Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen jää miehettä?
10.04.2013 |
Millaisia ovat tuntemanne naiset, jotka ovat 25-35 vuotiaita ja ovat miehettä, vaikka haluaisivat miehen?
Ja tässä ei nyt siis haeta niitä, jotka säätävät niin monen miehen kanssa jatkuvasti, että suhteista ei tule pysyviä. Enemmänkin kyseessä olisi ne naiset, joista miehet eivät kiinnostu.
Kommentit (751)
Joko todella, todella epäesteettisen näköinen tai sitten sellainen traumainen joka juoksee miesten valokeiloja pakoon. Eipä noita naikkosia muunlaisia oikein sinkkuna meinaa pysyä jos normaalin näköisiä ja edes jotenkin vastaavat miesten kiinnostukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mielestäni tosi kaunis ja naisellinen kolmekymppinen kaverini todella kärsii ikisinkkuudestaan, ihan siis kertoo kärsivänsä siitä ja kadehtivansa muiden miehiltä saamaa huomiota.
Hänellä on tosi huono itsetunto ja hän suhtautuu miehiin aina jotenkin aggressiivisesti, siis kuin jo valmiiksi katsoen pahasti ja tylyttäen. Sivusta katsojana harmittaa.
Mielestäni ikisinkkuuden aiheuttaa täysin se negatiivisuus ja vihaisuus, joka hänestä uhkuu, ja tyly vastaanotto niille miehille jotka häntä koettavat häntä lähestyä.
En usko että tämä on ulkonäköasia kuin muutaman promillen kohdalla naisista. Yksin jää ujo ihmisvihaaja, joka huokuu negatiivista energiaa. Riittävän hyvännäköisenä voi kyllä sellainenkin päästä parisuhteeseen.
Toinen tyyppi on sitten nainen, joka ei ihastu muihin kuin sellaisiin miehiin, joita ei voi saada. Tämä dynamiikka on siis fundamentaalinen ehto sille, että hänellä syntyy tunteita miestä kohtaan.
Introvertti, ujokin aluksi ja sellainen ns hitaasti lämpenevä. Ihan normipuhelias kyllä tuttujen kesken, mutta ei mikään huomion keskipiste tutussakaan porukassa. Ihan vastaavilla ominaisuuksilla on muitakin lähipiirissä eli siinä mielessä hyvinkin tavallinen kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Annan yhden hyvän neuvon : älkää muodostako mielipidettä itsestänne yhdenillan juttujenne mielipiteiden takia. Ne perustuvat lähes aina ulkonäköön ja se on ihan ok, sen voi aamulla unohtaa ja se ei sua määritä. Jos alatte tapailla ihmistä ja odotatte vaikka pari kuukautta ennen sänkyun menoa, takaan että kelpaat juuri sellaisena kuin olet koska parissa kuukaudessa ehtii ihastua/kiintyä/muellyttyä toisesta niin paljon, että olet toiselle kaikella tavalla miellyttävä, oli kroppasi millainen tahansa. Se on nämä pidemmän kaavan kautta rakennetut jutut jotka ehkä jo voi päästää hieman ihon alle ja tunteisiin.
Ei ole hyvä neuvo. Edelliseen tutustuin pitkän kaavan mukaan ennen kuin mentiin sänkyyn ja se pettymys oli kahta kauheampi, kun näin hänet ilman vaatteita. En vain saanut seisomaan ja kiinnostus lopahti muutenkin saman tien. Hukkaan heitimme molemmat kolme kuukautta, kun asia olisi voitu selvittää vaikkapa kolmannella tapaamisella.
Ylipäätäänkin, jos sitä vetovoimaa ja kiinnostusta on, niin se ei millään tavoin haittaa suhteen muodostumista, vaikka petipuuhiin mentäisiin heti alussa.
Ja sitten vielä kolmaskin pointti: kun olet ollut tarpeeksi kauan ilman seksiä ja läheisyyttä, niin kyllä sinä jaksat esittää kiinnostunutta pitkäänkin ilman, että mitään tunteita pääsisi syttymään. Tässäkin tapauksessa tuo pitkään odottamisen neuvo on äärimmäisen huono sen toisen osapuolen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introvertti, ujokin aluksi ja sellainen ns hitaasti lämpenevä. Ihan normipuhelias kyllä tuttujen kesken, mutta ei mikään huomion keskipiste tutussakaan porukassa. Ihan vastaavilla ominaisuuksilla on muitakin lähipiirissä eli siinä mielessä hyvinkin tavallinen kaikin puolin.
