Vasta-alkajat~vko4

Pakko oli pikaisesti tulla kotikoneelta onnittelemaan burdea plussasta, kun en päivällä töissä kerennyt.



Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti!

Paljon tarrasukkia ja vauvaliimaan.. ;)

Olipa kiva nähdä myös plussatesti, eipä ole ikinä tullut sellaista katseltua. Ehkäpä joskus sitten...

Varmasti mahtava fiilis.



Tervetuloa myös keinuhepo ja pikmin.

Muistankin teidät tuolta kuumepuolelta..

Toivottavasti kuitenkin pääsette pian jo odotuspuolelle eikä täällä tartte kauaa kökkiä.



Kiva kuulla myös Q:n ultrareissusta.

Mukavaa, että masussa on asukilla kaikki hyvin.



Nyt tämä tyttö lähtee valmistautumaan unten maille.

Yritän kovasti päästä tänään siinä yheksän pintaan nukkumaan, kun aina se vain jää yritykseksi, mutta jospa tänään onnistaisi, niin ei joka aamu tarttis olla silmät ihan ristissä.



-viivi-

Vai kelpuutatteko mut tänne " vain" 5kk yrityksen jälkeen? Syy siihen, että nyt jo olen tulossa tänne on se, että mulla on aina ollut epäsäännöllinen kierto. Sitten söin 5v. e-pillereitä ja jätin ne pois 09/05, jonka jälkeen kierrosta tuli 102 päivää pitkä, kun uusi käynnistettiin Teroluteilla. Söin yhden kuurin niitä, ja nyt on Kp 42 eikä mitään tietoa plussasta tai menkoista. Jos joku tietää, niin minne Porissa kannattaisi mennä tutkimuksiin? Toivotaan että mun visiitti täällä puolella on lyhyt, oon ajatellut että kun Kp 50 tulee taas täyteen niin varaan ajan jonnekin päin lääkärille.



Burdelle onnea plussasta! Se oli tosi selvä plussa, on tullut niiiiin paljon haaleammista viivanpaikoistakin kuviteltua haamua ;)



Esittely perään:



Jeanel:

Olemme miehen kanssa vm. -84, kihloissa. Ensimmäisestä vauvasta haaveillaan, e-pillerit jätetty pois 09/05 ja kerran tullut menkat sen jälkeen Teroluteilla. Minulla epäsäännöllinen kierto, harkitaan tutkimuksiin menoa.

Eli hyppäisin kanssa tähän joukkoon, jos mukaan siis sopii! Olen roikkunut yli vuoden haahuissa (enempi taustalukijana kuitenkin), mutta luulen, että tämä palsta alkaa olla lähempänä omaa.



Eli olen kohta 33 vuotias, mies kesällä 35. Yritystä on ollut puolitoista vuotta. Kolme keskenmenoa 11/04, 06/04 ja 11/05. Eka ja vipa eli marraskuiset alkoivat tismalleen samoin, vuoto alkoi jo kp 16, mutta kesäinen ehti viikolle 6-7 tms. Nyt ollaan päästy kolmen keskenmenon kautta tutkimuksiin. Kromosomit on tutkittu, miehen sperma jo viime keväänä ja nyt mulla on kolme käyntiä keskussairaalan verikokeissa seuraavan kolmen viikon aikana, joten tuloksia on odoteltavissa helmikuun loppupuolelle. Tämä itsestäni. Mutta jos täällä on joku samassa kohdassa menossa, olisi mukava vaihtaa kuulumisia. Muuten tämä palstaslango on itselleni vielä vierasta...:)



Hende

Plussatuulet tuntuu kyllä nyt puhaltelevan! :) Oon ihan valtavan onnellinen teijän puolesta, kaiken tämän oman pahan mielen keskellä tuntuu mukavalta kuulla hyviä uutisia! Toivon tosella hyvää vointia ja onnellista odotusaikaa teille!!!



