Vasta-alkajat~vko4

..Aika lupaavilta vaikuttavat nuo " oireesi" joten pidän peukkuja että tuot lisää positiivisia uutisia tänne pinoon!!! bdbdbdbdbdbdbdbdbd Koska muuten meinaat testata?



-Tuittu-

Enpä nyt sitten tiiä, että kuinka lupaavia nää oireet on, kun tuntuu että nää kaikki on noitten lugejen syytä! Tänään on ollu monta kertaa menkkamaisia, vähän aaltomaisia tuntemuksia. Oikeestaan kipeitä, mutta ei niin kipeitä että tulis mieleen esim jotain lääkettä ottaa... vaikee kuvailla. Mutta ei noitten menkkojen ihan vielä kuuluis alkaa.

En mää meinannu kyllä vielä testailla, tuskin kerkee ees testata. Verikokeeseen sais mennä (en oo varma kumman hoitaja sano) 30. tai 31. päivä eli ma-ti, jos menkat ei oo alkanu. Varmaan ne perjantaina sitte alkaa. Jos ei ala, niin katotaan viikonloppuna.

Hupaista tiistai-iltaa tytsyt!

Tuupa pp11

Hengissä ollaan, vaikka olenkin ollut hiljaa. Lukenu olen silloin tällöin mitä tänne kuuluu, mutta omalta kohdalta kaikki on kuitenkin tällä hetkellä jäissä, joten enpä ole viitsinyt paljoa antaa ajatuksille aikaa liittyen lapsettomuuteen. Yritän vain keskittyä kaikkeen siihen, mitä mulla on. Ja ehkä parempi näin. Hoitoihin ei kuitenkaan päästä kuin vasta loppu vuodesta, joten parempi olla märehtimättä aihetta. Hulluksi vain tulisin. Mutta toivottavasti teillä kaikilla hoitoihin päästään aiemmin ja saatte toivotun tuloksen.



-peikko-

Onpas täällä tänään ollut varsin hiljaista.

Itselläkin onneksi alkaa olemaan työpäivä kohta taas päätöksessä, joten ei enää kauaa tartte tässä koneella roikkua ja miettiä, että mitähän sitä tekisi. Sähköpostitkaan kun ei tänään toimi, niin ei voi tehdä oikeestaan yhtään mitään.

..on joku palvelin kaatunu täällä töissä..

Kyllä sitä tosiaan on nykyään niin monet asiat kiinni tietokoneesta ja noista tietoliikenneyhteyksistä. Tälleenhän sen huomaa kaikkein parhaiten.

Onneks toimii vielä netti.



Kiva kuulla Peikostakin jotain. =)

Elähän ihan tyystin hautaudu pois koneelta, vaikka hoidot ovatkin tiedossa vasta vuoden loppu puolella. Voihan sitä muutoin kertoilla kuulumisia ja tuntojaan. ;)

Mutta, onhan se todella niinkin, ettei aina viitsi itseään muistutella tästä vauva-aiheesta täällä pyörimällä (tosin itelle tästä näyttää tulleen tapa.. vaikka olisi välillä ehkä viisaampaa pysyä poissa, niin ei sitten niin helposti tulisi näitä juttuja mietittyä liikaa).

Koitahan jaksella! Aika menee onneksi suhteellisen nopeasti, vaikka ei aina juuri sillä hetkellä siltä tunnukaan..



Höh.. mies aamulla kyseli vielä sitä päivää milloin ollaan menosssa sinne väestöliittoon ja tuumasi sitten, että voitasko sitä siirtää, kun hänellä on juuri silloin töissä iso muutos meneillään ja ilmeisesti pitää kiirettä.. Totesin siihen kyllä napakasti että ei käy!

..mutta saapa nähä.. ei se ainakaan ruvennu väittämään vastaan.

Hitsit, en kyllä jaksas odotella vielä lisää pari kuukautta vaan sen takia että työt sen estää.

Mutta, minkäpä sillekään sitten vois jos tulee pakko eteen..

Toivottavasti ei.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Ihanaa, keskellä viikkoa taas. =)



-viivi-

Kp 12. Limis n. 5.5mm, munikset molemmilla puolilla reilut 8mm. Eli eipä juuri mitään, mitä en olisi aikaisemmin kuullut, edellisissä kierroissa en vain joutunut kiduttamaan itseäni tämän tuloksen saamiseksi.



Väsyttää tämä. :(((((



-v-

..Olet ollut niin urhea noiden piikkien kanssa että olisi ollut ihan kohtuullista, että uutiset olisivat olleet parempia!! Iso lohtuhali ihanalle listaemollemme!!! Vaikka nyt ei varmasti tunnukaan siltä, niin varmasti se päivä paistaa meidänkin risukasaamme!



lämpimin ajatuksin, Tuittu

Jos nyt ensin vaikka ¿kommentoin¿ ja kirjottelen muille ja sitten kerron omia kuulumisia..