Kaverini on tällainen ja miespuoliset kaverini kun ovat hänet ohimennen seurassani nähneet niin ovat oitis ottaneet selvää kuka on ja lähestyneet somessa. Hän on sitten vaan kylmästi ignoorannut kaikki, juoksee pakoon. Joten ei vaikuta ainakaan miesten kiinnostuksesta olevan kiinni vaan jonkinlaisesta aiemminkin mainitusta antipatiasta miehiä kohtaan vaikka se sinkkuus välillä harmittaakin.
Sellainen nainen joka ei miestä halua. Kaikki naiset saavat miehen halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä, ja siihen on monta syytä. Ensinnäkin se, että kiinnostun harvoin kenestäkään. Näin on ollut aina eikä asia ole muuttunut mihinkään. Jos joku mies tekee aloitteen, on 99% varmaa etten ole kiinnostunut. Itse en tee koskaan aloitteita, sen pitää olla mies joka tekee. Tällä hetkellä en etsi seuraa mistään, joten täysin livelähestymisien varassa mennään. Sitten se, että jos kiinnostuisinkin miehestä ja se sattuisi olemaan molemminpuolista, hänen pitäisi tehdä älytön määrä työtä saadakseen minut luottamaan häneen, enkä usko että kukaan jaksaisi sitä. Sellaista supersankaria ei ole olemassa.
Jos joku kuvittelee että ulkonäöstä olisi kiinni niin enpä usko. Tuntemattomatkin miehet ovat tehneet minulle aloitteita milloin missäkin ja saan paljon ihastelevia kommentteja ulkonäöstäni (ja edellisellä työpaikallani lempinimeni asiakkaiden keskuudessa oli kaunotar). Tähän voi tietysti todeta että kaikki naiset ulkonäöstä riippumatta kokevat vastaavaa mutta ainakaan en itse tiedä ketään jolla olisi samassa määrin vastaavia kokemuksia. Varmasti olen joidenkin mielestä ruma, mutta yleinen mielipide se tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen etsii alfaa, vaikka itse olisi beta. Siinä se ikuinen dilemma on. Ulkonäkö on naiselle niin oleellinen asia, että tippuu vääjäämättä betaksi, vaikka kaikki muu ois kohallaan. Jos siis ulkonäkö on vaatimaton. Montako rumaa, mutta muuten fiksua, koulutettua ja mukavaa naista olette nähneet ns. alfaurosten käsipuolessa? Ihan sama onko koulutusta tai ei, jos ulkonäkö on hyvä, ni se riittää. Se on karu tosiasia, joka meidän naisten on vaikea hyväksyä. Kun nainen sitten saa ne paperit yliopistosta kouraansa, niin luullaan, että saadaan alfauros. Mutta kun ei se niin mene...
Minusta sinä vedät kyllä mutkia suoriksi. Keskimäärin ulkonäkö on parinvalinnassa varmasti miehille tärkeämpää kuin naisille, mutta kyllä ne miehetkin on lopulta yksilöitä, ihan samalla tavalla kuin me naisetkin. Minä ainakin tunnen useita miehiä, joille naisen koulutus, älykkyys ja s
Minä ajattelin ennen, että naisen sivistyksellä ei ole mitään merkitystä, koska olin tavannut vain naisia, joiden sivistystaso oli sellainen "ihan riittävä". Tätä tasoa kuvaisin näin: peruskoulusta ehkä minimissään joku kuutosen keskiarvo, popkulttuurin tunnetuimmat ilmiöt ovat joten kuten tiedossa ja historian suurimmat merkkihenkilöt.
Näille siis voi puhua aika normaalia kieltä ja viitata joihinkin "kaikkien" tuntemiin henkilöihin. Tapasin sitten kuitenkin erään naisen, joka ei tiennyt esim että missä päin Suomea on Pohjanmaa, mitä Quentin Tarantino tekee ja mitä John Steinbeck teki. Minulle riittää siis ihan vaan vastaukseksi, että niin joo se kirjailija. Ei tarvitse alkaa selittää tiivistelmiä kirjoista tai jotain kirjallisuusteoriaa. En itsekään osaa. Kuitenkin tuon naisen tapaamisen jälkeen olen ajatellut, että on sillä sivistyksellä jotain väliä sittenkin.
Uskon kuitenkin, että suurin osa tarkoittaa sivistyksellä jotain paljon enemmän sivistynyttä kuin mitä minä tarkoitan, tai mitä minäkään olen. Yksikään A-studiossa käynyt nainen ei ajattelisi minua sekunninkaan vertaa vakavasti otettavana kumppanina. Jotkut maisterit ovat ajatelleet, useimmat tuskin olisivat kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:33"]
Itse en taida tuntea ketään joka ei olisi edes neitsyydestä päässyt sanotaanko nyt 30 v ikään mennessä, ulkonäöstä ja luonteesta riippumatta. Mutta vakisuhteiden löytämineno n toisille paljon vaikeampaa. Muistaakseni tutkimusten mukaan vaikeinta naisista se on korkeakoulutetuille, suurissa kaupungissa asuville naisille.
