30+ ESIKOT viikko 4

no enpä joutunut käynnistykseen ainakaan vielä. Äitipolin visiitillä kaikki muut ok, mutta paine taas niillä rajoilla, mutta ei vielä niin että pitäisi käynnistellä. Seuranta vaan jatkuu pari kertaa viikossa. Vointi on kaikinpuolin hyvä ja vauva voi hyvin. Nyt se on tosiaan hieman laskeutunut ja kiinnittynytkin, ilmankos eilen kävellessä alkoi paineen tunnetta tulemaan alakertaan. Tänään on kävelty lisää, jospa se vauhdittaisi asioita... yliaikaiskontrolli NKL:llehan tulee vasta kun mennään 10 päivää yli rv 40..



Rudis: pakkanen on jo melkein täynnä valmiiksi tehtyjä laatikko- ja pataruokia ja keittoja :o). Leiponut en kyllä ole. En ole oikein hyvä leipoja- taidan turvautua puolivalmiisin tuotteisiin ja ostaa niitä varalle.



Nasumasu: en usko, että tuo valmennus menee palkallisena, tälläinen mutu-tuntuma mulla on, mutta kannattanee tarkistaa.



Meitä on tässä esikoissa monta koiranomistajaa ja koiraharrastajaa, esim. Lene, minä, Turpo-urpo ja muitakin. Meillä on siis kaksi kultaista urosta (reilut 4v. ja kohta 6v.) ja olen hurahtanut agilityyn. Tuon vanhemman kanssa olen treenannut keväästä 2004. Tarkoitus oli startata ekoissa virallisissa kisoissa syksyllä, mutta se nyt vielä jäi, kun keinu ja rengas pitäisi saada varmemmiksi- möllejä on käyty. Jatkoin harrastusta syksykauden loppuun (mitähän mulla oli viikkoja..25?) lokakuun loppuun asti ja sitten jäätiin tauolle- talvitreenit jatkuivat marraskuussa hallissa ja en viitsinyt maksaa treenimaksua kun en olisi montaa kertaa päässyt enää kuitenkaan. Juokseminen alkoi tuntua tuossa lokakuun lopussa vähän ikävältä ja tulin hitaammaksi ja koirakin ihmetteli, että ' mamma- missä sä kuhnaat' :o) Tarkoitus on jatkaa taas huhtikuussa kun palataan ulkokentille, vauva on silloin 2½-3 kk:tta vanha ja toivon että saan agiharkoista sen oman henkireiän kerran- kaksi viikossa.



Palaillaan taas asiaan, voi kun alkaisi jo tapahtua...



Olivera 39+4

Siis oikeasti, kylläpäs nuo miehet on olleet tänäänkin niin huomaavaisia ja huolehtivaisia, että. Onko kusipäästäkin tullut oikealla lääkityksellä ihminen? Vihjaan siis tuohon lankomieheen, joka on nyt siis ollut jossain hoitolaitoksessa ja saanut melkoisen lääkityksen, sitä on tutkittu ja hutkittu ja vieroitettu samalla aineista yms. Se on puhunutkin ihan järkeviä ensimmäistä kertaa vuosiin. Lähti juuri tapaamaan yhtä lapsistaan, ja sitä selvästi jännitti kovasti. Käytiin tänään kirpparilla katsomassa löytyisikö vaatetta viemisiksi, mutta ei tällä kertaa ollut sopivaa.

Miun mies on ollut töissä jo kolmisen tuntia, ja täällä meillä vaan meni lankomiehen kanssa ihan mukavasti aika. En edelleenkään luota siihen pätkääkään, mutta selvää " kehitystä" siinä on tapahtunut. Lääkäri oli kuulemma todennut sillä olevan myös ADHD ja siihenkin nyt kokeillaan jotain lääkitystä. Diagnoosilista on aika pitkä, monenlaista on vuosien varrella päätelty ja kokeiltu... Mutta, mennään päivä kerrallaan tuonkin jörrikän kanssa, pikkulapsi se tietyllä tapaa on. ;)



Mulla kovat supparit jatkuivat pitkälle aamuyöhön, väliä oli 5-15minuuttia, vaihteli siis aika paljon. Kestotkin niissä vaihteli, puolesta minuutista jopa usean minuutin mittaisiin. Miten se supistusten väli muuten oikeasti lasketaan? Edellisen loppumisesta uuden alkamiseen, vai " pysäytetäänkö kello" aina supistuksen alkaessa vai miten? Mie nyt noudatin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.

Puoli kuuden aikaan vielä katselin kelloa, sitten olin lopulta nukahtanut. Tänään olen ollut makuulla kirpparikäyntiä lukuunottamatta. Kävely oli kyllä vaikeaa, tuntui että vauva tipppuu jalkovälistä! Ei se sieltä kyllä tipu, tiedänhän minä sen, mutta tunne oli sellainen...

Ensi tiistaina olen menossa lääkärille, siellä aion puhua noista nivelistäkin sitten enemmän, " omalle terkkarille" en kyllä soita... Nyt vain huilaan sinne tiistaihin asti, eiköhän se tästä.



