Voiko joku seurustella miehen kaa, joka ei ole käynyt armeijaa?
Kommentit (77)
Nyt olen naimisissa entisen palkkasotilaan kanssa ja huomaan kyllä eron, valitettavasti. Mies on aika kylmä muita ihmisiä kohtaan :(
Tämä sivari taas oli sellainen ihminen, joka oikeasti välittää muista.
Yritän pojallenikin puhua järkeä, ettei menisi armeijaan.
Olen ihan naimisiin asti mennyt. Ja miehekkyydestä ei ole puutetta!
Samallahan voisi sanoa, että synnyttämätön nainen ei ole nainen..
Mieheni on sivistynyt ja avarakatseinen. Hän omaa hyväksyvän ja välittävän elämänasenteen. Hän uskaltaa ja kykenee kyseenalaistamaan yhteiskunnallisia rakenteita. Siviilipalvelus oli hänelle täysin aatteellinen valinta. Oikeastaan olen ylpeä siitä, että nykyään työssään todella menestynyt juristi on nuorempana sivarina tehnyt töitä lasten ja nuorten parissa. Uskon sen kokemuksen sivistäneen ja avartaneen hänen maailmankatsomustaan huomattavasti enemmän kuin mihin armeija-aika olisi pystynyt.
En ole koskaan ajatellut, että tällä asialla olisi kenellekään mitään merkitystä. Minä itse en näe asepalveluksen suorittamista minään saavutuksena.
Näinpä juuri, sama kokemus täälläkin paitsi mies on rakennusalalla. Kukakin voi arvostaa saavutuksiaan mutta en itsekään kyllä osaa pitää armeijan käyntiä jonain saavutuksena, mitä jotkut miehet ilmeisesti pitää kun ne sen niin korkealle nostavat, ei musta esim. peruskoulunkaan käynti mikään saavutus ole:)
sillä teen sinua taatusti järkyttävän paljastuksen: olen jopa lisääntynyt armeijaa käymättömän miehen kanssa!
Nuoruuden tyhmyydessä seukkasin vähän aikaa yhden tyypin kanssa joka asui kotona isän ja äidin kanssa, oli työtön ja oli tullut armeijasta maitojunalla. Sellainen yhdensortin poloinen oli. Tosi lapsellinen ikäisekseen (yli 30 v).
Oma mies ja lasteni isä on fiksu tyyppi ja vänrikki :)
Oikein mielelläni seurustelen miehen kanssa, joka ei ole armeijaa käynyt. Paljon mielummin, kuin armeijan käyneen.
Kyllä suuri osa pojista on saanut leikkiä pyssyleikkejä lapsena jo ihan tarpeeksi. Ei tarvitse sellasia leikkenä enää parikymppisenä, että kasvaisi mieheksi.
Eihän sellainen "mies", joka ei ole käynyt armeijaa edes ole mikään oikea mies, koska armeijassa pojista tehdään miehiä!
Onhan se sellaista lusmuilua enimmäkseen nykyaikana, mutta en toisaalta automaattisesti tuomitsisikaan armeijan kävijöitä. Jotkut eivät noin nuorena vielä osaa ajatella.
...ikäänkuin nuoret pojat voisivat noin vain ilman julkista pilkkaa ja häpeää jättäytyä pois armeijasta ja mennä sivariin.... se pilkka ja häpeä ei lopu sivarinkäynnin jälkeenkään. Helppo se on tyttöjen ja naisten sanoa ja tiuskia, että mikset mene sivariin?! Kun ei itse tarvitse joutua sen kohteeksi, niin on helppoa arvostella muita, että mikset tee niinkuin minä tekisin, vaikka minun ei koskaan edes tarvitse...... vähän kuin lomaileva isorikas ulkomaan turisti sanoisi köyhän maan orjuudessa raatavalle viljelijälle, että miksi ihmeessä raadat, mikset mene rannalle päivänvarjon alle lepäämään kallis drinkki kädessä niinkuin minä?
Oikein mielelläni seurustelen miehen kanssa, joka ei ole armeijaa käynyt. Paljon mielummin, kuin armeijan käyneen.
Kyllä suuri osa pojista on saanut leikkiä pyssyleikkejä lapsena jo ihan tarpeeksi. Ei tarvitse sellasia leikkenä enää parikymppisenä, että kasvaisi mieheksi.
....siellä opetetaan tappamaan ja pysymään itse hengissä.
Sitäpaitsi, vaikka miehenä tähän vastaankin, se on kunkin tytön/naisen ihan oma asia, millaisen pojan/miehen itselleen haluaa ja millaisen sattuu saamaan. Ennen halveksuttiin ja hävettiin armeijan käymätöntä tai keskeyttänyttä, nykyään omituista kyllä monet ajattelevat juuri päinvastoin.
Miestä tosin tais haitata, koska valehteli mulle syyn siihen käymättömyyteen.
armeijaa käymättömyys eikä käyneisyys.
Tosin se lienee rankkaa aikaa kun on armeijaleskenä. Hyvän ystäväni mieheke tuli sieltä takaisin todella lapsellisena ja hankalana. Se piti kuulemma koulia uudestaan kotitavoille ja muistuttaa ettei esim. vierailevat ystävät ole käskytettäviä jne. Eli voi se kai vaikuttaa noinkin. Tosin ei siellä kaikki jotenkin henkisesti vammaudu. Kuten ei siviilipalveluksessakaan, vapautettuna tai sellaisen maan kansalaisena jossa sitä asevelvollisuutta ei ole.
armeijan käynti aika paljon. Mitään pikkukapiaista tai suomen leijona -riipus miestä kun en jalkojeni väliin päästäisi. Joku taso täytyy olla. Ja ap, siirry tälle vuosisadalle sieltä mummojen aikaisesta ajattelutavasta.
1. mieheni oli sivari, toinen on maasta, jossa armeijan käy lukutaidottomat ja mustat.
Tiedän muutamankin sivarin käyneen, jotka kelpuuttaisin miehekseni heti.
Suurin osa miehistä käy armeijan, eli ovat av-mammojen mielestä lampaita, perusjässiköitä, keskinkertaisia älyltään ja arvoiltaan?
Mä joutuisin neuvottelemaan itseni kanssa kelpuuttaakseni miehen joka on käynyt armeijan.
Jos olisin mies, en kävisi armeijaa.