Miten perintö menee miehen lehtolapsen kanssa?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:19"]Miettikää ap:tä. Oli varmaan ihan tarpeekai kamala tilanne muutenkin. Varmaan miehensä kanssa sopi, että antaa anteeksu, jos mies ei enää ole tekemisissä tuon naisen ja lapsen kanssa. Kos mies olisi tavannut lasta, olisi ollut tietty aina tapaaminen myös naosen kanssa ja vaimoa aina epäilytyänyt ja liitto kaksine lapsineen karille. Parempi näin oli. [/quote] Miettikää lasta. Saa koko elämänsä tuntea olevansa epätoivottu!

[/quote]ja kuinka sekaisin tuo lapsi olisi jos oikeesti olisi elänyt Ap,n perheen kanssa?Väitättekö oikeesti että naisen olisi pitänyt avosylin ottaa vastaan tuo lehtolapsi ja tutustumaan omiin sisaruksiinsa?Mitäs siinä vaiheessa kun nämä muut lapset olisivat vanhemmiten tajunneet kuinka paskamaisesta teosta jonka isä teki on tuo heidän sisaruksensa tullut niin kuinkakohan olisi käynyt?Varmaan tuo lehtolapsen äitikin olisi pitänyt kutsua pullakahville.Katsokaas ei asiat ole niin yksinkertaisia:minullakin on jossain todennäköisesti ihan samassa kaupungissa isosiskopuoli jolla on sama isä kuin minulla.Nyt olen 34vee ja tosiaan tiedän tästä akasta nimen en muuta ja en haluakaan tietää.Miksi ruveta luomaan suhdetta ihmiseen jota ei ole tähänkään päivään mennessä osannut kaivata yms.puhumattakaan en ole isämme kanssa missään tekemisissä ollut 10vuoteen ja tämä isosiskopuoleni saa kiittää lähinnä ettei hänen tarvinnut kärsiä juoposta,hakkaavasta ja skitsofreenisesta isästä minkä takia taas itse käyn vieläkin terapiassa tänä päivänä.

[/quote]

No tuo voisi olla isosiskopuolellesi hyvinkin arvokas ja huojentava tieto. Mutta ehkä olet tosiaan vieläkin niin rikki, ettet pysty asettumaan toisen asemaan. Enkä tarkoita sitä, että teistä pitäisi tulla ystävät, mutta omakin kovuutesi voisi hellittää, jos edes tapaisitte tai vaikka vaan juttelisitte tai kirjoittaisitte toisillenne muutaman keskeisimmän ajatuksen tilanteestanne.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:33"]Se valitettavasti se menee niin, että hän saa osansa jos hänet on tunnunstettu. Minullekki selvisi vuosi taaksepäin, että minulla on velipuoli. Syntynyt pettämisen kautta. Se on äidin itsekkyyttä jos on tietoisesti halunnut pitää lapsen ja ei ole hänelle isää vaan isä on jonkun toisen perheen isä. Ja miestäki ymmärretään, ettei hän halua olla lapsi isälle, jonka hän on tehnyt naisen kanssa. Voi olla myös ettei vaimo halua, että lapseen ollaan yhteyksissä. Kyllä minua ärsyttäis jos isä olisi lehtolapseen yhteyksissä, koska minusta ei kyse ole ISÄSTÄ, vaan siittäjästä. Ymmärrän tilanteesi, koska olen itse kokenut saman lapsen näkökulmasta. Ei velipuoli ole minulle veli muuten kuin biologisesti. Tehkää testamentti, jossa rajataan mahd pieneksi hänen osuutensa. [/quote] Oletpa ikävä tyyppi. Jos mulla olisi puolisisarus, haluaisin yrittää tutustua häneen. Enkä ainakaan potkia potkittua. Tuo isättömyys on sisaruspuolellesi todennäköisesti elämänmittainen kipu, joka vaikuttaa itsetuntoon, terveyteen jne.

