Lue keskustelun säännöt.
Sallitko lapsellesi lyödä ? Itsepuolustukseksi?
22.06.2008 |
Täällä oli aloitus äidiltä, joka koki, että oma poika jää alakynteen toisten poikien kanssa koska ei lyö toisia.
Olen itsekin miettinyt paljon tätä asiaa. Minulla on kaksi lapsta tyttöö ja poika. Olen aina pitänyt ehdottomana sääntönä lapsille, että ketään ei lyödä. Tytön kanssa tästä ei ole ollut mitään ongelmaa. Pojan 4-v kanssa en tiedä mitä tehdä? Poika on aika usein tilanteessa, jossa toinen poika lyö, tönii, puree jne. ja hän itse jää tilanteessa altavastaajaksi koska ei yleensä lyö toista. On tämäntakia tietysti myös helpppo kiusaamisen kohde toisille. Ainoastaan muutaman kerran hän on lyönyt suuttuessaan isoasiskoa.
Tuntuisi väärältä antaa pojalleni lupa tai kehoitus lyödä toista. Tämä on niitä asioita, joita on vaikea kysyää vanhemmilta kasvotusten, mutta kertokaa te , "annatteko" lapstenne lyödä toisia? Minusta näyttää, että monet vanhemmat eivät välitä tai mielummin teeskentelevät etteivät näe että heidän lapsensa lyö. Tulee tunne, etteivät hekään oikein tiedä, miten tätä asiaa pitäisi lähestyä.
Pitäisikö sittenkin antaa pojan lyödä itsepuolustukseksi? Entä tällainen linja päiväkodissa, miten onnistuu. Sanonko siellä, että olen antanut luvan lyödä itsepuolustukseksi. Luulisi, että siellä on ehdoton ei lyömisen suhteen.
Saataisiko asiallista keskustelua aiheesta?
Kommentit (95)
Kun minua koulumatkalla kiusattiin, sanoin kiusaajalle, että en halua tapella hänen kanssaan. Kiusaaja sanoi siihen, että hän kyllä tahtoo. Minä siihen, että tiedoksi vaan, että jos käyt kiinni, niin minä puolustauduin. Toinen kävi kiinni kuin raivopäinen ja minä harkitun rauhallisesti iskin kynteni hänen ranteeseensa tai vedin hiuksista, kunnes hän ei enää yrittänyt hakata.
Pelkäsin, että lyömällä tulee pahaa jälkeä ja siksi puolustin itseäni noin. Toinen alkoi itkemään ja sanoi minua hulluksi, (koska itki ja häpesi itkuaan) eikä enää koskaan yrittänyt käydä käsiksi. "Voittaneena" sanoin tyynesti, että en jatkossakaan halua tapella hänen kanssaan, mutta jos hän haluaa, niin puolustan kyllä taas itseäni.
Ihan sama, että oliko kyseessä poika vain tyttö kiusaaja, mutta tämä tyttö näytti kyntensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen tulee suojella lastaan, tietysti.. Mutta lapsi kasvaa ja pikkuhiljaa täytyy minunkin antaa lapseni itsenäistyä, leikkiä ilman että koko ajan olen seläntakana turvaamassa hänen olemistaan. Hänen täytyy vähitellen oppia selviytymään itse esimerkiksi siitä tilanteesta, että joku lyö häntä. Minulla on myös sellainen kuvitelma, että fyysinen kontakti mm. lyöminen lisääntyy pojilla ala-asteikäisinä. Olenko väärässä?
Jos, joku on ymmärtänyt niin, että Ap olisi lyömisen sallimisen kannalla, on ymmärtänyt väärin. Poikani on nyt joutunut mielestäni tämän lyömättömyytensä takia toisten poikien silmätikuksi. Poikani on muutenkin ujo, eikä hänen sanalliset sanomisensa tunnu oikein tehoavan. Päiväkodissa olen tästä huolestani puhunut, mutta heidän mielestään se ei ole ongelma. Suoraan sanoen en luota täysin päiväkodin tätien sanomaan, koska olen nähnyt heidän sievistelevän usein päiväkodissa sattuneita tilanteita vanhemmille. päiväkodissahan en voi minä olla suojelemassa poikaani, eikä täditkään pysty olemaan koko ajan kaikkien perässä.
Olisikohan tuo itsepuolustuslajien harrastaminen ratkaisu, pitää miettiä sitä.