Täällä omassa " piinassa" ei oo oikeestaan mitään kerrottavaa, menossa siis pp... (taas pitää laskea!) ...10, oho! Luget aiheuttaa kyllä nyt sitte kaiken maailman oireita, rinnat hirveet, pää sekasin ja alapääki vielä reistailee... ;) Välillä on jo ihan menkkamaisia tuntemuksia, joten eipä taida meikäläisellä onnistaa. Noista oireista vielä sen verran, että oiskohan se ollu lauantai vai sunnuntai, ku sain ihan hirveen mielialamuutos-kohtauksen... jos ei mies osais pistää kaikkee noitten hormonien piikkiin, niin olis luultavasti joko passittanu mut pääkopan tutkimuksiin tai lähteny käveleen, oli sen verran erikoinen aamu. Siihen liitty kiukkua, hervotonta nauramista omalle kävelytekniikalle ja valtaisaa itkua... ja kaikki nää noin viiden minuutin sisällä! Joopa joo, olis melkeen pitäny videolle se saada... :)



Mutta eipäs muuta tällä kertaa, lähen käpertyyn vilttiin, ku paleltaa niin kovasti. Meillä on niin vanhat ikkunat, että tuntuu tulevan pakkanen sisään... Kaikille mukavaa maanantai-iltaa!

Ja Onnea BURDE!!! Kivaa oli lukea myös quieron kuulumisia, voi kun tahtoisin olla samassa tilanteessa :)



tokkopa odottelee tutkimuksiin pääsyä, eli käytännössä menkkoja. Ensikäynnistä nyt pari viikkoa, seuraavan kierron alussa pitäisi siis mennä verinäytteeseen ja sitten jatketaan tutkimuksia. Nyt menossa kp 51/29-63, ja ihmettelen kauanko pitää vielä odotella. Lääkäri sanoi että voin soittaa jos tuntuu että menee monta viikkoa ennen kuin menkat alkaa, että laitetaan sitten lääkekuurilla alkamaan. Todella tympeetä odottaa ja laskeskella päiviä. Aamulämmöt on olleet alhaalla koko kierron, paitsi parina yksittäisenä päivänä. Ei kestä enää odottelua...



tokkopa

Missäs luuraatte, kun ei oo tänään taas ketään näkynyt?



Tokkopa näytti aamulla kirjoitelleen.

Toivottavasti täti tulisi sinne pian, niin pääsisitte kunnolla vauhtiin tutkimusten kanssa.

Yritän hätistää tuon tädin sinne, se visiteeraa parhaillaan täällä mun luona..

Ei varmasti ole kovinkaan mukavaa odotella, kun ei yhtään tiedä kuinka kauan täytyy odotella.



Tuupalaiselle sen verran, että elähän vielä masennu... ;)

Täällä pidetään kovasti peukkuja jo seuraavaa plussaajaa varten ja toivottavasti sä kuuluisit nyt niihin onnellisiin.



Hendelle ja Jeanelle tervetuloa joukkoon, mutta kuten kaikille tavataan sanoa, niin toivottavasti myös pääsette täältä pian pois.



Itellä ei tässä kummoisia ole.

Kunhan odotellaan vaan...

..hitaasti, mutta varmastihan tuo 14.pv lähestyy.

Ootan kyllä malttamattomana tuota koiran " pattileikkaustakin" .

Välillä jo tässä huolestuneena oon ajatellu, että tulikohan se varattua liian myöhäseks. Jos ois viikon tai puoltoista pystyny aikastamaan.. mutta, eiköhän se passaa sen reilu pari viikkoo siinä vielä nökötellä (se patti siis).. sitä vaan on niin huolissaan toisen puolesta.

Juu, mulla ei mitään ihmeitä oo..

Kunhan aikani kuluksi lörpöttelen, kun tänään on sen verran hiljasempi päivä täällä töissä.



Haamalle, Varjokkaalle ja Vaimonalulle mukavia hetkiä hääsuunnitteluiden kanssa. =)

Se onkin varsin mukavaa aikaa.



-viivi-

piti sanoa, että ei kait sillä ole niinkään väliä kuinka kauan on yrittänyt, jos kierroissa on selkeästi jotain häikkää, niin silloin kannattaa kyllä varmaan ilman muuta käydä hakemassa lääkäristä apua..



Ja tänne on tervetullut yrityksen kestosta riippumatta. =)

...kyllä mulle tässä vaiheessa kelpaa vähän käytettykin täti :) joten laita tulemaan vaan.