[/quote]Kaverini sai tietää että hänellä oli puolisisarus ja otti yhteyttä:ei olisi kannattanut,löytyi täyspiripää sisko jolla 3lasta otettu huostaan yms,ja eipä tuo rakas sisko ollut edes muistanut että hänellä ei ollut biologinen isä elämässään kun juoppo äiti oli jos jonkinlaista isähahmoa toreilta kerennyt tarjoomaan =D paras oli kun tapaamisen lopuks oli siskopuoli pöllinyt kaverini lompakon ja puhelinkin nyysitty.

J"a juuri siksi mies ei omista mitään yrityksestä, jossa työskentelee hyvin pienellä palkalla. Jos miehellä ei olisi lehtolasta, omistaisimme yrityksen puoliksi"

Miten niin,miehesi omistaisi yrityksen puoliksi? Omistussuhteita ei noin vain yrityksessä vaihdella, se onnistuu ainoastaan kaupalla. Ihan sama jos leikittäisiin, että miehesi omistaisi puolet Suomesta, jos lehtolasta ei olisi, mutta siihenkin tarvitaan rahaa ja kaupanteko. Esimerkistäsi on kyllä vaikea ymmärrettävä ja mihin sillä pyrit, jos miehesi on varaton, sillä varallisuus kertyy ainoastaan rahalla ja kaupoilla. 

Perintö jaetaan perintökaavan mukaan, jossa puolisot ja hänen lehtolapsensa ovat ulkopuolella.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:57"]

Sitten kun on ajankohtaista. Meillä kolme omaa lasta ja sitten miehellä tää yks lehtolapsi. Syntyi pettämisen kautta.

On nyt kai parikymppinen. Kaksi lastamme ovat lähempänä kolmekymmentä ja nuorin 17. Saakohan tätä yhtä pyyhittyä mitenkään perinnöstä? Ei ole koskaan ottanut yhteyttä isäänsä ja auttanut mitenkään, meidän omat lapset on tehneet paljon enemmän.

Mieheni ei lasta olisi halunnut tunnustaa, mutta hänet pakotettiin siihen, ei ole koskaan nähnyt ko. lasta.

[/quote]

"Ottanut yhteyttä" "AUTTANUT ISÄÄNSÄ" ????? Mites ihmeessä isä ei ole pitänyt yhteyttä ja huolta lapsestaan? Ne eivät todellakaan ole lapsen tehtävä.  Että ensin on hylätty ja sitten vielä syytetään ettei ole omatoimisesti tullut perunannostotalkoisiin? Asiahan on niin että te olette kohdelleet lasta törkeästi. Kun vahinko on kerran tapatunut niin viisas ihminen hyväksyy sen. Kun se ei kieltämällä mihinkään poistu. ja jo nyt on hirveää että on yksi lapsi maailmassa. Lapsen vika ei ole että isä on vastuuton petturi. Jos haluatte korjata pahan tekonne, niin ottakaa yhteyttä ja isä pyytäköön anteeksi törkeitä tekojaan. Ja HYVITTÄKÖÖN lapselleen ne. Ja virallinen asia; lapselle kuuluu 1/4 isänsä omaisuudesta. Jos teette testamentin se on lakiosa eli 1/8. Kasva sinäkin aikuiseksi kun on lapsetkin jo aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:33"]Se valitettavasti se menee niin, että hän saa osansa jos hänet on tunnunstettu. Minullekki selvisi vuosi taaksepäin, että minulla on velipuoli. Syntynyt pettämisen kautta. Se on äidin itsekkyyttä jos on tietoisesti halunnut pitää lapsen ja ei ole hänelle isää vaan isä on jonkun toisen perheen isä. Ja miestäki ymmärretään, ettei hän halua olla lapsi isälle, jonka hän on tehnyt naisen kanssa. Voi olla myös ettei vaimo halua, että lapseen ollaan yhteyksissä. Kyllä minua ärsyttäis jos isä olisi lehtolapseen yhteyksissä, koska minusta ei kyse ole ISÄSTÄ, vaan siittäjästä. Ymmärrän tilanteesi, koska olen itse kokenut saman lapsen näkökulmasta. Ei velipuoli ole minulle veli muuten kuin biologisesti. Tehkää testamentti, jossa rajataan mahd pieneksi hänen osuutensa. [/quote] Oletpa ikävä tyyppi. Jos mulla olisi puolisisarus, haluaisin yrittää tutustua häneen. Enkä ainakaan potkia potkittua. Tuo isättömyys on sisaruspuolellesi todennäköisesti elämänmittainen kipu, joka vaikuttaa itsetuntoon, terveyteen jne.

