Millainen nainen jää miehettä?

Itse olen 26 ja ihan nätti tapaus. Osaan pukeutua ja meikata nätisti mutta mulle on kertynyt pikkusen tuota masukkaa niin sehän se syy on ei mikään muu! Mutta kun tykkään herkutella ja elää mukavasti! Eli tuun itkemään itteni yksin uneen taas tänäkin yönä!

Minä se taidan miehettä jäädä. Oon nyt 31v. ja yhden kerran seurustellut. Lyhyesti sanottuna en riittänyt sille miehelle. Itse tosin erosin ja olen tyytyväinen tähän päätökseen.

Musta puuttuu tietynlainen ihmisyys, luontevuus ihmisten kanssa. Oon aika ujo ja jäykkä ja ihmisten kanssa oleminen on mulle suorittamista. Mua vois sanoa varmaan ihan umpitylsäksi ja latteaksi ihmiseksi. Hauskanpito on lautapelejä, joihin paneudun ihan 100 prosenttisesti :D

Mulla on ystävä, jolla on mt-ongelmia, hurjasti ylipainoa, on työtön yh eikä siivoa kotiaan. Silti hänelle tuntuu mies löytyvän kun sellaisen haluaa. Mutta hän onkin hirveän helppoa seuraa. Siis siinä mielessä, että hänen kanssaan on helppo ihmisen kuin ihmisen olla. Tuntuu, että kaikista ongelmistaan huolimatta hän on tässä maailmassa, siis ei omissa maailmoissaan kuten minä. Hän ei myöskään häpeile kroppaansa, vaikka onkin siihen tyytymätön. 

Olen parikymppinen, ja yleisesti kaveripiirissäni ilman jäävät ne, jotka eivät osaa tehdä aloitetta ja muutenkaan olla tarpeeksi rohkeita. Ulkonäkö ei todellakaan ole syynä, vaan enemmänkin epärealistiset odotukset ja seinäruusuna oleminen. Monella kaverilla on ollutkin jotain ihastuksia tai ovat olleet jostain kiinnostuneita, sitten juttu kaatuu aina toistamiseen siihen, etteivät uskalla tehdä aloitetta ja pyytää ulos/muulla tavalla ilmaista kiinnostusta. Ymmärrän hyvin että miehenkin kiinnostus loppaa, jos nainen ei osaa millään tavalla heittäytyä tunteiden vietäväksi, vaan aina seistään hiljaa ja näytetään nätiltä, tylsää.

Miehet ovat yksinkertaisia. Harva mies sanoo ei jos nainen tekee aloitteen vaikkei nainen olisikaan mikään miss universum, se vaan on niin hirveän harvinaista. Monilla on myös aivan todellisuudesta vieraantunut käsitys parisuhteesta ja miehistä. Odotetaan jotain prinssi uljasta kun loppupelissä ulkonäöllä ja pinnallisilla ominaisuuksilla ei ole mitään hemmetin väliä.

Moni täällä sanoo ettei kukaan kiinnostu. Ovatko naiset ajatelleet, että ehkä ne yhtä ujot miehet odottavat vain, että joku tekisi heitä kohtaan aloitteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika epärealistista uskoa, että jos ei 19 vuotta täysi-ikäisyyden jälkeenkään ole ketään löytynyt, joku voisi vielä löytyä? Miksi se olisi kestänyt noin kauan, jos se olisi mahdollista? 

 

Minusta ei ole epärealistista. Tässä on nimittäin yksi ero entiseen: nyt etsin miestä, ennen en etsinyt. Minä olin vielä kolmevitosenakin sitä mieltä, että minulle on ihan ok elää loppuelämäni yksin, että jos nyt joku tulee ja vie jalat alta niin tervetuloa, mutta jos ei, niin eipä tuo mitään, viihdyn hyvin yksinkin. Ihan vasta viimeisen vuoden aikana tullut tunne, että ei, minä EN halua viettää loppuelämääni yksin. Urallakin olen jo saavuttanut aika lailla sen mitä halusin joten siitä ei ole enää elämäni sisällöksi niin kuin nuorempana. Nettideittailuun tässä olen ryhtymässä varmaan lähiaikoina ainakin :) 