[/quote]
Minä tunnen itseni lisäksi neljä muuta suunnilleen ikäistäni neitsyttä. Se on kuitenkin sellainen asia, josta ei huudella, minä ainakin häpeän sitä suunnattomasti, joten hyvinkin voit tuntea neitsyitä, et vain tiedä sitä. Yli viisi prosenttia suomalaisista kuitenkin kuolee neitsyinä, joten jos tunnet sata ihmistä, tunnet viisi neitsyttä.
Miksi ihmeessä häpeät neitsyyttäsi? T. N33, neitsyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan yhden hyvän neuvon : älkää muodostako mielipidettä itsestänne yhdenillan juttujenne mielipiteiden takia. Ne perustuvat lähes aina ulkonäköön ja se on ihan ok, sen voi aamulla unohtaa ja se ei sua määritä. Jos alatte tapailla ihmistä ja odotatte vaikka pari kuukautta ennen sänkyun menoa, takaan että kelpaat juuri sellaisena kuin olet koska parissa kuukaudessa ehtii ihastua/kiintyä/muellyttyä toisesta niin paljon, että olet toiselle kaikella tavalla miellyttävä, oli kroppasi millainen tahansa. Se on nämä pidemmän kaavan kautta rakennetut jutut jotka ehkä jo voi päästää hieman ihon alle ja tunteisiin.
Ei ole hyvä neuvo. Edelliseen tutustuin pitkän kaavan mukaan ennen kuin mentiin sänkyyn ja se pettymys oli kahta kauheampi, kun näin hänet ilman vaatteita. En vain saanut seisomaan ja kiinnostus lopahti muutenkin saman tien. Hukkaan heitimme molemmat kolme kuukautta, kun as
Mikä ihme sen viehättävän naisen kropassa nyt oli sitten niin kamalaa, kun hänet alastomana näit? Oletko muuten mittauttanut testotasosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd. En usko, että kukaan jaksaisi elää kanssani. Olen kaikille ystävällinen, mutta pidän tietynlaisen asiallisen linjan miehiin (en flirttaile tms.), koska koen että kukaan ei kuitenkaan jaksaisi kanssani niin turha särkeä sydäntä.
En tiedä jaksaisiko toinen adhd. Mutta yhteiselosta ehkä tulisi vielä vähemmän mitään yhdessä.
Minulla ei ole muuten ylivilkkautta mutta joitakin asioita, joihin suhtaudun intohimolla ja joskus päivärytmini saattaa kääntyä päälaelleen. Ketä kiinnostaisi nainen, jolla saattaa kello 2.00 yöllä tulla vastustamaton halu soittaa muutama tunti pianoa tai mennä kokeilemaan uutta sisustusjärjestelyä olohuoneeseen? Sohva saattaa vaihtaa paikkaa yön aikana kymmenen kertaa, mutta lopputulos on upea. Sen tiedän kun into iskee, jälki on hienoa.
Hyväuninen ja korvatulppia pelkäämätön mies? Onko täällä ketään rohkeaa jota kiinnostaisi yrittää?
Vierailija kirjoitti:
[/quote]
Millainen on tylsä luonne? Kuulostaa kamalalta, miten joku voi edes tunnustaa olevansa tylsä luonne? :/ Olen mäkin aika tylsä tyyppi loppupeleissä (tylsä tavis työ, ei mitään kovin mielenkiintoisia harrastuksia jne..), mutta kyllä multa joskus joku hyvä vitsikin irtoaa ja se taisi olla yksi syy miksi oma mieheni ihastui minuun.
Mielestäni ennemmin ilman miestä jää ne jotka on tosi vaikeita luonteeltaan, kenties jopa luonnevikaisia. Epätasapainoiset ja päihdehakuiset tyypit.. Ja toinen ryhmä on tietysti nämä ketkä etsivät täydellistä miestä, eivätkä tyydy vähempään. Niiden puolesta harmittaa vielä enemmän (jos ovat mukavia tyyppejä itse), koska heillä voisi olla kaikki edellytykset hyvään parisuhteeseen, vaan kun ei kukaan kelpaa, niin ei.
