Miten perintö menee miehen lehtolapsen kanssa?

"Miehen lehtolapsi on ihan luuseri, mitään ei ole saanut aikaiseksi. Meidän 17-vuotiaammekin on menestyneempi kuin hän.

Onko oikein että ainoa kiinnostus isään ja sisaruksiin tulee rahanahneuden muodossa?"

Jos lehtolapsi on luuseri, niin kyllä olisi peiliin katsomisen paikka. Eikä ihme, jos isä on hylännyt jopa oman lapsensa ja  pakon edessä tunnustanut..  Ei  ihme jos lapsi voi  pahoin,  vielä aikuisena. Tuollainen mies ja isä ei ansaitse arvostusta tai edes sääliä, mies se tässä todellinen luuseri on, kun eläinkään ei hylkää poikasiaan, mutta ihminen sen pystyy tekemään, kun rahan himo on kova.

Tämä perintölaki pitäisi muuttaa ihan toisenlaiseksi. Ihan naurettavaa että ei voi kasvattaa rauhassa omaisuuttaan tai omistaa edes yritystä puoliksi vaimonsa kanssa, kun lehtolapset tulevat kuolinvuoteelle kädät ojossa vaatimaan rahaa.

Pitäisi olla sellainen, että jos lapsen kanssa ei olle tarpeeksi tekemisissä hänestä tulee virallisesti isätön eikä ketään voi väkipakolla sitoa häneen.

Nyt itketään näin päin, että isä ei välitä, mutta entä jos on toisin. Entä jos isä haluaa tunnustaa lapsen omakseen ja haluaa tapaamisoikeuden ja lapsen oikeasti osaksi omaa ja perheensä elämää. Silloin alkaa huuto toisinpäin eli ei vauvaa voi antaa isälle, ei 3v voi asua viikko-viikko -systeemillä vanhemmillaan, ei lasta saa riistää äidiltään jne.

Mun miehellä on lapsi toisen naisen kanssa, minä en pysty saamaan lapsia. Nyt on oikeudessa tapeltu kohta kaksi vuotta siitä, että isä saa elatusmaksujen lisäksi muitakin oikeuksia eli aikaa olla yhdessä joka toisen joulun, vähintään 2 vko kesällä, joka toisen viikonlopun ja kunhan lapsi on 7v ikäinen niin jaettu vanhemmuus viikkosysteemillä. Tähän ei biologinen äiti halua millään suostua, koska se kuulemma on lapselle liian hankalaa. Raha kyllä kelpaa, mutta osallistuva isyys ei.

Laittakaa rahahanat kiinni.

Aloitusviesti kuulostaa tutulta.
Älä pelkää, ei minua kiinnosta teidän omaisuutenne, enhän ole tähänkään asti teiltä mitään vaatinut. Lakiosuutta jos senttikin tulee, niin laitan sen lapsiani varten säästöön.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:26"]

Tämä perintölaki pitäisi muuttaa ihan toisenlaiseksi. Ihan naurettavaa että ei voi kasvattaa rauhassa omaisuuttaan tai omistaa edes yritystä puoliksi vaimonsa kanssa, kun lehtolapset tulevat kuolinvuoteelle kädät ojossa vaatimaan rahaa.

Pitäisi olla sellainen, että jos lapsen kanssa ei olle tarpeeksi tekemisissä hänestä tulee virallisesti isätön eikä ketään voi väkipakolla sitoa häneen.

[/quote]

Jos pitää housut jalassa niin lehtolapsia ei pääse syntymään!