Santtu: mulla myös puutuu kädet yöllä. Olkapäihin todella koskee, muuten kädet ovat ihan puuduksissa. Kun veri alkaa taas kiertää, niin kipu astuu mukaan kuvioihin. Ja näin päivällä ranteet ovat tosi kipeät, samalla lailla voimattomat ovat sormet kuin sinullakin. Mulla oli samanlaisia oireita silloin vuosia sitten kun lääkäri totesi yliliikkuvat nivelet. Kun käännät peukalot rannetta kohti, niin yltävätkö ne ranteeseen asti kiinni? Mulla menee tosi helposti. Samoin sormet taipuu taaksepäin yli 90astetta. Eipä sitten ihme että kipeytyy kun liikeradat on niin laajat.



Nasumasu: Meillä koiraharrastus on tämän koiran kanssa vasta alussa, suursnautserityttösemme täyttää ensi viikolla vasta 9kk. Tarkoitus on sen kanssa harrastaa tuolla pk-puolella, lähinnä jälkeä ja hakua. Näyttelyissä käynti ei ole oikein kiinnostanut koskaan,mutta pitäisi sitä varmaan joku arvostelu käydä kuulemassa mikäli joskus on pennutusajatuksia. Nyt vain odotellaan millainen riisenineiti tuosta kehittyy.



Mitähän muuta minun pitikään kommentoida...? En muista millään.



No, taidan palailla sohvalle.





susanna 31+3

Mies on taas työmatkalla. Onneksi tulee huomenna ja onneksi on ollut vaikka mitä kivaa tänään. Neuvola on aina kiva ja se oli tänään. rautaarvotkin oli kohdillaan ja voin lopettaa lisäraudan syönnin ainakin vähaksi aikaa. Neuvolantätin mielestä kaikki on hyvin ja sekin kun vauvan koko menee keskikäyrän vähän yläpuolella niin se sanoi että käsikopelolla vauva tuntui keskikokoiselta... se on kyllä ihana, sellainen vähän höpsö, mutta sopii loistavasti tällaisille emotionaalisille odottajille. Kertoi kyllä että kohta tulee imetysryhmä tapaaminen, sanoin että kammoan sellaisia, kun minun siskot on imetyshurahtaineita... ja en todellakaan jaksa/halua sitä että joku toinen aikuinen vahtii minun rintojen maidontuotantoa tai minun ja vauvan yhteistyötä imetyksessä. Imettää teitty meinaan, mutta en usko että se on maailmaa suurempi asia... niin kuin toiselle siskolle se ainakin tuntuu olevan.



Tutannalle: minä en tiedä tuota miten supistukset lasketaan, kun minulle sen piirsi supistusanturi ja terkka kertoi tuloksen... Että kun joku tietää niin minuakin kiinnostaa.



Joo ja sitä koppaa en osaa vieläkään kiinnittää... se on sellainen pehmeä malli ja siinä ei ole samanlainen kinnitys kuin Fridan pehmekoppamallissa... pitänee katsoa CCorenen nettisivuilta.



Tänään tuli äitiyspakkaus. Kivaa, vaikka avaan sen vasta huomenna kun mies on kotona että tehdään se homma yhdessä... en halua että käy niin että vain minä tiedän mitä tavaraa vauvalla on ja mitä ei. Siksi ajattelin että oli hyvä että miehelläkin on omat vastuualueet vauvanhankinnoissa.. esim ne vaunut. Toinen sen vastuualue on kaappien täyttäminen pakaste ja valmisruuilla...



Kirsi 30+3

Huomenta,



Eilen aamulla neuvolassa terkka kopeloi vauvaa ihan kunnolla ja totesi sen pään asettuneen aika kivasti tuonne lantioon. Eli vaikuttaisi siltä että vaikka vedet menisivätkin nyt niin napanuoran luiskahtamista ei tarvitsisikaan pelätä, kun pää tukkii siltä aukon. Paino itselläni oli pysynyt viikon samana (ihme) ja sf-mitta nyt 35cm.



Lisäksi viime yönä kohtu aloitti supisteluharjoitukset. Ei kivuliaat, mutta aina kun olin jollain tavoin hereillä, tuntui siltä, että vähän supisteli. Alkaa siis pikku hiljaa paikat valmistautua tulevaan, hyvä.



Astris tuntuu käntyneen jotenkin siten, että sen pylly ja selkä ovat nyt suoraan tuossa edessä ja potkut menevät tuonne jonnekin sisään. Tila alkaa loppua ja liikkeet ovat muuttuneet enemmänkin muljahteluiksi kuten silloin kuukausia sitten.



Innostuin sitten eilen neuvolan jälkeen kävelemään yhteen kauneushoitolaan ja pääsin jalkahoitoon. Nyt on varpaankynnet mukavan kirkkaanpunaiset synnytystä varten, hehe!:)



Tänään olisi tarkoitukseni mennä käymään töissä yhden työkaverin läksiäiskahveilla. Katsotaan pääsenkö sinne saakka. Ehtisikös sitä käydä jossain kaupassa hakemassa ne yhdet pakolliset imetysliivit??? Pitänee yrittää jaksaa. Iltapäivisin vaan alkaa aina niin ramasemaan.



Tässä onkin jännää missä järjestyksessä meidän vaavit ilmestyvät Olivera, Lene, Virginie ja Modesty. Suizahan jo meidän ryppään jätti viime kuussa. Kiva että hänkin on toipunut omasta kokemuksestaan (lueskelin tuolta vauva-puolelta).



