Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pyyhältää edellä kun kävellään yhdessä
18.12.2014 |
En ymmärrä miksi se ei voi kävellä "samalla tasolla" vaan sen pitää mennä edellä. Mennään kuitenkin täsmälleen samaa tahtia, kun kerran välimatka säilyy samana. Oon niin totaalisen kyllästynyt puhumaan selälle! Sanon mielle ja se tulee viereen, mutta hetken päästä se taas pyyhältää metrin edellä ja puhuu tietty eteenpäin etten ees kuule mitään mitä se vastailee. Voisko nyt joku valaista onko tää joku luolamiesjuttu UGH johdan naarasta vai mikä?? Ei siis ole vihainen tehdessään noin, vaan tekee niin aina.
Kommentit (143)
Mun mies, joka hoitaa 99, 99 % kodin ruokaostoksista, keskittyy ostosten tekemiseen siinä määrin, ettei hän pysty minua huomioimaan. Siksi useimmiten en mene kauppaan mukaan ja niinä harvoina kertoina, kun menen, on puhuttu etukäteen muutama tuote, jotka haetaan, ei muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstamammojen miehet ei saa ajatella/puhua/harrastaa/syödä kuten haluavat,
ja nyt miehet ei saa enää edes kävellä omaan tahtiinsa.
Palstan naiset ovat alistavia psykopaattinarsistialistajaemakkoja.
Meillä minä (nainen) olen se, joka kulkee edellä. En yksinkertasesti osaa enkä tykkää kävellä hitaasti. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin sunnuntaikävelijät, jotka löntystelee hitaasti.
Sen sijaan, että ajattelette miehessänne olevan vikaa (tietysti, koska vauvapalsta), niin mitäpä jos itse laittaisitte vauhtia. Hitaat kävelijät ovat todella raivostuttavia ja meille nopeammille (normaaleille) kävelijöille hitaammin kävely on oikeasti hankalaa ja ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Isäni tekee tuota myös äidilleni ja lapsilleen, ei ole vielä selvinny että miksi. Hiihtää monia metrejä edellä ja pysähtyy vasta kun erikseen huutaa että odota. Silloinkin malttaa pysyä sitten tahdissa ehkä puoli minuuttia, sen jälkeen jatkuu harppominen jälleen. Etenkin nuorena tyttönä oli todella tuskastuttavaa ja jäi huono olo kun isän kanssa kahdestaan vaikka kaupoilla käydessä joutui yrittämään parhaansa pysyäkseen tahdissa. Joku vallan näyttäminen kyseessä? En oikein viitsi pistää pelkän ajattelemattomuuden piikkiin kun tuo toistuu vuodesta toiseen huomautuksista huolimatta.
Hitaasti löntystely vain ei onnistu kaikilta, ei se tarkoita, että mies on kuspääsika, vaan että hänellä nyt vain on reippaampi kävelytahti. En voi käsittää miten voitte tästäkin vetää noin naurettavia "vallankäyttö"käsityksiä, kun kyse on ihan fyysisestä ominaisuudesta.
Miksette itse sitten kävele nopeammin, miksi nimenomaan sen nopeamman pitää hidastaa vauhtia? Ihan yhtä hankalaa reippaan kävelijän on hidastaa kuin löntystelijöiden nopeuttaa vauhtiaan. Ihan turhaan nyt taas vedätte herneen nenään. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni tekee tuota myös äidilleni ja lapsilleen, ei ole vielä selvinny että miksi. Hiihtää monia metrejä edellä ja pysähtyy vasta kun erikseen huutaa että odota. Silloinkin malttaa pysyä sitten tahdissa ehkä puoli minuuttia, sen jälkeen jatkuu harppominen jälleen. Etenkin nuorena tyttönä oli todella tuskastuttavaa ja jäi huono olo kun isän kanssa kahdestaan vaikka kaupoilla käydessä joutui yrittämään parhaansa pysyäkseen tahdissa. Joku vallan näyttäminen kyseessä? En oikein viitsi pistää pelkän ajattelemattomuuden piikkiin kun tuo toistuu
Hitaasti löntystely vain ei onnistu kaikilta, ei se tarkoita, että mies on kuspääsika, vaan että hänellä nyt vain on reippaampi kävelytahti. En voi käsittää miten voitte tästäkin vetää noin naurettavia "vallankäyttö"käsityksiä, kun kyse on ihan fyysisestä ominaisuudesta.
Miksette itse sitten kävele nopeammin, miksi nimenomaan sen nopeamman pitää hidastaa vauhtia? Ihan yhtä hankalaa reippaan kävelijän on hidastaa kuin löntystelijöiden nopeuttaa vauhtiaan. Ihan turhaan nyt taas vedätte herneen nenään. Uskomatonta.