VARJOKAS: Voi itku! TOSI KURJAA, että puregon ei oo auttanu!!! =( Oon tosi pahoillani. Voimia täältä toivotan ja haleja lähetän. Mitäs nyt sitten seuraavaksi?



VIIVI: Toivottavasti miehes pystyy jättää työt siltä päivältä väliin ja lähtee sun kanssa sinne vastaanotolle! Olis se kyllä kurjaa joutua odottamaan ylimäärästä töiden takia. (PS. Mäkin harrastan heppailua! =))



PEIKKO: Oli kiva kuulla susta. Tosi harmi, että joudutte odottamaan hoitoihin pääsyä niin pitkään¿ jotenkin tuntuu tosi epäreilulta. Mikäs siinä oli muuten syynä, että sitten vasta pääsette? Jonot vai joku muu? Tosi kurjaa, mutta hyvä, että yrität nyt sitten keskittyä muuhun.



TUUPALAINEN: Toivottavasti onnistaa ja plussaat! Mä en kyllä osannu oireistani sanoo ennen testausta juuta enkä jaata, mutta TOIVOTTAVASTI sun oireet on sitä mitä me kaikki toivotaan!!! =0) bdbdbd



TUITTU: Kovin oli tutun olosia ajatuksia sulla lapsettomuudesta ym. mitä mullakin. Just esim. se, että pysty välillä ihmeen neutraalistikin asian kanssa olee ja siitä puhumaan. Välillä tuntu siltä, että kaikki aattelee että tää ei tunnu musta miltään, kun pystyin puhumaan ja kertomaan siitä ihan niin ku vaikka pyykinpesusta..



Ymmärsin kyllä mitä tarkotit tolla ¿alentumis¿ jutulla. Oli jotenki helpottavaa kuulla, että on kiva lukee meijänki kuulumisia¿ mä kun jotenki vähän oon just aristellu, että miten pitäis suhtautua ja miten te suhtaudutte nyt esim. mun kirjotuksiin. Vaikka oon nyt raskaana, niin kyllä tää lapsettomuus asia ja hoitojutut on ollu mielessä silti ja sit ehkä tavallista suurempi pelko siitä että menee kesken, ku ehkä ¿tavallisella¿ odottajalla. Enkä mä mitenkään hingu tonne odottajien puolelle siirtymistä, vaikka oon sitä harkinnukin, kun täällä on niin kivoja (ja tuttuja) ihmisiä!!! =)



LILLI: Hienoa kuulla, että pääsette heti IVF-hoitoihin. Se taisi olla se mitä toivoitte jos muistan oikein!?! Toivon, että se tepsis pian! =0) Jaksamisia odottamiseen¿ =)



KEINUHEPO: Mä toivotan sulle rohkeutta pomolles kertomiseen¿ se ei varmasti ole helppoa, mutta muista että tunteiden näyttäminen on sallittua. Ei haittaa vaikka alkaisit itkee¿ vaikka se saattais hävettääkin. Mä oon kertonu meijän lapsettomuudesta jotenki tosi kylmänviileesti, että ei sekään oo hyvä. Jotenki kurja mieli jää ja se antaa ihan vääränkuvan siitä mitä tää on (tunteiden vuoristorataa ja henkisesti rankkaa).



PIKMIN: Sunkin kirjotus (rationalisointi ja vuoden rajayykki) kuulosti hyvin tutulta! Toivottavasti sun menkat alkais pian!!



JOALIN: Mä oon huomannu kans saman tässä lapsettomuus¿rumbassa¿.. tai siis se ajatus on vahvistunu että mun mies on ihana/ihanin. Ja että mä todella rakastan sitä ja haluun olla sen kaa tuli lapsi tai ei. Ehkä myös tän lapsettomuuden kautta on tullu enempi myös sitä sitoutumista¿ eli jos tuleekin lapsi, niin molemmat ollaan ehkä monin kertasesti sitoutuneempia siihen ku ehkä monet sellaset jotka on tullu raskaaks heti ja saanu samantein lapsen. ¿Kuulostaako ihan hullulta?



EMMAEMILIA: Mä sanoisin kanssa että nyt heti ekana meet ja varaat sen matkan! =) Se tekis tosi hyvää varmasti molemmille!!!! =0) Jaksamisia sinulle!



MÖRÖM ja TOKKOPA: Jaksamista molemmille vauvakuumeen ja hoitojen keskellä: Meillä oli yritystä takana vuosi ja neljä kuukautta::: vauvakuumetta sitä ennen kolme vuotta: Rankkaa on ollu; mutta nyt tuntuu hyvältä kun on sitten onnistanu ja on raskaana: Mä oon aatellu niin; että tää lapsettomuus vaatii paljon uskoa; toivoa ja rakkautta: =) Uskon; että kun niitä on tarpeeksi niin tämän kaiken rumban ja kurjuuden jaksaa paremmin: =)



LEIMU: Tää lapsettomuusjuttu on niin henkisesti rankkaa (oli siitä kärsiny lyhempään tai pidempään), että vaikka tulis raskaaks lapsettomuuden jälkeen ilman hoitoja, niin kyllä on hehkutuksen ansainnu! Myös tällä palstalla. =)



JEANEL ja HENDE: tervetuloa joukkoon!