Vaan nyt suihkuun, jotta ehdin ajoissa liikkeelle.



Terv.

RouvaSukkula & Astronautti (tasan 39)

Kylläpä on uupunut olo, viime yö meni ihan harakoille. Ajattelin jo, että säästyn kolotuksilta mutta vielä mitä. Lonkat on ihan puuduksissa ja kipeät ja muutenkin olo on kuin jyrän alle olisi jäänyt. Alaosastossa viiltelee hillittömän kipeästi välillä ja maha on pinkeenä. Eilen supisteli jo ihan säännöllisesti n 10 minuutin välein useamman tunnin, mutta loppuivat sitten ja yöllä ja nyt aamusta on tullut enää satunnaisia suppareita eikä nekään ole äkäisiä menkkakipuja kipeämpiä. Kovin on hiljaista tuolla massussa, onneksi liikkeitä kuitenkin tuntuu sen verran ettei ole tarvinnut huolestua.



Tämmöistä tämä nyt sitten on, ei muuta kuin jatketaan odottelua - vauvan tahtiinhan tässä tullaan muutenkin elämään, joten parasta vissiin tottua jo nyt siihen, että aikataulut ei mene omien intressien mukaan.



Täytyy yrittää kuitenkin lähteä käymään kaupassa ja kirjastossa, jotta saa vähän liikettä ruotoon. Jospa sitä saisi sitten päivänokosetkin otettua kun on ensin käynyt haukkaamassa happea. Jaahas, toinen kissoista oksentaa, pitääpä mennä siivoilemaan... nam.



Pahoittelut omanapaisesta kirjoitelmasta, nyt on pää niin omaa ihteä täynnä että sinne ei juuri muuta mahdu.



t. virginie 40+1

Aamulla vein miehen töihin ja kävin ostamassa puikot jotta kutominen pääsisi jatkumaan. Puikkoja kyllä pitäisi talossa olla, mutta missä...

Ostin siis eilen langat, mutta nuukuus iski siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ostaa Novitan lehti jonka innoittamana langatkin ostin. No, kävin sitten töiden jälkeen hakemassa tädiltäni lehtiä lainaan. Nyt sitten villahousut on aloitettu.



Omaa napaa sitten. Viime yönä heräsin ensimmäisen kerran vessaan vasta seitsemältä ja ehdin nukahtaa sen jälkeen totaalisesti ennen kuin kello soi vähän ennen kahdeksaa. Nyt on pari yötä mennyt ilman yöherätyksiä. Touko ei ole herätellyt liikkumisellaan yöllä vaan on potkiskellut iltaisin ihan kunnolla.



Koiraharrastuksesta jälleen sen verran että meiltä löytyy labradori ja pari beaglea. Lajeina on treenattu agilityä, tokoa, mejää, PK-jälkeä ja vepeä. Ensi kesänä olisi tarkoitus kokeilla PK-hakua jota harrastin edellisen labradorini kanssa. Tietysti käydään metsästämässä ja näyttelyissäkin. Ja erillaisiin juttuihin tulee aina lähdettyä mukaan avustamaan ja suunnittelemaan. Joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Ja samoin toivon että tuo koiraharrastus on minun " pakopaikka" arjesta.



Äitiysvalmennuksista kysyin pääluottamusmieheltä ja eivät kuulu palkalliselle ajalle. Eli yksi kerta jää minulta väliin kun vapaita ei ole kertynyt. Toivottavasti tuo kerta ei sisällä mitään erityisen tärkeää. Sanoin kyllä miehelle jos hän menis sinne yksinään, mutta ei aikonut;)



Mistäs vielä puhuttiin? En muista, täytyy poiketa vauvapuolelle kurkkaamaan.



Ai niin. Edelleen suosittelen Anna Cecilian vetoketjullisia liivejä. Toimivat yksikätisenäkin.



t. Nasu ja masu 23+5

Etäpäivä, ihanaa! Laitoin juuri Griegin Solveigin laulun soimaan, se on mun lempikappaleita, ja olen yrittänyt muistaa soittaa sitä vauvelillekin tuonne mahaan säännöllisesti, jospa sekin ihastuisi siihen.



RouvaSukkulallakin alkaa selvästi tapahtumaan, kiva juttu! Teitä on tosiaan monta samaan aikaan, eiköhän Lenellä ja Oliverallakin ihan kohta jotain tapahdu!



Onko muille tullut odotuksen aikana sellaista, että entistä mielummin on joko yksin tai miehen seurassa? Musta on alkanut tuntumaan, että mä suorastaan välttelen muita, ja väsymyksen lisäksi yksi syy taitaa olla se, etten halua kuulla niitä jokakertaisia kommentteja mahasta, että onpa se pieni tai eihän sitä kunnolla edes huomaa tai vertausta omaan ammoiseen mahaan, että miten itse on ollut ihan vaaaaltava ilmapallo. Meidän vauvahan on pari viikkoa ikäistään jäljessä, ja kun olen saanut niissä kasvukontrolleissa nkl:llä juosta ja pelätä että onko kaikki kunnossa, ja sf-mitta laahaa jossain alhaalla, niin ei ihan aina kaipaisi muistutusta että on epänormaalin pieni. Ja sitäpaitsi, kun on NIIN kauan odottanut raskaaksi tulemista, niin nyt haluaisi että se myös näkyy. Tiedän toki, ettei sitä tule ajatelleeksi, ja jotkut jotka joutuvat painoaan tarkkailemaan ovat iloisia vastaavista kommenteista, mutta silti vertailu masentaa/ärsyttää. Eikä oma herkkyys juurikaan auta! Musta mun maha on kyllä söpö ja sopivan kokoinen. Onneksi isä ja äiti olivat tällä viikolla käydessään ihan tohkeissaan kun se on jo niin suuri. :)