Olisi niin mukavaa kun kaikki pitäisivät nollatoleranssin lyömisen kanssa, miksiköhän näin ei ole?
eikä muutu vaikka fyysinen väkivalta kiellettäisiinkin.
isäni on hakannut minun sairaala kuntoon lapsuudessani kymmeniä kertoja ja luulin, etten voisi puolustautua. Kun opettajani sanoi, että tee kaikkesi puolustaaksesi omaa hienoa itseäsi, ymmärsin jotakin merkittävää.
Isääni en koskaan kyennyt vastustamaan, en edes ilmoittamaan pahoinpitelyistä, mutta entistä aviomiestäni kyllä jo sitten osasin vastustaa ja kykenin puolustautumaan.
[omaani on kiusattu opettajien silmien alla(lyöty, potkittu, hakattu päätä tiiliseinään) Kukaan ope ei halunnut puuttua tilanteeseen. Kyseessä kuitenkin vasta 3lk jota 4lk kiusasivat.(yksi 6lk tyttö oli kuvannut kännyllään koko tilanteen ja kuvasta näki että opet näki)
Opetan nykyään lapsilleni että lyö vain takasin.Koulu on raaka paikka kasvavine luokkineen sekä välinpitämättömine opeineen. Sori vain.
lapseni koulu kuitenkin hyvä maineinen ja hyvällä alueella
]ja voin sanoa, että koulussa on eniten pulmia näiden lasten kanssa, joille on kotona opetettu, että lyö vaan, jos tilanne vaatii -> lapsi käy kiinni aina hermostuessaan.
ope
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän lapset ovat aina nujakoineet keskenään ja siinähän sitä kohtuutta oppii. Itsekin muistan kuinka ala-asteella koulumatkoilla "tapeltiin" joka päivä ihan huvikseen ilman että kenellekään sattui pahoja vahinkoja. Nykyään sellaista käytöstä pidettäisiin varmaan tytölle ja pojallekin ihan sopimattomana, mutta kyllä siinä tiettyä kovuutta oppi, mistä on ollut ihan varmasti hyötyä myöhemminkin.
löi ja töni jne. Opetin tytölle, että huuda kovaa, että EI SAA LYÖDÄ. Teki tämän kerran ja lyöjä oli suu auki, ihan ihmeissään. Ja lyöminen loppui siihen. Ei tarvittu väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapseni luultavasti laitan sinne -juuri oppimaan ettei muualla lyödä.
Ei itsepuolustukseksi, eikä isotteluun. Pitää osata lähteä tilanteesta!
Äitinä koen että mulla on vastuu että minulla olisi lapsieni kanssa niin hyvä suhde että kertovat kiusaamisesta. Ja puutun siihen.
Joko soitan kotiovikelloa ja kasvotuste juttelen vanhemmille tai otan kouluun yhteyden. Asiaan on koulun puututtava tai teen kantelun. Väkivalta (henkinen tai fyysinen) on aina kiellettyä.
Itsepuolustuskaan ei ole apuna oikeudessa. Alle 15- vuotiaan teoista on vastuussa vanhempi, sitten alkaa oma järki oleen pelissä mukana enempi ja enempi. Samoin vastuu kasvaa.
Koulun vastuu on paitsi koulu -myös koulumatka. Ja se pitää turvata.
Juuri viime talvena taisi yksi kiusattu poika nostaa asian poliisille. Ei se ole olan kohautus.
Jos oppii kamppailulajeja on isommassa syynissä väkivallan suhteen. Paitsi että tyhmä lyö, menettää toisten kunnioituksen porukassa.
Mitä tuli "open" viestiin niin tollaset väkivallat kuuluu suoraan rehtorille ja poliisille. Jos olet itse opettaja niin säälin, kyllä pitää puuttua ja rajulla kädellä -ei tosin vastata väkivallalla.
"Meidän Miro on aina ollut vähän temperamenttinen" ja siinä se selitys sitten olikin. Kun oma poika sitten tönäisi kumoon tämän kimppuunsa käyneen "Miron", isä tuli kotiimme "selvittämään" asiaa ja oli tulla silmille.
Ei oikein syntynyt rakentavaa keskustelua, ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sano että viet poliisille filmiä jossa lapsi hakkaa toisia niin eiköhän ääni muutu?
Väkivaltaa ei voi puolustella tai vähätellä.