Nyt sitten omaan napaan¿ =) Eli.. KIITOS IHAN HIRVEESTI onnitteluista. Niistä on tullu tosi hyvä mieli ja on tää koko juttu tullu enempi todeksi. =0)



Joku kysyi, että millä hoidoilla tärppäs, niin vastaampa siihen nyt kun muistan, eli viime kierrossa oli clomi ja nyt tällä kierrolla oli vain se munasolun irrotuspiikki. Edelliskierron clomi oli vaikuttanu vielä sen verran, että kypsytti yhden munasolun.. Sillain saan kyllä olla ja olenkin onnekas, että raskauduin näin ¿vähillä¿ hoidoilla. Sillain kyllä toisaalta hävettää täällä ¿hehkutella¿ kun päästiin ¿noin helpolla¿¿ tai oon kyllä koittanu olla hehkuttamatta tätä sen kummemmin.



Huomenna mä oon menossa sinne Väestöliittoon ottamaan vielä sen varmistus verikokeen, vaikka nyt se tuntuukin vähän turhalta. Toisaalta se kyllä helpottaa vähän kun on epävarma olo.. saa lisää vahvistusta tälle. =)



Mä oon koittanu aatella positiivisesti jne, mutta kyllä mä silti pelkään, että tulee mutkia matkaan ja saankin keskenmenon. Pelottaa just, että esim. jossain ultrassa sanotaanki, että ei kuulu sydän ääniä tai jotain¿ Kun on kuullu täällä niin monella semmosia kokemuksia..



Voimia kaikille ja hyvää loppuviikkoa!



T. Burde

BURDE: Nyt lopetat heti tuon, että et uskalla/halua hehkuttaa raskauttasi täällä, koska pääsit muka helpolla. Empä usko, että meistä kukaan pääsee täällä helpolla, henkisesti tämä on kuitenkin totaalista rääkkiä! Eli ei muuta kuin ilo irti raskaudesta ja hehkutat sitä täysillä, josko raskausaalto vaikka tarttuisi meille muillekkin. Onnea!



Ja kyselit myös miksi joudumme odottamaan niin kauan. Syy on siinä, että meidät siirrettiin suoraan ICSI hoitoon, muita vaihtoehtoja ei edes kokeilla. Miehen simpoissa on siis vika. Tai ei musta ainakaan sen polyypin lisäksi mitään ole löytynyt. Ja senhän ne siis jo poistivat.



Mutta niin tai näin, nyt keskityn elämään täysillä ja odottamaan koissu-uutisia. Jospa vaikka jo maaliskuussa meidän oma uusi karvainen mussukka syntyisi.



Ja suuri anteeksi pyyntö kaikille, kun en kommentoi teidän tekstejänne. Mutta ymmärrätte varmasti, että yritän nyt unohtaa kaiken mikä liittyy vauva aiheeseen, kun itselle ei mitään ole tapahtumassa lähiaikoina tuolla rintamalla. Jatoisaalta, enpä oikeastaan edes ehtisi kirjoittelemaan, kun koulussa on niin kiire. Nytkin olen kohta lähdössä kouluun ja pääsen sieltä pois klo. 19.30. Eli hellurei omalle elämälle!



-Peikko-

Samaa mieltä Peikon kaa että Burde saat hehkuttaa niin paljo ku kykenet ;) Ihan varmasti olet plussasi ansainnut!! Etkä ole kyllä vähällä päässyt, vähällä pääsee ne jotka tulee raskaaks sormia napsauttamalla!(eikä seksiä harrastamalla...heh :D) No joo.



Varjokkaalle mahtilohtuhali! Uskon että ne sieltä vielä kasvaa ne munikset. Ja ei kai tuo limiskään oo huono siihen nähden että munikset oli ton kokoset! Tsemppiä vielä, toivotaan parasta! Siis ymmärsin että jatkat piikitystä vielä...? Positiiviselta kuullosti musta se että molemmilta puolilta oli tulossa samankokoiset että jos ne tosta kasvaa samaan tahtiin ni tulis kaks munista ovikseen! Pidän tosi paljo peukkuja!