Sitten oon miettinyt sitä, kun Olivera kirjoitti että toivoisi koiraharrastuksesta tulevan oman henkireiän vauvan synnyttyä, että mikä mulle voisi olla sellainen. Vanhasta vauvalehdestä luin äiti-vauva lattaritansseista, jotain tanssia se voisi tosiaan olla, että saisi paikat notkeiksi. Mietintämyssyyn...



Olivera, en silloin muistanut kommentoida sun lähi-ihmisen sairastumista, olen pahoillani. Toivottavasti olosi on jo parempi.



Ja vielä Santtu, mulla taas on aina sellainen asenne, että kyllä kaikki jotenkin hoituu (mikä johtaa usein loppukaaokseen), niinpä en ole tätä vauvatarvikkeidenkaan ostoa mitenkään stressannut (mulla ei ole mitään, Beibin kirjoittama tarvikelistakin on hukkunut). Enkä ole ainakaan vielä edes kovin ihastunut vauvanvaatteisiin, niin kummalta kun se varmaan kuulostaakin. Kirjoihin sen sijaan, olin kirjakaupassa selailemassa lastenkirjoja ja teki mieli ostaa kaikki. Rakastan satuja itsekin, mä varmaan luen sille kokoajan ääneen, jos jaksan...



Nyt kahvipapuja jauhamaan ja espresson laittoon, niin saadaan tämäkin päivä käyntiin. Haluaisin käydä piakkoin siellä Uudenmaankadun Nettiemossa (??), kantoliina himottaa, ja uusi imetyspaita, se Boobin on ollut ihan loistava.



jaipuri 29+

RouvaSukkula: laitoin sulle yhteystietoni tossa äskettäin, että sitten kun postin ohi kävelet joskus niin ne kopiot voi laittaa postipojan matkaan mukaan. Alkaa kuulostaa muuten siltä, että hetken päästä teilläkin on nyytti kainalossa :) Sullahan on la ihan tässä kohta. Jännä tosiaan nähdä kuka teistä ekana jakautuu, kellä siis la tässä lähiaikoina.



Tutanna ja Santtu valittelivat käsien puutumista... Täällä on ihan sama ongelma aamuisin, kädet tai ainakin toinen niistä on on joka aamu jumissa, kun nukun niiden päällä. Yölläkin herään siihen, ettei veri kierrä. Sitten tähän samaan voin lisätä turvotuksenkin, nyt piti se viimeinenkin sormus ottaa sormesta pois. Turvotusta olen havainnut pelkästään käsissä, toistaiseksi. Ja kamalan kipeet ranteet... voi kyllä johtua tuosta ahkerasta puikkojen heiluttelusta.



Supistuksista tai niiden laskemisesta en valitettavasti tiedä mitään :( Itselläni on ollut niitä kovin vähän, ihan sellaisia että vatsa menee kovaksi palloksi. Ja näinkin yleensä iltaisin, jos olen hirveästi puuhaillut jotain.



Kirsi: meillä myös miehen vastuualueella olivat vaunujen sekä turvakaukalon ja itkuhälyttimen hankinta. Niissä kun niin paljon kaikkia teknisiä juttuja, että mieshän tosiaan innostui. Samoin muuten innostui, kun hommaattiin sänkyä ja sitä hoitopöytää... allkoi puhumaan jo syöttötuolin hankinnasta ja siinä vaiheessa toppuuttelin, että sitä me ei kyllä vielä tarvita... että sen ehtii. Vaatetus onkin sitten mun vastuulla.



Tänään onkin synnytysvalmennus, jännä nähdä mitä siellä tapahtuu tai kerrotaan.



-Rudis 34+3

Nyt tuntuu jo paremmalta tämä maha-on-pieni-valitus. Luin juuri vauvapuolen esikoiden kuulumiset, ja siellä on kaikilla niin rankkaa (ja samalla ihanaa!) ja vauvat tuntuu olevan NIIN yksilöitä niin koon kuin kaiken muunkin suhteen, että pitää vaan olla välittämättä muiden kommenteista ja ajatella, että oma maha ja vauva on nyt tälläinen ja ne on täydellisiä just näin ja se siitä, ja keskittyä nauttimaan odotuksesta.



jaipur

Hejssan!



Täällä möllötellään koirien kanssa kotona. Iski mieletön laiskuus ja en jaksakaan lähteä ulos vaunukokeilukävelylle koirien kanssa. Odotan että mies tulee ja lähdetään sitten yhdessä.



Kävin eilen tutustumassa Mannerheimin lastensuojeluliiton pitämään perhekahvilaan: oli aikas kiva ja juuri sellainen kun kuvittelin. Kunhan erkki syntyy niin sitten kyllä ollaan heti siellä kahvittelemassa etten tule mökkihöperöksi.