[/quote]Kaverini sai tietää että hänellä oli puolisisarus ja otti yhteyttä:ei olisi kannattanut,löytyi täyspiripää sisko jolla 3lasta otettu huostaan yms,ja eipä tuo rakas sisko ollut edes muistanut että hänellä ei ollut biologinen isä elämässään kun juoppo äiti oli jos jonkinlaista isähahmoa toreilta kerennyt tarjoomaan =D paras oli kun tapaamisen lopuks oli siskopuoli pöllinyt kaverini lompakon ja puhelinkin nyysitty.

[/quote]

No, ihan yhtä suurella todennäköisyydellä omasta lapsestasi voi tulla piripää. Tai hän voi naida sellaisen.

Voi ihmisten pienuutta ja surkeutta. Omaisuus sitä ja tätä. Sitä ei kukaan mukaansa saa. Sen sijaan  jokainen jättää jälkeensä, jälkipolvilleen, myös omille lapsilleen sen rakkauden määrän johon on kyennyt. Mulla on ihan henkilökohtainen kokemus miehen "lehtolapsesta", otin hänen avosylin vastaan, vaikka mies ei. Ei ole valheita ja katkeruuksia, vaan sisarukset voivat jatkaa elämäänsä avoimin mielin huolimatta typeristä vanhemmistaan. Olette näköalattomia, itsekkäitä idiotteja, te jotka hylkäätte ja syrjitte lastenne sisaruksia. Tai ylipäätään lapsia jotka ovat täysin syyttömiä osaansa. Ihminen itse valitsee toimiiko vihasta vai rakkaudesta käsin. Ne jotka valitsevat vihan, antavat sen saman vihan myös niille "oikeille" lapsilleen elämänmalliksi. Eli harvinaisen lyhytnäköistä ja epäkypsää touhua.

Minä en jaksa ymmärtää tällaisia ihmisiä jotka on valmiita hylkäämään oman lapsensa ja/tai kostamaan lapselle. Minulla on velipuoli jota olen aina pitänyt täysin veljenäni ja isäni (ei veljeni isä) rakastaa tätä lasta yhtä  hyvin kuin meitä muita. Ja olen aina sanonut, että tää velipuoli tulee yhtälailla perimään molemmat vanhempamme jos se minusta on kiinni. Oikeesti, kuka täältä voi eurookaan vierä sinne minne menossa on?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:18"]

J"a juuri siksi mies ei omista mitään yrityksestä, jossa työskentelee hyvin pienellä palkalla. Jos miehellä ei olisi lehtolasta, omistaisimme yrityksen puoliksi"

Miten niin,miehesi omistaisi yrityksen puoliksi? Omistussuhteita ei noin vain yrityksessä vaihdella, se onnistuu ainoastaan kaupalla. Ihan sama jos leikittäisiin, että miehesi omistaisi puolet Suomesta, jos lehtolasta ei olisi, mutta siihenkin tarvitaan rahaa ja kaupanteko. Esimerkistäsi on kyllä vaikea ymmärrettävä ja mihin sillä pyrit, jos miehesi on varaton, sillä varallisuus kertyy ainoastaan rahalla ja kaupoilla. 

Perintö jaetaan perintökaavan mukaan, jossa puolisot ja hänen lehtolapsensa ovat ulkopuolella.

