Vasta-alkajat~vko4
[color=A0522D][size=2][b]Tässäpä syksyllä 2005 lapsettomuuspalstalle saapuneet vasta-alkajat. Yhdessä tätä vaikeaa polkua aloittelemme toisiamme tukien, yhdessä iloiten ja murheet jakaen. Perehdymme yhdessä myös kummallisten lyhenteiden ja termien maailmaan... ;)[/color]
[color=EE7621] Mukaan saavat liittyä kaikki halukkaat. Jos omassa esittelyssäsi on jotain lisättävää/muutettavaa, niin pistäpä ilmoittaen, korjaan asian. :)[/color][/size][/b]
[color=40E0D0]************************************************[/color]
[color=FF7F00]aavaaatu
Meikäläinen on 23-vuotias opiskelija/osa-aikainen myyjä ja mies on 25-vuotias autonkuljettaja.
Yhdessä ollaan oltu 3,5 vuotta, naimisiin mentiin viime toukokuussa.
Sitä ihan oikeaa nyyttiä on nyt aktiivisesti yritetty ja toivottu vuoden -04 maaliskuusta alkaen. [/color]
[color=FFD700]AliinaK
Oon oululainen 24-vuotias opiskelija kuten aviomiehenikin
takana on yritystä 3/2004 asti johon mahtuu yks keskenmeno rv13 kesäkuussa 2004.[/color]
[color=FF7F00]Annu-71
Olen kohta 34 v ja mieheni on 32v.
2003 keväällä on aloiteltu lapsen " tekoa" .
Keskenmeno mulla oli toukokuussa tänä vuonna. [/color]
[color=FFD700]Antika
Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti Länsi-Suomesta.
Lapseni on 3-vuotias tyttö, jolle olemme mieheni kanssa toivoneet ja
yrittäneet sisarusta elokuusta 2004. Syyskuussa kävimme molemmat
perustutkimuksissa ja miehen spermasta vikaa löytyi, mulla ilmeisesti
kaikki ok.[/color]
[color=FF7F00]Bilha
ollaan vm' 77
Helsingistä
ilman ehkäisyä kesästä 2004.[/color]
[color=FFD700]Birbebek
ikää 28, isännällä 29
takana cornuraskaus 03/05.
Yritystä toukokuusta 04.
Naistenklinikalla aloitettiin tutkimukset nyt lokakuussa
odotellaan tätiä kylään että pääsee tilaa ajan hssg:n.[/color]
[color=FF7F00]Burde
Minä olen kohta 24v ja aviomies 27v
Asutaan Tampereella
Ekaa muksua yritetty elokuusta 2004,
tänään varattiin 1. aika tutkimuksiin
yksityiselle.[/color]
[color=FFD700]chocolate_dream
Olemme olleet naimisissa 2 vuotta.
Mies on 22 ja minä 24.
Varsinaista yritystä meillä on kesästä 2004 ilman ainuttakaan plussaa :(
Meillä vika löytyi miehestä!
ja ensimmäinen hoitojen suunnittelukäynti 1.12.2005[/color]
[color=FF7F00]Daran
Olen 26 v. ja mies 27 v.
Asumme Kainuussa, Kajaanissa.
Meillä on takana yritystä 8 kk.[/color]
[color=FFD700]EmmaEmilia-79
Olen 26-vuotias kuten myös mieheni.
Asumme Pohjois-Suomessa.
Esikoista ollaan yritetty vuoden 05 alusta tuloksetta.[/color]
[color=FF7F00]haamaa
Meillä siis molemmat 21-vuotiaita,
selittämättömästi lapsettomia ollaan.[/color]
[color=FFD700]Hupelo
Minulla ikää 34 v ja miehellä 37.
Asustelemme Pohjois-Savossa
Minulla edellisestä liitosta 9 v lapsi.
Yhdessä oltu reilut kaksi vuotta ja lasta yritetty vuoden ajan. [/color]
[color=FF7F00]Inka76
molemmat ollaan 29
esikoista ollaan yritetty enemmän ja vähemmän jo elokuusta 04 alkaen.
Perustutkimukset meneillään, verikokeissa olen käynyt ja simpat viety analysoitavaksi[/color]
[color=FFD700]ippu67
Minä ja mun kulta vm. -67 ja -68
yritystä tähän päivään mennessä noin vuosi takana
Ei lapsia ennestään.
ICSI tulossa viikolla 44 Tampereella, sumuttelut menossa nyt.[/color]
[color=FF7F00]joalin
Eli mä olen vuosimallia -80 ja mies -76.
Pääkaupunkiseudulla asutaan.
Kuumeilu ollaan aloitettu 8/2004.[/color]
[color=FFD700]Katariina77
Ikää minulla 28 ja miehellä 31.
Yritystä takana 01/05, mutta ehkäisy jätetty pois jo 04/04.
Kyseessä selittämätön lapsettomuus. Kummassakaan ei ole vikaa.
Nyt on hoidot alkaneet ja ensi viikolla ensimmäinen inseminaatio.[/color]
[color=FF7F00]keinuhepo
Oon 28v ja mies 24v.
Asustelemme Pirkanmaalla.
Vauvatoivetta on ollut ilmassa heinäkuusta -05.
Mutkia matkaan on tuonut endometrioosi, joka todettiin jo v.2002
ja laparotomiassa leikattiinkin heti. Miehen simppatesteissä tuloksena
viime viikolla oli teratozoospermia (4%normeja, liikkuvuus ja määrä ok).
Aika ensikäynnille TAYS:n hormoni-ja lapsettomuuspolille on onneksi jo
maaliskuun alussa. [/color]
[color=FFD700]klovni75
Minä 30v ja mies 38v
Koti on Helsingissä.
Reilu vuosi ollaan oltu naimisissa ja lasta on toivottu saman verran tuloksetta. [/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FF7F00]LeiaK
Minä olen jo 35v ja mieskin jo 40
Vauva-asioita aloitimme ajattelemaan tuossa alkuvuodesta 2004.
" vasta" 8 kk yritystä takana.[/color]
[color=FFD700]LeiMu
Olen 27-vuotias ja mieheni on 30.
Asumme Itä-Suomessa.