Jaipurille tiedoksi että viimeisin kommentti minun mahasta on että mieheni on laihtunut ja minä olen lihonnut... kivaa. Sen sanoi mieheni äiti. No tottahan tuo on kun minusta tuntuu että minulla on oikeesti posketkin pyöristyneet niin että hyvä jos omaa naamaa tuntee peilistä.

Mutta pahinta on kyllä ihmiset jotka tulee silittämään minun mahaa.. minä en ainakaa ole ihan sujut sen kanssa että ventovieraat tulee silittämään hyväntahtoisesti mahaa... ihan hirveetä! Onneksi ei ole tapahtunut kuin pari kertaa...



Eli tänne ei mitään ihmeitä! Muuta kuin että onpa hyvä fiilis. Syömään!



Kirsi 30+4

kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen.



Noista rannekivuista. Mullakin oli niitä jossakin vaiheessa. Jostakin syystä nukuin aina ranteet jotenkin ihmeellisesti ääriasentoihin väännettynä ja sitten heräsin kun puolet kädestä on puutunut. Kyse voi tuollaisten kipujen ja puutumisen yhteydessä olla rannekanavaoireyhtymästä. Aika yleinen vaiva etenkin raskauden aikana kun kudokset turpoilee helposti (ja sellaisilla jotka tekevät työtä joissa ranteet joutuvat usein ääriasentoihin). Kivun ja puutumisen aiheuttaa ranteessa pinteeseen jäänyt hermo- se mahdu enää rannekanavaan jota ympäröi kalvo. Joillakin vaiva helpotttaa raskauden jälkeen (kun turvotuksetkin helpottaa), mutta joillakin jää pysyväksi ja tarvitsevat pienen toimenpiteen (paikallispuudutuksessa nykyään), jolla hermo vapautetaan. Itse olen kiinnitänyt huomiota ranteiden asentoon nukkuessa ja nyt vavoja ei ole enää ollut. Rannetuet auttaa joitakin.



Jaipur: mun pitäisi jaksaa soittaa tuon ystävämme omaisille (todennäköisesti häntä ei enää ole..), tuntuu vaan niin vaikealta, kun itse odottaa jännittyneenä uuden elämän syntymää... :o( Tämä ystävämme/hoitotätini oli kutomassa vauvalle villavaatekertaa ennen joulua ja pahoitteli kovasti kun ei ollut väsymykseltään vielä saanut sitä valmiiksi. Lohduttelin, että eihän sillä niin kiire ole, vasta helmikuussahan sitä päästään ulkoilemaan- enkä arvannut että näin kävisi...



Ja tuosta yksinolemaisen tarpeesta, mullakin on ollut ajoittain sellainen tunne että haluan vain käpertyä tänne omaan pesään, enkä jaksa olla kauhean sosiaalinen ja seurustella aina. Miehen työkaveri vaimoineen kävi kylässä tuossa joulukuun alussa ja olin aivan kypsä sen illan jälkeen (ottavat viiniä aika reippaasti..), ei tosiaan meinannut huumorintaju enää kestää. Mutta ei oikein voi vieraille sanoa, että lähtekääpä nyt kotiin siitä. Sitten he vielä olettivat jostakin syystä, että minä lähden viemään heitä kotiin autolla (oli se pahin lumimyräkkä silloin) vaikka julkiset kulki ihan normaalisti. Kun me käymme heillä kylässä, ei meitä kukaan kyydittele, kun heistä vain miehellä on kortti eikä hän ole koskaan selvin päin illanistujaisissa. Onneksi pystyin selittämään, etten todellakaan voi ajaa tuossa kelissä väsyneenä. Sitten heillä oli ilmeisen hauskaa meillä, koska kutsuivat itsensä kylään uudelleen parin viikon kuluttua =:OI No, siitäkin selvittiin, meillä oli onneksi muuta menoa... ihan kivoja ihmisiä kyllä, mutta vähän kerrallaan... katsoaan mitä he nyt olettavat meidän vierailujen olevan, kun vauva on syntynyt- saa luultavasti mun mies käydä yksinään istumassa iltaa heillä, jos haluaa... taidan olla antisosiaalinen...



Vielä koiraharrastuksesta. Meidän molemmat pojat on käyneet näyttelyissä muutaman kerran, mutta en ole niistä niin innostunut. Eipä kyllä mainittavaa menestystäkään ole tullut, ihan keskitasoisia koiria, ei mitään näyttelytähtiä. Vanhemman kanssa aloittelin mejää muutaman vuosi sitten, mutta etenkin täällä pk-seudulla se on varsin aikaa viepää ja hankalaa. Maalla käydessä olen vetänyt molemmille huvikseni jälkiä sitten itse. Nuorempi taas olisi mukava toko-koira (osaa alokasluokan liikeet ja vähän enemmänkin), kun jaksaisi panostaa ja treenata säännöllisemmin ja enemmän.



Vointiin ei kuulu uutta, täytyy taas lähteä kävelylle.