[/quote]

Siten niin, että koska mies tekee täyttä päivää yrityksessä ja koska minäkin sen yrityksen kaupalla sain, niin järkevää olisi ollut ostaa se yhdessä. Nyt miehelle ei kerry varallisuutta, minulle kertyy.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:19"]Miettikää ap:tä. Oli varmaan ihan tarpeekai kamala tilanne muutenkin. Varmaan miehensä kanssa sopi, että antaa anteeksu, jos mies ei enää ole tekemisissä tuon naisen ja lapsen kanssa. Kos mies olisi tavannut lasta, olisi ollut tietty aina tapaaminen myös naosen kanssa ja vaimoa aina epäilytyänyt ja liitto kaksine lapsineen karille. Parempi näin oli. [/quote] Miettikää lasta. Saa koko elämänsä tuntea olevansa epätoivottu!

[/quote]ja kuinka sekaisin tuo lapsi olisi jos oikeesti olisi elänyt Ap,n perheen kanssa?Väitättekö oikeesti että naisen olisi pitänyt avosylin ottaa vastaan tuo lehtolapsi ja tutustumaan omiin sisaruksiinsa?Mitäs siinä vaiheessa kun nämä muut lapset olisivat vanhemmiten tajunneet kuinka paskamaisesta teosta jonka isä teki on tuo heidän sisaruksensa tullut niin kuinkakohan olisi käynyt?Varmaan tuo lehtolapsen äitikin olisi pitänyt kutsua pullakahville.Katsokaas ei asiat ole niin yksinkertaisia:minullakin on jossain todennäköisesti ihan samassa kaupungissa isosiskopuoli jolla on sama isä kuin minulla.Nyt olen 34vee ja tosiaan tiedän tästä akasta nimen en muuta ja en haluakaan tietää.Miksi ruveta luomaan suhdetta ihmiseen jota ei ole tähänkään päivään mennessä osannut kaivata yms.puhumattakaan en ole isämme kanssa missään tekemisissä ollut 10vuoteen ja tämä isosiskopuoleni saa kiittää lähinnä ettei hänen tarvinnut kärsiä juoposta,hakkaavasta ja skitsofreenisesta isästä minkä takia taas itse käyn vieläkin terapiassa tänä päivänä.

[/quote]

No tuo voisi olla isosiskopuolellesi hyvinkin arvokas ja huojentava tieto. Mutta ehkä olet tosiaan vieläkin niin rikki, ettet pysty asettumaan toisen asemaan. Enkä tarkoita sitä, että teistä pitäisi tulla ystävät, mutta omakin kovuutesi voisi hellittää, jos edes tapaisitte tai vaikka vaan juttelisitte tai kirjoittaisitte toisillenne muutaman keskeisimmän ajatuksen tilanteestanne.

[/quote]Miksi tuo siskopuoli ei sitten ole niin kiinnostunut että ottaisi yhteyttä?Kyllähän tuo neitokainen äitinsä kautta saisi tietoon isänsä nimen ja puolisisaruksensa.Tällä terapiassa käyvällä varmasti voimavarat voivat olla hyvin rajalliset eikä hän ole mihinkään suhteiden luomiseen velvollinen.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote]

Silloin tehdään avioehto. Muuten et voi estää.

[/quote]

Niin? Se on tehty vai et ymmärrä lukemaasi? Kun perheen kaikki omaisuus on vain toisen nimissä, ei toisen lehtolapset saa siitä mitään, vaikka miten uikuttaisi miljoonaperintöä.

[/quote]

Kuten neuvottua, tee kuolinpukuusi niin isot taskut että saat vietyä kallisarvoisen omaisuutesi mukanasi. Voit myös kutsua tätä millä termillä haluat, ei se itse asia siitä miksikään muutu ja sille on ihan vakiintunut termi.

[/quote]

Eiköhän äiti halua jakaa perintönsä omille lapsilleen, eikä kenellekään oudolle. Ei ap ole niitä matkaansa ottamassa, vaan haluaa jättää ne niille lapsille, jotka on itse synnyttänyt.

Yksi ratkaisu on, että teette avioehdon niin, että kaikki on ap sinun nimissä. Sitten eroatte ja asutte avoliitossa. Näin miehen lapsi ei saa mitään sinun omaisuudestasi, koska se ei ole hänen ja vaikka kuolisit ensin, sinun omaisuus menisi teidän yhteisille lapsille, eikä miehesi saisi tasinkoa.