Meillä on 2-vuotias tyttö, ja hänet saimme ihan luomusti.
Tytön syntymän jälkeen meillä ei ole ollut ehkäisyä
Menkat alkoivat tytön ollessa kahden kuukauden ikäinen, vaikka olimme täysimetyksellä. [/color]
[color=FF7F00]Lilli78
Meilläkin hoitoja aloitellaan 13 kk yrityksen jälkeen.
Minulla ollut ongelmana pitkä kierto ja miehellä hitaat simpat.
Meille on tehty kiertohäiriöideni vuoksi jo siis kaikki tutkimukset.[/color]
[color=FFD700]Lupus
Olen 24-vuotias tyttönen Keski-Suomesta.
Avomieheni on 29-vuotias, yhdessä olemme olleet kohta
kolmisen vuotta ja ehkäisyn jätin pois helmikuussa 2005.[/color]
[color=FF7F00]mambo77
minä 28, mies 30 ja naimisissa ollaan
asutaan Kanta-Hämeessä
pillerit lopetettu 1/04, eikä tärppiä[/color]
[color=FFD700]mammax
minä 27v hoitoalalla, mies 37v konealalla.
Yhdessä 4v, naimisissa 3v.
Lasta puhuttu yli 3v, mutta tiedetty, että
ongelma on olemassa, joten asia lykkääntynyt,
kunnes 10/05 haettu lähete julkiseen.
Minulla elämästäni liitosta yksi lapsi.[/color]
[color=FF7F00]Marenda
Minä olen 22v ja mies 21v esikoistyttäremme on 11k.
Asumme Keski-Suomessa pienessä maalaiskylässä ja naimisissa olemme olleet
reilun vuoden.
11kk toivottu toista lasta.[/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FFD700]Mennis
mennis 22 ja ukko 25
tällä hetkellä asustellaan jyväskylässä ja kohta muutto ulkomaille edessä.
ilman ehkäisyä keväästä -04
yksi keskenmeno takana
Lokakuussa lapsettomuusklinikalle aika.[/color]
[color=FF7F00]miliko
Minä 29v ja mieheni 32v.
Olen tamperelainen vasta-alkaja.
Yritys alkoi 10/2004.
Seuraavassa kierrossa käyttöön clomit ja inseminaatio edessä.[/color]
[color=FFD700]mollamaijanen
Olen 27v ja mies 29v.
Asustellaan Pirkanmaalla.
Naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta.
Viime vuoden elokuussa on pillerit jääneet pois,
mutta vuoden vaihteessa alkoi se intensiivisempi yritys [/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FF7F00]MollyJii
Minä olen 26 v. ja mies 29 v.
Esikoista on toivottu kesäkuusta 2004 asti.
Keskenmeno ekasta inssistä rv9+0.[/color]
[color=FFD700]Mörötin-81
Olemme mieheni kanssa vm.-81
esikoista ollaan toivottu 8/2004 lähtien.[/color]
[color=FF7F00]möröm
Oon 27v ja mies 37v.
Asutaan Helsingissä ja hoitoihin pääsystä kuultiin juhannuksen aikoihin.
Takana nyt ICSI josta ei tullut raskautta ja kaksi alkiota pakkasessa
toinen ICSI alkaa helmikuussa.[/color]
[color=FFD700]niinu82
Mä olen 23 ja mies 27
Ekaa yhteistä yritetään (miehellä on edellisestä suhteesta yks lapsi)
yritys tosiaan alotettiin 7/04[/color]
[color=FF7F00]Nonna-80
Minä -80, mies -78
yhdessä ollaan oltu vuodesta 2000, naimisiin mentiin tänä kesänä 2005
yritys aloitettiin 10/03, plussa 10/04 joka kuitenkin km 12/04. Mitään apukeinoja
ei vielä käytössä. Ensimmäistä gynekäyntiä suunnittelen.[/color]
[color=FFD700]omena78
Minä -78 ja mies -77.
Asutaan pääkaupunkiseudulla.
Lasta toivottu syksystä 2003
hoitoon hakeuduttiin julkiselle puolelle joulukuussa 2004.[/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FF7F00]Pikku-Hilja
vm71, mies vm67 ja esikoistyttö on 2,5v, eli vm03.
Olen siis Pirkanmaalta
Elokuussa tuli vuosi täyteen yritystä saada tytölle pikkusisarus, eli aloitettiin 8/04[/color]
[color=FFD700]pikkuinenpeikko
Olen siis 28-vuotias naimisissa oleva immeinen.
melkein 2 vuotta sitten päätettiin miehen kanssa, että tulkoon jos on tullakseen.[/color]
[color=FF7F00]Pingu-78
Mina 27, mies 29
asustellaan ulkomailla
yritysta 05/04 eika plussan plussaa[/color]
[color=FFD700]Piutiina
Minä 19 ja mies 21.
Asumme Keski-Suomessa 7kk vanhan koiratuholaisen kanssa :)
Hieman vajaat pari vuotta ollaan lasta yritetty
syy lapsettomuuteen miehen azoospermia, eli ei siittiöitä.
Tutkimukset aluillaan, ja mikäli siittiöitä löytyy biopsialla,
niin ICSI toteutuu joskus ensi vuonna.[/color]
[color=FF7F00]Putkula76
Minä olen 29v, mies 30v.
vauva on ollut toiveissa 6/2004 lähtien.
Asustellaan Pohjois-Savossa. [/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FFD700]quiero3
minä 24, mies 25
Pk-seutu
Yritystä 01/05 lähtien, molemmissa todettu jotain vikaa.[/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FF7F00]Rizzu
Olemme siis Helsingissä asusteleva pariskunta,
minä täytän pian 28, mies on 30.
Ja omaa nyyttiä on toivottu elokuusta 2004 asti.[/color]
[color=CD3700][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=FFD700]SanniAnniina
Minä ja mieheni 29v.
pääkaupunkiseudulta ollaan.
Pillerit pois 04/04. Kohtu ultrattu, sperma tutkittu:
niiden mukaan kummallakin kaikki hienosti(?), mutta nyt menossa 6. kierto Lugea ja
toinen Clomikin takana.[/color]
[color=FF7F00]Sarimari
Olen 31 vuotias, (vm -74) mieheni 32.