Meillä ei ole kyse siitä, että kävelisimme eri vauhtia. Vauhti meillä on sama, koska välimatka pysyy samana. Mies vain kävelee pari metriä edellä. Jos nopeutan tahtia, hänkin tekee niin. Jos hidastan hänkin hidastaa. En edes pälpätä lenkkeillessä. Mies välillä siellä edellä saattaa jotain puhua, mutta eihän se sinne taakse kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) olen se, joka kulkee edellä. En yksinkertasesti osaa enkä tykkää kävellä hitaasti. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin sunnuntaikävelijät, jotka löntystelee hitaasti.
Sen sijaan, että ajattelette miehessänne olevan vikaa (tietysti, koska vauvapalsta), niin mitäpä jos itse laittaisitte vauhtia. Hitaat kävelijät ovat todella raivostuttavia ja meille nopeammille (normaaleille) kävelijöille hitaammin kävely on oikeasti hankalaa ja ärsyttävää.
Kiihdytit sitten niin lujaa, että luetun ymmärtäminen jäi jonnekkin?
Siis nämä kiihdyttäjät vain pinkovat entistäkin kovempaa, jos se "perässä hiihtäjä" yrittää itsekkin pysyä vauhdissa mukana. Miksi edes turhaan lähteä yhdessä mihinkään, jos toinen ei voi hivenen hidastaa ja toinen vähän nostaa tahtia että voisi mennä samaa vauhtia?
Herää kysymys; miksi ihmeessä te kaikki suostutte tuollaiseen kyykyttämiseen? Niin noloa hiihtää miehen vanavedessä julkisilla paikoilla. Ja miehenne tietävät sen kyllä. Heitä hävettää kulkea kanssanne, ja näyttävät sen teillekin selvästi. Ja muille. Kiusallista!
Oikeasti se sianjättö on monesti ihan paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä noita perässäjuoksuttajia, ja itsehän olen tehnyt melkein kaikkien kanssa sen, etten suostu juoksemaan perässä. Nykyiselle miehelle tein niin, että katosin kaupungilla vaatekauppaan. Kesti ainakin 20 minuuttia hoksata, missä olin.
Mulla oli ex-mies ihan samanlainen kiirehtijä, mutta se pohjautui lopulta hänen asenteeseensa mitä tuli muiden ihmisten aikatauluihin. Jos kävelimme kaupungilla, niin hän ohjeisti minua kävelemään hitaammin ettei hänen paitansa kastu ihan hiestä (mikä selitys) tai sitten hän käveli pokkana ohi jos jäin katsomaan jotain. Joskus hän kaappasi käteni kiinni, jolla hän ohjaili kulkemistani väkijoukossa. Sinänsä huvittavaa, että hän ohjaili minua kuin lasta - kaupassa hyllyjen välissä en saanut etsiä mitään, koska oli koko ajan tehtävä toisille tietä. Ymmärtäisin, jos olisin oikeasti ollut tiellä mutta lapsen kokoisena aikuisena tuskin häiritsin ketään jos etsin jauhohyllyistä jotain sellaisessa välistä, mistä mahtuisi kahdet kärryt välistä ja tämä oli kokoaikaista. Siinä vaiheessa muistan, et aloin tapella tosissani miestäni vastaan, kun hän esti kulkuni tien yli. Auto oli tulossa samalla hetkellä parkkihallista, kun olin jo ylittämässä tietä, ja hän nappasi minusta kiinni ja oli vetämässä takaisin eikä suinkaan kävellyt rinnallani loppuun. Lopulta muistan, että jätin takkini hänelle käteen kun vain marssin tien yli mutta autoilijan kärsivällisyys oli koetuksella kun taistelin itseäni irti 180 senttisen miehen otteesta. Mahtoi näyttää hyvältä, mutta olisimme päässeet nopeammin jos mies olisi hetkeksi lopettanut tuon ihme paimentamisen.
Riippuu vähän tis.sitelineen ulkonäöstä. Jos hyvännäköinen voin kävellä vaikka käsikynkkää, mutta jos taso on " kolon takia tässä vähän etällä liikun" niin silloin saattaa nöyttääjuuri tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän tis.sitelineen ulkonäöstä. Jos hyvännäköinen voin kävellä vaikka käsikynkkää, mutta jos taso on " kolon takia tässä vähän etällä liikun" niin silloin saattaa nöyttääjuuri tuolta.
No minkänäköistä telinettä sitten paimennetaan alaselästä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) olen se, joka kulkee edellä. En yksinkertasesti osaa enkä tykkää kävellä hitaasti. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin sunnuntaikävelijät, jotka löntystelee hitaasti.
Sen sijaan, että ajattelette miehessänne olevan vikaa (tietysti, koska vauvapalsta), niin mitäpä jos itse laittaisitte vauhtia. Hitaat kävelijät ovat todella raivostuttavia ja meille nopeammille (normaaleille) kävelijöille hitaammin kävely on oikeasti hankalaa ja ärsyttävää.
Jos kävelen itselleni sopivaa vauhtia, kävelen huomattavasti nopeammin kuin mieheni. Mutta koska olen psyykeltäni normaali, ei maailmani kaadu vaikka miehen kanssa kävellessäni minun täytyykin hidastaa tahtiani. Vastaavasti myös mieheni reipastaa tahtiaan, kävelemme siis automaattisesti samaa tahtia.