Täällä on ollut jotenki hiljasta taas pinossa, mistäköhän johtuu? Minäki oon nyt jotenki sekaisin että mitä kellekin kuului, täytyy kommentoida vaikka illalla lisää... :)



Omasta ihtestäni sen verran, että ois nyt pp13 ja eilen oli vielä tosi ilkeitä menkkamaisia jomotuksia alavatsassa, piti ihan välillä kyyryyn mennä :( Tänään niitä ei oo onneks vielä ainakaan ollu. Lämmötkään ei oo vielä laskenu, mutta kerkeehän nuo. Ei oo siis vieläkään tunnetta että ois tärpänny, uskon että menkat alkaa huomenna viimeistään illalla!



Mutta kirjottelenpas illalla lisää! Ja jee jee, tänään tulee everwood! :)

Viiville sen verran että määki täällä toivon, ettei teidän lääkäriaikaa tarttis siirtää! Inhottavaa kun oottaa niin paljon, jos sitten pitääki oottaa lisää... :( Ettei vaan olis tullu miehellä pikkunen paniikki? Ne on ne miehet usein semmosia panikoivia näissä asioissa... nimimerkillä kokemusta on! :D

Itellä ei tässä kummosia oo, oon vain tiiraillu josko joku vaikka sattus kirjottelemaan. =)



Varjokkaalle myös multa lohtuhaleja!

=( Ikävä kuulla ettei tulokset olleet sellaisia kuin niiden toivoi tässä vaiheessa kiertoa olevan.

Mutta, ehkäpä ne siitä vielä kasvaa, kuten tuo Tuupalainenkin tuossa tsemppas.



Tuupalainen onkin sitten seuraavana vuorossa plussajonoon, eiks vaan. ;)

Pidetään kovasti peukkuja, että nyt tärppäis.



Mitäs muille?

Jokos emmaemilia varasi sen matkan?

Ja mihinkä päin mahdatte suunnata?



Itestäkin ois kyllä kiva lähtee jonnekin, mutta en oikein tiedä minne. Mitähän täällä kotomaassa vois tehä? Oisko ehdotuksia?

Mua kyllä kiinnostas ulkomaat ja auringon lämpö, mutta sitten toisaalta taas en haluis lähtee täältä " turvallisesta" kotimaasta pois..

Oon varmaan vähän outo.

Pelottaa myöskin tuo lentäminen, kun en oo ikinä sitä tehnyt.. hui..

kun olit väliin vielä ehtinyt mullekin kommentoida..



..ei noista miehistä aina ota kyllä selvää juu..

Mitä luultavimmin toi ukko saattoi myös koittaa tuota keinoa (kiireellisillä töillä) livistää lääkärireissusta, kun päivä alkaa lähestymään uhkaavasti. =D

Mutta mä kyllä koitan nyt pitää kiinni tuosta päivästä ettei tarttis odotella vielä lisää.

..niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana..

Jaahas, vihdoinkin ehdin kirjoittelemaan... iltavuorot ovat sitten ärsyttäviä, ei ehdi tekemään mitään! Tai no ehtisi, jos heräisi aamulla ajoissa, mutta kun nukkuminen on niin kivaa :)



Ekaksi toivotan Jeanelin ja Henden tervetulleeksi mukavaan porukkaan!



Tokkopa: Meillä on tuota yritystä kestänyt myös tuon 11 kk. Oon huomannu ihan saman, etten jaksa nyt murehtia yhtään mitään muuta, tässä kun riittää murehtimista enemmän kuin tarpeeksi... Nyt kyllä tuntuu, että haluaisi vaan mahdollisimman nopeasti tätä " projektia" eteenpäin.



Möröm: Tosiaan, vuosi sitten sitä kuvitteli että tähän aikaan olisi jo vauva tai ainakin raskaana. Mutta on tämä koko homma kyllä kasvattanut henkisesti, ihan hyvä :) nyt pitää sitten alkaa valmistautumaan pettymyksiin, sillä niitä on varmasti tulossa vielä lisää (tai ainakin pelkään niin...). Mielummin varaudun pahimpaan niin ei tarvitse sitten aina tipahtaa niin korkealta.



Mulla nuo unihommat menee niin, että nään melkeinpä joka yö unia, Leimuko se niistä kirjoitteli... ihmeen vähän olen kyllä nähnyt vauvaunia. Luulen kyllä että ne lisääntyvät sitten kun päästään itse hoitoihin.



EmmaEmilia: Mekin suunniteltiin matkaa kesäksi, mutta päätettiin sitten ettei lähdetäkkään mihinkään, vaan säästetään nekin rahat. Piti itseasiassa lähteä nyt jo alkukeväästä johonkin, mutta sekin nyt jää. Eikä kumpaakaan oikein edes huvita nyt. Jotenkin sitä nyt haluaa vaan olla hissukseen kotona. Kai tämä asia on vielä niin tuore, että haluaa vielä olla rauhassa ja sulatella tätä asiaa... no, eihän tästä olekaan kuin reilu viikko kun saatiin tietää miehen spermanäytteen tulokset.