Näin minä tekisin. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:33"]Se valitettavasti se menee niin, että hän saa osansa jos hänet on tunnunstettu. Minullekki selvisi vuosi taaksepäin, että minulla on velipuoli. Syntynyt pettämisen kautta. Se on äidin itsekkyyttä jos on tietoisesti halunnut pitää lapsen ja ei ole hänelle isää vaan isä on jonkun toisen perheen isä. Ja miestäki ymmärretään, ettei hän halua olla lapsi isälle, jonka hän on tehnyt naisen kanssa. Voi olla myös ettei vaimo halua, että lapseen ollaan yhteyksissä. Kyllä minua ärsyttäis jos isä olisi lehtolapseen yhteyksissä, koska minusta ei kyse ole ISÄSTÄ, vaan siittäjästä. Ymmärrän tilanteesi, koska olen itse kokenut saman lapsen näkökulmasta. Ei velipuoli ole minulle veli muuten kuin biologisesti. Tehkää testamentti, jossa rajataan mahd pieneksi hänen osuutensa. [/quote] Oletpa ikävä tyyppi. Jos mulla olisi puolisisarus, haluaisin yrittää tutustua häneen. Enkä ainakaan potkia potkittua. Tuo isättömyys on sisaruspuolellesi todennäköisesti elämänmittainen kipu, joka vaikuttaa itsetuntoon, terveyteen jne.

[/quote]Kaverini sai tietää että hänellä oli puolisisarus ja otti yhteyttä:ei olisi kannattanut,löytyi täyspiripää sisko jolla 3lasta otettu huostaan yms,ja eipä tuo rakas sisko ollut edes muistanut että hänellä ei ollut biologinen isä elämässään kun juoppo äiti oli jos jonkinlaista isähahmoa toreilta kerennyt tarjoomaan =D paras oli kun tapaamisen lopuks oli siskopuoli pöllinyt kaverini lompakon ja puhelinkin nyysitty.

[/quote]

No, ihan yhtä suurella todennäköisyydellä omasta lapsestasi voi tulla piripää. Tai hän voi naida sellaisen.

[/quote]

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin todennäisyys on kyllä ihan toisenlainen, jos vierekkäin on tavallisen keskiluokkaisen perheen tavallinen lapsi ja raskausaikana viinaa vetäneen piripäämuijan lapsi, joka on koko lapsuutensa ajan saanut katsella turvattomana vierestä äitinsä juomista ja hakatuksitulemista.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote]

Silloin tehdään avioehto. Muuten et voi estää.

[/quote]

Niin? Se on tehty vai et ymmärrä lukemaasi? Kun perheen kaikki omaisuus on vain toisen nimissä, ei toisen lehtolapset saa siitä mitään, vaikka miten uikuttaisi miljoonaperintöä.

[/quote]

Kuten neuvottua, tee kuolinpukuusi niin isot taskut että saat vietyä kallisarvoisen omaisuutesi mukanasi. Voit myös kutsua tätä millä termillä haluat, ei se itse asia siitä miksikään muutu ja sille on ihan vakiintunut termi.

[/quote]

Eiköhän äiti halua jakaa perintönsä omille lapsilleen, eikä kenellekään oudolle. Ei ap ole niitä matkaansa ottamassa, vaan haluaa jättää ne niille lapsille, jotka on itse synnyttänyt.

Yksi ratkaisu on, että teette avioehdon niin, että kaikki on ap sinun nimissä. Sitten eroatte ja asutte avoliitossa. Näin miehen lapsi ei saa mitään sinun omaisuudestasi, koska se ei ole hänen ja vaikka kuolisit ensin, sinun omaisuus menisi teidän yhteisille lapsille, eikä miehesi saisi tasinkoa.

Näin minä tekisin. 

[/quote]

Ja koska kyseessä on miehen lapsi, ei ap.n, ei hän ole lapselle mitään velkaa ja ei tarvitse perintöjä jättää. Lapsi perii isänsä ja jos isä on varaton, ei ole mitään perittävää. Hyvin yksinkertaista.