Päätin nyt odottaa vielä viikon verran ja sitten soitan lääkärille ja kysäisen mitä tehdään. 11 kk yritystä on pää kestänyt vallan hyvin, mutta nyt alkaa olla vähän kiirus. Tuntuu että stressinsietokyky on laskenut, kun ei oikein siedä mitään kiirettä tai muuta murhetta tämän yrityksen lisäksi. Pitäisi varmaan yrittää unohtaa vauvakuume joksikin aikaa... mutta helpommin sanottu kuin tehty!

tokkopa

Lämpimästi tervetuloa mukaan Pikmin, Keinuhepo, Jeanel ja Hende! Mukaan kyllä mahtuu, eikä täällä taideta niin nökönuukia olla sen suhteen, kuinka paljon yritystä on takana, tai onko tutkimuksissa tai hoidoissa asti, että voisi tulla tänne keskustelemaan. Sehän on vaan hyvä, että kaikki eivät ole samassa vaiheessa, voi sitten saada neuvoja ja tukea myös jo saman aikaisemmin läpikäyneiltä ihmisiltä. Itse olen kyllä kieltämättä miettinyt, että jos nyt tulisinkin raskaaksi ilman mitään hoitoja, niin uskaltaisikohan sitä täällä edes oikein hehkuttaa.. kun täällä on kuitenkin paljon myös niitä, joilla lapsettomuutta alkaa olla takana jo oikeasti tosi pitkään. No, sen näkee sitten mennessä, miten tässä käy.



Olen muuten pannut merkille, että näen ihan hirveästi unia aina ovulaatioajankohdasta menkkojen alkamiseen asti. Aamuisin olo on ihan väsynyt kun koko yö on mennyt unia katsellessa. Eikä ne ole mitään painajaisia, vaan sellasia ihan normaaleja unia, tosin niissä ei kyllä yleensä ole päätä eikä häntää. Mietinkin tässä yhtenä yönä, kun heräsin, että voikohan jollain hormonilla olla vaikutusta unien näkemiseen ja sitä kautta myös lapsettomuuteen.. Kaikkea sitä miettiikin, mutta ihmettelen kovasti, miksi nuo unet ajoittuvat juuri tuolle ajanjaksolle ovulaatiosta menkkoihin. Muistan jostain lukeneeni, että prolaktiinilla olisi tekemistä unien kanssa ja jos se on kovasti koholla, niin sehän voi tietääkseni vaikeuttaa raskaaksi tulemista paljonkin. Taitaa pääni keksiä omia teorioitaan vielä paljonkin ennen kevään oikeita tutkimuksia:)



Hienoa Quiero, että neuvolakäynti meni hyvin! Käy vaan jatkossakin kertoilemassa kuulumisiasi!



Mukavaa päivän jatkoa!

LeiMu

Tokkopa:

Sama juttu tuon yrityksen kanssa, että tuntuu että sen vajaan vuoden verran jakso vielä toivoo ja odottaa, mutta mitä lähemmäs vuotta mentiin ja sitten jo sen yli, niin sitten rupesi kyllä olemaan tunteet herkässä. Nyt taasen kun tietää missä on vika, niin sitä vaan aina välillä tulee mieleen, että miksiköhän tässä näin kävi... ja saadaankohan me ikinä vauvaa.. ja vähän kateellisena kattelee toisten vauvamahoja. =(

Yhden kerran tosin jo tuossa puolen vuoden yrityksen jälkeen otti tosi koville, kun tuttavaperhe tuli kertomaan odottavansa..

Tulivat tietysti onnesta soikeina meille tilittämään, että heille tulee perheenlisäystä ja kun eivät he vielä oikeastaan yrittäneetkään vaan vasta kesällä olisi ollut tarkoitus (joskus näihin aikoihin viime vuonna sen tulivat kertomaan) aloittaa varsinainen " vauvayritys" . Ihmettelivät kovasti myös sitä, että millä hetkellä tämä on tapahtunut, kun ei ole ollut hirveästi aktiviteettia tuolla makkarin puolella niihin aikoihin.

Sillon jostain syystä teki tiukkaa onnitella.

Mutta, nyt heillä siis suloinen tytär.. =)



...hih... vähän käytetty täti tarjolla, vailla seuraavaa matkakohdetta.. =D



LeiMu kirjotteli unistaan..

Mäkin olen välillä mietiskellyt noita unia, mutta en kyllä ole huomannut mitään yhteyttä siihen milloin niitä tulee nähtyä eniten.