Keinuhepo: Mäkin olen miettinyt tota, että miten kertoisin pomolle sitten kun hoidot alkavat. Tiedän, että meillä kysytään heti että miksi olen sairaslomalla (ei välttämättä pomo, mutta muut...). En kyllä ole pomoni kanssa niin läheisissä väleissä että haluaisin hänelle kertoa totuuden, mutta ehkä se olisi reilua jos poissaoloja tulee paljonkin. Enkä mä edes osaa valehdella :) muuten en kyllä aio työkavereille kertoa mitään, meillä kun on pari aika pahaa juorukelloa...



Varjokkaalle voimia!!! Toivotaan nyt että tilanne vielä paranisi.



Burde, saat kyllä ihan vapaasti hehkuttaa, etköhän ole sen ansainnut :)



Viikon päästä onkin sitten se lääkäriaika... päästään suunnittelemaan hoitoja. Jaksaisi nyt vielä viikon odotella!! Pitääkin olla näin kärsimätön...

Onkohan mulla mennyt systeemit sekaisin noista teroluteista? Kp on 10/29-31, mutta tuntuu että ovis tulee ihan lähipäivinä...

Perhana sentään, nyt alkaa tulla taas kiire töihin. Eli oikein hyvää torstaita kaikille!!!



-Lupus

Ihana saada matkallelähtö-kannustuksia, varsinkin kun oon niin yllytyshullu luonne! :) En oo vielä saanu ukkoa ihan täysin ylipuhuttua, mutta kyllä se nyt uskoo kun sanon että palstasisarten mielestä ei enää saa jahkailla :) Jonnekin aurinkoon ja lämpöön mulla veri vetää, mutta harmi että Kanarialla ym. ei tunnu olevan vielä oikein lämpöiset kelit, kun sinne ois halvimmat matkat. Vähänkin eksoottisemmat kohteet sitten maksaa ihan törkeesti. Mutta kun haluan sinne reissuun mahd. pian niin ei jaksa odottaa että Euroopassa säät lämpenis. Kyllä mä jonkun matkan varaan tässä ihan piakkoin, kunhan sopiva äkkilähtö sattuu kohdalle!



Omaa napaa vielä sen verran, että tänään tai huomenna pitäs tulla ne miehen kromosomikokeiden tulokset¿ Pelottaa jotenkin niin pahasti, etten oo saanu soitettua sinne vielä. Ajattelinkin kyllä odotella huomiseen, että jos ne ois sillon varmemmin saatavana. Toisaalta yritän ajatella positiivisesti, että jos joku vika löytyy niin päästään suoraan siirtymään luovutettujen siittiöiden käyttöön ja homma (toivottavasti) etenemään. Mutta kyllähän se melko paha isku on, jos vika löytyy eikä hormoneistakaan ole enää toivoa¿ No, huomenna se ehkä sitten selviää.



Millon Viivin koirulilla oli muuten se patin leikkaus? Meilläkin on koiruus talossa, semmonen reilu 3-vuotias vauhtityttö. Se on toiminut oivana vauvankorvikkeena vaikeina hetkinä, kun sitä saa paijata ja halia mielin määrin ja se hakeutuu aina hyvin oma-aloitteisesti syliin hoivattavaksi. Toivottavasti teillä menee se leikkaus hyvin ja koira on sitten taas entisellään.



Mitähän muuta¿ Hämmentää välillä, kun täältä palstalta lukee niin paljon itselle tuttuja ajatuksia. Kaikki toivon ja epätoivon vaihtelut ja pohdiskelut on jotenkin niin terapeuttisia, kun ei itse voi näistä asioista juuri kenenkään ulkopuolisen kanssa puhua. Kaveripiirissä roihuaa parhaillaan kova vauvakuume ja kaikki ihmettelee, miksen minä jaksa pahemmin asiasta hehkuttaa. Ja vaikkei kukaan sitä suoraan sano, niin tiedän, että moni kaveri on odottanut meiltä vauvauutisia jo pitemmän aikaa. En vaan pysty jutteleen näistä asioista vielä niin kepeästi, ettei kukaan huomais kuinka arka se aihe mulle on, ja toisaalta en halua tästä vielä avoimesti kenellekään (muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) kertoa. Yritä siinä sitten olla neutraali ja keksiä tekosyitä, miksei vauva-asia muka vielä olisi meille ajankohtainen¿



En näköjään osaa kirjoittaa tänne lyhyitä viestejä, vaikka aina on vakaa aikomus vaan muutama rivi näpytellä :) Pitäs varmaan tehdä töitäkin välillä tän palstailun ja äkkilähtöjen selailun ohessa, joten pakko käydä töiden kimppuun. Todennäköisesti käyn kuitenkin vähän väliä kurkistelemassa täälläkin :)

Tuon meidän koiraneidin leikkaus on parin viikon päästä, joten pikku hiljaa alkaa olemaan käsillä.

