Minne sielu menee kuoleman jälkeen
Mihin se menee ja näkeekö rakkaitansa enään?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ennen kysyä mistä se sielu syntyy.
Sielu on itse ihminen, joka tekee syntiä!
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen sielu menee joko helvettiin tai taivaaseen
Helvettiin jos ei ole uskonut Jeesuksenn eikä tunnustanut häntä Herrakseen
Taivaaseen jos uskoo Jeesukseen ja on tunnustanut hänet Herrakseen
Eipäs. Taivaaseen napostelemaan viinirypäleitä pääsee kun murhaa vääräuskoisia.
Traagisen tapahtuman seurauksena jää sinne kummittelemaan missä on ehkä joskus asunut, tai traagisen tapahtuman paikkaan. Tai syntyy uudelleen.
Menee kierrätykseen.
Universumin pimeä aine on sieluja, jotka odottavat vuoroaan syntyä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Menee kierrätykseen.
Universumin pimeä aine on sieluja, jotka odottavat vuoroaan syntyä uudestaan.
Onpas muuten aika suuri määrä sieluja, ja pitkät jonot.
Sielua ei ole löydetty. Ei myöskään mitään henkeä. Elämä elää kehoamme. Kehomme on elävä, kunnes elämä siinä päättyy. Tietoisuus on vain aivoissa, valitettavasti. Elämän päätarkoitus on suvun jatkuminen. Eli seksi. Ikävä kyllä. Mutta mistä elämä tuli, se on mysteeri. Joten ehkä pieni toivo haudantakaisista bileistä on.
Kyllä on porukka sekaisin... No, sittenhän sen näkee, mitä on tai ei ole.
Raamatussa sanotaan, että ruumis menee takaisin maahan, josta on otettukin ja henki palaa Jumalan luo.
Sielu leviää ilmakehään kuollessa. Se on se niin kutsuttu kylmä pieru, jonka kuollut päästää.
Näin ainakin Raamattu tästä sanoo. Vaikka aina oletetaan että "hän on nyt siellä paremmassa paikassa" mutta entä jos ei olekaan? Tässä kirjoituksessa aika karmiva tuo aloituskuva...
https://kutsuhuutotaivaaseen.blogspot.com/2021/01/tahdotko-taivaaseen.h…
Tietoisuutemme samaistuu täysin kehoomme ja koko maailmaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Pölyä kuljettava tuuli on pohjimmiltaan puhdas, toisin sanoen tuulessa ei ole koskaan vikaa. Tuuli vain nostaa pölypilviä, joten näyttää siltä, että tuuli on hyvin likaista. Itse asiassa tuuli ei ole koskaan likainen”. Samaa voidaan sanoa sielusta ja tietoisuudesta. Sielun puhdas tietoisuus nostaa pölypilviä, joita kutsutaan materiaksi. Aineesta tulee keho, äly ja kaikki muu. Näin ollen fyysinen keho samaistuu ”tuuleen”, mutta se on ”pölyä”, eikä sillä ole mitään tekemistä ”tuulen” kanssa. Tuuli nosti pölyn, mutta jonkin ajan kuluttua pöly laskeutui ja tuuli jatkoi matkaansa. Sitten tuuli nostaa seuraavan pölykerroksen ja niin edelleen loputtomasti.
Pyhät kirjoitukset selittävät, että sielu ei ole mukana tässä maailmassa. Sielulla ei todellisuudessa ole mitään toimintaa tässä maailmassa. Tavallisesti toimintomme supistuvat syömiseen, nukkumiseen, puolustautumiseen ja lisääntymiseen. Mutta tällä kaikella ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Sielulla on vain yksi tehtävä — halu, toive. Kun haluja ja tarpeita ei voida tyydyttää, ihmiset uppoutuvat epätodelliseen, virtuaaliseen elämään, samalla kun he tuntevat olevansa todellisia hahmoja. Näin koko elämä voi mennä.
dx
Tietoisuutemme samaistuu täysin kehoomme ja koko maailmaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Pölyä kuljettava tuuli on pohjimmiltaan puhdas, toisin sanoen tuulessa ei ole koskaan vikaa. Tuuli vain nostaa pölypilviä, joten näyttää siltä, että tuuli on hyvin likaista. Itse asiassa tuuli ei ole koskaan likainen”. Samaa voidaan sanoa sielusta ja tietoisuudesta. Sielun puhdas tietoisuus nostaa pölypilviä, joita kutsutaan materiaksi. Aineesta tulee keho, äly ja kaikki muu. Näin ollen fyysinen keho samaistuu ”tuuleen”, mutta se on ”pölyä”, eikä sillä ole mitään tekemistä ”tuulen” kanssa. Tuuli nosti pölyn, mutta jonkin ajan kuluttua pöly laskeutui ja tuuli jatkoi matkaansa. Sitten tuuli nostaa seuraavan pölykerroksen ja niin edelleen loputtomasti.
Pyhät kirjoitukset selittävät, että sielu ei ole mukana tässä maailmassa. Sielulla ei todellisuudessa ole mitään toimintaa tässä maailmassa. Tavallisesti toimintomme supistuvat syömiseen, nukkumiseen, puolustautumiseen ja lisääntymiseen. Mutta tällä kaikella ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Sielulla on vain yksi tehtävä — halu, toive. Kun haluja ja tarpeita ei voida tyydyttää, ihmiset uppoutuvat epätodelliseen, virtuaaliseen elämään, samalla kun he tuntevat olevansa todellisia hahmoja. Näin koko elämä voi mennä.
4s
Ei minnekään, koska sielua ei ole olemassa. Ihminen ei tarvitse sitä mihinkään, aivot tuottavat jo tietoisuuden itsessään. Sielua ei ole löytynyt aivoleikkauksissa tai ruumiinavauksissa, sitä ei löydy kuvantamistutkimuksissa eikä millään energiaa mittaavalla mittalaitteellakaan. Toisekseen, jos sielu olisi se mistä ihmisen tietoisuus tulee ja se on jotain mikä ei ole millään mekanismilla yhteydessä kuitenkaan aineeseen kun sitä ei voida havaita millään konstilla, on minusta ihmeellistä että lääkkeillä sitten voidaan vaikuttaa tietoisuuden tilaan. Eihän näin pitäisi käydä jos se tulee sielusta, eikä biokemiallisen tietokoneen joita myös aivoiksi kutsutaan tuottamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen sielu menee joko helvettiin tai taivaaseen
Helvettiin jos ei ole uskonut Jeesuksenn eikä tunnustanut häntä Herrakseen
Taivaaseen jos uskoo Jeesukseen ja on tunnustanut hänet Herrakseen
Eipäs. Taivaaseen napostelemaan viinirypäleitä pääsee kun murhaa vääräuskoisia.
Ja itsemurha-iskun jälkeen tarjoilu senkun paranee.
Aloitus on yksi tyhmimpiä kysymyksiä, mitä on olemassa. Se on tyhmä sen vuoksi, että kenelläkään ihmisellä ei ole kykyä vastata siihen. Kukaan ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Onko kuoleman jälkeistä elämää olemassa vaiko ei, se on aivan sama kuin asettaisit sokean eteen punaiset pikkuhousut ja siniset pikkuhousut ja pyytäisit sokeaa sanomaan minkä väriset ne ovat. eli tehtävä on täysin mahdoton.
AP: Ei minnekään. Mitään sielua ei ole. Aivotoiminnan lakatessa kaikki päättyy. Elämä on ohi.
Sielua ei ole voitu osoittaa tieteellisesti olemassaolevaksi. Yritetty on...
Menee sinne mistä on tullutkin?