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:33"]

Se valitettavasti se menee niin, että hän saa osansa jos hänet on tunnunstettu. Minullekki selvisi vuosi taaksepäin, että minulla on velipuoli. Syntynyt pettämisen kautta. Se on äidin itsekkyyttä jos on tietoisesti halunnut pitää lapsen ja ei ole hänelle isää vaan isä on jonkun toisen perheen isä. Ja miestäki ymmärretään, ettei hän halua olla lapsi isälle, jonka hän on tehnyt naisen kanssa. Voi olla myös ettei vaimo halua, että lapseen ollaan yhteyksissä. Kyllä minua ärsyttäis jos isä olisi lehtolapseen yhteyksissä, koska minusta ei kyse ole ISÄSTÄ, vaan siittäjästä. Ymmärrän tilanteesi, koska olen itse kokenut saman lapsen näkökulmasta. Ei velipuoli ole minulle veli muuten kuin biologisesti. Tehkää testamentti, jossa rajataan mahd pieneksi hänen osuutensa.

[/quote]

Syyttäisit pikemminkin isääsi, joka ei osannut pitää mulkkuaan housuissaan kuin velipuoltasi ja tämän äitiä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:19"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote] Lapsi perii vaan isänsä, ei sinua. Saatikka vanhempiansa.

[/quote] vanhempiasi.

[/quote]

Ja juuri siksi mies ei omista mitään yrityksestä, jossa työskentelee hyvin pienellä palkalla. Jos miehellä ei olisi lehtolasta, omistaisimme yrityksen puoliksi.

[/quote]

Heitä sitten se luuserimiehesi mäkeen, hän se tarinan konna on. 

Lapsetkin oppivat paremmin, että pettämisellä on seurauksensa joka vaikuttaa siihen pettäjään, ei muihin.

Olen ylpeä isästäni joka on tunnustanut aviottoman lapsensa. Lapsi katosi välillä vuosiksi (ulkomailla), sitten otti aikuisena yhteyttä (kiitos internetin). Tämä lapsi toivotettiin kaikkien toimesta tervetulleeksi sukuun, isä tunnusti hänet. Ei tämä lapsi ole syypää syntymäänsä, hänellä on yhtälailla oikeus juuriinsa kuten meillä kaikilla. Tuo sisarukseni kertoi olevansa vasta nyt kokonainen, tavattuaan isänsä ja kuultuaa sisaruksistaan. Hän ei siis tiennyt yhtään mikä odottaa kun ottaa yhteyttä isäänsä.

Isäni teki kuten hyvä ihminen tekee, kantaa vastuun teoistaan. Jos isältä perintöä jää, saa tuo tunnustettu lapsi sen mitä me aviossa syntyneet saamme. Ja mitä sitten, se on isäni rahaa, ei minun. 

Tässä sinulle ap yhden sisaruksen kertomus.

"Mun miehellä on lapsi toisen naisen kanssa, minä en pysty saamaan lapsia. Nyt on oikeudessa tapeltu kohta kaksi vuotta siitä, että isä saa elatusmaksujen lisäksi muitakin oikeuksia eli aikaa olla yhdessä joka toisen joulun, vähintään 2 vko kesällä, joka toisen viikonlopun ja kunhan lapsi on 7v ikäinen niin jaettu vanhemmuus viikkosysteemillä. Tähän ei biologinen äiti halua millään suostua, koska se kuulemma on lapselle liian hankalaa. Raha kyllä kelpaa, mutta osallistuva isyys ei."

Kuinkahan moni aikuinen suostuisi asumaan viikon yhdessä kodissa ja joka toinen viikko toisessa. Sanoisin, että vain harva ja kokisi sen stressaavana ja juurettomana, mutta pieneltä lapsesta aikuiset odattavat sopeutumista tilanteeseen.

Miksi vanhemmat eivät voisi vuorotella lapsen luona ja näin lapsi saisi turvallisen ja pysyvän kasvuympäristön ja kodin, onhan lapsuus niin lyhyt aikajakso. Muualla tämä on melko yleistä esim. Ruotsissa, mutta ei Suomessa ja täällä odotetaan lapsen rappaavan vuoro viikon kahden kodin väliä, milloin ollaan isän luona, milloin äidin, mutta miksi vanhemmat eivät itse suostu vuorotteluihin, jotta lapsella olisi vain yksi pysyvä koti ja näistä tapellaan eri oikeusasteissa, mutta aina on lapsi, jonka on joustettava, ei aikuisen.