Sen vain olen pistänyt merkille, että on ollut välillä sellaisia uniputkia jolloin tuntuu, että joka yö on tullut nähtyä jotain ja sitten sitä vain ajattelee aamulla herätessään, että jahas.. TAAS tuli nähtyä unta (musta se ainakin tuntuu varsin oudolta, jos on tullu nähtyä useempana yönä unta perä jälkeen).

Jonkin verran tosin mulla vaikuttaa myös stressi, koska nyt muutamia öitä sitten näin unta tästä meidän koiran tulevasta leikkauksesta ja siinä meni jokin pieleen.. yhtäkkiä vaan, niin kuin leffoissa, koiran sydänäänet hävisi ja siinä sitten lääkärit rupesivat kiireellä elvyttämään koiraa (en muista oliko siinä ihan se sähkö juttukin mukana jolla ne rintakehään iskee..). En sitten muista kuinka siinä loppujen lopuksi kävi, mutta ei ollut kovin kiva uni.

Mulla tuli eilen sitä tuhrua ja ehdin jo innoissani soittaa klinikalle. Jos ke mennessä alkaa niin olis jo lääkärin ajatkin valmiina. Nyt ei kuitenkaan tule enää mitään!! Eli menkkoja nyt vaan kuumeisesti odotellaan. Mulla on aikaisemmin ollut ihan kellontarkka, mut nyt näiden hormonihoitojen aikana kierto muuttunut niin en nyt tiedä mitä toi eilinen tuhru oli.



Meillä vauvan odotusta kohta kanssa vuosi..( luomutoivosta luovuttiin heinäkuussa ) TOKKOPALLA samoja mietteitä kun mulla..miten sais vauvakuumeen vähän miedommaks. Stressailu kun ei auta tässä projektissa yhtään. LEIMU - mulla kans unet vahvoina. Nyt on ollut jo pari viikkoa. Mulla ei kyl liity ovulaatioon, mut hormoneilla varmasti vaikutusta. Eilenkin valvoin 5 asti kun päässä pyöri ajatukset kaikkeen raskauteen ja lapsen saamiseen liittyvissä asioissa. Unet on kans todella toden tuntuisia..välillä ei haluais herätä " kun siinä unessa mulla oli mun vauva" ..pitäis yrittää rauhoittaa vähän mieltä.



Mun mielestä on vaan kivaa jos plussanneetkin tulee tänne kertoilemaan kuulumisia. Tulee paremmalle mielelle kun lukee toisen onnenhetkiä - antaa itsellekin voimaa yrittää! QUIERO musta ei ainakaan tunnu et olisit itsekäs tai ajattelematon kun palstailet täällä meidän kanssa - päinvastoin..tuot meille toivoa! Tottakai sitä toivoo että olisi itsekin samassa tilassa, mutta jo se, että hoidoilla onnistuu ja kuulee " menestymis" tarinoita niin auttaa!



Vielä takaisin omaan napaan niin toivon nyt että ne menkat alkais pian niin voisin suunnitella uutta hoitokiertoa. Töihinkin olisi hyvä ilmoittaa mahdollinen punktioviikko kun olen vuorotyössä niin ei menisi lääkäriajat työvuorojen kanssa päällekäin. Mulla töissä pomo tietää ja musta ihan hyvä..tietää syyn jos välillä poissaoloja tai jos itkuisen oloinen.



Niin ja jos joku olis kuullu jotain siitä lyhyestä ICSI:tä niin olis mielenkiintoista tietää ero.



Toivotaan tokkopa et viivin kieto nyt herättäis meidänkin kierron :)

kun usealla just vuosi yritystä. Jotenkin nyt on vaikeaa kun taas uusi vuosi ja kevättä odotellessa. Viime vuonna samaan aikaan oli samat odotukset ja toiveet kun nyt. Silloin vielä uskoi, että vauva tulee nopeasti ja vaivatta ja pohti miten syksyllä olisi jo raskaana ja vauva pian sylissä. Nyt tälle keväälle onkin sitten ihan samat toiveet, mutta ihan eri menetelmin. Nopeus ja vaivattomuus on muuttunut odottamiseksi ja ehkä vähän epätoivoksikin. kaikkeen täytyy olla varautunut ja tehdä pohjatyötä ettei innostu liika. Tiedättekö mitä tarkoitan? Ehkä sitä tavallaan aloittaa uuden prosessoinin koko hoitoa kohtaan - siksi niin paljon unissa ja mietteissä