 

Tsemppiä etsintään! Toivottavasti löysit netistä omasi. Itseäni (olen mies) ei kiinnostanut ravintolat eikä tanssilavat, miesvaltainen työpaikka ja harrastukset joten eipä noita naisia oikein löytynyt. Ujokin olen enkä uskaltanut vastakkaista sukupuolta lähestyä. Olen ihan ok näköinen, keskiverto pituinen, tukka päässä ja semi urheileva ruoto, pidän talon puhtaana ja osaan tehdä ruokaa eli siis tavallinen suomalainen mies. Kyllästyin yksin olemiseen (on mulla kylläkin kavereita) ja päätin löytää kumppanin, en halua vanheta yksin.

Tein nettiin profiilin johon rehellisesti kerroin (tylsän tekstin) itsestäni ja haaveistani sekä muutamia toiveita kumppanista, ei mitään älytöntä toivelistaa vaan normaalia naista olin etsimässä. Mun ei tarvinnut tehdä ainuttakaan aloitetta, vaan naiset ottivat yhteyttä minuun mikä oli hämmentävää, mutta myös ihanaa koska itse en varmasti olisi osannut keskusteluja niin hienosti aloittaa. Keskustelin ehkä 15 naisen kanssa, ja päädyin neljille treffeille kunnes tärppäsi. Täysosuma minulle, nainen 50v ei missin mitoissa (löysää nahkaa jne.) mutta minun silmään sievä ja ihan älyttömän fiksu ja huumorintajuinen. Rakastuin ja hän myös, puuhataan yhdessä kaikenlaista ja seksi on loistavaa. Nyt reilu vuosi jo ollaan yhdessä oltu ja aina vain paremmaksi parisuhde muuttunut, toivottavasti kestää loppuun saakka.

Summasummarun. Tee nettiin profiili ja rohkeasti ottamaan (miehiin/naisiin) yhteyttä! Toimii!!!

M45

Vierailija kirjoitti:

... Uskovaisten olemus oli yhtaikaa lapsellinen ja keski-ikäinen.

Kokemukseni vanhemmista uskovaisista ei ole yhtään parempi: uskoon hurahdetaan, kun elämä pettää. Uskosta tulee korvike normaalille elämälle. Ollaan suvaitsemattomia, ehdottomia, iloa kaihtavia ja arvostellaan ulkonäöstään huolehtimista.

Jos joku uskovainen mies lähestyisi mua, juoksisin karkuun ja kovaa.

Mutta siitä ei liene pelkoa, koska uskovaisuus tuntuu olevan elämän pettämien naisten lohdutus, ei miesten.

Kannattaisi tutustua ihmisiin eikä tuomita tuntemattomia ihmisiä omien suvaitsemattomien ja ehdottomien mielipiteiden ja kuvitelmien perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Pari pitkäaikaista ystävääni jo kouluajoilta ovat ikisinkkuja, ja heitä yhdistää se, että he harvoin ihastuvat keneenkään. Eivät ihastuneet edes teineinä kovin usein. Pojat (nykyään miehet) olivat heistä ehkä mukavia, mutta harvoin he tunsivat mitään kipinää tai perhosia vatsassa. Sama nykyään: mukavan ja komeankaan miehen kanssa ei kuulemma löydy sitä yhteyttä, fiilistä. Ei vaan sytytä. En usko, että tuolle oikein voi mitään olemalla "vähemmän nirso" tms. Heteroita he kumpikin kuitenkin ovat, jos heillä on joskus harvoin sutinaa ollut.