Kyllä täytyy sosiaalisten taitojen olla aivan vauvaikäisen luokkaa jos siinäkin epäonnistuu ja hermostuu vielä.
/Se joka edelleen kehottaa sianjättöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän tis.sitelineen ulkonäöstä. Jos hyvännäköinen voin kävellä vaikka käsikynkkää, mutta jos taso on " kolon takia tässä vähän etällä liikun" niin silloin saattaa nöyttääjuuri tuolta.
Just joo. Varmaan joku hengenheimolaisesi oli sekin sankari jota treffailin vähän aikaa. Tämä halusi kulkea pari metriä takanani ja ihan myönsi että haluaa katsella miten takapuoleni keikkuu kävellessäni. Oli muutenkin naisia esineellistävä ällötys sitten.
Tuo alkoi joskus noin 43-vuotiaana. Nykyään viiskymppisinä ei sitten enää käydä yhdessä kävelyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä ei ole mitään vaikeutta kävellä samaa tahtia silloin, kun ihastus on tuore.
Niin hidasta vauhtia ei ole, ettäkö siinä ei oltais vierellä ja karukin karpaasi voi ottaa julkisella paikalla kädestä kiinni.
Mitä pidempi suhde, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä miehellä alkaa esiintyä kyvyttömyyttä (haluttomuutta) kävellä samaa tahtia.
Tuolle on nimikin: Eronneen miehen kävely
Eikä tarvitse olla vielä eronnut.
Käsi kädessä ei tule tuommoista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) olen se, joka kulkee edellä. En yksinkertasesti osaa enkä tykkää kävellä hitaasti. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin sunnuntaikävelijät, jotka löntystelee hitaasti.
Sen sijaan, että ajattelette miehessänne olevan vikaa (tietysti, koska vauvapalsta), niin mitäpä jos itse laittaisitte vauhtia. Hitaat kävelijät ovat todella raivostuttavia ja meille nopeammille (normaaleille) kävelijöille hitaammin kävely on oikeasti hankalaa ja ärsyttävää.
Jos kävelen itselleni sopivaa vauhtia, kävelen huomattavasti nopeammin kuin mieheni. Mutta koska olen psyykeltäni normaali, ei maailmani kaadu vaikka miehen kanssa kävellessäni minun täytyykin hidastaa tahtiani. Vastaavasti myös mieheni reipastaa tahtiaan, kävelemme siis automaattisesti samaa tahtia.
Kyllä täytyy sosiaalisten taitojen olla aivan vauvaikäisen luokkaa jos siinäkin epäonnistuu ja hermostuu vielä.
/Se joka edelleen kehottaa sianjättöön.
Olin jo antamassa sulle yläpeukun, mutta yksi asia jää sulta huomaamatta. Katsos kun se hidastelukin voi olla oikeasti turhauttavaa ja jopa vallankäyttöä. Joskus samat ihmiset tekevät yhdellä kauppareissulla tai kohteesta riippuen sekä tämän PUFF-katoamistempun, maratonennätyksen että hiiiiiiidaaaaasssstelun. Kaksi jälkimmäistä sisältää kysymyksen, minne sinä jäit. Joka kauppareissulla joutuu soittamaan monta kertaa perään, missä olet. Kun menet sinne, on jo hävinnyt sieltä. Kun soitat seur kerran, on jo poistunut kaupasta. Jne.
Ja tämä pätee kumpaankin sukupuoleen ja muihinkin ihmissuhteisiin. Mitä vähemmän vieraskoreutta ja mitä enemmän arkea, sitä todennäköisempää. Käveleppä hyvän ystävän kanssa kaupassa, jota tapaat kerran vuodessa. Molemmat myötäilee.
Veikkaan, että ihmisten shoppailutavat ovat erilaisia - toinen tykkää katsella rauhassa, toinen on jo ennen kauppaan menoa katsonut mitkä kaikko ostaa ja mikä on nopein reitti ulos. Tähän kun lisätään vielä kommunikaatio-ongelmat niin se näkyy varmasti turhaututuneina kauppareissuilla, joissa toinen tai kumpikaan ei tule kuulluksi ja jossa tehdään turhia ylimääräisiä kierroksia ja pysähdyksiä joko sen hitaamman tai nopeamman tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Käsi kädessä ei tule tuommoista ongelmaa.
Kyllä tulee. Mies kävelee melkein metrin edempänä ja vetää kädestä perässään.
Tuo kertoo vain välittämisen puutteesta, miksi ihmeessä siedätte tuollaista.
Voi jestas, kai voi siksi aikaa siirtyä kävelemään peräkkäin kun joku tulee vastaan, vaikka muuten rinnakkain kävelisikin?? Tai vaikka kävelisi koko ajan peräkkäin jos on ruuhkainen tie, niin miksi sen toisen täytyy viipottaa kaukana edellä?