Lasta ollaan yritetty kesästä 2004 eli noin 1,5 vuotta.
Tähän mennessä ei ole tullut plussan plussaa.
Ollaan lapsettomuustutkimuksissa, mutta lopullisia tuloksia ei olla vielä saatu.
Ilmeisesti kuitenkaan miehessä ei ole vikaa, sillä spermatesti oli erinomainen.[/color]
[color=FFD700]soileri
Olen 35 vuotias, Oulusta.
Avoliitossa asun ukko kultani kanssa.
Yritystä on takana kaikenkaikkiaan reilu vuosi.[/color]
[color=FF7F00]Tao_tao
Minä 22.v, mies 23.v.
Asustellaan Itä-Suomessa.
Ilman ehkäisyä 1 vuosi ja 10 kk.
Tuosta ajasta vuosi ihan yrittämistä.[/color]
[color=FFD700]tirppa71
Minä 34v ja mies 32v.
Yritystä takana yli 4 vuotta, 4 X clomikuuri,
tänä keväänä 2 X IUI ja nyt eka IVF/ICSI menossa.
Punktio ajoittuu viikolle 47.
Esikoista yritetään ja kovasti toivotaan!!![/color]
[color=FF7F00]tituliini0
lapsettomuutta takana lähes kaksi vuotta.
aloitamme helmi- maaliskuussa luultavasti inseminaatiolla.
miehessä pientä vikaa. miehen leikkauksen jälkeen ajatus olisi vielä
luomuilla josko tärppäis.[/color]
[color=FFD700]Tuittu78
Olen vm-78 ja mieheni -76.
Asustelemme pääkaupunkiseudulla.
Olemme yrittäneet lasta vuoden päivät. [/color]
[color=FF7F00]tuupalainen
Ikää minulla on 26 vuotta ja miehellä 28.
Olen siis naimisissa oleva tyttö Turusta.
Vauva on tilattu joskus vuoden 2003.
Ei ainuttakaan tärppiä.
Olemme hoidossa Tyksissä, ensimmäinen inssi pitäisi olla marraskuun puolivälissä.[/color]
[color=FFD700]vaimonalku
Olen -80 ja mies samaten
joulusta -04 asti on yritystä
ja mitään ei ole edes lupaillut
nyt julkisella puolella lähete menossa
ja sitä aikaa odotellessa eteenpäin
mennään.[/color]
[color=FF7F00]varjokas
Minä 27v. eli ' 78 ja mies 28v., siis ' 77.
Kanta-Hämeessä asumme pienellä maatilalla.
Esikoistamme olemme yrittäneet huhtikuusta 2004, kohta kaksi vuotta. Diagnoosiksi varmistunut PCO, hoidettu clomeilla ja nyt puregon -pistoshoidoilla.
Hääpäivä 20.3. 2006 :)[/color]
[color=FFD700]viivi99
Minä olen 25v. ja mieheni 31v.
Asustellaan Espoon suunnalla.
Yritystä on nyt takana reilu vuosi.[/color]
[color=FF7F00]ViiviWagner
Minä 27, mies 30.
Oulun läänistä.
Esikoinen syntynyt -03.
Pikku Kakkosta toivottu kesästä-04.
Hoitojen ensikäynti lokakuussa.[/color]
[color=FFD700]VM1974
31-vuotias, mies on 37 ja miehellä 10-vuotias lapsi edellisestä suhteesta.
Pääkaupunkiseudulla, avioliitossa.
Yhteistä vauvaa on nyt yritetty vuosi (09 / 2004 alkaen) ja yksi haamuplussa
saatiin aikaiseksi 06/2005. Keskenmeno tuli rv 6+3 ja sen jälkeen on epätoivo syventynyt eksponentiaalisesti...[/color]
[color=40E0D0]************************************************[/color]
[color=008080][size=2]Päivitykset: [/size]
- Plussaonnittelut mollamaijaselle ja Putkulalle!
- Tervetuloa keinuhepo!
- 55 pinoutujaa[/color]
[color=40E0D0]************************************************[/color]
Kommentit (80)
kirjoitit noista unista, varmaan pari päivää sitten jo, en oo ehtinyt piipahtaa täällä hetkeen. Niin mä olen aina nähnyt TOSI paljon unia! Tuntuu just siltä ettei oo saanut uniltaan levättyä. Että entä jos mulla onkin se prol.. mikä olikaan, hormoni koholla...? No mutta sen saapi sitten nähdä kun sinne tutkimuksiin joskus uskallan hakeutua. Nyt oon vaan lykkäillyt sitä..
Viiville kiitokset tervetulo-toivotuksista :) En nytkään ehtinyt kun alottaa lukemaan pinoa, tarvii illalla jatkaa kun pääsee saunasta kotio.
Jeanel Kp 45
Oli päässyt meidän pino tippuun toiselle sivulle asti, hyi meitä! Pikaisesti ajattelin tämän vain nostaa :) Täytyy mennä tekeen koulutehtäviä ja kahvitteleen miehen kans, ku menee koko viikonloppu silleen että ollaan just eri aikaan töissä. Ei nähdä muuta kuin öisin :(
Kirjottelenpas sitten enempi ku kerkeen...
Tuupa pp14!
Pitkästä aikaa pitikin hypätä jo toiselle sivulle löytääkseen tän meidän pinon.
EmmaEmilia: Todella mukava kuulla, että teillä ei ollut miehen kromosomeissa vikaa. Tarkoittaako se siis sitä, että pelkästään hormonit voisivat auttaa? Sehän olisi vallan loistavaa.
Meillä oli keskustelua hitusen tästä lapsettomuusaiheesta jo ennen kuin varsinaisesti selvisi tuo miehen tulos ja silloin mies oli sitä mieltä, että adoptio on ihan ok juttu, mutta luovutettuja siittiöitä hän ei suostu hyväksymään. Nyt kun tiedetään, että miehessä on todellakin
jotain " häikkää" (hölmösti sanottu, mutta vaikea pukea aina sanoiksi noita ajatuksia), niin mieskin on lämmennyt ajatukselle, että myös luovutetut siittiöt saattaisivat olla ihan ok juttu.