Olisit Ap antanut tarpeeksi pilpakkaa miehellesi. Ei olisi tarvinnut käydä vieraissa. Lusikoi nyt tämä keittämäsi soppa. Kutsukaa miehesi lapsi kylään ja antakaa tutustua sisaruksiinsa. Tietysti hänelle kuuluu osansa perinnöstä ja muukin huolenpito mitä teidänkin lapset ovat saaneet.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:19"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote] Lapsi perii vaan isänsä, ei sinua. Saatikka vanhempiansa.

[/quote] vanhempiasi.

[/quote]

Ja juuri siksi mies ei omista mitään yrityksestä, jossa työskentelee hyvin pienellä palkalla. Jos miehellä ei olisi lehtolasta, omistaisimme yrityksen puoliksi.

[/quote] Eikö se ollutkaan vanhempiesi?

"Niin on, se termi on äidinrakkaus. Se tarkoittaa sitä, että äiti asettaa omat lapsensa kaikkien muiden lasten edelle, koska he ovat äidille tärkeämpiä kuin isän syrjähypyistä syntyneet."

"Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa. 

 Pieni se on äidinrakkaus joka ei omia lapsia kauemmas kanna."

      Sylvi Kekkonen

Joo, tämä isän hylkäämän elämä on mielenkiintoista. Eikä se mielenkiintoisuus lopu siihen, kun täysi-ikäisyys tulee mittariin ja ihminen tulee aikuiseksi. 

Vaivalla kursittu itsetunto voi romahtaa ihan sekunneissa. Joku toiselle vähäpätöinen asia avaakin kipeän arven. Mielessään on vatvonut sitä, miksei kelpaa, miksei ole kaivattu, miksi toista ei kiinnosta.

Kun isän elinvuodet karttuvat ja kuolema alkaa lähentyä, heräävät kysymykset siitä, yrittääkö isä tavoittaa ennen kuolemaansa. Ehdinkö koskaan kuulla häneltä yhtään kaipaamaani sanaa. Ja jos hän ottaisikin yhteyttä, olisiko se vain nukkuvan karhun herättämistä.

Olen kuin lottokioskilla. Saanko perintöä nolla euroa vai kaiken. Ja mitä onkaan kaiken. Onko se oletettavissa olevat puoli miljoonaa vai jotain näiden ääripäiden väliltä. Tapahtuuko perunkirjoituksessa viimeinen 'hylkääminen', aukottomasti viimeisin ja lopullisin. Ilmaantuuko perunkirjoitukseen puolisisaruksia? Onko joku elinkumppani, jonka kanssa kaksi vierasta alkaa järjestää vainajan asioita? Ja olenko se minä, joka tyhjennän asunnon, käyn läpi tavarat, hoidan paperityöt ja hautajaiset vai onko joku toinen, joka hoitaa sen. Ja koska tämä kaikki tapahtuu. Minä vuonna tulee se vuosi, josta tulee yksi elämäni vaikeimmista? Ja miten siihen voisi mitenkään varautua.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:19"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote] Lapsi perii vaan isänsä, ei sinua. Saatikka vanhempiansa.

[/quote] vanhempiasi.

[/quote]

Ja juuri siksi mies ei omista mitään yrityksestä, jossa työskentelee hyvin pienellä palkalla. Jos miehellä ei olisi lehtolasta, omistaisimme yrityksen puoliksi.

[/quote]

Heitä sitten se luuserimiehesi mäkeen, hän se tarinan konna on. 

Lapsetkin oppivat paremmin, että pettämisellä on seurauksensa joka vaikuttaa siihen pettäjään, ei muihin.

[/quote]

Lapsen äiti oli toisen kanssa naimisissa, kun ennen seurusteluamme mies hänet kohtasi. Mies halusi naimisiin (!), mutta nainen ei suostunut, hän oli laittanut eron vireille kostoksi miehelleen. Lapsi syntyi avioeron jälkeen, mieheni tunnusti isyytensä ja nainen palasi aviomiehensä luokse. Kului yli 10 vuotta ennen kuin nainen otti yhteyttä, kertoi uudestaan eronneensa ja halusi isommat elarit.

