Kokemuksia Luther-säätiöstä?

Luthersäätiöllä ja SLEYllä ei opillisesti ole juurikaan eroa. Molemmat korostavat opetuksessaan vahvasti Raamatun sanaan. SLEY on kirkon sisällä toimiva lähetysjärjestö ja herätysliike (kirkko tukee SLEYn tekemää lähetystyötä ulkomailla ja kotimaassa tekee tiivistä yhteistyötä mm. järjestää tapahtumia ja tilaisuuksia yhdessä liikkeen kanssa). Luthersäätiö taas on "ajettu ulos" kirkosta esim. otettu monilta säätiön papeilta pappisoikeidet. Säätiön suhtautuminen kirkkoon on aika nihkeää ja moni säätiöllä käyvistä ei kuulu kirkkoon, koe tarvitsevansa Suomen evl.lut. kirkkoa mihinkään. SLEYn toiminnassa taas lähes kaikki ovat kirkon jäseniä ja välit kirkkoon pyritään pitämään hyvinä ja avoimina. 

Uskon itse, että meininki on varmasti näin nuorten piirissä justiinsa tuota eli muuten normaalia, mutta konsevatiivisempaa.



Jos joku haluaa jakaa vielä kokemuksiaan, niin luen ne mielelläni. :)

Olen tutustunut evankeliseen herätysliikkeeseen , jossa Luther-säätiöllä on juuret. Siellä naisiin suhtautuminen on hyvin arvostavaa ja kunnioittavaa. Se, että mies on perheen pää ei suinkaan tarkoita alistamista tai muuta sellaista vaan mies ottaa täyden vastuun perheestään ja huolehtii hellästi ja jämäkästi vaimostaan ja lapsistaan. Minusta se on ihanaa ja mieltä lämmittävää katseltavaa. Tämä maallistunut yhteiskunta on vain tullut niin kauas näistä arvoista, että ei joko tiedä tai haluaa tahallaan ( kateuksissaan )käsittää nämä asiat väärin. Samaa olen kokenut myös muissa herätysliikkeissä ( kirkollisista esim. heränneet eli körttiläiset ja lestadiolaiset eri suuntauksineen ). Kaikissa niissä aidoissa kristillisissä perheissä on hyvä yhteishenki , vahva sitoutuneisuus ja rakkaudellisuus. Ei ole taistelua tasa-arvosta ja pelkoa omasta asemasta kuin ns.maallisissa perheissä usein näkee. Suosittelen lämpimästi tutustumaan eri herätysliikkeisiin sisältäpäin.

Mitä se sitten on se todellinen tasa-arvo??? Seurakunnan paimenen virasta on raamatussa seljeät ohjeet, Paavalin alkuseurakunnille antamat " seurakunnan paimen olkoon yhden vaimon mues". Eikä tämä vanha hyvä ohje alusta naista millään muotoa. Todellinen tasa-arvo muehen ja naisen välillä taas löytyy jo ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, luomuskertomuksesta. " Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi". ja kun Luoja sitten katseli luomaansa Aatamia, Hän lausui: "Ei ole ihmusen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle kumppanin joka on hänelle sopiva apu". Siis kumppani, sopiva, apu...kumpikin aviopuoliso tasa-arvoisesti toisilleen...siinä se on se aito ja todellinen tasa-arvo. Kummallakaan osapuolella ei ole tarvetta kilpailla, kumpi tässä nyt on tasa-arvoisempi eikä asettua toistensa rooleihin vaan ihan vaan olla se kumppani, sopiva ja apu.