Selitin sen hänelle niin, että nehän ovat kuitenkin pääsääntöisesti nimettömänä luovutettuja (?) ja näin ollen myöskin vain ja ainoastaan soluja (mun mielestä). Vaikka adoptoitu lapsikin on yhtälailla oma, niin itsestäni ainakin tuntuu, että jos saisimmekin lapsen mahdollisesti luovutetuilla siittiöillä, niin jotenkin se tuntuisi enemmän omalta (siis näin niin kuin ajatuksen tasolla tällä hetkellä), kun molemmat ovat kuitenkin saaneet kokea sen raskausajan ja lapsi tulee perheeseen aivan vauvana. Adoptoidulla lapsella on myöskin jo ennestään olemassa olevat vanhemmat, mutta näillä " soluilla" ei ole
varsinaisesti olemassa muita vanhempia kuin me.
En tiedä ymmärsittekö, mutta tämä on siis vain minun oma näkemykseni tästä asiasta ja en siis todellakaan väitä, että joku toinen keino olisi parempi kuin toinen.
Näin vain minusta tuntuu.
Tuosta miehen siittiöiden puuttumisesta ei tiedä kukaan muu kuin hänen vanhemmat ja sisko (ja luultavasti tietysti myös tämän siskon mies). Eräälle kaverilleni olen kertonut, että ongelmia on, mutta en sen kummemmin ole tarkentanut ongelman laatua.
Olen siis samaa mieltä EmmaEmilian kanssa siitä, että jos tullaan käyttämään luovutettuja siittiöitä, niin kenenkään muun ei sitä tarvitse tietää.
Mutta, ei vielä siis todellakaan olla päätetty mihin suuntaan mennään vaan katsotaan ensin mitä tuolla ekalla lääkärireissulla keksitään. Lääkärilläkin on varmaan muutamia ehdotuksia tähän tilanteeseen, joten katellaan.
Ystävänpäivänä ollaan sitten viisaampia.
Mörömille sen verran että HIENOA, tajusihan se täti tulla sinne.
Taisi tulla suorinta reittiä, kun täällä juuri pakkaililaukkujaan. =)
Mukava kuulla myös Omenan kuulumisia.
Ja älä suotta aristele, samassa veneessä ollaan oltu ja se tuo vain toivoa lisää, kun joku on tästä veneestä päässyt muille maille.
Onkin mukava, että teitä on lykästänyt oikein tuplasti, vaikka raskaus saattaakin olla raskaampi/vaikeampi ja tietysti hoito sitten vauvana vielä enemmän aikaa vievää.
Mutta, varmasti palkitsevaa ja ihanaa!
Toivottavasti me muutkin olisimme pian tuossa samassa onnellisessa asemassa. Toivottavasti muuten raskautesi on sujunut hyvin ja menisi hyvin myös loppuun asti. Minäkin olisin utelias kuulemaan millä viikoilla jo menet?
Onko kenties jo isokin maha, kun kaksoset on kyseessä? =)
Mitenkäs tuupalaisen kierto?
Tuntuuko mitään kummallisuuksia?
Millonka aattelit testata?
Olikos se niin, että alkuviikosta oot menossa verikokeeseen?
..onpas kyllä jännää.. hui.. =)
Nyt kyllä lopetan tän sepustuksen..
Eihän tätä kukaan jaksa enää lukea.
-viivi-
Vai mitä tytsyt - mukavaa kun päästään viikonlopun viettoon!!
Olenkin ollut koko viikon ihan kamalan kiireinen, tällä kertaa myöskin ihan omien raksa puuhien kanssa. Meillä aloitellaan siellä seinien tasoitushommat, joten kaakelit ja maalit pitäisi saada kiireesti päätettyä.
Kävin myöskin keskiviikkona vyöhyketerapeutilla ja täytyy sanoa, että oli aivan ihanaa. Osasin ainakin rentoutua ja hoidon jälkeen tuntui kun kävelisi viisi senttiä maanpinnan yläpuolella - niiiiin keveiltä tuntuivat askeleet. Varasin heti jo toisenkin ajan ensi viikon perjantaille, tämä tyttö hoitaa nyt itseään ihan tosissaan ;) Kpt on 10/26-28, ainakin innokkuudesta päätellen ovis on ovella - tikutella en nyt oikein jaksa. Jos helmi-maaliskuussa taas tikuttaisi, niin saisi lääkärille kertoa kierron tilan. Maaliskuun loppupuolella kyllä kiristän lääkäriltä hoitosuunnitelmaa.
Varjokkaalle voima hali - toivotaan, että tilanne nyt kehittyisi kuitenkin parempaan suuntaan. Olen tosi huono kommentoimaan tilannettasi asiantuntevasti, kun en noista lääkehoidoista vielä niin paljon tiedä. Toivon kuitenkin että tilanne paranee ja jatko operaatiot onnistuvat!
Tuupalaiselle kamalasti peukkuja! Jännittää jo.. Tulehan kertomaan tilannetta pikaisesti!
EmmaEmiliallahan oli hyviä uutisia miehen kromosomeista. Peukkuja pidetään myöskin teillepäin, että hormoni kuuri puree ja pääsette hoidoissa sitten eteenpäin!
Omenalle ja naperoille myöskin vilkutus! Ihania uutisia, muistan kun sinuakin pinossa plussasta onniteltiin ja pinoa selaillessani olen ajatellut että mitähän tuleville mammoille kuuluu. Tulkaahan kaikki raskautuneet ainakin välillä moikkaamaan meitä. Se aina antaa pontta jatkaa yrittämistä ja hoitojen suunnittelua!
Joalinillahan on tosiaankin jotakin mitä odottaa - Dominikaaninen tasavalta kuulostaa tosi kivalta matkakohteelta. Huoh! Meillä matkat suuntaavat tänä vuonna 17 km etelään - lämmintä on n. 20 mutta rusketusta ei kyllä tule ;)
Voimia kaikille ja nautitaan viikonlopusta
Terkuin
Leia
noin positiivisesta ja ymmärtäväisestä suhtautumisesta. Lämmitti kovasti mieltä! Raskausviikkoja on siis tällä hetkellä 14+4 ja totta, vatsaa alkaa jo tulla. Kun on kaksi tulossa, niin vatsakin kasvaa nopeammin - vaikka eihän mulla tietenkään ole aikaisempaa mihin verrata.