Itse olen ollut lähes aina pitkissä parisuhteissa, ja vaikka en ole koskaan pettänyt tms, olen silti ihastunut aina helposti. Jos mies on mukava, fiksu ja hyvännäköinen, pidän häntä lähes varmasti viehättävänä. Näillä ikisinkuilla asia on päin vastoin, hyväkään tyyppi ei yleensä tunnu "oikeanlaiselta". Olen silti ehdottoman yksiavioinen, mutta luulen, että tämä on se syy, miksi olen löytänyt niin helposti seuraa sinkkuna. On helppo kiinnostua ihmisestä, jonka aistit olevan kiinnostunut sinusta. Se vaikuttaa siihen vuorovaikutukseen, asiat etenevät omalla painollaan. En tiedä mistä nämä erot ihmisten välillä johtuvat, varmaan jostain hormonitoiminnasta tms. Ei kyse ole kuitenkaan näiden ystävieni kohdalla mistään prinsessasyndroomasta: kun he ovat joskus ihastuneet, kyse on ollut aika lailla perusjampoista. Jostain syystä on vaan natsannut.

Tämä. Vuosien kokemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kelpuuttaa vaan hunksin vaikka itse on plösö.

Tää on minä :D Mä tosin saan ne hunksini, mutten jaksa kauaa seurustella, kun taas vapaus kutsuu.

Tykkään kyllä kuntoilustakin, mutta ei vain aika aina riitä arjessa siihen. Toisaalta plösöys ei ole ongelma, kun hunkseja saa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika epärealistista uskoa, että jos ei 19 vuotta täysi-ikäisyyden jälkeenkään ole ketään löytynyt, joku voisi vielä löytyä? Miksi se olisi kestänyt noin kauan, jos se olisi mahdollista? 

Minusta ei ole epärealistista. Tässä on nimittäin yksi ero entiseen: nyt etsin miestä, ennen en etsinyt. Minä olin vielä kolmevitosenakin sitä mieltä, että minulle on ihan ok elää loppuelämäni yksin, että jos nyt joku tulee ja vie jalat alta niin tervetuloa, mutta jos ei, niin eipä tuo mitään, viihdyn hyvin yksinkin. Ihan vasta viimeisen vuoden aikana tullut tunne, että ei, minä EN halua viettää loppuelämääni yksin. Urallakin olen jo saavuttanut aika lailla sen mitä halusin joten siitä ei ole enää elämäni sisällöksi niin kuin nuorempana. Nettideittailuun tässä olen ryhtymässä varmaan lähiaikoina ainakin :)

 

Tsemppiä etsintään! Toivottavasti löysit netistä omasi. Itseäni (olen mies) ei kiinnostanut ravintolat eikä tanssilavat, miesvaltainen työpaikka ja harrastukset joten eipä noita naisia oikein löytynyt. Ujokin olen enkä uskaltanut vastakkaista sukupuolta lähestyä. Olen ihan ok näköinen, keskiverto pituinen, tukka päässä ja semi urheileva ruoto, pidän talon puhtaana ja osaan tehdä ruokaa eli siis tavallinen suomalainen mies. Kyllästyin yksin olemiseen (on mulla kylläkin kavereita) ja päätin löytää kumppanin, en halua vanheta yksin.

Tein nettiin profiilin johon rehellisesti kerroin (tylsän tekstin) itsestäni ja haaveistani sekä muutamia toiveita kumppanista, ei mitään älytöntä toivelistaa vaan normaalia naista olin etsimässä. Mun ei tarvinnut tehdä ainuttakaan aloitetta, vaan naiset ottivat yhteyttä minuun mikä oli hämmentävää, mutta myös ihanaa koska itse en varmasti olisi osannut keskusteluja niin hienosti aloittaa. Keskustelin ehkä 15 naisen kanssa, ja päädyin neljille treffeille kunnes tärppäsi. Täysosuma minulle, nainen 50v ei missin mitoissa (löysää nahkaa jne.) mutta minun silmään sievä ja ihan älyttömän fiksu ja huumorintajuinen. Rakastuin ja hän myös, puuhataan yhdessä kaikenlaista ja seksi on loistavaa. Nyt reilu vuosi jo ollaan yhdessä oltu ja aina vain paremmaksi parisuhde muuttunut, toivottavasti kestää loppuun saakka.

Summasummarun. Tee nettiin profiili ja rohkeasti ottamaan (miehiin/naisiin) yhteyttä! Toimii!!!