Olivera 39+5



Ps. Lenestä ei kuulunut eilen mitään, jokohan, jokohan kysellään täältäkin päin ;o)

Meillä töissä aina verrattiin minun ja sen toisen odottajan mahoja. Ei ollut yhtään kivaa. Joka maanantai eräs työntekijä kauhisteli kovaan ääneen, että onpas mamman masu taas kamalasti kasvanut. Toiset olivat sitä mieltä että minun maha on järkyttävän iso ja toiset taas pitivät sitä kamalan pienenä. Riippuen varmaan vaatetuksen paljastavuudesta ja oliko se toinen odottaja näyttäytynyt lähiaikoina. En tiedä, ihme himot niillä oli mahaa kommentoida jatkuvasti. Toisaalta se oli ihan kivaa, että masu sai huomiota, toisaalta taas tuntui että olen pelkkä kävelevä maha kun muusta ei puhuttu. ;)



Nyt saikulla ollessa olen onneksi saanut olla rauhassa kaikenlaisilta kommenteilta.



Mullakin on tietty vetäytymistarve, tekisi mieli olla vaan miehen kanssa kaksistaan. Toisaalta viikkojen kotona olo on saanut aikaan myös haluja liikkua enemmän ihmisten ilmoillakin. Kotiin en niinkään vieraita kaipaisi, mutta on kiva piipahtaa itse jossain. Tänään menen iltaa istumaan parhaan kaverini luokse, lämmitetään sauna ja herkutellaan, jutellaan taas maailman asiat paremmiksi kerralla. :) Saavat nuo miehet täällä turista ihan rauhassa sillä aikaa.

Mulla on jo nyt mitta täynnä tuota lankomiehen vierailua, kaksi yötä on ollut ja saisi kyllä jo häippästä. Ei siinä mitään, on ihan mukavan oloinen ollut tällä kertaa jne, mutta haluaisin jo olla kotona niin rennosti kuin haluan, ilman ketään vieraita.

Mies taas on innoissaan kun sillä on " työkaveri" , sahaavat ja pilkkovat liiterin jättihalkoja pienemmiksi ym. pientä hommaa, ja on kai se miehestä välillä kivaa jutella ihan miesten juttuja eikä aina vaan minun kanssa vauvahömppää... Joten koitan ottaa asian positiivisesti ja toivon että näiden muutaman päivän jälkeen mies taas on innoissaan minun seurasta. ;)



Huomenna olisi kuulemma aikomus lähteä Lieksaan anoppilaan, mutta en usko että tuo lankomies sinne jää kuitenkaan. Eikähän se takaisin tule, jotain kuulin puhuvan että maanantaina lähtisi takaisin kotiinsa junalla.



Viime yönä näin unta, että menin sairaalaan kipujen takia, ja siellä oli sellainen vanha valkopartainen mies, joka ultralla näytti että selvät pojan kikkelit näkyy vauvalla jalkovälissä, eikä kuulemma synny ennen huhtikuuta. Saapa nähdä pitääkö uni paikkaansa... Piti ihan miehelle aamulla kertoa, ja se oli ihan innoissaan, että jos tulokas olisikin poika, kun hänellä jo on tyttö. Odottaa kuulemma kovasti sitä neuvolan ultraa, jos siellä näkyisi vaavin sukupuoli. Molemmat kuulemma käy vallan mainiosti. :)



Nyt taukosi pauke liiterissä, taidan laittaa kahvin tippumaan työmiehille.







susanna 31+4

Minusta tuntui noissa perhevalmennuksissa vastenmieliselle kertoa tuntemattomille ihmisille omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Ei olisi huvittanut tippaakaan avautua isossa porukassa ja määritellä syvimpiä tuntojaan. Aika usein olinkin vaan ihan hiljaa ellei ollut pakko vuorollaan jotain sanoa.



Ja mahan koosta vielä sen verran, että eiköhän meillä jokaisella ole juuri se maailman ihanin maha! :) Ei välitetä muiden puheista!





-s-

Äläkää te tyttöhyvät välittäkö niistä mahakommenteista, sisältö on tärkein ;)

Ja aina itestä tuntuu että oma maha on pieni, mutta olen ihan varma että teillä on just oikean kokoiset kummut! Tottakai kaikilla on erikokoiset mahat eri vaiheen johdosta ja joskus tosi hoikilla on sairaan iso masu, pitkäselkäisillä on pienempi ku enemmä tilaa jne.

Antakaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.



Jaipur: vastasin sulle tuolla vauvapuolella siihen sänkyasiaan, että äitiyspakkauksen laatikosta saa hyvän ensisängyn vauvalle ;) Mutta jos haluat ostaa sängyn niin osta sitten suoraan pinnis niin ei tarvi kahta sänkyä ostaa ;)



Ihana lukea teidän jutustelua vauvan kiinnittymisestä ja neuvolassa käynneistä ja " milloin se syntyy" -odottelusta. Tulee ihan nostalgian kyynel silmäkulmaan - ai ai niitä aikoja :) Oli se ihanaa aikaa, mutta kyllä tämä vauva-aikakin on ihanaa vaikka välillä väsyttääkin! Nauttikaa nyt tuosta vaiheesta koska sitä ei saa sitten enää takaisin. Tai raskausvaiheen saa uudelleen mutta tuskin se enää sen toisen kohdalla on samanlaista kuin nyt.