Alkuraskaus meni todellakin pelon (ja onnen) vallassa ja epäusko oli valtava. Myös lapsettomuus vaikutti suuresti alkuaikaan ja se ilmeni siten, että oli esim. vaikea kuunnella toisten synnytys/raskauksia - ikään kuin pahoitti mielensä edelleen, ennen kuin muisti olevansa itsekin raskaana. Nyt sen alkaa jo vihdoin tajuta, varsinkin kun vauvat näkyivät ultrassa. Tottakai pelko on osittain mukana varmasti loppuun saakka, mutta pienempi kuin alussa. Eikä se lapsettomuusaika unohdu hetkessä, tuskin koskaan. Mielestäni se on sellainen koettelemus, joka muuttaa ihmisen lopullisesti. Ainakin näin me olemme sen mieheni kanssa kokeneet.
Käyn aina välillä moikkailemassa ja kerron kuulumisia. Ja edelleen tsemiä ja rohkeutta naiset. Ei me saada toivoa menettää - koskaan! :)
Omena
Perjantaita!
Yritän nyt, kun on pikkusen aikaa, kommentoida vähän teidän kanssasisarien kuulumisia...
Omenalle... Kiva tosiaan kuulla, että kaikki on hyvin ja masulillujia on kaksin kappalein! :) Toivon sinulle oikein mukavaa odotusaikaa ja hyvää vointia!
LeiaK... kuullostaa mukavalta tuo vyöhyketerapia, täytyy ehkä itsekin alkaa suunnitteleen käyntiä, niin monet ovat sitä kehuneet! Ja remontin edistymisestä oon vähän kade, omat hommat ei oo vielä päässeet alkuun. Tää on just tätä, kun ei oo mitään aikarajaa, vaan ajateltiin pikkuhiljaa rempata. Just joo, TOSI pikkuhiljaa näköjään... :D
Viivi... Oon ihan samaa mieltä sun kanssa noista luovutetuista ja adoptiosta! Musta kans tuntuu kuitenkin, että niin paljon haluais kokea myös sen odotuksen ja synnytyksen, että sen takia en ole adoptiosta oikein lämmennyt... Toki sitä täytyy pitää yhtenä vaihtoehtona ja kunnioitan kyllä niitä jotka siihen lähtevät!!
Mörkö... kyselit nikkien alkuperästä. Mulla ei oikeestaan muuta nimee tullut edes mieleen, monet kaverit sanoo mua tuupalaiseks ja mies ainaski. On kuulemma niin kuvaava nimi mulle... ja muistuttaa kyllä mun oikeetaki nimee!
Joalin... Voi miten kivalta kuullostaa tuo teidän matkakohde, olis tosi kiva siellä käydä! Määki alan jo kohta jänskäämään meidän Kanarian reissua, joka on maaliskuun lopulla. Lähdetään ihan tyttöjen kesken ja luulempa että hupanen reissu tulee... toivottavasti teilläki!
Emmaemilialle... peukutukset täältäkin, että kuuri alkais pureen! Olis tuo mahtavaa kuitenki jos ei tarviskaan luovutettuja käyttää! Niin, joko te matkan ootte varannu...?
Keinuhepo... Mää oon kertonut pomolle hoidoista, luotin häneen, ettei ala levitä jutut muiden korviin. Munki työpaikalla on eräs aika kova juorukello ja jos asia hänen korviin menis, niin sitten tietäis kyllä koko asiakaskuntaki... Olen siis palvelualalla koulun ohessa. Oon kyllä huomannut, että hyvä näin, niin ei tarvi sitte aina keksiä jotain verukkeita. Paitsi en oo kyllä vielä joutunu paljoo töistä sen takia pois oleen. Oliskohan että ekan inssin yhteydessä vaihdoin vuoroni, kun ajattelin levätä sen operaatiopäivän. Mutta toisella kerralla (eli nyt) en antanut sen häiritä, vaan menin muina miehinä töihin. Eri juttu sitten raskaimmissa hoidoissa, jos punktiota joutuu tekeen jne.
Lupus... kyllä se viikko menee nopeesti, tai ei enää ees viikkoo... :) Mukavaa viikonloppua sullekki!
Burdelle onnea matkaan! Koita ajatella positiivisesti, niin kyllä kaikki sitten meneekin toivottavasti hyvin! :)
Varjokas... ethän sinä nyt ihan ole masentunut? Vielä jos hali kelpaa niin täältä tulis!! Tule pian kertomaan kuulumisia ja keventämään mieltä!
Tuittu se jaksaa urheilla :) Hyvä että energiaa löytyy, mulla ei oo paljoo lähipäivinä löytynyt, lähinnä tekis mieli sohvalla pötkötellä...
Lillille onnittelut IVF:ään pääsemisestä! (jos nyt siitä voi onnitella...) Ainaki on sitten paremmat mahdollisuudet. Ja kyllä se maaliskuu on onneks jo ihan pian!
Tervetulotoivotukset minultakin Jeanelille, Hendelle ja pikminille! (toivottavasti saat kiertosi aisoihin...)
Omasta navasta ei kuulu mitään. Ei enää menkkakipuja, eikä myöskään niitä menkkoja. Mutta katotaan nyt vielä kuitenkin. Jospa ne onki ne luget, jotka tekee kiusaa ja pitää menkat vielä pois... :(
Nyt lähden kaverin luo johonki kosmetiikkaesittelyyn. Joku tupperware-tyyppinen. Ihan jänskää, toivottavasti en ihan sekoo ja tuhlaa kaikkia rahojani... :D
Tuupa vielä pp14
Nyt on taas vähän aikaa vastailla kaikkien juttuihin. Aikaa olisi ollut vaikka miten koko loppuviikon kun olen ollut sairaslomalla (muutama luomi poistettu) mutta kun mies vie aina koneen mennessään töihin. Yritin kyllä ehdottaa, että voisi " unohtaa" sen kotiin, mutta ei töitä voi kuulemma tehdä ilman konetta..:) Olen nyt sitten tappanut aikaa löhöämällä sohvalla ja katsomalla ostostv:tä sekä käynyt molempina päivinä reippaalla kävelylenkillä. Sykemittarista on tullut kyllä mun paras kaveri.:)
Omaa napaa vielä sen verran, että tänään on kp23/jotain menossa ja nyt on viimein ne lämmöt nousseet. Tänään oli oikein 36,7 kun ne koko alkukierron oli 36,3. Ehkä siis sittenkin se ovis oli jossain välissä, mutta en vaan jostain syystä saanut noista tikuista selvää. Epäilen sen olleen kp13 kohdalla, mutta lämmöt nousi vasta viisi päivää sen jälkeen. Ei silti ole yhtään mitään oireita siihen suuntaan että olisi raskaana, joten edelleen tähyilen tuonne Väestöliiton suuntaan.