Julma isä, jolla on julma vaimo.

Lapsiparka.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote]

Silloin tehdään avioehto. Muuten et voi estää.

[/quote]

Niin? Se on tehty vai et ymmärrä lukemaasi? Kun perheen kaikki omaisuus on vain toisen nimissä, ei toisen lehtolapset saa siitä mitään, vaikka miten uikuttaisi miljoonaperintöä.

[/quote]

Kuten neuvottua, tee kuolinpukuusi niin isot taskut että saat vietyä kallisarvoisen omaisuutesi mukanasi. Voit myös kutsua tätä millä termillä haluat, ei se itse asia siitä miksikään muutu ja sille on ihan vakiintunut termi.

[/quote]

Eiköhän äiti halua jakaa perintönsä omille lapsilleen, eikä kenellekään oudolle. Ei ap ole niitä matkaansa ottamassa, vaan haluaa jättää ne niille lapsille, jotka on itse synnyttänyt.

Yksi ratkaisu on, että teette avioehdon niin, että kaikki on ap sinun nimissä. Sitten eroatte ja asutte avoliitossa. Näin miehen lapsi ei saa mitään sinun omaisuudestasi, koska se ei ole hänen ja vaikka kuolisit ensin, sinun omaisuus menisi teidän yhteisille lapsille, eikä miehesi saisi tasinkoa.

Näin minä tekisin. 

[/quote]Niin tekisin minäkin,ei ole Ap,n velvollisuus huolehtia miehensä syrjähypystä vaan äpärä periköön isänsä jos jotain on,mutta eihän kukaan voi kuvitella että hänellä olisi oikeuksia vielä isänsä vaimon omaisuuteen?

Testamentti niiden lasten hyväksi, joiden haluaa perivän. Jos haluaa, voi lehtolapsi silti vaatia puolta lakiosastaan. Meillä on tehty näin ja myös minä olen järjestellyt omaisuuteni niin, että esim. vanhemmilta saamani perinnöt menevät suoraan lapsilleni, eivät missään tapauksessa mieheni kautta hänen lehtolapselleen, joka ei millään tavoin kuulu perheeseemme.

Mua kiinnostais tietää mitä mieltä tarinan jo aikuiset lapset on? Tässähän on vain ap nillittämässä rahan perään vaikka voihan olla, että hän kuolee ensimmäisenä.

Onko ap sinun lapsesi todellakin yhtä mieltä kanssasi kyseisestä lehtolapsesta? Tietävätkö he hänestä ja oletko myrkyttänyt heidät tätä vierasta ihmistä vastaan?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote]

Silloin tehdään avioehto. Muuten et voi estää.

[/quote]

Niin? Se on tehty vai et ymmärrä lukemaasi? Kun perheen kaikki omaisuus on vain toisen nimissä, ei toisen lehtolapset saa siitä mitään, vaikka miten uikuttaisi miljoonaperintöä.

[/quote]

Kuten neuvottua, tee kuolinpukuusi niin isot taskut että saat vietyä kallisarvoisen omaisuutesi mukanasi. Voit myös kutsua tätä millä termillä haluat, ei se itse asia siitä miksikään muutu ja sille on ihan vakiintunut termi.

[/quote]

Eiköhän äiti halua jakaa perintönsä omille lapsilleen, eikä kenellekään oudolle. Ei ap ole niitä matkaansa ottamassa, vaan haluaa jättää ne niille lapsille, jotka on itse synnyttänyt.

Yksi ratkaisu on, että teette avioehdon niin, että kaikki on ap sinun nimissä. Sitten eroatte ja asutte avoliitossa. Näin miehen lapsi ei saa mitään sinun omaisuudestasi, koska se ei ole hänen ja vaikka kuolisit ensin, sinun omaisuus menisi teidän yhteisille lapsille, eikä miehesi saisi tasinkoa.

Näin minä tekisin. 