Miehen lapselle tuo toinen mies oli ja on edelleen se oikea isä, vaikka ei sitä biologisesti ole. Mieheni on mielestäsi täysi luuseri, kun ei halunnut riistää lapseltaan sitä perhettä, johon hän kuuluu?

Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:02"]

Joo, tämä isän hylkäämän elämä on mielenkiintoista. Eikä se mielenkiintoisuus lopu siihen, kun täysi-ikäisyys tulee mittariin ja ihminen tulee aikuiseksi. 

Vaivalla kursittu itsetunto voi romahtaa ihan sekunneissa. Joku toiselle vähäpätöinen asia avaakin kipeän arven. Mielessään on vatvonut sitä, miksei kelpaa, miksei ole kaivattu, miksi toista ei kiinnosta.

Kun isän elinvuodet karttuvat ja kuolema alkaa lähentyä, heräävät kysymykset siitä, yrittääkö isä tavoittaa ennen kuolemaansa. Ehdinkö koskaan kuulla häneltä yhtään kaipaamaani sanaa. Ja jos hän ottaisikin yhteyttä, olisiko se vain nukkuvan karhun herättämistä.

Olen kuin lottokioskilla. Saanko perintöä nolla euroa vai kaiken. Ja mitä onkaan kaiken. Onko se oletettavissa olevat puoli miljoonaa vai jotain näiden ääripäiden väliltä. Tapahtuuko perunkirjoituksessa viimeinen 'hylkääminen', aukottomasti viimeisin ja lopullisin. Ilmaantuuko perunkirjoitukseen puolisisaruksia? Onko joku elinkumppani, jonka kanssa kaksi vierasta alkaa järjestää vainajan asioita? Ja olenko se minä, joka tyhjennän asunnon, käyn läpi tavarat, hoidan paperityöt ja hautajaiset vai onko joku toinen, joka hoitaa sen. Ja koska tämä kaikki tapahtuu. Minä vuonna tulee se vuosi, josta tulee yksi elämäni vaikeimmista? Ja miten siihen voisi mitenkään varautua.

[/quote]

Minun mielestäni sinä et voi tuntea noin. Lesboperheissä lapsilla ei ole isää, mutta siitä huolimatta he ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Miksi sinä kärsit jostain sellaisesta, mikä ei lesboperheiden lapsia hetkauta yhtään? On tutkittu, että lapselle riittää yksi biologinen vanhempi ja vierelle liuta muuta aikuisporukkaa. Isä on tarpeeton.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:19"]Miettikää ap:tä. Oli varmaan ihan tarpeekai kamala tilanne muutenkin. Varmaan miehensä kanssa sopi, että antaa anteeksu, jos mies ei enää ole tekemisissä tuon naisen ja lapsen kanssa. Kos mies olisi tavannut lasta, olisi ollut tietty aina tapaaminen myös naosen kanssa ja vaimoa aina epäilytyänyt ja liitto kaksine lapsineen karille. Parempi näin oli. [/quote] Miettikää lasta. Saa koko elämänsä tuntea olevansa epätoivottu!