Säätiön messut ovat perus messuja, Messussa ovat pääosassa Sana ja Sakramentit eli saarna ja ehtoollinen. Pastorit eivät ole " leipäpappeja" palkkansa vuoksi puhujia vaan todella asiansa takana olevia hengen miehiä (Kouvolan Hiltusen Petri muuten yksi parhaimmista) joten saarnat ovat syvällisiä, oivaltavia ja ajatuksia herättäviä. Käväiskää vaikka messussa kuuntelemassa!

eivät saa verorahoja, vaan talous on vapaaehtoisen kannatuksen varassa

teologialtaan sitä samaa kuin viimeiset 500 vuotta Saksassa, Ruotsissa, Suomessa.. siis luterilaista

ovat ns vanhoillisia siinä mielessä, että suomen evlutkirkon tuoreimmat uudistukset (naispappeus, homoliitot yms) eivät ole saaneet kannatusta

em syystä johtuen heidän julkisuuskuva on ehkä kielteinen, mikäli tuo "vanhoillisuus" koetaan "kielteiseksi"

heidän käsityksensä mukaan Jumalan tahto on, että nainen ei ole seurakunnan pappi ja että pappi ei vihi homoja avioliittoon tai rukoile homojen liitolle Jumalan siunausta ... siinä varmaan se oleellisin ero kansankirkkoon.. niin ja se verotushomma, josta syystä seurakunnan pastori on ainoa palkkaa nauttiva henkilö, muut vastuunkantajat toimivat talkooperiaatteella, kuten ilmeisesti esim helluntai-, vapaa- yms seurakunnissakin tapahtuu 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sitten on se todellinen tasa-arvo??? Seurakunnan paimenen virasta on raamatussa seljeät ohjeet, Paavalin alkuseurakunnille antamat " seurakunnan paimen olkoon yhden vaimon mues". Eikä tämä vanha hyvä ohje alusta naista millään muotoa. Todellinen tasa-arvo muehen ja naisen välillä taas löytyy jo ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, luomuskertomuksesta. " Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi". ja kun Luoja sitten katseli luomaansa Aatamia, Hän lausui: "Ei ole ihmusen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle kumppanin joka on hänelle sopiva apu". Siis kumppani, sopiva, apu...kumpikin aviopuoliso tasa-arvoisesti toisilleen...siinä se on se aito ja todellinen tasa-arvo. Kummallakaan osapuolella ei ole tarvetta kilpailla, kumpi tässä nyt on tasa-arvoisempi eikä asettua toistensa rooleihin vaan ihan vaan olla se kumppani, sopiva ja apu.

Säätiön messut ovat perus messuja, Messussa ovat pääosassa Sana ja Sakramentit eli saarna ja ehtoollinen. Pastorit eivät ole " leipäpappeja" palkkansa vuoksi puhujia vaan todella asiansa takana olevia hengen miehiä (Kouvolan Hiltusen Petri muuten yksi parhaimmista) joten saarnat ovat syvällisiä, oivaltavia ja ajatuksia herättäviä. Käväiskää vaikka messussa kuuntelemassa!

julkaisevat kaikki saarnat netissä tietääkseni, www.lhpk.fi sivulla .. sikäli kiva, että voi julkisuudessa arvioida pappien opetusta kun kerran julkaisevat .. olisi kiva jos muutkin seurakunnat ym tahot julkaisisivat enemmän ! .. siellähän saattaa olla välillä jotain ihan lukemisen ja kuuntelemisen arvoista muillekin .. itse olen tykännyt LHPK:n kirjoituksista netissä ja saarnoista .. suosittelen minäkin siis .. muuten jos Raamattu kiinnostaa, suosittelen RKK "Raamattu kannesta kanteen" -sovellusta Android -puhelimiin ja -tabletteihin, siinä Jukka Norvanto (evlut pappi, Sanansaattajat ry:n työntekijä) luennoi Raamatun "kannesta kanteen" 

Vierailija kirjoitti:

mutta kovasti lahkoutuneelta yhteisöltä kuulostaa. Vain he tulkitsevat Raamattua oikein (esim. naispappeuskysymys) ja kokevat olevansa parempia kuin muut. Sellaisessa kelpaat niin kauan, kuin olet samaa mieltä ja sulaudut muottiin. Jokaisessa yhteisössä on myös hyvää, eihän niihin kukaan muuten liittyisi.

