kunnioittamaan ihmisten vakaumuksia. Vietämme kyllä omalla tavalla joulua ja lapsi on itseasiassa nytkin lasten kristillisessä joulukonsertissa. Olen ajatellut, että myöhemmin tutustumme myös Ramadanin periaatteisiin, koska olen itse asunut islamilaisessa maassa ja meillä on lähipiirissä muslimeita, niin että lapsi oppii kokemaan, että myös muiden uskontoja tulee arvostaa.



Ajatus on, että kasvatamme lastamme humanisimiin, jossa erilaisuus hyväksytään, mutta sen nimissä ei tarvitse hyväksyä kaikkea.

Lastamme ei kasteta. Aion opettaa lapselle, että maailmassa on runsaasti erilaisia uskontoja, ja aion kertoa, mitä eri uskonnoissa uskotaan. Hän saa niin halutessaan itse valita uskonsa vanhempana - emme aio pakottaa häntä pakkokasteella luterilaiseen kirkkoon. Mikäli hän itse haluaa liittyä kirkkoon esim. rippikouluikäisenä, hän saa niin tehdä. Toki suvaitsevaisuutta uskontojen suhteen voi opettaa kastetullekin lapselle, mutta tämä on nyt meidän ratkaisumme.



Lisäksi haluan viedä lasta ulkomaille näkemään erilaisia rotuja ja kulttuureja ja erilaisia tapoja elää. Haluaisin hänen jossain vaiheessa näkevän myös todellista köyhyyttä, jotta hän osaisi arvostaa sitä yltäkylläisyyttä, jossa saamme täällä Suomessa elää. Ehkäpä viemme hänet tapaamaan ulkomaisia kummilapsiamme...?

Up

Tottakai. En ole sisäänpäinlämpeävä moukka!

Joillakin lapsilla on ärsyttävä tapa tuijottaa. Tuijottavat taukoamatta, vaikkei minussa ole edes mitään ihmeellistä tuijotettavaa. Saattavat tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Ja usein nämä tuijottajat ovat jo vähän isompia lapsia, alakouluikäisiä. Opettakaa lapsillenne, että tuijottamien ei ole kovin kohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla on ärsyttävä tapa tuijottaa. Tuijottavat taukoamatta, vaikkei minussa ole edes mitään ihmeellistä tuijotettavaa. Saattavat tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Ja usein nämä tuijottajat ovat jo vähän isompia lapsia, alakouluikäisiä. Opettakaa lapsillenne, että tuijottamien ei ole kovin kohteliasta.

Tuijottaminen on ruma tapa ja usein siihen liittyy sellainen tietty yksinkertainen ilme, suu auki jne. ja kyllä se vanhemmasta kertoo aika paljonkin, jos ei tällaista peruskäytöstapaa osaa opettaa jälkikasvulleen.

Tietyissä asioissa opetan ensisijaisesti tervettä itsesuojeluvaistoa.

Arkitilanteissahan erilaisuuteen tottuu. On sukulaisia pyörätuolissa, osalla huono kuulo, erilaisia vartaloita, päiväkodissa eriväriset saman perheen sisarukset (adoptio)

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla on ärsyttävä tapa tuijottaa. Tuijottavat taukoamatta, vaikkei minussa ole edes mitään ihmeellistä tuijotettavaa. Saattavat tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Ja usein nämä tuijottajat ovat jo vähän isompia lapsia, alakouluikäisiä. Opettakaa lapsillenne, että tuijottamien ei ole kovin kohteliasta.

Lapsilla sen vielä ymmärtää. Aikuisilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Tietyissä asioissa opetan ensisijaisesti tervettä itsesuojeluvaistoa.

Arkitilanteissahan erilaisuuteen tottuu. On sukulaisia pyörätuolissa, osalla huono kuulo, erilaisia vartaloita, päiväkodissa eriväriset saman perheen sisarukset (adoptio)

Kertoisitko näistä tietyistä asioista?

Ostin sädekehäkaupasta lapselleni kaikkein kirkkaimman sädekehän.

t. punavihreä

Opetan sietämään en hyväksymään. On tärkeää osata elää ja toimia ympäristössä, jossa joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tosiasiat on tunnustettava esim. yhteiskunnan muutoksen suhteen, mutta ei ole mitään syytä hyväksyä sellaisia asioita mitä ei hyväksi koe. Stereotyyppisena esimerkkinä kantani selventämiseksi voin mainita vaikkapa sharia-lain. En todellakaan toivo, että lapseni tulisi koskaan hyväksymään shariaa miltään osin Suomeen (ml. vaikkapa tyttöjen huivit tai eläinten halal-teurastus, mikä on ihan arkipäivää eikä mikään äärimmäinen poikkeustapaus), mutta tässä yhteiskunnassa sitä on pakko sietää.

joo kerran yks lapsi tuijotti mua vaikka kuinka kauan ja sit sano äidilleen että "ompa tolla tytöllä rumat hiukset" :-D wtf?! äiti ei tehny mitään, ei torunut, eikä sanonut että niin ei saa sanoa. Voi huoh :DDD

Vierailija kirjoitti:

Opetan sietämään en hyväksymään. On tärkeää osata elää ja toimia ympäristössä, jossa joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tosiasiat on tunnustettava esim. yhteiskunnan muutoksen suhteen, mutta ei ole mitään syytä hyväksyä sellaisia asioita mitä ei hyväksi koe. Stereotyyppisena esimerkkinä kantani selventämiseksi voin mainita vaikkapa sharia-lain. En todellakaan toivo, että lapseni tulisi koskaan hyväksymään shariaa miltään osin Suomeen (ml. vaikkapa tyttöjen huivit tai eläinten halal-teurastus, mikä on ihan arkipäivää eikä mikään äärimmäinen poikkeustapaus), mutta tässä yhteiskunnassa sitä on pakko sietää.

Sitä ei ole pakko sietää vaikka sinulle on niin uskoteltu.

Olin kerran palkkapäivänä kaupassa ja ostin kotiini vähän sisustusta, niin pikkutyttö tokaisi siinä sitten äidilleen, että "äiti miks tuo täti ostaa kaikkea paskaa". Veti vähän hiljaseks. Mut vaikea arvata, mistä on kielenkäyttönsä oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Piiskaan lapseni jos hän sanoo neekerі.

Älä piiskaa. Silloin voit viedä nurkkaan häpeämään itseään jos kiusaa ujoa lasta.

P*skapäisiä on aikuisissa, miksei siis lapsissakin. On aina ollut ja tulee olemaan. Ne täytyy vaan ignoorata.