Nyt pitää ottaa word tueksi ja lähteä kahlaamaan pinoa taaksepäin.
TUUPALAISELLE on edelleenkin peukut pystyssä ja toivon niin kovasti että tulisi plussa! Ootko testaamassa nyt viikonloppuna vai odotteletko ensi viikon verikokeita? Tulethan sitten heti kertomaan uutiset?! *jännää tosi kovasti*
Kiva kuulla myös PEIKON kuulumisia. Olenkin välillä miettinyt että missä piileskelet. :) Voin kyllä kuvitella, että tuonne loppuvuoteen odottelu kirpaisee kovasti eikä varmaankaan huvita kauheasti ¿kuumeilla¿. Mutta toivon myös minäkin, että luonto tekisi kivat tepposet eikä loppuvuodesta tarvitsisikaan mennä hoitoihin.
VIIVI pitää nyt vaan kynsin ja hampain kiinni tuosta ystävänpäivän ajasta Väestöliittoon. Älä anna periksi työkiireille, ne ei lopu ikinä. Meilläkin alkaa olla kohta enää kolme viikkoa aikaa ja teillä paljon vähemmän..:)
JOALIN: Tosi ihanalta kuulostaa tuo teidän lomakohde! Itse olen aikalailla kotikissa ja mielelläni käyttäisin rahani johonkin muuhun, mutta mies tykkää matkustella. Niinpä ollaan matkusteltu aina tasaisin väliajoin ja minä olen aina yhtä iloinen kun pääsen sieltä kotiin. *nauraa* Minä olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että olen löytänyt aivan ihanan miehen jonka kanssa haluan elää koko loppuelämäni ja se on vain varmistunut näiden vastoinkäymisten aikana.
TOKKOPA: Joko on menkat alkaneet?
Joko EMMAEMILIA on varannut matkan? Täällä on yksi tosi hyväksi yllyttäjäksikin tituleerattu Tuittu..:) Onnea hyvistä uutisista, toivotaan että ne vain paranevat kevään myötä!!!
MÖRÖMille nopeaa odotusaikaa tuonne viikolle 11 ja tulevaan punktioon! Vaikka nyt tuntuisikin siltä, että siihen on vielä tosi pitkä aika niin nopeasti se vaan menee! Minun nikkini on ihan vaan siitä, että olen aika tuittuinen ja räiskyvä luonteeltani (miesparka..) ja lastentarhanopettajana tuo muumi-maailma on aika tuttu. :)
Ihana OMENA lukea sinun kirjoituksiasi pitkästä aikaa!! Olen niiiiiin iloinen teidän puolestanne!! Kaikki muutkin odottajat vain kertoilemaan kuulumisia.. Esim. KLOVNI.. mitä kuuluu? Ja Burde ja Q (eikä muutkaan plussanneet) ei kyllä saa lupaa kadota mihinkään vaan täytyy pitää meidät ajan tasalla! :)
PIKMIN: Tiedän kyllä todella hyvin tuon tunteen, kun on menkat myöhässä ja testi näyttää vaan negaa. Ärsyttävää! Itsellä on nyt terolutit olleet elokuusta asti (jolloin kierto venyi 99 päivään) ja ne on pitäneet kohtuullisesti kierron tasaisena. Tosin kaksi viimeistä kiertoa on venyneet taas hieman, mutta kuitenkin pysyneet normaalin rajoissa. Ja tiedän myös tuon tunteen, kun menkat on myöhässä ja sitten kuvittelee jo kaikki oireet, vaikka pitääkin pitää jalkoja maan pinnalla. Ja sitten se pettymys on iso. Tämän vuoksi olen päättänyt testata heti kun menkat on päiväkin myöhässä, ettei tarvitse enää turhaan toivoa.
LEIMU: Minäkin olen nähnyt paljon unia, tosin näen niitä muutenkin paljon kuin vain loppukierrossa. Minulle tulee kaikki päivän tapahtumat aina uniin ja olen tosi monta kertaa nähnyt ryhmäni lapsista unta. Stressiä? :) Olen myös kerran nähnyt testaavani positiivisen raskaustestin, tosin se ei sitten ollut kuitenkaan enneuni. :(
JEANEL: Sinullahan oli myös pitkät kierrot vai muistanko ihan väärin? Kyllä kannattaa käydä lääkärillä, esim. vaikka yksityisellä gynellä, joten siitä vain puhelin käteen ja soittamaan! :)
Ihanalta kuulostaa tuo LEIAN itsensä hemmottelu projekti! Pitäisköhän itsekin kokeilla..:) Minulla on kohta omasta takaa vyöhyketerapeutti (äiti) joten täytyy mennä tilailemaan siltä hoitoja. Millaiset kaakelit teille tulee? Ja millainen keittiö? Me muutettiin uudiskohteeseen pari vuotta sitten ja tehtiin jonkin verran muutoksia. Käytiin myös silloin valikoimassa kaakeleita ja uusittiin mm. keittiön taso massiivipuiseksi.
VARJOKAS: Oletko jo piristynyt? Kovasti olen sinua ajatellut.. Menetkö vielä uudelleen ultraan tässä kierrossa? Ja mitä nyt seuraavaksi? *rutistaa*
Ja kaikille muille jota en nimeltä tällä kertaa maininnut toivottelen ainakin oikein hyvää viikonloppua!