M45

Housuissas on löysä nahka.

t. Rivo-Riitta

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:36"]

Mä sanoisin omien huomioitteni perusteella että vain yksi naisryhmä jää todennäköisesti yksin, jos ei itse asiaan herää, eli passiiviset. Näitä on muutama tutuissani ja he odottavat että joku tulee juttelemaan, joku hakee baarissa tanssimaan, joku tulee suurinpiirtein ovelle jne. Se aika on mennyttä että oletetaan miehen tekevän kaikki, ei se mene enää niin. Varsinkin ujompien miesten on tosi vaikea tulla tekemään tuttavuutta, he yleensä päätyvät yhteen aktiivisten/puheliaiden naisten kanssa, miksiköhän?

Its olin kyllä nuorena kaunis ja hoikka ja myönnän että sain helposti seuraa, joskus baari-iltana saattoi tanssimaan hakea 10 miestä. Mutta, millaisia miehiä, se on eri asia. En ole koskaan tykännyt rohkeista, jopa röyhkeistä miehistä joista paistaa läpi iso ego, vaan juuri niistä hiljaisemmista tyypeistä baarin reunapöydässä. Arvatkaa vaan onko sellaiset lähestyneet minua? Ei yksikään. Nyt olen naimissa, mutta sitä ennen mulla oli pari pitkää seurustelusuhdetta. Kaikissa näissä tapauksissa minä olen ollut aloitteentekijä. Ja olen saanut aina kuulla, että nämä miehet ovat ajatelleet etten minä voisi heistä kiinnostua.

 

Eli yksinäiset, lähestykää kiinnostavaa miestä itse! Ei siinä mitään menetäkään jos ei kävisikään tuuri. Plussanä tässä on vielä se, että jos tärppää, saatte todennäköisemmin sellaisen miehen, jonka kanssa synkkaa kuin että odottelette että joku bongaa teidät. Rohkeutta peliin, hymy kaunistaa!

Puhuit täyttä asiaa. Naisten ongelma on juuri tämä: odotetaan että mies tekee. Eka odotetaan että joku tulee iskemään. Kun oikeat ei tule niin valitetaan.

Sitten jos on tullut niin odotat että pyytääkö hän treffeille. Jos pyytää niin odotat että mitä hän keksii (ihan kun itse et voisi mitään sanoa?). Jos paikka on väärä tai muuten huono niin nainen alkaa valittamaan (miehen pitäisi olla ajatustenlukija). Naiset vaatii mieheltä myös lahjoja. Kukkia ja vastaava. Mutta jos mies tuo vääriä (nainen EI tietenkään kerro mistä se pitää), niin taas saa haukut.

Nainen odottaa koska mies kysyy että ruvetaanko seurustelemaan. Nainen odottaa että mies sanoo että muutetaan yhteen.

Mutta sitten tulee naurettavin osa. Odotetaan että mies kosii ja oikein romanttisesti. Jos sitä ei tapahdu niin suututaan. Mutta ei sanota sitä miehelle vaan ruvetaan suunnittelemaan eroa.

Ihan kun nainen olisi joku avuton lapsi. Valitetaan kun oikeat miehet ei tule iskemään. Valitetaan että ei viedä oikeisiin paikkoihin treffeille ja valitetaan että mies ei kosi. Nainenkin voi asialle tehdä jotain. Suu auki ja toimeksi

Minä kuulun näihin jotka odottaa miehen tekevän aloitteen. Koska silloin kun itse teen aloitteen niin mies on kyllä aina suostunut mukaan treiffelle yms. ja pitänyt yhteyttä mutta loppujenlopuksi ei ole ollut oikeasti ihastunut minuun, en sitten tiedä olisiko vain "roikkunut" mukana. Sitten tapasin miehen joka oikeasti oli kiinnostunut minusta, hänellä ei ollut mitään ongelmia tehdä aloitteita vaikka olikin ujo. Viestejä tuli, kysy seurustellaanko ja kosintakin tulee hänen aloitteesta jos tulee. Jos minä kosisin jotakin tämmöistä "roikkujaa" ja hän vastaisi kyllä, niin olisin varmaan liitossa missä mies ei koskaan ole edes rakastanut minua.