mun kokemuksen mukaan keskustelu, kysely, epäily ja omat mielipiteet sallitaan siellä, joten lahko se ei ole.. jos lahkon tuntomerkkejä on johtajien aktoriteetti, mielipiteiden sensurointi, henkinen tai hengellinen väkivalta, painostaminen ym piirteet.. joita on ilmeisesti esiintynyt jossain määrin kuulemma esim jehovan todistajilla, mormoneilla ja lestadiolaisilla ja ns Koivuniemen kultilla :)

Vierailija kirjoitti:

Eli sitä, että otetaan sattumavarainen kasa raamatunkohtia ja tulkitaan ne sitten nyky-yhteiskunnassa "kirjaimellisesti" täysin välittämättä niiden yhteydestä tai siitä, mitä nuo sanat alunperin, kirjoitusaikanaan ovat tarkoittaneet. Toiset kohdat voidaan sitten jättää sikseen.

Mutta what you see is what you get pätee siinä mielessä, että nämähän eivät millään lailla peittele omaa lahkolaisuuttaan. Kun evankelisluterilaisen kirkon piispalta kielletään ehtoollinen, kyse on selvästä erillisyyden julistamisesta. Tosin jos sitten uskot siihen luterilaisuuden perusajatukseen, että itseään ei pidä ylentää, vaan yhteinen kirkko on yhteinen ja jos sen sisällä on olemassa joku muita valitumpi jengi, sen tietää vain Jumala, pysyttelet siis tästä joukosta kaukana.

eli oikeasti tässä ei ole kyse homoista eikä naispappeudesta, vaan siitä, miten kirkko käsitetään. Onko se kaikille vain vain valituille.

se Mellunmäen ehtoollistapaus liittynee siihen, että Pohjolan mielestä Huovisen edustama kristinuskon tulkinta ei ole riittävän samanlainen Pohjolan edustaman kanssa, jolloin ehtoollisyhteyttä Huovisen ja Pohjolan välillä ei ole .. näin sitä tulkitsen 

Vierailija kirjoitti:

Ehtoollisesssa on kuitenkin kyse aika lailla kirkon perusjutusta. Minusta se on halveksivaa. Sen jälkeen ei tarvitse enää SANOA mitää muuta. Ehtoollisen kieltämisessä on ihan suoraan teoilla osoitettu, että helvettiin ootte kaikki muut saastat menossa eikä me haluta olla teidän kanssa missään tekemisissä.

mun käsittääkseni luthersäätiöläiset uskovat, että muissakin kirkkokunnissa ja muuallakin maailmassa on ihmisiä matkalla Taivaaseen, ei pelkästään luthersäätiön (LHPK) porukoissa .. ehtoollinen käsiittääkseni heillä on sellainen kristittyjen yhteysateria ja pyhä sakramentti, missä kristityt liittyvät toisiinsa ja Jumalaan osin ymmärrettävällä ja näkyvällä, osin näkymättömällä ja uskossa vastaan otetulla tavalla, mikä Raamatun esimerkin mukaisesti edellyttää riittävää yksimielisyyttä kristinuskosta.. siten käsittääkseni luthersäätiöläisillä ei ole ehtoollisyhteyttä esim kaikkien maailman ihmisten kanssa, vaan niiden kristittyjen kanssa, joiden käsittämä oppi on riittävän samankaltainen.. pitäisikö ehtoollisyhteys olla kaikkien kanssa, sitä en tiedä .. liittyiköhän Pietarin uni ennen Korneliukselle menoa ehtoolliseen vai mihin lie :)

Vierailija kirjoitti:

Huolet jaetaan siten, että jos vaimo ei ymmärrä paikkaansa, kutsutaan "ylempiarvoinen" pariskunta kylään, ja sillä aikaa kun miehet rukoilevat olohuoneessa, opastaa vierailulle tullut nainen kapinoivaa emäntää ja selvittää, miksi naiselle on luontaista olla alamainen. Eli jos sanoo miehelle, että ei jaksa lasten kanssa ja tarvitsee mieheltä apua, ei sitä tule: sen sijaan tulee vakava keskustelu siitä, miten mies edustaa Jumalaa eikä siksi ennätä kaikenlaiseen turhaan kuten vaipanvaihto.

