Minne sielu menee kuoleman jälkeen

Joillakin se menee välivarastoon jäähtymään vähäksi aikaa, mutta ei ihan kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Toivon tapaavani rakkaat ihmiset jossakin toisessa todellisuudessa.

Tapaatko nekin rakkaat, jotka eivät halua tavata sinua?

Pärnuun kylpylään

Suurin osa menee valitettavasti kadotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Sielua ei ole voitu osoittaa tieteellisesti olemassaolevaksi. Yritetty on...

Ihminen on kyllä yrittänyt selvittää tieteellisesti montaa muutakin asiaa, joiden tiedetään olevan väistämättä jollakin tavalla, mutta ei ole saatu ainakaan vielä selville, miten se asia on.

Fysiikan alalla on vielä niin paljon tuntematonta, että voi vain toivoa ihmiskunnalla aikaa riittävän.

Mikä sielu?

Sielussa on ihmisen ajatukset, tunteet ja tahto. Ihmisellä on henki, sielu ja ruumis. Ihmisellä, joka ei usko Jeesukseen, henki on kuolleessa tilassa. Kun antaa elämänsä hänelle, henki herää eloon.

Vierailija kirjoitti:

Sielussa on ihmisen ajatukset, tunteet ja tahto. Ihmisellä on henki, sielu ja ruumis. Ihmisellä, joka ei usko Jeesukseen, henki on kuolleessa tilassa. Kun antaa elämänsä hänelle, henki herää eloon.

Nämä ajatukset eivät ole sielussa, vaan hienojakoisessa kehossa.

Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne. Tänään puhumme yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu. Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.

Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Hengelliset lähteet, samat Vedet, joihin luotamme, kertovat meille jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen. Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho. Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus. Ja siksi vaikutus hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee luonnollisesti toiselta puolelta. Se ei tapahdu joidenkin fyysisten komponenttien tai kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon ja henkisen harjoituksen kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä, tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tämän psyyken alueella tapahtuu pintatasolla myönteisiä muutoksia.

Me emme ole kehoja, joilla "on" sielu. Olemme sieluja, joilla on keho. Sielut eivät tarvitse elääkseen kehoa. Ruumiita, joissa ei ole sielua, kutsutaan "kuolleiksi".

Sielut ovat todellisia eläviä olentoja, joilla on ainutlaatuisia henkilökohtaisia ominaisuuksia - tunteet, mieli, äly. Sielut eivät kuole, eivät vanhene, eivät koskaan lakkaa olemasta ja säilyttävät aina yksilöllisyytensä.

"Niin kuin ihminen pukeutuu uusiin vaatteisiin ja hylkää vanhat, niin sielu pukeutuu uuteen kehoon ja jättää vanhan ja hyödyttömän kehon taakseen".

On suuri harhakuvitelma samaistua aineelliseen kehoon.

Sielu on elävä tietoisuushiukkanen, yksilöllisen tietoisuuden kantaja, kun taas aineellinen keho on kuollutta ainetta, materiaa. Sielu on ikuinen ja muuttumaton, ja aineellinen keho on väliaikainen.

Tästä aiheesta lisää ”Bhagavad Gitasta”.

Jos siellä vielä joutuu näitä helvetin sukulaisia katsomaan, niin muutan heti, sieluni kuuluu sielukkaiden maahan.

Toivottavasti sieluni vaan katoaa olemattomiin. Elän ihan hyvää elämää, mutta en osaisi määritellä, ketkä ovat rakkaitani. Lapseni kyllä, mutta vanhemmistani en olisi aivan varma. Rakastin heitä, mutta ehkä on silti parempi rakastaa näin etäältä. En haluaisi enää olla heidän kanssaan. Mieskin muuttuu iän myötä lähinnä ärsyttäväksi mölliksi. Voidaan kulkea tämä elämä loppuun yhdessä, kun asiat sujuu omalla painollaan, mutta jospa sitä sitten kuollessa saisi vihdoin vain huokaista ja tuumata, että heido.

Ihminen on elävä sielu.

Ihminen kuolee niin kuolee sielukin.

Ihminen on Jumalan muistissa.

Pian tämä maailman järjestelmä kokee loppunsa.Jumalan alkuperäinen tahto toteutuu maasta tehdään paratiisi jossa kaikki Jumalaa rakastavat ja hänen tahtonsa tekevät saavat elää ikuisesti

Kuolema kaikki pahuus pahat ihmiset kokevat loppunsa

Kuolleet saavat ylösnousemuksen ja he jotka tekevät Jumalan tahdon saavat elää ikuisesti

Uskon, että syntyy uudelleen toisena ihmisenä. Ei kai niitä sieluja tänne maailmaan niin paljoa mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on elävä sielu.

Ihminen kuolee niin kuolee sielukin.

Ihminen on Jumalan muistissa.

Pian tämä maailman järjestelmä kokee loppunsa.Jumalan alkuperäinen tahto toteutuu maasta tehdään paratiisi jossa kaikki Jumalaa rakastavat ja hänen tahtonsa tekevät saavat elää ikuisesti

Kuolema kaikki pahuus pahat ihmiset kokevat loppunsa

Kuolleet saavat ylösnousemuksen ja he jotka tekevät Jumalan tahdon saavat elää ikuisesti

Miten sielu voi kuolla, kun se on energiaa. Energia ei katoa mihinkään, mutta se muuttuu muodosta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä vielä joutuu näitä helvetin sukulaisia katsomaan, niin muutan heti, sieluni kuuluu sielukkaiden maahan.

Uudessa elämässä uudet sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon jälleensyntymään.Kannattaa lukaista tämä:http://slowrobot.com/i/47144

Olisi kyllä ihanaa syntyä uudelleen. Ehkä osaisi elää viisaammin.

Luulen, että ihminen syntyy uudestaan jonakin toisena ihmisenä, eläimenä tai jonakin muuna. Riippuu miten on elämänsä elänyt.

Jos kirjoittaa enään, on sieluton.

Nykytietämyksen valossa maailmankaikkeus on ollut olemassa noin 13.8 miljardia vuotta, aika on niin pitkä että sitä on hankala hahmottaa.

Jos piirretään viiva, jossa 1milli vastaa yhtämiljoonaa vuotta, maailmankaikkeuden ikää vastaava viivanpituus on tällöin 13.8 km! Ihmisen kehityksen alun katsotaan ajoittuvan noin 2 miljoonan vuoden taakse nykyhetkestä, eli 13.8km. viivan lopun 2mm kattaisi koko historian ihmislajista. Tästä minulle tulee mieleen että olen ollut olematta, olemattomissa, kuolleena 13.8 miljardia vuotta - tuosta pitkästä aikajaksosta ei minulla ole mitään muistikuvaa, eikä kokemustuntemuksia.

Oletan että kuoleman jälkeen palaan tasan samaan olotilaan missä olin ennen syntymää, joten olkoon kuinka paska päivä tahansa, otan sen ainutkertaisena kokemuksena. Kun aika koittaa, niin se oli sitten siinä, lakkaan olemasta.

Kun ihminen kuolee irtautuu sielu kehosta ja menee jumalan luo tarkasteltavaksi. Hän päättää ollaanko siellä vai täällä. Ainut lapseni kuoli tammikuussa anoreksiaan. On helpompaa ajatella että hän on enkelten luona.