[/quote]Niin tekisin minäkin,ei ole Ap,n velvollisuus huolehtia miehensä syrjähypystä vaan äpärä periköön isänsä jos jotain on,mutta eihän kukaan voi kuvitella että hänellä olisi oikeuksia vielä isänsä vaimon omaisuuteen?

[/quote] Kyllä täällä nämä tuntuu kuvittelevat jotka ovat näitä lehtolapsia ulos sulkemassa.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote]

Silloin tehdään avioehto. Muuten et voi estää.

[/quote]

Niin? Se on tehty vai et ymmärrä lukemaasi? Kun perheen kaikki omaisuus on vain toisen nimissä, ei toisen lehtolapset saa siitä mitään, vaikka miten uikuttaisi miljoonaperintöä.

[/quote]

Kuten neuvottua, tee kuolinpukuusi niin isot taskut että saat vietyä kallisarvoisen omaisuutesi mukanasi. Voit myös kutsua tätä millä termillä haluat, ei se itse asia siitä miksikään muutu ja sille on ihan vakiintunut termi.

[/quote]

Eiköhän äiti halua jakaa perintönsä omille lapsilleen, eikä kenellekään oudolle. Ei ap ole niitä matkaansa ottamassa, vaan haluaa jättää ne niille lapsille, jotka on itse synnyttänyt.

Yksi ratkaisu on, että teette avioehdon niin, että kaikki on ap sinun nimissä. Sitten eroatte ja asutte avoliitossa. Näin miehen lapsi ei saa mitään sinun omaisuudestasi, koska se ei ole hänen ja vaikka kuolisit ensin, sinun omaisuus menisi teidän yhteisille lapsille, eikä miehesi saisi tasinkoa.

Näin minä tekisin. 

[/quote]

Ei oo ahneudella mitään rajaa!!!!!!! Että ihan ero siksi ettei lapsi saa osaansa. Paljon pienempi vaivahan olisi tutustua lapseen ja hyväksyä TODELLISUUS, eli se että lapsi on oikeasti olemassa.  Sairas täytyy pään olla että lähtee tällaisia juonitteluja ja valheita ja vihanpitoa säätämään. Viatonta lasta kohtaan. Mahtavat ne biologisetkin lapset kiittää kun perinnönjaossa näkevät mitä kuvotuksia heidän vanhempansa ovat. Ja mahtaa olla kuolinvuoteellakin hyvä mieli kun voi oikeen nauraa puseroonsa kuinka julma sitä on onnistunut olemaan. Varmaan ihanaa. Kuolinvuoteella hoksannee tyhminkin sen, ettei niistä rahoista ja perintöpiirongeista saa mitään mukaansa. Ja niinkin voi käydä, että perilliset määräävät vanhemmille edunvalvojan joka myy koko omaisuuden. Tai koko omaisuus menee jonkun vanhustentalon vuokriin. Että loppujen lopuksi koko tuo oksettava ahneus voi olla aivan turhaa. Itse toivoisin, että sinä päivänä jos makaan vanhana ja raihnaisena jossakin, mulla on rakastava jälkikasvu- ihan sama onko biologisia vai ei- ylipäätään ihmisiä joille olen tärkeä. ja he käyvät katsomassa mua. Siinä vaiheessa luulen ettei rahalla ole mitään merkitystä jos yksin katkerana paskoo viimeiset vuotensa housuihin. Rakkaudella on.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:35"]

Julma isä, jolla on julma vaimo.

Lapsiparka.

[/quote]

Kerro, miksi vaimon pitäis jakaa omaisuutensa perintönä hänelle oudolle lapselle. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:38"]

Testamentti niiden lasten hyväksi, joiden haluaa perivän. Jos haluaa, voi lehtolapsi silti vaatia puolta lakiosastaan. Meillä on tehty näin ja myös minä olen järjestellyt omaisuuteni niin, että esim. vanhemmilta saamani perinnöt menevät suoraan lapsilleni, eivät missään tapauksessa mieheni kautta hänen lehtolapselleen, joka ei millään tavoin kuulu perheeseemme.

[/quote]

MIten on mahdollista ettei miehes lapsi kuulu perheeseenne? Sehän on valhe.