Jaha, meidän neiti taas kitisee vaunuissa. Ihmeen huonosti se tänään nukkuu päikkäreitä - ei ole riittävästi pakkasta ;)



Viikonloppua kaikille ja tsup tsup suppareita niille jotka niitä tarvii :)



Toukkis ja Pinja, sunnuntaina 11 viikkoa :O)

... Toukkis jalat maassa -kommenteista ja Kirsille ja Tutannalle mahajutuista. Meillä on myös töissä toinen raskaana oleva, jolla on la joitain päiviä mun jälkeen, ja sillä on tosi iso maha. Onneksi työpaikan naiset eivät vielä tunne mua kovin hyvin, joten monet eivät ole suoraan vertailleet, mutta sellainen kauhea hämmästys syntyy aina kun kuulevat mun lasketun ajan. Tosi hauskaa. Onneksi meiltä puuttuu tuollainen maanantaiaamun kailottaja!



Oliveran kyläily-jutusta tulin oikein hyvälle tuulelle, mä olen joskus ihan samanlainen! Meillä mies on sellainen ekstravertti, joka saa energiaa toisista ihmisistä, ja huomennakin se on menossa ensin äidilleen ja sitten illaksi kavereille mun kanssa. Mä olisin ihan sohvakamaa jo ekan vierailun jälkeen, saati siitä sitten jatkaa suoraan illanviettoon toiseen paikkaan. Niinpä mä oisin Tutanna myös ihan voipunut ja tosi ärtynyt, jos joku lankomies olisi täällä päiväkausia. Saatiin noista pitkistä vierailuista makua ulkomailla asuessamme, ja kun mies oli päivät töissä niin mun tehtävä oli olla vieraiden kanssa. Huippurankkaa, varsinkin tällaiselle aamuäreälle introvertille :)



jaipur 29+4

-Sänky+patja+petari (+reunukset (itse tehty)+tyyny)

-verhotanko+verhot(itse tehty)

-pussilakanoita+lakanoita(+tyynyliinoja) (itse tehty)

-hoitopöytä+ hoitoalusta (Ikea valkoinen puhallettava)+alustan päälle jotain pehmeää: harsoja/froteepyyhkeitä

-babysitteri (vasta 3 viikkoisesta voi istuttaa)

-kantoliina/reppu

-vaunut +hoitolaukku+sadesuoja+verkkokassi

-turvaistuin autoon

-amme tulpalla (tulpan avulla helppo tyhjentää)

-itkuhälytin+pattereita+talvella villasukka tai vastaava suojaksi ulkona

-vaatteita (muista että saatat saada vaatteita lahjaksi, yritä vihjata että ostavat suurempia kokoja)

-unipussi(itsetehty)

-vaippoja (kerta/kesto)

-kellimispeitto (itse tehty)

-imetystyyny (itse tehty)

-vauvan kertakäyttöisiä puhdistuspyyhkeitä (ainakin reissuja varten: Pirkka/Daily halvimpia)

-harsoja (lisää sillä äitiyspakkauksen muutamat eivät riitä)

-pyllyn kuivauspyyhkeitä (Ikea 10kpl pakkaus)

-vanua

-pumpulipuikkoja

-vauva lusikka

-sappisaippuaa

-hellää pyykinpesuainetta (softcare ainakin tarjoustalosta saa)

-vauvakirja

-tuttipullonharja

-lämpömittari (miettikää mikä malli, (perus/otsa/korva)

-tuttipulloja (kantsii valita rintapumpuun sopivia Huom! Aventin rintapumpun kanssa tulee 2 pulloa mukana)

-tutteja (vaihtoehdot: luonnonkumi/silikooni) + tutteille säilytysrasia (löytyy joistakin kaupoista)

-tuttinauha

-talkkia



apteekista:

-niistäjä/liman imiä+filttereitä (ei nyrkkiin puristettavaa mallia vaan nenäfrida tai vastaava)

-nenätippoja (suolavedeksikin sanottu)

-rela-maitohappobakteeria

-cuplaton/disflatyl (voi hankkia myöhemmin jos tulee vatsavaivoja)

-puhdistusainetta

-särkylääkettä (siis valmiiksi myöhempää tarvetta varten)

-d-vitamiinin saa neuvolasta ostin kyllä toisen merkin varmuudeksi vatsavaivojen takia



itselle:

-rintapumppu (avant)

-rintakumit ja niille säilytysrasia

-imetysliivit (ainakin kahdet jos ei kolmet, koska joutuu vaihtamaan päivittäin+ sellaiset että menevät vauvapyykin mukana)

-liivisuojuksia (pestäviä 6kpl*2 tai kertakäyttöisiä)

-maidonkerääjä (vähintään yksi)

-bepanthen-rasvaa

jaipur: kaivoin tuon listan tuolta viestien uumenista.

Älähän kuitenkaan ihan kaikkea osta.

Mulla on jäänyt käyttämättä tai vain pari kertaa kokeiltu esim:

-Cuplaton

-Rintakumit

-tuttit ja tuttinauha



Tänään oltiin tytön kanssa taas luennolla 10.15-13.15, ja oli niin kiltisti että. Hyvä, jos pari ääntä päästi. Hankala paikka kun ei ole hissiä eli saa kantaa vaunut toiseen kerrokseen muiden avustuksella.



Hitsit että noi vanhat ratikat on ahdistavia. Noi mun emmaljungat on sen verran leveät että saa aina asetella että mahtuvat sisään. Nykyään ei kaikissa kaupoissakaan enää mahdu kulkemaan kun käytävät on tehty niin ahtaiksi. :(



j+beibi

Olivera, jos mua ei täällä näy, se johtuu vain siitä, että mulle tulee hemmetinmoiset liitoskivut koneella istumisesta... Ei ole sellainen olo, että mitään ihan lähiaikoina tapahtuisi. Helmikuun alkuun tämä menee, sellainen on tuntuma.