...koituu monen lapsen taakaksi. Kun ketään ei saa lyödä, julkisesti riehua eikä edes sanallisesti purkaa mielipahaansa, mitä luulette että tuo tekee ihmisen psyykkeelle?? En nyt väitä että pitää ruveta huitomaan kaikkia joiden kanssa tulee erimielisyyksiä mutta esim. koulukiusaustapauksissa joihin kukaan ei näytä puuttuvan, mielestäni on enemmän kuin oikein täräyttää kiusaajaa kunnolla. Nykymaailma on vaarallinen, räävitön eikä siinä pärjää jossei ole pokkaa puolustaa itseään tilanteen niin vaatiessa. Nämä "puhumalla kaikki selviää"-ihmiset eivät käsitä sitä pientä tosiasiaa, että KAIKKIEN KANSSA EI VOI NEUVOTELLA. Yleensä tulee vain pahemmin turpiin, jos puhumaan alkaa!!
Terv. koulukiusattu, yleensä hyväkäytöksinen mutta tarvittaessa väkivaltainen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta fakta on se, että koulussa noudatetaan Suomen lakia, ja siellä ei fyysistä väkivaltaa käytetä -ei edes puolustautumistarkoituksessa. Opettajien ja muiden aikuisten tehtävä on varmistaa tämä, mutta kieltämättä vanhemmilta toivotaaan tukea.
ope
(jota oli lainattu aiemmin hassusti)
Kuinkas teet ilmoituksen jossei ole tarpeeksi todisteita ja maikat senkun naureskelee että kuviteltu juttu?? Näitä tapauksia on enemmän kuin liikaa!
Toinen mitä en koskaan ymmärrä on se, että KIUSATTU joutuu vaihtamaan koulua, EI KIUSAAJA. Tämähän käytännössä on julkinen hyväksyntä kiusaamiselle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selvitetään, onko joku oppilas nähnyt tilannetta,
ja saahan sen ilmoituksen tehdä, vaikka ei olisi todisteita, voidaan koulullakin herätä, jos poliisi kysyy tarkempia tietoja.
En mikään ikäloppu ole itsekään, eikä koskaan silti ole tarvinnut koulussa nyrkein itseään puolustaa! Tuskinpa se meno on niin hurjaksi käynyt, että väkivalta olisi ihan arkipäivää nykykoulussakaan. Jos antaisin omille pojilleni jo kotona luvan lyödä toisia, olisivat ihan pihalla arvojen suhteen ja varmaan lopulta vankilassa, temperamenttisia kun ovat. Tietenkin jos lapsi on luonnostaan arka, hän tarvitsee ehkä tukea itsensä puolustamisessa, kun taas luonnostaan aggressiivisiset lapset tarvitsevat tukea itsensä hillitsemisessä - kumpaankin auttaa tieto siitä, että lyödä ei saa missään tapauksessa!
opettajan silmien edessä vuonna 1984. Omat vanhemmat ja opettaja olivat sitä mieltä, että kurja juttu, ei saa toisia mukiloida. Oppilas sai jälki-istuntoa ja hänen vanhemmilleen tiedotettiin asiasta. Koskaan asiaan ei palattu sen jälkeen.
Mulle jäi käsitys, että mä en saa A) puolustautua B) valittaa kohtaloani C) enää koskaan puhua siitä
En todellakaan oleta, jos itse hyökkäisin toisen kimppuun, että säästyisin siitä vammoitta. Ilmeisesti suurin osa odottaa näin.
sen vuoksi en katso, että omien lasteni tarvitsisi ottaa selkäänsä, kun lyövälle lapselle ei mitään voi, niin mieluummin niin, että joku muu saa köniinsä kuin minun lapseni.
[
Ei ole pakko opettaa lyömään itsepuolustukseksi ja kannustaa siihen. Minusta lasta tulee erityisesti kannustaa löytämään muita kainoja ratkoa riitoja (sanoa takaisin, poistua paikalta, laskea itse kiihtyessään kymmeneen jne). Vähintään torun lasta, jos hän itse lyö ensin. Mutta en varsinaisesti toru jos lyö takaisin - yritän vain puhua siitä olisiko voinut tehdä sittenkin toisin.
jos en itse olisi lapsena oppinut fyysisesti pärjäämään, en olisi päässyt pakoon kun minut teininä yritettiin raiskata.
Missä hitossa 4 vuotiaat lyö toisiaan????? Kysyn vaan. Mä en ole nähnyt ja toivottavasti en koskaan törmää!
olin pitkään ahdistunut siitä, etten ollut osannut opettaa hänelle fyysistä puolustautumista.