on niin kirkkaana muistissa juuri ne vuoden takaiset mietteet, ja nyt ei enää tiedä mitä tulee tapahtumaan. en ole meidän sisaruksista ainoa jolle ei meinaa vauvaa tulla, joten en oikein voinut uskoa että meilläkin olisi näin huono tuuri. Mutta nyt pitää tosissaan sinnitellä ettei vaivu epätoivoon; hoitojen tulokset on kuitenkin usein hyviä (kiitos QUIERO :)kun käyt muistuttamassa meitä siitä) joten kyllä tää vielä iloksi muuttuu... eikö vaan!



tokkopa



p.s kuten nimimerkistä ehkä käy ilmi, olen peruspessimistinen luonne

;)



Puhut ihan asiaa tuosta odottamisesta...

Ensin sitä tosiaan kuvitteli ties mitä.. että nyt kun nämä pillerit heitän pois, niin eihän tässä nyt kauaa voi mennä, kun vaavi on sylissä.

Nyt sitten odotellaankin ihan muissa merkeissä... että edes saisi mahdollisuuden mahdollisuuteen saada pieni käärö.

Onneksi kevät piristää (tosin kyllä se joskus saa kaikessa kauneudessaan vähän myös haikeaksikin, kun rupeaa miettimään herkemmin näitä kaikkia vastoinkäymisiä)



Juuh..

Kohtapa pääseekin jo kotiin.

..ja eikun tallille moikkaamaan pappaa.. (heppaa)

On pidellyt töissä niin kiirusta, ettei ole ehtinyt kuin pikaisesti käymään vilkaisemassa uudet viestit. Mutta nyt voisi muutaman hetken viettää ihan kirjoittelunkin parissa.



Ensinnäkin ONNITTELUT täältäkin BURDELLE! On se jännä juttu, että kun tän palstan immeiset saa plussan, niin se tuntuu puhtaasti hyvältä ja herättää toiveikkaita ajatuksia. Sitten ei tarvi kuin jonkun kertoa lähipiiristä, että ¿me aloitetaan muuten kesällä ¿lapsenteko¿!¿ niin heti on katkeruuden peikko kummittelemassa, että no ne varmaan tulee heti raskaaksi ja saa lapsen ennen meitä ja ne ei yhtään tiedä kuin suuri ihme se oikeasti on jne. Vielä hyviin uutisiin liittyen, niin koska olen melko tuore tällä palstalla enkä ole kovin hyvin perillä itse kunkin taustoista, niin Burdelta piti vielä kysymäni, että millä konstein teillä tuo onnellinen odotus sai alkunsa?



Sitten tervetulo- ja menotoivotukset myös minun puolesta kaikille uusille! PIKMIN on ainakin tuttu nimi tuolta kuumeilupuolelta, toivotaan että päästäisiin vielä joskus molemmat ¿etenemään¿ tuonne odotuspuolelle asti :)



LEIMULLE piti kommentoiman noista unista, koska oon huomannut tismalleen saman ilmiön. Aina ovulaatiosta menkkoihin (ja varsinkin vielä silloin aikaisemmin, kun eli toiveissa että raskaus oliskin alkanut) näen tosi paljon unia, ja yleensä vielä melko kummallisia ja täynnä tapahtumia olevia pätkiä. Ne muistaa tosi hyvin aamulla, mitä ei normaalisti mulla tapahdu ja niitä saattaa olla tosi monta erilaista per yö. Hmm, liekö jollain hormonijutuilla olla vaikutusta, voi hyvin olla!



VIIVI, TOKKOPA ja MÖRÖM, mulla on ihan sama juttu eli vajaan vuoden jaksoin olla tosi kärsivällinen raskauden odottelun suhteen ja olin ihan varma, että se on ihan normaalin rajoissa ja kasvattaa vaan vähän kärsivällisyyttä. Pikkuhiljaa se kärsimätön ja epätoivoinen olo on vaan lisääntynyt. Varsinkin, kun tutkimuksista ilmeni selkeä syy asialle, ja nyt kun pitää odottaa maaliskuun lopulle ennen mitään uutta edistymisyritystäkään, niin se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Siinä kun ihmiset ympärillä raskautuu ja ehtii synnyttääkin samassa ajassa kun itse vaan kuumeilee ja odottaa, niin välillä se kyllä ahdistaa aika pahasti. Ja tosiaan kun muistaa, miten vuosi sitten selaili tohkeissaan ja toivoa täynnä kaikkea mahdollista ovulaatioon ja raskauteen liittyviä sivuja ja nyt on vähän toisenlaiset tunnelmat lukea lapsettomuuteen liittyviä juttuja¿ Mutta kaipa kaikelle on tarkoituksensa, joten ei voi muuta kuin alistua kohtaloonsa ja tähän odottamisen tuskaisuuteen.