 

Juu ei, ei aloitteita. Naisena jos teet aloitteen niin se on joko pakit tai panopatjaksi joutuminen miehen odotellessa parempaa. Ja miehet yleisesti halveksivat aloitteita tekeviä naisia, ellei se nainen ole juuri se, johon mies jo on iskenyt silmänsä. Kiinnostuksensa esiin tuovaa naista pidetään säälittävänä, ärsyttävänä, tyhmänä, ressukkana jne ja kommentointi pakkien antamisen jälkeen on julmaa. Jos nainen lähestyy 10 miehen kavetiporukasta yhtä miestä, hän saa kaikkien 10 miehen ikuisen halveksunnan. Siis panoksi kelpaa kyllä vaikka kaikille hätätilassa, mutta kukaan näistä 10 miehestä ei koskaan tule pitämään näistä minään muuna kuin säälittävänä panoreikänä.

Tämän ja sen vastaavan miesketjun ongelma on, että eituon ikäisistä vielä tiedä jäävätkö yksin. Joku voi olla pitkäänkin yksin ja sitten taas olla suhteessa. Joku voi nuorena seurustella, olla naimisissa ja sitten eroaa ja on yksin.

Nykyään parisuhteet kestävät harvoin koko elämää. Ei nuorten aikuisten kannata tuomita mielessään itseään ikuisesti yksin oleviksi (oli mies tai nainen) vain siksi, että sillä hetkellä niin on.

Lopulta moni on yksin.

Mitäs siitä. Naiset elävät pidempään noin keskimäärin joten usea kokee sen yksin jäämisen.

Toisessa ketjussa heitin juopot yksin jäävien joukkoon siksi, että kun se ensimmäinen nainen kyllästyy niin juoppona on vaikea enää sitä toista saada ellei raitistu tai ota toista juoppoa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ulkonäöstä ole kiinni. Eräs sukulaistyttöni oli nuorena  aivan erityisen kaunis. Pitkä, hoikka klassisen kauniit kasvot jne. Miehet katselivat ja joskus tulivat juttelemaan, mutta suurin osa ei uskaltanut. Itse sain kuulla usein, että toi on tosi kaunis toi sun kaveri. Joo, kiva. Luultavasti  huomattavan kauniidenkin on vaikea löytää seuraa, jos ovat ujoja, koska miehet eivät uskalla lähestyä. Löysi miehen vasta noin nelikymppisenä työpaikalta. Parhaiten miesseuraa saavat  pikkusievät ja  vain vähän massasta poikkeavat yksilöt, jotka ovat sosiaalisia ja vähän tyrkkyjä, mutta ei kuitenkaan liian huoramaisia. Eri asia sitten on, että kestääkö suhteet, mutta  parhaiten seuraa saavat ne. Tämä on huomattu, kun on oltu isossa naisporukoissa liikkeellä.  

Kai te nyt kuitenkin tiedätte, että pituus on haitta naisella, ei hyöty. Mallit on pitkiä koska he ovat naisten ja suunnittelijoiden mieleen. Naisen ihannepituus (miesten mielestä) on yllätys yllätys, naisten keskipituus, 165cm. Aina toki löytyy poikkeuksia, mutta se on selvää että miesehdokasjono lyhenee nopeasti heti kun naisen pituus lähestyy 180cm.

Pöh ja pyh. Olen itse lääkäri, joten ne piirit on tuttuja. Kyllä ne vaimot tuppaavat olemaan +175cm, hoikkia blondeja tai kasvoiltaan poikkeuksellisen kauniita yhtä hoikkia (BMI 18-20) brunetteja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itse olen uskovainen ja ikisinkku. Valitettavasti ei ole kaikille uskoville naisille uskovaa miestä suomessa. Reisiäni en levitä ennen sormusta. En myöskään ikinä tule allekirjoittamaan avioehtoa. Mutta isoin engelma on tuo "ei seksiä ennen avioliittoa", tietäähän sen ettei suomessa hyväksytä tätä ajattelua. Siitä vaan, ottakaa te ne jämäpalat, kanssasisaret, ne ei todellakaan kelpaa minulle, kaikenmaailman aidsin levittäjät, sarjapettäjät, hIV /kuppa/tippuri/visvasyylä/ haisevat miehet.