[/quote]ja kuinka sekaisin tuo lapsi olisi jos oikeesti olisi elänyt Ap,n perheen kanssa?Väitättekö oikeesti että naisen olisi pitänyt avosylin ottaa vastaan tuo lehtolapsi ja tutustumaan omiin sisaruksiinsa?Mitäs siinä vaiheessa kun nämä muut lapset olisivat vanhemmiten tajunneet kuinka paskamaisesta teosta jonka isä teki on tuo heidän sisaruksensa tullut niin kuinkakohan olisi käynyt?Varmaan tuo lehtolapsen äitikin olisi pitänyt kutsua pullakahville.Katsokaas ei asiat ole niin yksinkertaisia:minullakin on jossain todennäköisesti ihan samassa kaupungissa isosiskopuoli jolla on sama isä kuin minulla.Nyt olen 34vee ja tosiaan tiedän tästä akasta nimen en muuta ja en haluakaan tietää.Miksi ruveta luomaan suhdetta ihmiseen jota ei ole tähänkään päivään mennessä osannut kaivata yms.puhumattakaan en ole isämme kanssa missään tekemisissä ollut 10vuoteen ja tämä isosiskopuoleni saa kiittää lähinnä ettei hänen tarvinnut kärsiä juoposta,hakkaavasta ja skitsofreenisesta isästä minkä takia taas itse käyn vieläkin terapiassa tänä päivänä.

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:19"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="AV Mamma" time="17.01.2015 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:11"]

Meillä omaisuus on minun nimissäni ja avioehdolla määritellään, miten erossa kävisi. Jos mies kuolee ennen minua, lapsi perii tietenkin isänsä, mutta koska isän omaisuus on kutakuinkin 0 euroa, ei siitä jää perittävää. Jos minä kuolen ennen miestä, jää hänelle tietty hallinta- mutta ei omistusoikeutta ns. yhteiseen omaisuuteen.

Miehen lapsi on tosin edellisestä liitosta, ihan tunnustettu jne., mutta en ymmärrä, miksi hänen pitäisi periä omaisuutta, jota myös minä olen ollut hankkimassa.

[/quote]

Toisten ihmisten ahneus ei lopu edes kuolemaan, lol

Teetäppä valmiiksi mittatilaustyönä hautauspuku jossa on tosi-isot taskut. Voit viedä kallisarvoisen kamasi mukanasi.

[/quote]

Siis mikä ihmeen ahneus? Miksi miehen lapsen tulisi periä osa minun vanhempieni yrityksestä? Ei se lapsi ole minulle mitään sukua enkä minä sille mitään velkaa, joten eiköhän se ahneus ole nyt sinun silmissäsi.

[/quote] Lapsi perii vaan isänsä, ei sinua. Saatikka vanhempiansa.

[/quote] vanhempiasi.

[/quote]

Ja juuri siksi mies ei omista mitään yrityksestä, jossa työskentelee hyvin pienellä palkalla. Jos miehellä ei olisi lehtolasta, omistaisimme yrityksen puoliksi.

[/quote] Eikö se ollutkaan vanhempiesi?

[/quote] Oli, mutta he myivät sen vain minulle. Tosin mies on käytännössä maksanut osan siitä, mutta tuota osuutta lehtolapsi ei koskaan saa.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 18:26"]

Tämä perintölaki pitäisi muuttaa ihan toisenlaiseksi. Ihan naurettavaa että ei voi kasvattaa rauhassa omaisuuttaan tai omistaa edes yritystä puoliksi vaimonsa kanssa, kun lehtolapset tulevat kuolinvuoteelle kädät ojossa vaatimaan rahaa.

Pitäisi olla sellainen, että jos lapsen kanssa ei olle tarpeeksi tekemisissä hänestä tulee virallisesti isätön eikä ketään voi väkipakolla sitoa häneen.

[/quote]

Voi kuule kun se omaisuuden kasvattaminen ja perinnön jättäminen vain omille lapsille on hyvin helppoa. Se onnistuu ihan vaan sillä että EI PETÄ puolisoaan eikä tee niitä lehtolapsia. Ei tarvi huutaa yhteiskuntaa apuun eikä kikkailla siirtämällä omaisuutta toisille. Jos pettää eikä älyä edes ehkäisyä käyttää, niin silloin ei auta kuin kantaa vastuunsa. Teoilla on seurauksensa. Sanalaskutkin sen sanoo "tyhmän pään jälkeen kärsii koko kroppa" tai "niin makaa kuin petaa".

Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäis maksaa näiden pettäjien aiheuttamat kulut? Eikö ne kuulu tasan sille joka pettää puolisoaan ja nai paljaalla? Sinun mielestäs elatusmaksuista pitäis päästä vain sillä, että ei tapaa lasta? ja veronmaksajat kiittää.

"Pitäisi olla sellainen, että jos lapsen kanssa ei olle tarpeeksi tekemisissä hänestä tulee virallisesti isätön eikä ketään voi väkipakolla sitoa häneen."

Ei sentään kaikkea veronmaksajien piikkiin. Mies pitäköön visusti siemenensä pussissaan, eikä kylvä niitä holtittomasti minne sattuu. Vaikka himot ne on hiirelläkin, niin luulisi yksi nainen riittävän myös miehelle, joka on oma vaimo. Muuten menisi holtittomaksi koko yhteiskunta, jos naiset innostuisivat vielä samaan. Jopa siellä missä moniavioisuus on sallittu, mies pitää huolta perheistään, niin lapsista kuin naisistaan, sen luulisi olevan jokaiselle miehelle kunnia asia, tosin meillä tuo kunniallisuus ei ole kovin korkealla.

Ja miehenkin kannattaisi sivistää itseään, himoensa vallassa, onhan ehkäisyvälineet keksitty, jos mieli tekee pettää omaa vaimoaan ja jaella siemeniä ympäri maailmaa.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:02"]

Joo, tämä isän hylkäämän elämä on mielenkiintoista. Eikä se mielenkiintoisuus lopu siihen, kun täysi-ikäisyys tulee mittariin ja ihminen tulee aikuiseksi. 

Vaivalla kursittu itsetunto voi romahtaa ihan sekunneissa. Joku toiselle vähäpätöinen asia avaakin kipeän arven. Mielessään on vatvonut sitä, miksei kelpaa, miksei ole kaivattu, miksi toista ei kiinnosta.

Kun isän elinvuodet karttuvat ja kuolema alkaa lähentyä, heräävät kysymykset siitä, yrittääkö isä tavoittaa ennen kuolemaansa. Ehdinkö koskaan kuulla häneltä yhtään kaipaamaani sanaa. Ja jos hän ottaisikin yhteyttä, olisiko se vain nukkuvan karhun herättämistä.

Olen kuin lottokioskilla. Saanko perintöä nolla euroa vai kaiken. Ja mitä onkaan kaiken. Onko se oletettavissa olevat puoli miljoonaa vai jotain näiden ääripäiden väliltä. Tapahtuuko perunkirjoituksessa viimeinen 'hylkääminen', aukottomasti viimeisin ja lopullisin. Ilmaantuuko perunkirjoitukseen puolisisaruksia? Onko joku elinkumppani, jonka kanssa kaksi vierasta alkaa järjestää vainajan asioita? Ja olenko se minä, joka tyhjennän asunnon, käyn läpi tavarat, hoidan paperityöt ja hautajaiset vai onko joku toinen, joka hoitaa sen. Ja koska tämä kaikki tapahtuu. Minä vuonna tulee se vuosi, josta tulee yksi elämäni vaikeimmista? Ja miten siihen voisi mitenkään varautua.

[/quote]

Minun mielestäni sinä et voi tuntea noin. Lesboperheissä lapsilla ei ole isää, mutta siitä huolimatta he ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Miksi sinä kärsit jostain sellaisesta, mikä ei lesboperheiden lapsia hetkauta yhtään? On tutkittu, että lapselle riittää yksi biologinen vanhempi ja vierelle liuta muuta aikuisporukkaa. Isä on tarpeeton.

[/quote]

Kommenttisi taisi olla provo? No, tunnen noin, koska minulla on isä. Isä vaan ei halua olla missään tekemisissä kanssani enää. Olen ihan normaalissa avioliitossa syntynyt ja ydinperheessä elänyt, mutta eron myötä hylätty, kuten tapahtuu  lukuisille lapsille vielä tänäkin päivänä. En ota tässä nyt mitään kantaa homoparien lapsikuvioihin.