Asiaa pahentaa osaltaan sekin, että me ollaan suunniteltu matkaa nyt keväällä jonnekin aurinkoon ja lämpöön (ennen maaliskuuta ja sen mukanaan tuomia uusia tuulia), mutta sekään asia ei oo edistynyt! Mikä tässä on, kun kaikki tuntuu junnaavan paikoillaan?! Heh, tää nyt on siinä mielessä helppo juttu, että asia 100 % itsestä kiinni (no, ehkä jonkun verran myös miehestä :) että jos oikein alkaa tuskastuttamaan niin ei kun varaa matkan enempiä miettimättä. Nyt vaan tuo järkevä puoli meikäläisestä sanoo, että nekin rahat ois viisainta säästää mahd. tuleviin hoitoihin, mutta toisaalta ehtii sitä säästää myöhemminkin kun tietää vähän enemmän mitä tuleman pitää. No, tulipa taas vuodatusta kerrakseen, pitäs varmaan palata töiden pariin vielä hetkeksi.



Kaikesta huolimatta kevättä kohti ja mukavaa viikonjatkoa itse kullekin!

Tervetuloa Janel ja Hende (toivottavasti nikit meni oikein) täällä sitä yhdessä sitten pohditaan maailmanmenoa.



Me ollaan yritetty nyt 1,5vuotta ja se eka puolvuotta meni siinä kun aatteli että vielä se ei tärppää kun kaikki horminit pitää lähteä kehosta ensin pois ja kun meidän ystäväpiirissä melkein kaikki ovat yrittäneet yli puolivuotta. No sitten sen puolen vuoden jälkeen alkaa pikku hiljaa tulla paniikki ja stressi. Kaikista pahimpana se oli mulla tossa syksyllä kun sain kuulla että serkku saa lapsen ja niillä ei yritystä montaa kk ollut. Silloin tuli ihan sika paha mieli, kun sitä ajatteli että meilläkin voisi olla, mutta eihän se ole meiltä pois (että mä edelleen inhoon tota lausetta:D). Joo ja vielä viime kesänä kun varasin meille sitä matkaa mikä kohta koittaa, niin silloin vielä mietin että voi olla ettei päästä että pitää aikaista matkaa jos vaikka silloin olisi synnyttämässä ja pah tässä sitä ollaan menossa matkalle ilman vauvaa tai vauvamasua. Jos jotain hyvää pitää tästä lapsettomuudesta löytää on se että meidän rakkaus toisiamme kohtaan on vaan voimistunut meillä on yhteinen haave jonka toivomme toteutuvan, mutta jos se ei toteudu niin sitten siitä selvitään yhdessä. Parasta mun elämässä se että mulla on maailman ihanin mies ja sen kanssa yhteinen tulevaisuus!!!!



-joalin-

Kun on uuteen ryhmään liittynyt, niin pitääkin käydä tiheämmin täällä lukemassa :)

Te toiset kirjoittelitte tuosta vuoden rajapyykin ylittymisestä. Itse kun olen kärsinyt aina pitkistä ja epäsäännöllisistä kierroista, niin jotenkin on ollut sellainen olo alitajunnassa aina, että mitenköhän helposti sitä raskaaksi tullaan. Silti viime kevät oli oikein vauvakuumeista aikaa, sitä aina odotti ja toivoi, odotti ja toivoi, mutta lopulta pettyi. :( Ja miten tylsä olikin huomata, että aina ne pitkät kierrot eivät tarkoittaneetkaan sitä, että nyytti olisi tulossa. Elokuuhun asti jaksoin yrittää, tikuttaa ja surffailla suht aktiivisesti vauvasivustoilla. Sitten lopetin kaiken yrityksen kuin seinään ja kuukautta paria myöhemmin taisin varata ilman sen suurempia mietintöjä ajan lapsettomuusklinikalle joulukuulle ajatuksella, että ainahan sen saa peruttua, mutta tuskin sitä tarvetta tulee. Nyt sitten tutkimukset aluillaan ja täytyy myöntää, että ekan kerran jouduin tunnetasolla kohtaamaan tämän lapsettomuuden peikon, kun me istuimme klinikalla miehen kanssa, ahdistuneina ja hermostuinena kurkkien muita pareja. Se oli yllättävän vaikea tilanne etenkin, kun taidan aika pitkälle rationalisoida tätä lapsettomuutta ja tunnetasolla asian kohtaaminen onkin vaikeampaa.