Ah mutta, jos kuppa-tippuri-visvasyylä mies tarjoaisi sormuksen ja sitten vasta seksiä, niin johan kelpais. Nerokasta. 

idea on siinä ettei uskovainen mies ole ollut naisten tai huorien kanssa kovin paljon sängyssä, joten sillä ei myöskään ole sukupuolitauteja.

Niinkö? Mites sitten näitä kaikenmaailman "n*ssittuna nukkuisit paremmin" hartaita "uskovaisia" pulpahtelee tasaisin väliajoin pintaan? Puhumattakaan lahkojen pääjehuista, jotka kaikenmaailman hoitokokouksissa ovat käyttäneet härskisti auktoriteettiasemaansa hyväkseen ja "hoitaneet" uskonsisariaan (ja vähän veljiäkin) ikään katsomatta vuosikymmeniä. Huoria varmaan ei ole tarvinut juurikaan käyttää, kun on saanut ihan ilmaiseksikin, joten saattaahan olla, että sukupuolitaudit ovat jääneet vähemmälle, kun ovat keskittyneet vain neitseellisiin tapauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ulkonäöstä ole kiinni. Eräs sukulaistyttöni oli nuorena  aivan erityisen kaunis. Pitkä, hoikka klassisen kauniit kasvot jne. Miehet katselivat ja joskus tulivat juttelemaan, mutta suurin osa ei uskaltanut. Itse sain kuulla usein, että toi on tosi kaunis toi sun kaveri. Joo, kiva. Luultavasti  huomattavan kauniidenkin on vaikea löytää seuraa, jos ovat ujoja, koska miehet eivät uskalla lähestyä. Löysi miehen vasta noin nelikymppisenä työpaikalta. Parhaiten miesseuraa saavat  pikkusievät ja  vain vähän massasta poikkeavat yksilöt, jotka ovat sosiaalisia ja vähän tyrkkyjä, mutta ei kuitenkaan liian huoramaisia. Eri asia sitten on, että kestääkö suhteet, mutta  parhaiten seuraa saavat ne. Tämä on huomattu, kun on oltu isossa naisporukoissa liikkeellä.  

Kai te nyt kuitenkin tiedätte, että pituus on haitta naisella, ei hyöty. Mallit on pitkiä koska he ovat naisten ja suunnittelijoiden mieleen. Naisen ihannepituus (miesten mielestä) on yllätys yllätys, naisten keskipituus, 165cm. Aina toki löytyy poikkeuksia, mutta se on selvää että miesehdokasjono lyhenee nopeasti heti kun naisen pituus lähestyy 180cm.

Pöh ja pyh. Olen itse lääkäri, joten ne piirit on tuttuja. Kyllä ne vaimot tuppaavat olemaan +175cm, hoikkia blondeja tai kasvoiltaan poikkeuksellisen kauniita yhtä hoikkia (BMI 18-20) brunetteja

Tiedän useamman pallonmuotoisen persjalkaisen tavistradenomin tai -sosionomin, joilla on joku kosmopoliitti pankkiirilääkäri miehenä. ( Tai pitäisiköhän ennemminkin sanoa, että ovat kosmopoliitin pankkiirilääkärin panoalustoja, olisi rehellisempää )

Annan yhden hyvän neuvon : älkää muodostako mielipidettä itsestänne yhdenillan juttujenne mielipiteiden takia. Ne perustuvat lähes aina ulkonäköön ja se on ihan ok, sen voi aamulla unohtaa ja se ei sua määritä. Jos alatte tapailla ihmistä ja odotatte vaikka pari kuukautta ennen sänkyun menoa, takaan että kelpaat juuri sellaisena kuin olet koska parissa kuukaudessa ehtii ihastua/kiintyä/muellyttyä toisesta niin paljon, että olet toiselle kaikella tavalla miellyttävä, oli kroppasi millainen tahansa. Se on nämä pidemmän kaavan kautta rakennetut jutut jotka ehkä jo voi päästää hieman ihon alle ja tunteisiin.

Jos jokainen arvostaisi itseään niin paljon että rakastaisi ja hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on ja luottaisi siihen että jos joku on minusta kiinnostunut, hän hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Jos ei, hän ei ole minulle se oikea eikä kemiamme kohtaa.