Meidän rottistyttökin on koostaan huolimatta varsinainen sylikoira ja tosiaan, sitä tulee välillä paijattua vähän liikaakin kun oikein harmittaa noi vauva-asiat. Mutta, kyllä se on sellanen ilopilleri ettei kauaa voi mököttää, kun sen toilailuja seurailee. Eipä aina uskois, että on kuitenkin jo reilusti yli 6v. =)



Ennen näitä lapsettomuusjuttuja tuli jonkin verran puheltua varsin kepeäänkin tyyliin juuri noista vauvajutuista, että kuinka ihanaa jos olisi vauva jne. mutta silloin oli vielä mies vähän vasta hankaan.

Muutamalle on tullut kerrottua, että vauva on toiveissa, kun sen aika koitti, ja nyt jos joku kyselee että millonkas meille, niin tulee jotenkin sellanen vaivaantunut olo eikä oikein osaa muuta vastata kuin, että katotaan nyt. Sitten yrittää mahdollisimman pian vaihtaa aihetta ettei

kukaan vaan huomaa epäillä jotain.



Mäkin oon vähän miettinyt tuota, että mitenkä kertoisi töissä menevänsä lapsettomuushoitoihin, mutta en ole vielä oikein päättänyt kerronko ja jos kerron, niin miten. En jostain syystä oikein luota siihen, että asia pysyisi minun ja esimieheni välisenä asiana, vaikka ei sillä, esimieheni on kyllä varsin mukava ihminen (en vain tunne häntä kovin hyvin). Täälläkin kun on paljon naisia ja sellainen ilmapiiri, että juorut tuntuvat leviävän helposti, jos vain pääsevät oikeiden ihmisten korviin.

No, murehditaan sitä sitten kun on sen aika. Alkuun taidan vain sanoa meneväni lääkäriin sen kummemmin selittelemättä.



Äh.. muistanko ihan väärin vai sanoikos se Burde olevansa heppaihmisiä? (menee niin helposti nikit sekasin)

Ootko vielä käyny ihan normaalisti ratsastelemassa, vaikka nyt ootkin sitten raskaana? Sekin on sellainen asia, jota tulee helposti mietittyä..

Hepatkin kun ovat varsin lähellä sydäntä.

Tänään olisikin taas ratsastustunti illalla. =)



No, jätetään tilaa muillekin.. =)

Kun mullakin tuppaa nuo jutut vähän pursuamaan yli äyräiden.



-viivi-

Piti alkaa taas heti kommentoimaan, koska mulla on ihan sama juttu eli tulin lörpötelleeksi muutamalle ihmiselle vauvakuumeesta silloin yrittämisen alkuvaiheessa kun elin vielä ihanissa pilvilinnoissa ja kuvittelin, että kohta ollaan onnellisesti raskaana. Nyt oon koittanu vaivihkaa ottaa puheita takaisin näiden ihmisten kanssa tyyliin ¿me päätettiin pitää nyt taukoa tässä yrittämisessä ja palata asiaan myöhemmin parempana ajankohtana kun ollaan ensin tehty sitä ja tätä¿. Mulla siinä on takana suurelta osin sekin, että jos joudutaan turvautumaan luovutettuihin siittiöihin niin en halua sitä tietoa kuin hyvin harvoille ja valituille. Mun mielestä se on kaikkien kannalta parasta (etenkin tulevan lapsen ja mieheni), että jos satuttaisiin sitten saamaan raskaus alulle niillä luovutetuilla, niin kaikki menisi alusta asti täysin normaalisti niin kuin biologisen lapsen tilanteessakin. Ei tarvisi selitellä kenellekään millä keinoin hän on alkunsa saanut ja onko biologisesti meidän vai ei. Eli olen koittanut pitää suun supussa tästä lapsettomuusasiasta paitsi ihan parille lähimmälle ihmiselle, jotta tilanne sitten joskus olisi kaikin puolin ¿normaali¿ jos me joskus lapsi(a) onnistuttaisiin saamaan. Tulipa taas vuodatusta :) Ootteko muuten Viivi pohtineet miehesi kanssa tuota mahd. luovutettujen käyttöä vai odotatteko ensin sen Väestöliittokäynnin ennen mitään spekulointeja?



Työpoissaoloista sen verran, että mulla ei sinänsä ole niiden suhteen ongelmaa, koska täällä on aika vapaat työajat ja mahdollisuus tehdä töitä myös kotona. Joten kukaan ei varsinaisesti ¿vahdi¿ olenko töissä vai asioilla vai kenties kotona töissä :)



Pakko vielä tähän loppuun kertoa tuoreet uutiset, kun soittivat tuolta Väestöliitosta ihan äsken. Miehen kromosomit on kuulemma ok ja hormonien syönti jatkuu! Toivoa ei siis ole menetetty ja nyt odotellaan maaliskuun loppua josko siittiötuotanto olisi sitten käynnistynyt. Tässä oppii kyllä olemaan iloinen pienistäkin asioista ja tämä oli meille tosi hyvä uutinen tässä vaiheessa! Jippii! Nyt voisi vaikka varata sen matkan hyvien uutisten innoittamana :)



Palaillaan taas!