EmmaEmilia-79, sinäkin olet tuttu. Ollaan kai tuttuja täpinätytöistä? =)

Muiden nikit ei vielä jääneet mieleen, mutta vähitellen kai tässä tutuiksi tullaan. :)



Ja tännekin tilataan täti. Aika kuvaavaa, että kun tutkimuksien pitäisi alkaa, niin taas kierto venähtää..



Pikmin

...ja kiitos erittäin lämpimästä vastaanotosta! Tämä tuntuu oikein mukavalta pinolta! :)



Onnitteluja Burdelle! Selkeä PLUSSA! Lähettelen nyt pitävät tarrasukat ja paljon vauvaliimaa masuasukille.



Tokkopalle olisin tädin lähettänyt, mutta se tietty kerkesi karata loppuviikosta jo tavoittamattomiin. ;)



Möröm: olen juuri koko alkuviikon etsinyt hyvää hetkeä kertoa työpaikalla pomolle hoitojen aloittamisesta juuri siksi, että ei tarvitse ainakaan hänelle keksiä ontuvia selityksiä mahdollisista työvuorotoiveista ja sairaslomista. Huomaan selkeästi, että vaikka olen jotenkin pääni sisällä ja miehen kanssa prosessoinut tätä lapsettomuusasiaa kovastikin, jo pelkkä ajatus puhua siitä ääneen jollekin muulle tuntuukin tosi vaikealta. Ja pomoni on todella ihana ihminen ja luotettava. Vielä on siis tätäkin asiaa työstettävänä varsin paljon. Pelkään, että alan itkemään, jos kerron asiasta. Ei kai sekään mikään maailmanloppu ole, mutta haluaisin jotenkin olla edes asiallinen. :) ehkä sulattelen vielä hetken ja kerron vähän myöhemmin.



Joalin: kirjoitin juuri samanlailla miehestäni ja suhteestamme kuumeilupuolen ensikoille :) Noin se asia on ajateltava, vaikka helppoa ei varmasti tämän lapsettomuuden kanssa tule olemaan.



Mukavaa tiistai-iltaa koko porukalle!

En ole kolmeen päivään käynyt kuulumisia kurkkaamassa ja kylläpä kesti kahlata kuulumiset läpi. Menee kyllä vähän sekaisin, että kelle kuuluu mitäkin.



Onnea burde hurjan hurjan paljon!!!! JOnkun " meikäläisen" onnistuminen antaa aina toivoa itsellekin! JOku kirjoittikin jo siitä, että on aivan eri tunne kun kuulee jonkun samassa tilanteessa olevan onnistuneen kuin, että kuulee jonkun olevan raskaana ja,että heti tärppäs. Katkeruus alkaa kummasti nostaa päätään!



Kaikki uudet tervetuloa joukkoon! Ihmettelin aluksi, miksi pikmin esittelee itseään kun on jo ollut kauan mukana. Sitten vasta tajusin,että pitkiksissähän me ollaan molemmat roikuttu aiemmin. Täältä siis huikkaus toiselta pitkikseltä!!!



Meillä oli tänään ensimmäinen sairaalakäynti julkisella.Päästään heti IVF-hoitoon. Oli helpostus, että siihen suostuttiin! Siis tämä " heti" tarkoittaa sitä, että päästään ehkä maaliskuussa aloittamaan. Aikoja kun on tosi vaikea saada. Pitäis tässä lisääntymisen ohella hoitaa kuitenkin työnsä...JOka tapauksessa pari kuukautta nyt vielä ilman jännitystä, koska en usko luomuplussaan enää tippaakaan.



Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

..Eli mukavan ahkerina kaikki ovat kirjoittaneet! Itse olen yrittänyt välillä töissä käydä lueskelemassa juttuja, mutta aina joku lapsi kaipaa juuri silloin huomiota. On se kumma kun työ häiritsee minun yksityiselämääni..:)



Tervetuloa kaikki uudet! Tänne mahtuu hyvin, kun pikkuhiljaa " vanhat" vasta-alkajat alkaa kasvattelemaan masuaan. :) Toivottavasti pian tekin! Itse olen ollut tässä pinossa ihan alusta alkaen ja välillä tuntuu että olen täällä myös viimeisenä..:)



Tästä vuoden rajapyykistä.. Kun jätin pillerit pois, niin kierto oli melkein puoli vuotta ihan säännöllinen ja sitten alkoi alamäki. Kaikkein suurin kriisi lapsettomuuden suhteen tuli juuri siinä vuoden tienoilla, mutta nyt sen kriisikohdan ylittäneenä on aika levollinen olo. Meillä todellinen yritys alkoi 12/04 ja sen aikana ei ole plussan plussaa ilmestynyt tikkuihin. Nyt on katse kohdistettu viikkoon 8 ja ensimmäiseen käyntiin Väestöliitolla. En jaksa uskoa, että tulisin raskaaksi ilman niitä hoitoja, jos silloinkaan.



Joku sanoi ajattelevansa lapsettomuutta järjellä ja tunteiden kohtaaminen voi olla sitten vaikeaa. Minulla on myös vähän samanlainen " ongelma" Silloin kun tunteet saavat vallan minusta, niin olen ihan lyöty tämän asian edessä. Yleensä nämä tunteet ovat pinnassa juuri kuukautisten alettua. Mutta kun on näin normaalissa olotilassa, niin pystyn suhtautumaan lapsettomuuteen pelottavankin neutraalisti. Saa nähdä koska tulee todellinen kriisi. Mutta ehkä minua helpottaa se, että olen valmis myös adoptioon ja koen sen aika luontevana vaihtoehtona jos hoidot ei tuota tulosta. Olemme jo tutustuneet muutenkin adoptioprosessiin ja luulisin, että tämän vuoden aikana olemme jo siellä jonossa, jos ei hoidot tepsi. Jonkun muunkin sisarusparvessa oli ongelmia lapsen saannissa, niin myös minulla. Veljelläni on koeputkihedelmöityksen kautta tulleita lapsia ja siskolla muuten vain vaikeaa. Osasin siis hieman pelätä tätä..



Mutta kuntoilubuumi jatkuu.. Kävin tänään oikein juoksulenkillä ja teki kyllä hyvää. Oli kiva huomata, että ihan oikeasti jaksaa juostakin. Uimassa ollaan myös käyty ahkerasti. Tänään on menossa kp20/26 (29-32) eikä lämmöissä edelleenkään mitään ovulaatioon viittavaa (täällä siis Tokkopa on kohtalontoveri) ja kun ei ole vielä ollut niin en usko että enää onkaan. Joten toivotaan että menkat alkavat ajallaan niin päästään hoitojen alkuun. Huomaatko Varjokas, että minulla on hieman sama asenne tätä kiertoa kohtaan kuin sinullakin edellistä kiertoasi.. Kun ei usko mitään niin ei voi pettyä, ainakaan paljoa..:)



Ja on kiva lukea myös teidän onnellisesti raskaana olevien juttuja, minua ei ole yhtään haitannut teidän kirjoituksenne. Jotenkin se tuntuisi ehkä ikävämmältä, että jättäytyisi heti joukosta pois.. Ikäänkuin ei enää " alentuisi" meidän lapsettomien joukkoon. En nyt tarkoita tätä ihan näin, mutta en saa muotoiltua sitä toisin.. Koittakaahan ymmärtää mitä tarkoitan.



Mutta minäkin hätistelen tuota Viivin tätiä sitä kaipaaville! Lähettäkää se sitten minulle niin päästään hoitojen alkuun! :) Ja nyt EmmaEmilia ottaa puhelimen käteen ja varaa sen matkan! Tekee varmasti hyvää parisuhteellekin jos välillä irrottautuu arjesta! Ja minne se Joalin on lähdössä?



-Tuittu-