Ihmiset ovat liian itsekriittisiä,ulkonäkökeskeisiä ja media syövyttää päähämme ajatuksia meistä itsestämme ja vioistamme jotka eivät oikeasti ole

Vikoja. Kun arvostelemme itseämme niin kovin, noidan kehä on valmis. Me itse omalla toiminnallamme ajamme vastapuolen päähän ajatuksia

Itsestämme, sellaisia joita vastapuoli ei ole edes hoksannut ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Annan yhden hyvän neuvon : älkää muodostako mielipidettä itsestänne yhdenillan juttujenne mielipiteiden takia. Ne perustuvat lähes aina ulkonäköön ja se on ihan ok, sen voi aamulla unohtaa ja se ei sua määritä. Jos alatte tapailla ihmistä ja odotatte vaikka pari kuukautta ennen sänkyun menoa, takaan että kelpaat juuri sellaisena kuin olet koska parissa kuukaudessa ehtii ihastua/kiintyä/muellyttyä toisesta niin paljon, että olet toiselle kaikella tavalla miellyttävä, oli kroppasi millainen tahansa. Se on nämä pidemmän kaavan kautta rakennetut jutut jotka ehkä jo voi päästää hieman ihon alle ja tunteisiin.

Jos jokainen arvostaisi itseään niin paljon että rakastaisi ja hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on ja luottaisi siihen että jos joku on minusta kiinnostunut, hän hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Jos ei, hän ei ole minulle se oikea eikä kemiamme kohtaa.

Ihmiset ovat liian itsekriittisiä,ulkonäkökeskeisiä ja media syövyttää päähämme ajatuksia meistä itsestämme ja vioistamme jotka eivät oikeasti ole

Vikoja. Kun arvostelemme itseämme niin kovin, noidan kehä on valmis. Me itse omalla toiminnallamme ajamme vastapuolen päähän ajatuksia

Itsestämme, sellaisia joita vastapuoli ei ole edes hoksannut ajatella.

Nykyäänhän kaikki käyttää vaan Tinderiä eikä ole avoimia tutustumiselle missään muualla, ja Tinder taas on tehty seksin hakuun, eikä sieltä parisuhdetta löydä.

Minua kosketti viestisi Nainen26. Kyllä Sinä kelpaat. Älä luovuta. Kaikilta löytyy myös vikoja. Miehet vaistoavat, jos et pidä itsestäsi. Ole avoin, sitä voi opetella, ajattele että olet ihana. Se alkaa näkyä ulospäin ja sinusta kiinnostutaan. Katsele pariskuntia, kuinka monta kaunotarta näet? Suurin osa tavallisia naisia virheineen. Jokaisessa naisessa on jotain kaunista. Tärkein on positiivisuus ja iloisuus, ne tekevät ihmisestä kiinnostavan. Toivottavasti sinun ei tarvitse itkeä itseäsi uneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on luonteeltaan nörtti, mutta rakastuu/ihastuu/kiinnostuu aina vain cooleihin todella hyvännäköisiin "mallipoikiin" jotka ikävä kyllä eivät vilkaisekaan häneen. Ei tule kuuloonkaan että joku "ruma" tavis olisi kiinnostava. En voi ymmärtää tälläistä pakkomiellettä ulkonäöstä. Tottakai minustakin on kiva katsella hyvännäköisiä miehiä, mutta olen rakastunut ihan tohon omaan Perus-Pertsaan ja hän kelpaa hyvin :). 

Itsellä taas se ongelma, että olen ruma mutta ihastun tavallisen näköisiin miehiin 😢

Miksi kutsut komeita miehiä tavallisen näköisiksi?