Huh huh, olen käynyt kaupungilla ja sen jälkeen siivonnut ja leiponut koko päivän. Nyt olen ihan puhki! Se päkiän kutina muuttui sitten aikamoiseksi kivuksi, mutta pysyy kurissa lentosukkia käyttämällä. Taitaa siis olla turvotusta. Maksa-arvoja en ole saanut, kun unohdin tänään soittaa neuvolaan... :-/ Osa niistä tuleekin vasta ensi viikolla.



Ostin Madonnan uuden levyn tänään. Ihan asiallinen levy, jos Madonnasta pidätte. Mä olin ihan hulluna siihen edelliseen levyyn (American Life) ja sen pohjalta ostin sitten tämän uudenkin. Innostuin ostamaan, kun näin sen viikko sitten TV:stä tulleen tosi hienosti tehdyn uuden dokumentin Madonnasta kiertueella. Olen mainoksen uhri...



Jaipur: yksinolo on ollut minustakin kivaa nyt raskauden aikana. Puhelinlaskuni eivät ole koskaan olleet näin pienet. :) No, on kyllä tullut kavereitakin nähtyä nyt äitiyslomalla, mutta olen viihtynyt paljon kotona.



Lene rv 40+2

tai sitten ei.

Mies lähti kuuden jälkeen kisoihin ja nousin samalle aamukahville. En sitten saanut enään unta ja avasin koneen. Ja kun viikolla on joka aamu väsyttänyt ajattelin nukkua tänään piiitkään.

Ensimmäisen kerran tuli myös huoli kun mies lähti ajamaan pitempää matkaa että mitä jos jotain sattuu. Piti soittaa perään ja kertoa rakastavansa. Kai tämä kuuluu niihin äitiysoireisiin...

Itse ajan pitempiä reissuja paljon juuri koiraharrastuksen puitteissa enkä koskaan ole ollut huolissaan.



Ajattelin käyttää tämän päivän leipomiseen, pitäisi vain tietää mitä leipoo. Sämpylätarvikkeet ostin ja jotain kahvipöytään laitettavaa pitäisi tehdä.



Meillä työpaikalla on myös toinen laskettuaika toukokuussa. Olen säästynyt vertailuilta kun en ole kertonut työkavereille raskaudesta;) Vain pomo ja työparini tietää. Kukaan ei myöskään ole tullut kysymään suoraan vaikka katseet vatsassani tunnen aina kun liikun. Onneksi työvaatteet ovat hieman reilunkokoisia. Kauhulla odotan sitä kaakatusta kun saavat tietää raskaudestani. Töissä on myös eräs vanhempi naisihminen joka tuli heti häidemme jälkeen silitteleen vatsaani ja kyseleen joko vauva on tulossa. Pari kertaa myöhemminkin on tullut kokeilemaan vatsaani, mikä myös minusta on hyvin inhottavaa. Nyt olen vältellyt samoihin tiloihin joutumista hänen kanssaan.



Jaahans, pitäisikö aloittaa päivän hommat.



t. Nasu ja Touko-masu 23+6

vain 81 näkyy. Ja uusikin olisi pitänyt tulla tänä iltana, mutta mitään ei näy sitten Nasumasun aamuisen viestin...



Laitanpa pikaiset vkonloppu kuulumiset. Omaan (.) ei siis kuulu mitään uutta. Vointi hyvä ja vauva jumppaa ahkerasti. Kävin tänään ystävän kanssa elokuvissa (ei sitten kohtapuolin varmaan ihan heti pääse/halua mihinkään lähteä...), katsottiin Match Point, Woody Allenin ohjaama brittiläinen leffa. Se oli ihan hyvä, kaikenmaailman amerikan hapatuksen jälkeen, jota olen nähnyt viime aikoina. Tavallaan vanhanaikainen elokuva, jossa oli vanhanaikainen juoni.



Huomenna pitäisi olla taas kauniin keväinen sää, joten ulkoilua luvassa. Saunassa aion myös käydä, kun nyt on nämä S-asiat kartalla- jos sitten maanantaina siivoilisi... ja sitten kohta pitää tehdä kaikki ässät samana päivänä jos ei ala tehoamaan ;o) Jos nyt kovin pitkäksi alkaa mennä, täytynee harkita tuota vyöhyketerapiaa, joillakin on kuulemma siitä synnytys lähtenyt käyntiin. 2.2. olisi kyllä hyvä syntymäpäivä vauvalle- se oli äitini syntymäpäivä... kyllä hän olisi tämän halunnut kokea niin kovasti...



Ystävämme/hoitotätini hautajaiset ovat ensi perjantaina- niihin en siis tietenkään pääse jäähyväisiä sanomaan, mutta täytyy laittaa kukkatervehdys menemään Interfolran kautta...



Sekava viesti, täytynee lähteä nostamaan turvonneet jalat pystyyn sängyssä ja ottaa kirja käteen.



Olivera- huomenna rv tasan 40- uskomatonta, että nyt on 38 viikkoa mennyt siitä kun tiedettiin että vauva on tulossa- toisaalta ikuisuus sitten, toisaalta kuin eilen...