EmmaEmilia: Kiva että saitte positiivisia uutisia Väestöliitosta. Ei tarvitse murehtia ainakaan niitä enää. Meillä on vielä kaikki testit edessäpäin tai juuri se spermatesti sitten mikä ratkaisee miten edetään meidän hoitosaralla.



Tuittu: Me lähdetään Dominikaaniseen Tasavaltaa ja fiilikset alkaa olemaan jo loma tunnelmissa kun matka lähenee. Meille noi matkat on oikein suhteen henkireikiä, kun tehdään aika paljon töitä ja yhteinen aika on vähissä niin sitten on ihanaa kun saa olla toisen kanssa 2vkoa ja 24h, eikä tarvii murehtia mistään kotitöistä tai arkipäivän askareista:)



Tosta töihin kertomisesta sellasta kyselisin että mitenköhän ne hoidot sitten vaikuttaa mun töihin menemiseen??? Saako jostain toimenpiteistä saikkua vai mikä on homman nimi??? Mä en ole tota edes ajatellut. Mulla on kyllä liukuva työaika ja muutenkin mun työ ei ole sellaista että mun pitää siellä välttämättä joka hetki olla paikalla ja hommat ei kaadu jos oon poissa. Kun toisaalta en haluis kertoa, kun en ole kertonut kellekään ystävälle kun jotenkaan en ole ollut siihen vaan valmis ja monta kertaa oon aatellu kertoa, mut en sitten tosipaikan tullen ole pystynytkään. Mä voin tietty kertoa mun pomolle, hän on kyllä mies, mutta mä tiedän että hän varmaan ymmärtäisi, koska on itsekin läpi käynyt puolisonsa kanssa lapsettomuushoitoa, mutta kuitenkin ilman toivottua tulosta. Pitänee miettiä asiaa....

Mä en kestä, mulla oli toooodella pitkä viesti ja tää pirun läppäri tilttas ja teksti hävis..ei auta muu kun aloittaa alusta..aaargh



Mulla oli teille jokaiselle jotain, mut mun aika loppuu kun pitää lähteä kylään niin kirjoitan nyt lyhyesti. Kommentoin sitten paremmalla ajalla..vitsin vitsi mua ärsyttää!!



EMMAEMILIA: mites Dubai? On kyllä kallis, mutta sinne saa tosi hyviä tarjouksia! Oletko katsonut matkanjärjestäjien sivuja? Entä Finnairin lomalennot?



VIIVI: Toivotaan että mies saaa järjestettyä työt. Mun mies kans paljon töissä ja työmatkoilla niin aina pitää tosi etukäteen ilmoittaa ajat.



BURDE: Ihanaa kun olet täällä meidän kanssa ja kerrot kuulumisia! Muista, että vaikka aina lukeekin keskenmenoista jne niin on niitä onnellisiakin loppuja paljon! Kun tulee pelkokohtaus niin pakota se ajatus pois ja hoet, että t' ämä vauva TULEE terveenä kotiin! Kyllä kaikki hyvin menee..toivotaan niin todella!!!!



VARJOKAS: harmi et tulokset ei niin positiivisia? Mitä lääkäri sanoi??Mitä nyt eteenpäin? Olit niin urhea niiden piikkien kanssa.



KEINUHEPO ja LUPUS: Tsemppiä pomon kertomiselle. Itse kerroin melkein heti kun tiesin hoidoista. Nieleskelin kyllä paljon ja kyyneleitäkin taisi tulla, mutta musta näin parempi että tietää koska osaa näin suhtautua mun poissaolihin ja työvuorotoiveisiin..ja muutenkin jos välillä huono päivä niin ymmärtää. Siksi myös kertonut osalle töissä ja kaikille läheisille. Ja sit jos juorutaan niin juorutaan. Ihmiset puhuu joka tapauksessa ja varsinkin ne ketkä tuntee mut tietää kuinka lapsirakas olen ja kuinka haluan viettää aina aikaa lasten kanssa. Kyllä niitä kommentteja tulee että" koskas teille se vauva nyt tulee" ja " tiedäthän että vauvaa ei saa nappia painamalla" Noi kyselyt alkoi melkein heti kun mentiin viime helmikuussa naimisiin..nyt tosin vähentynyt..



TUPALAINEN: megatsemppiä nyt että siellä masussa olis pikku vauva. JOs pp13niiin hyvältä kuulostaa!! Mulla ollut pp11 ja 12 aina pintä tuhrua ( siis nää kaksi kertaa :D )



Sit vielä vähän omaa tilaa..menkat alkoi tänään!! ja sumuttelu alkaa 15.2 ja punktio viikolle 11..nyt paljon helpompaa kun jotain konkreetista mitä odottaa vaikka onhan tohon punktioonkin joku 6 viikkoa aikaa...eiköhän se aika kulu



Anteeksi jos teksti kireää ja hutaistu..mulla todella pitkät kommentit ja ajatuksia, mutta parempi onni ensi kerralla!