Oma käsitykseni/näkemykseni muiden joukossa on, että sellaiset naiset jäävät myös miehettä, jotka ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan aina saamaan tahtonsa läpi ja tottuneet saamaan haluamansa. Toisinsanoen esim. tyypillisesti isä ei ole koskaan sanonut ei vaan piloille hemmotellut. Tällöin nainen ei vanhempanakaan osaa sulattaa mieheltä kielteistä vasrausta naisen vaatimuksiin ja pyyntöihin, naisesta tulee vaativa ja kuvittelee, että mieheltä voi vaatia mitä vain ja tahdon pitää aina mennä läpi. Jos mies sanoo ei niin ei osaa sulattaa ja käsitellä, sitä kun tahto ei menekkään läpi eikä saakkaan haluamaansa. Tällöin on myös hankala löytää paria/kumppania tai parisuhdetta, johob välillä kuuluu myös kieltäytyminen ja "ei" sanan käyttö. Tämä voi päteä myös poikaan/nuoreen mieheen, jota äiti hemmotellut tai ei ole sanonut ei, jollein ei sulata naisen kieltäytymistä/"ei" vastausta

Mulla on yksi kaikki perinteiset miesten kriteerit täyttävä kaveri (on hyväpalkkainen työ, liikkuu, harrastaa, supermuodokas kroppa) joka on lisäksi kuin joku supersek sikäs kissa. :) Eksoottinen mutta kaunis kasvoiltaan, aasialaista verta.

Hänellä on se ongelma että miesten seurassa ei saa suutaan auki, on jotenkin hankala pitää keskustelua yllä. Antaa varautuneen ja välttelevän mielikuvan vaikka olisi ihan innoissaan. :( vähän sellainen resting bit chface ja kylmä elekieli. Luulen että asiat päättyvät alkuvaiheessa juuri tähän, että livenä keskustelun pitäisi olla tosi miesjohteista pitkään ja viesteihinkin tällä kaverilla on tapana vastata "k" - me kaverit kyllä tiedämme ettei ole tyly, mutta mistä uusi mies tietäisi.. Eikä tee aloitteita, koska hänellä on tässä asiassa perinteinen naisellinen tyyli, miehen pitää tehdä aloitteet tapailun, treffipaikkojen ja viestikeskusteluiden suhteen.

Minua tilanne harmittaa koska ystäväni alku-ujouksien jälkeen on ihana tyyppi. On ollut käytännössä sinkku 26 vuotiaaksi asti, eli nykyhetkeen.

Tunnen itse muutamankin kuvaukseen sopivan naisen. En tosin ole varma tulevatko jäämään ikisinkuiksi, mutta toistaiseksi miestä ei ole löytynyt vaikka halu vakiintua on kova. Listaan kolme, joista kaksi on tehnyt minulle (40+ velamies) aloitteen.

Kaikki ikäluokassa 26-29v.

Joko reippaasti ylipainoa tai jonkin verran ylipainoa mutta ei niissä "oikeissa" paikoissa.

Suhtautuvat vähän halveksuen vaatimuksiin naisellisuudesta perinteisessä mielessä, mutta itse odottavat mieheltä perinteistä miehen roolia. Mies on aloitteellisempi, rohkeampi, jämäkämpi, liidaa ja turvaa kun ollaan treffeillä. Haluavat seurata ja ihailla miestä, olla kainalossa turvassa. Tämä karkoittaa tasa-arvoisista naisista ja jopa poikatytöistä pitävät miehet kuten minä, mutta samalla perinteisen maskuliiniset. Vinoilee jos mies ei ole "mies". Huono yhdistelmä. Exinä ollut "hankalia tyyppejä" ja sitten nörttejä jotka tuntuivat näiden röyhkeiden sankarien jälkeen pliisuilta ja kokemattomilta.

Toinen asuu tuppukylässä jossa ei ole vapaita ja kelvollisia miehiä. Vanhempia alkkiksia kyllä senkin edestä. Exät yllättäen renttuja, koska ei löytänyt parempaakaan.

Kolmas ei ole aloitteellinen, ei sitten ollenkaan. Itsetunto todella matalalla, mutta toisaalta fanittaa täysin saavuttamattomia bändien laulajia joita seuraa joka keikalla - samalla ignooraten ujot miehet jotka saattaisivat olla kiinnostuneita. Ei vaadi mieheltä mitään, mutta on niin ujo että käytännössä miehen olisi otettava ohjat käsiinsä. Muuten kiva ja fiksu nainen.