Sitten vielä lopuksi tuohon adoptio-lahjasukusolu-keskusteluun.. Eli itse olen henk.koht. adoption kannalla ennemmin kuin lahjoitettujen sukusolujen kannalla. En silti tuomitse niitä, jotka ajattelevat toisin. Itse haluan kuitenkin, että olemme mieheni kanssa samalla viivalla vauvan suhteen. Jos emme voi saada yhteistä omaa, niin sitten toivottavasti saamme adoptoimalla yhteisen oman. Lisäksi olen jollain asteella sitä mieltä, että lapsen pitäisi tietää mistä on peräisin ja nimettömillä sukusoluilla se on mahdotonta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja voihan se olla, että se vielä muuttuukin joskus. Varsinkin kun ei ole vielä varmaa kummassa meissä on vika ja onko meillä mitään mahdollisuutta saada omaa. Sen vain aika näyttää.
Mutta nyt taas lopettelen tämän megakirjoitukseni ja raahaudun laittamaan rullia hiuksiini. Meillä on nimittäin yhdet sukulaiskekkerit huomenna ja on pakko mennä vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Blaah..
-Tuittu-
Ei tuu vauvaa meille. Ennen töitä tulin vaan ilmottaan! :o( On kyllä melkosen paha mieli... vaikka osasinki oottaa.
Voi itku - uskon ja tiedän, että on paha mieli!! VAikka kuinka aina päättää ettei innostu niin se nega vetää maton jalkojen alta. Voi harmin paikka!! En osaa muuta sanoa kun, että tiedän miten masentavaa ja ahdistavaa..nyt täytyy vaan suunnata mieli kohti uutta yritystä - ei saa lannistua!! Me ollaan täällä sun tukena!!
ISO VOIMAHALI
..Olisin Tuupalainen niin kovasti toivonut että tulos olisi ollut toinen. Oon tosi pahoillani teidän vuoksenne!! Voimia työpäivään ja paljon tsemppirutistuksia. Kuten Möröm jo sanoikin, niin täällä me ollaan tukena! Voi itkujen itku.. Tämä on välillä niin epäreilua!!
-Tuittu-
Tuupalainen, olen todella pahoillani puolestasi. :( Jos oikein ymmärsin, teille siis tehtiin kai inssi? Tosi kurjaa, että jouduit taas pettymään. Toivottelen jaksamista sinne..
Meillä mies on reissussa ja itse vietän nuhanenäisenä viikonloppua. Eipä ole täti vieläkään tänne ehtinyt ja tylsintä tässä on se, että tiedän, että oma kroppa se vaan temppuilee. Kaipa tääkin voisi viitata anovulaatioon ja mahdollisesti pco:n? Siis kun kierrot heittelee miten sattuu. Syksy mulla meni kyllä suht tasaisin kierroin eli viimeiset puoli vuotta kierrot taisi vaihdella noin 27-39 päivän välillä, mikä on mulle tosi tasaista! Edelliset megakierrot oli viime keväänä ja reilu vuosi sitten(silloin mm. 54 ja 45 päivää). Nyt vaan sitten ihmetellään, että mikäs nyt taas on. Uusi työkö tässä stressaa? Tutkimusten aloitus? Vai kroppa vaan temppuaa?
Huomaan, että on muuten tosi mielenkiintoista lukea teidän toisten ajatuksia hoidoista. Itse kun en ole niitä vielä paljon miettinyt ja jostain syystä en ole osannut ajatella hoitoja ns. hormonihoitoja pidemmälle. Jotenkin sitä on valmiiksi jo olettanut, että seuraava vaihe on clomit ja sitä pidemmälle en ole osannut ajatella. Mutta voihan miehessäkin olla vikaa ja sekin ihan mahdollista, että mennään suoraan " isompiin hoitoihin" . Sen olen tajunnut vasta nyt..
Rentouttavaa viikonloppua kaikille. =)
-Pikmin
Voi Tuupalainen! Toivotan voimia sinnepäin! Nyt täytyy jaksaa vain mennä eteenpäin...
-Lupus
Ootte tosi ihania! Kyllä mää pärjään. Tulin just töistä, oli näin pitkä päivä, hulluna yritin vaan juosta ja tehdä hommia, että asia unohtuis... muka! Mutta kyllä välillä itkettää.
Mieski oli aamulla, että " voi ei, eikä!" Kun se on aina ennen sanonu, että no ens kerralla sitte tärppää, niin nyt oli tosi pettyneen oloinen! :( Eipä tässä sitte auta muu ku toivoo, että kolmas kerta toden sanois...
Nyt täytyis vielä lähtee pikapuoliin kaverin tupareihin. Tosi bilefiilis! Mutta kiitos kaikille vielä kerran! (yritän hymyillä!)
Maahanlyöty Tuupalainen
Oon tosi pahoillani, ettei teille tule nyt vauvaa! =( Nyt vaan sitten keräämään voimia ja innostusta nyt tätä seuraavaa yritystä varten. Kyllä teilläkin onnistaa - ennemmin tai myöhemmin!!! Toivottavasti tietysti mahd. pian.
Uskoa ja toivoa, toivottaa Burde
PS. En meinaa millään asettua/kotiutua tonne odottajien puolelle... tuntuu että puolet siellä on vähä järkisiä vauvahörhöjä ja muutenkin kalseempaa kun täällä. =)
...perustettais tonne plussanneisiin lapsettomiin (tai vaikka odottajiin) vasta-alkajien odotuspino??! Olis jotenki kivempi kirjotella, kun tietäis jo ennestään ainakin osan ja olis vähempi väkeekin kun esim. odottajien pinoissa. Ja olis vähän eri tunnelmakin jutella, kun varmaan kaikki kattois raskautta vähän eri näkökulmasta kuin ilman lapsettomuusjuttuja raskautuneet kattoo???
Ja mä toivon, että ei hukkaannuttais toisistamme!!! =) Kun nytkin esim. kaikki jotka plussas sillon, ku en ollu vielä raskaana, ni on kadonnu melkeen ku tuhka tuuleen. =/ Harmi. Mä en edes oikeen muista, että ketkä kaikki vasta-alkajat on raskaana...