Mistä ihmeestä sä revit tämmöstä? :D

Joo, mutta yhteisöä jonkun verran sisältäpäin tuntevana sanon, että tosi suuri osa naisista (ja miehistä) on korkeastikoulutettuja (akateemisia) ja aika harva tuntemani nainen on kotiäiti, varsinkin jos lapset on ylittäneet taaperoiän.

Sanoisin, että monessa kirkon herätysliikkeessä on ns. lahkolaisempaa meininkiä (niitäkin jonkun verran sisältäpäin tuntevana). Säätiöläiset ei esimerkiksi oo samalla tavalla kulttuurikielteisiä, päinvastoin. Alkoholiakin käytetään ihan avoimesti ja salailematta, niin miehet kuin naisetkin.

luulenpa että tuo esimerkki siitä, että joku neuvoo toista perhe-elämän asioissa, taitaa liittyä joihinkin muihin porukoihin, oisko esim jehovan todistajat, mormonit tms siinä kyseessä ?

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista humpuukia osa vastauksista. Miksi pitää vastata, jos ei oikeasti tiedä?

Ja hyvin perusluterilaista toimintaa, hieman korkeakirkollista, eli papit pukeutuvat hyvin muodollisesti ja liturgia on aika perinteinen. Seurakuntayhteyttä painottavaa, eli tosi hyvä juttu, jos kaipaa hengellistä kotia. Ja ei tosiaan millään lailla naista alistavaa, todellakaan.

Raamattukäsitys ei erityisen fundamentalistinen, vaan enemmänkin teologiaa ja kirkon traditiota arvostava.

juu toi kirkkohistoria näkyy ehtoollisjumalanpalveluksessa vahvasti: on albat päällä, on liturgisia elementtejä.. liturgiaa muuten avaa tosi hyvin youtube-kanavallaan Harri Huovinen, nykyinen pappi, entinen ja nykyinen muusikko.. hän osaa aika hyvin selittää mistä luterilaisessa liturgiassa on kyse, mitä kaikkea se symboloi ja mihin viittaa... jos luterilaisen liturgian symbolit ei avaudu, voi olla kyllä nykyihmisellä aika ihmeellinen olo luterilaisessa messussa :)

Vierailija kirjoitti:

Pappisoikeudet on evätty monilta liikkeen papeilta valtakirkon toimesta. Toimitukset esim. kaste tai vihkiminen ei siten saa lainvoimaa tuossa yhteisössä

muistaakseni joku evlutkirkon piispa totesi aikanaan luthersäätiön papin suorittamasta kasteesta, että "ei pidä kastaa sen jälkeen enää uudestaan", joten siltä osin hänen mielestään kai luthersäätiöläisen papin toimittama kaste on teologisesti pätevä... tietenkään siihen ei liity tällöin automaattisesti jäsenyys suomen evlutkirkossa, vaan sellainen jäsenyys, sen aloittaminen tai lopettaminen, tapahtuu jonkun evlutseurakunnan virastossa.. samoin avioliittoon vihkiminen lienee teologisesti yhtä pätevä kuin evlutkirkon papin tekemä avioliittoon vihkiminen, mutta juridinen puoli hoidetaan sitten maistraatissa, koska luthersäätiö ja lähetyshiippakunta eivät ole suomen evlutkirkon tavoin samalla väestörekisterinpitäjiä, joten evlutkirkossa kaste ja avioliiton vihkiminen tarkoittavat paitsi hengellisiä, myös maallisia, yhteiskunnallisia asioita, ja luthersäätiössä "vain" hengellisiä asioita. 

Minä oon käynyt aikoinaan paljonkin Luther-säätiön Jumalanpalveluksissa ja tunsin papin ja porukkaa sieltä. Naispappeutta eivät hyväksy, niinkuin tiesitkin. Tykkäsin kovasti, ei hihhulimeininkiä, ihan tavis ihmisiä ja ihmetyttää jossakin kommentissa tuo naisia alistava mielipide. En kyllä huomannut enkä kokenut mitään sellaista. Vapaata ja rentoa tunnelmaa.