[/quote]
No siis... Tykkään lukea ja lenkkeillä koiran kanssa, olen perusakateeminen, ei mitään jänniä harrastuksia, enkä ole mitenkään räiskyvä persoona
Höpö höpö, päihdehakuinen nainen on jännä nainen ja ei ikinä yksin , ellei itse sitä halua. Niillä riittää vientiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei 713! Kuulostat mielenkiintoiselta persoonalta. Täällä myös adhd nainen. Tuli yllättävä kiinnostus tutustua sinuun kaverimielessä 😊
Vierailija kirjoitti:
Yksi mielestäni tosi kaunis ja naisellinen kolmekymppinen kaverini todella kärsii ikisinkkuudestaan, ihan siis kertoo kärsivänsä siitä ja kadehtivansa muiden miehiltä saamaa huomiota.
Hänellä on tosi huono itsetunto ja hän suhtautuu miehiin aina jotenkin aggressiivisesti, siis kuin jo valmiiksi katsoen pahasti ja tylyttäen. Sivusta katsojana harmittaa.
Mielestäni ikisinkkuuden aiheuttaa täysin se negatiivisuus ja vihaisuus, joka hänestä uhkuu, ja tyly vastaanotto niille miehille jotka häntä koettavat häntä lähestyä.
Mistä tällainen juttu johtuu? Olen miettinyt, että olenkohan itse käynyt joskus joidenkin tällaisten tylyttäjämuijien kanssa treffeillä, jotka on antaneet rukkaset viimeistään tokien treffien jälkeen, mutta oikeasti olisivat kaivanneetkin vain syliä.
M43
Olin tuossa iässä opiskelija ja miehettä. En käynyt eikä kiinnostanut käydä missään baareissa juomassa ja kännäämässä, sen sijaan lähdin mieluummin perjantai-iltana metsään, olin siellä yötä ja tulin reippaasti lauantaina kotiin. Kun ei ole kännäämisgeeniä, niin sitä ei ole ja suomessa ihmiset tuohon aikaan tavattiin vain känni-illoissa, tai sitten jossain uskovaisten tapaamisissa (eikä ollut sitäkään geeniä minulle siunaantunut).
En kuitenkaan ollut täysin miehetön, eli silloin tällöin vietin öitä joidenkin miesten kanssa, mutta siis ihan seurustelumielessä ja parisuhdemielessä, jos miettii, niin olin.
nykyisin on jo helpompaa ja sallitumpaa olla ja elää ilman kännäämisgeeniä
Vierailija kirjoitti:
Adhd. En usko, että kukaan jaksaisi elää kanssani. Olen kaikille ystävällinen, mutta pidän tietynlaisen asiallisen linjan miehiin (en flirttaile tms.), koska koen että kukaan ei kuitenkaan jaksaisi kanssani niin turha särkeä sydäntä.
En tiedä jaksaisiko toinen adhd. Mutta yhteiselosta ehkä tulisi vielä vähemmän mitään yhdessä.
Minulla ei ole muuten ylivilkkautta mutta joitakin asioita, joihin suhtaudun intohimolla ja joskus päivärytmini saattaa kääntyä päälaelleen. Ketä kiinnostaisi nainen, jolla saattaa kello 2.00 yöllä tulla vastustamaton halu soittaa muutama tunti pianoa tai mennä kokeilemaan uutta sisustusjärjestelyä olohuoneeseen? Sohva saattaa vaihtaa paikkaa yön aikana kymmenen kertaa, mutta lopputulos on upea. Sen tiedän kun into iskee, jälki on hienoa.
Hyväuninen ja korvatulppia pelkäämätön mies? Onko täällä ketään rohkeaa jota kiinnostaisi yrittää?
Ei haittaisi juuri ollenkaan. Olen itsekin yökukkuja. Niin kauan kuin toinen ei metelöisi sellaisina öinä, jotka edeltävät jotain aikaista herätystä mulla, niin olisin täysin ok. Ja aikaisia herätyksiä max kerran viikossa itsellä, muuten pystyn asettamaan työt omiin aikatauluihini.
Vierailija kirjoitti:
Introvertti, ujokin aluksi ja sellainen ns hitaasti lämpenevä. Ihan normipuhelias kyllä tuttujen kesken, mutta ei mikään huomion keskipiste tutussakaan porukassa. Ihan vastaavilla ominaisuuksilla on muitakin lähipiirissä eli siinä mielessä hyvinkin tavallinen kaikin puolin.
Ujoudessa tai muuten huonoissa sosiaalissa taidoissa on ongelmana, että nostaa kohtuuttomastti ulkonäön tärkeyttä. Sellaista mysteerisyyttä ei kannata tietoisesti tavoitella, kun sitä tapahtuu vain hyvännäköisille (jos silloinkaan).
Olen itsekin ujo, niin tiedän näistä haasteista. Kaikista ei tarvitse tulla ekstoverttejä höpöttäjiä.
Huomaamaton on parempi kuin huomiota herättävä rumilus