Ne ketkä tässä nyt unohdin niin lupaan moikata sitten paremppin..mulla kun unohtuu noi nikit et mitä kenelläkin ollut esim edellisissä ketjuissa. Muistan muutenkin ihmiset ulkonäöltä enkä ikinä nimiä niin nää nikit siks mulle tosi pahoja :) pitäis olla joku hahmo et muistais :) unista vielä et mä oon nähny meistä unia ..eli aika tiiviiks tää palsta tullu mullekin..näin unta et me nähtiin ja varjokas oli vaan varjo jne :) Mistä teidän nikit muuten tullu? Mulla mun yksi kaveri antanut mulle lempinimeksi mörkö, mörö ja noi oli kummatkin menny niin lisäsin mun tyttönimen alkukirjaimen perään :) kaikesta sitä vääntää



palataan



Mörkö :)

Oli aivan pakko kirjoittaa, kun minuakin koskevasta asiasta täällä kirjoitettiin. Olen siis ollut mukana vasta-alkajissa, mutta raskauduin viime vuoden puolella. En ole sen jälkeen tänne kirjoittanut, lukenut olen kylläkin säännöllisesti - ja mielessäni kaikille teille tukea lähettänyt.



Tuittu kirjoitti, että hänestä tuntuu enemmän pahalta, jos heti raskautumisen jälkeen lopettaa kirjoittamisen. Olen todella pahoillani, minä tein juuri näin. Ja syy on raukkamaisuus: pelotti, jos joku loukkaantuu tai satutan raskaudellani. Nyt tajuan asian paremmin, eihän se niin mene. Silloin alussa oli kuitenkin niin peloissaan keskenmenon suhteen ja muutenkin, että ajatukset olivat aika vauvakeskeisiä. Meillä oli yritystä takana 2,5 vuotta, laparoskopia takana ja clomeilla raskauduin. Suru oli kova ja vaikka nyt olen raskaana, ei se tuska koskaan unohdu. Tulen loppuelämäni pitämään lapsettomien puolta ja ymmärrän, jos sattuu. Sen takia minua myös kiinnostaa, mitä teille kuuluu.



Meillä asiat siis tällä hetkellä hyvin ja vielä niin hyvin, että kaksoset on tulossa! :) Pitkän surun jälkeen mieletön onni. Toivon todella, että te tulette perässä. Ehkä meidän tapaus antaa myös uskoa toisille. Minä olin jo tuossa vaiheessa kun raskauduin, toiveeni menettänyt. tai ainakin sillä hetkellä tuntui siltä. Elämä yllätti kuitenkin.



Paljon halauksia ja voimia kaikille teille! Ja Burdelle isot onnittelut - se viiva oli tosi selkeä. :)



Omena ja heinäkuun naperot

omena78, me ei olla aikaisemmin tavattu, mutta tiedätkö, täytyy tunnustaa, että liikutuin tarinastasi tosi paljon. Ihan mieletön juttu, että vihdoin teille on tulossa nyyttejä, jopa kaksin kappalein! Onnea! Ymmärrän kyllä hyvin sinua siinä, että alkuun varmaan tuntui hankalalta kertoa täällä raskaudesta. Varmasti kun on itse lapsettomuuden kokenut, tulee sellainen olo, että ei tosiaankaan haluaisi satuttaa muita, jotka ovat samassa tilanteessa. Mukava kun tulit tänne kommentoimaan. :)



Muutenkin minusta on tosi mukava kuulla teistä raskaana olevista ja plussansa saaneista. Eli käykäähän tekin kirjoittelemassa. :) Annatte toivoa meille, jotka vielä odottelevat merkkejä haikarasta.



Mä en kestä! Nyt on jo kp 40 menossa ja mitään menkkoihin viittaavaa ei ole! Ei rintojen arkuutta, ei finnejä, ei mitään. No taustatiedoksi voin kertoa, että olin tässä monta viikkoa lomallakin että sinänsä ei mikään hirveä stressi ollut alku- ja keskikierrosta. Nyt loppukierrosta menin uuteen työhön, että ehkä se sitten venytyttää tätä kiertoa. Tiedättekö, taas sitä rupeaa hölmönä kuvittelemaan kaikenlaista, vaikka tämä kuvio on niiiin niiiin tuttu. :( Pian nimittäin tiputaan ja sitä lujempaa, mitä pidemmäksi kierto venyy. Kypsyttää tämä keho, miksi edes kierto ei voi pelata normaalisti.



Ihanaa että on torstai ja viikonloppu lähenee!

-pikmin