Sitä en tietysti tiedä onko jokapaikassa näin, mutta siellä missä itte kävin toiminta ja saarnat oli hyviä. Pappi oli huumorintajuinen ja puheet vaikuttavia mutta aina jotain hauskoja vertauksiakin keksi sekaan. Niin ja homot oli ihmisiä ihan siinä kuin muutkin, mutta tietenkään heidän keskinäistä vihkimistään eivät hyväksyneet.

Hei, kiva että olet kokenut noin. Ehkä siellä on avarruttu.

Mun oma kokemus on päinvastainen. Olen kokenut hengellistä väkivaltaa LHPK:ssa.

Kun nostin asiani esiin, niin siihen suhtauduttiin, niin kuin heidän ongelmansa olisikin minun vikani - retoriikka oli siis hallussa. Taitavasti osattiin luistaa vastuusta.

En näe oppia ongelmana, mutta sen (LHPK:n ) rakenne on kovin epämääräinen, mistä seuraa mielivaltaa ja väärinkäytöksiä.

Syntisiä on siellä ja täällä. Yhä vielä hyvin pienenä ryhmänä, sen hallinto ei ole uskottavaa: Hehän valvovat ja vastaavat itse itselleen. Siinä on vallan turmelus ja kiusaus hyvin liki.

"Teen niin kuin haluan" oli minunkin saama vastaus tilanteessa, jossa kirkon puolella vastaava asia käsiteltäisiin tuomiokapitulissa. Näistä vaietaan ja kyynelet kätketään, koska se ei sovi siihen aatteelliseen tunnustuksellisuuteen, jota halutaan pitää esillä.

Lopuksi viestini kaikille: Lukekaa Raamattua ja opetelkaa Isä meidän -rukous tänä vuonna. Siinä jälkimmäisessä on lääke näihin kolhuihin. Minäkin sain siitä avun: Anteeksianto ja irti päästäminen! Jumalan tuuli vie!

olen ollut lähetyshiippakunnan (ja luther-säätiön) toiminnassa mukana 20 vuotta kahdella eri paikkakunnalla

mitä kertoisin.. ihmisten muodostamana porukkana kuten helluntaiseurakunta tms, siis melko pieni tiivis porukka missä ihmiset tuntee paljon toisiaan ja viettää aikaa muulloinkin kuin kirkossa toistensa kanssa, esim lapsiperheet näkee toisia lapsiperheitä usein tms..

mukavaa, huumorintajuista, fiksua porukkaa...

teologialtaan sellaista perinteisempää luterilaisuutta, siksi kai se perustettiinkin että oltiin huolissaan siitä että suomen ev lut kirkolla on perinteenä lipsua pois Raamatun viitoittamalta tieltä jos yleinen mielipide ja samalla poliittinen esivalta jotain muuta vaatii.. se kai se oli luther-säätiön perustamisen taustalla

sinänsä teologia melko samaa kuin suomen ev lut kirkolla että sama Raamattu ja samat luterilaiset tunnustuskirjat on opin perusta

Mene ihmeessä rohkeasti messuun niin näet ja kuulet, millaista selkeää perusluterilaista jumalanpalvelusta siellä harjoitetaan.

Itse yllätyin positiivisesti ennakkoluuloistani huolimatta. Aivan turhaan on luther-säätiötä mustamaalattu ja leimattu vanhoolliseksi, sillä Raamatun sanahan on ikuista ja pysyvää, ei ihmislähtöisten tuulien ja trendien mukaan vaihtelevaa.