Että mitäs ootte mieltä? Voisko sellasen laittaa pystyyn... ja olisko sellaseen pinoon halukkaita plussaamisen jälkeen??! Jos tää passaa, niin tekiskö joku pitempään raskaana ollut alotuksen??
Burde (taas)
PS. Toivottavasti kukaan ei pahota mieltään tai mitään ku ehdotan/kysyn tätä.
Burde, mä ainakin olen muissa pinoissa huomannut, että odotus-puolelle on perustettu ns. jatkopino eli sinne on sitten listattu ne, jotka ovat plussanneet. Eli idea on ainakin toiminut muissa " vauvakuumepuolen" pinoissa. Sinänsä idea on ihan hauska, etenkin jos muut raskaana olevat siitä innostuu. Mä ainakin innostuisin heti, mutta ei musta taida olla vähään aikaan siirtymään mihinkään. :-/
Ulkona on ihana aurinkoinen sää, joka enteilee kevättä. Vähän niin kuin reilu vuosi sitten, kun innolla ruvettiin ihan tosissaan ruvettiin yrittämään vauvaa. Nyt vain mieli ei ole enää ihan yhtä kirkas.
Tänä aamuna testasin sitten toisen negan tässä kierrossa. Masentaa. Kp kai 43 tms. ja ei tietoakaan menkoista eikä plussasta. Ottaa päähän. Miksi tästä ei tule yhtään mitään? Jotenkin sellainen epätoivon hetki tänään ja meinaa usko loppua. Ja kun mitään takuita ei ole. Jos joku lupaisi minulle nyt, että vuoden päästä viimeistään olen raskaana, olisin rauhallisin mielin, mutta kun sitä ei voi tietää.
Parempia päiväkin on ollut, mutta tänään jotenkin kai vajosin ekan kerran tähän lapsettomuuden tunteeseen. Miksi se testi näyttää aina vain yhtä viivaa? Mä en oikeasti osaa kuvitella, että saisin siihen koskaan kahta viivaa aikaiseksi. Ollaan yritetty kyllä kaikkea, mutta ei vaan tärppää.
No joo, säästän teidät lopuilta itsesäälin tunteilta. Jokaisella on varmaan näitä päivä?
Paremmin mielin ensi viikkoon..
:) Pikmin
Olen pahoillani Tuupalainen puolestasi!! Lohdutushalia tarjoaa hän...
Tämä on välillä niiiiiin rankka tie, että ei tiedä miten tästä selviää...
Viimisen viikon aikana on ittekkin vasta herännyt todellisuuteen, että näin tässä on nyt käynyt ja todennäköisesti ilman hoitoja ei tule haluttua tulostakaan. Ja koska hoidoistakaan ei saa mitään takuita, ni voi että osaa masentaa. Mutta ehkä jo taas ensi viikolla paremmilla mielin ja odottavaisena.
t:polttareistansa kotiutunut vaimonalku ja heti jo koneella...
(vieroitusoireita)
Taas on viikko vierähtänyt - vitsi aika menee nopeesti, musta just aloitettiin viikko 4..puuhaileekohan varjokas jo 5viikon parissa..
Pikmin: Olen pahoillani negasta! Niinkuin tuupalaiselle sanoin niin se yksi viiva on niin lannistava. Mulla on ollut ihan samoja aatteita kun sulla - kun vain tietäisi, että lapsen saa vaikka 2 vuoden päästä niin ei ahdistais niin paljon. Kurjaa että sulla on kurja fiilis. Niitä tulee, mutta myös niitä toivon hetkiä. Ei auta muu kuin vaan toivoa ja tehdä parhaansa. Ja jos susta tuntuu pahalta niin tietysti tänne voi ja pitääkin vuodattaa! Ei varmasti tarvita edes sanoja kun jo toinen tietää millainen olo. Toivotaan, että kurja olo menee pian ohi!!
Burde: ihanaa kun olet täällä meidän seurassa. Ollaan kaikki täällä raskaana ja piinailevatkin. Mä kans yks päivä mietiskelin kun tää on tullut niin tärkeäksi mulle et mitä kun yhtäkkiä en tiedäkään mitä teille kuuluu. Ja jos te nyt perustatte oman palstan niin saahan tulla aina vierailemaan? ;) mun puolesta hengaillaan vaan kaikki täällä!
Vaimonalku: Hauskaa, mulla oli tasan vuosi sitten omat polttarit :) miten meni? tuliko yllätyksenä ja oliko hauska ilta? Eihän nöyryytetty? Musta polttarit on kivoja vaan jo pelkästään siksi että paljon kavereita eri porukoista kokoontuu yhteen samaan aikaan
Mun tilanteessa ei mitään uutta. Sain reseptit perjantaina ja silloin oikeastaan iski tajuntaan että uutta hoitoa kohti mennään. Onneksi nyt on tuttua touhua eikä piikityksetkään jännitä. Ainoastaan se irroituspiikki pregnyl jännittää. Se tuntui epämukavalta laittaa ja sattui ´pitkään:( ja se itse punktio niin nyt ainakin osaa pyytää kunnon over doset - skään ei tuntunut kivalta. jännä kun joitain ei satu yhtään ja sit taas mua sattu paljon ja en pystynyt ainakaan viikkoon kävelemään kunnolla. tosin sain sen hyperstimulaation et ehkä sekin vaikutti asiaan. Oon nyt syöny viimeiset 6kk vitamiineja niin toivotaan että niistä on jotain hyötyä tähän sarjaan!
Nyt mä sepostelen tähän kun pitäisi säästää tuohon uuteen viikkoon :)
En ole mitenkään pahastunut, vaikka " katositkin" palstalta. Ja kuten sanoin, en saanut sitä ajatusta puettua sanoiksi. En tarkoittanut sitä niin mustavalkoisesti kuin se kuulosti. Ymmärrän hyvin myös sen, että pelko keskenmenosta varmasti kalvaa aluksi, kun on ensin odottanut niin kauan ja siksi menettämisen pelko on varmasti suurempi.
Mutta aivan ihana kuulla sinunkin kuulumisia ja vielä noin mahtavia! Milläs viikolla menet naperoidesi kanssa? Kaikkea hyvää ja paljon iloisia odotushetkiä koko perheelle!
-Tuittu-