"...melko pieni tiivis porukka missä ihmiset tuntee paljon toisiaan ja viettää aikaa muulloinkin kuin kirkossa toistensa kanssa"

 

Juuri tämän saman asian näen ongelmaksi. Missään muualla kuin messussa ei olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Tuntuu ihan kuin kaikki haluaisivat pitää arkielämänsä piilossa ja nähdä muita vain messussa tai jossain muussa seurakunnan tilaisuudessa. Seurakunnat ovat niin pieniä ettei juurikaan samaa ikäluokkaa edes ole.

Älä ole epäuskoinen vaan usko ainoastaan! kirjoitti:

Mene ihmeessä rohkeasti messuun niin näet ja kuulet, millaista selkeää perusluterilaista jumalanpalvelusta siellä harjoitetaan.

Itse yllätyin positiivisesti ennakkoluuloistani huolimatta. Aivan turhaan on luther-säätiötä mustamaalattu ja leimattu vanhoolliseksi, sillä Raamatun sanahan on ikuista ja pysyvää, ei ihmislähtöisten tuulien ja trendien mukaan vaihtelevaa.

Olen itse julkipakana mutta pari hyvää tuttuani on ollut mukana Luther-Säätiön toiminnassa. Heillä on hyvin konservatiiviset näkemykset naispappeudesta ja vielä jyrkemmät näkemykset homoliitoista. MInua ei sinällään häiritse mitä aikuiset ihmiset tekevät vapaaehtoisesti keskenään makuuhuoneissa yhtä vähän kuin vaikkapa kerrostalonaapureitten muukaan seksielämä. Joka tapauksessa noin 3-5 prosenttia ihmisistä kuuluu siihen LGBTQ+ ryhmään maasta ja kulttuurista riippumatta aivan kuten vasenkätisiäkin on tietty vakiomäärä ihmisistä. Huvittavaa että Luther-Säätiölle myös ne naispapitkin ovat edelleen vaikea hyväksyä vai tuleeko siinä synti mieleeen kun pappi ei olekaan mies.

Itse olen uskonnoton valkoihoinen lihaasyövä heteromies, joka äänestää vaaleissa porvareita ja kannattaa Suomen EU- ja Nato-jäsenyyttä. Samoin kannatan valtion ja kirkon erottamista toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Hei, kiva että olet kokenut noin. Ehkä siellä on avarruttu.

Mun oma kokemus on päinvastainen. Olen kokenut hengellistä väkivaltaa LHPK:ssa.

Kun nostin asiani esiin, niin siihen suhtauduttiin, niin kuin heidän ongelmansa olisikin minun vikani - retoriikka oli siis hallussa. Taitavasti osattiin luistaa vastuusta.

En näe oppia ongelmana, mutta sen (LHPK:n ) rakenne on kovin epämääräinen, mistä seuraa mielivaltaa ja väärinkäytöksiä.

Syntisiä on siellä ja täällä. Yhä vielä hyvin pienenä ryhmänä, sen hallinto ei ole uskottavaa: Hehän valvovat ja vastaavat itse itselleen. Siinä on vallan turmelus ja kiusaus hyvin liki.

"Teen niin kuin haluan" oli minunkin saama vastaus tilanteessa, jossa kirkon puolella vastaava asia käsiteltäisiin tuomiokapitulissa. Näistä vaietaan ja kyynelet kätketään, koska se ei sovi siihen aatteelliseen tunnustuksellisuuteen, jota halutaan pitää esillä.

Lopuksi viestini kaikille: Lukekaa Raamattua ja opetelkaa Isä meidän -rukous tänä vuonna. Siinä jälkimmäisessä on lääke näihin kolhuihin. Minäkin sain siitä avun: Anteeksianto ja irti päästäminen! Jumalan tuuli vie!

Onpa sinulla ikävä kokemus! Itse kyseisissä messuissa käyvänä koen, että pastorit ilmaisevat itseään hyvin ja ovat samanlaisia syntisiä, jotka tarvitsevat Herran syntien anteeksiannon ja ehtoollisen. Bonuksena koen sen, että siellä käydessäni tiedän todella olevan kyseessä pastorin, jolla on henkilökohtainen usko ja kutsumus työhön.

Ihan järkyttävän ahdasmielistä.