Onkos kukaan muu av-mamma ollut nuoruudessaan bändäri? Siis ihan

Kiersin paljon keikoilla, mutten olisi koskaan alentunut mihinkään bändäröintiin. Kuvottavaa.

No en ole ollut varsinainen bändäri, rakastuin ihan vaan yhteen ja hänen mukanaan kuljin keikoilla. Onhan siellä kaikenlaista. Mutta kyllä säälittävää yöksiä on nämä elämää kokemattomat, toisia halöveksivat pelkurit. IHmiselle tekee todellakin hyvää antaa palaa ja nähdä maailmaa ja uskaltaa heittäytyä- siinä ei kukaan pilalle mene. Mutta tuollainen halveksunta ja ahdasmielisyys ja yökkiminen ja mitätöinti mitä tässä ketjussa moni harrastaa, niin se on kyllä lähtöisin aika mädästä sielusta.

Eiks 69 Eyesilla ole kiertänyt useampikin Vauva-palstailija vai muistanko väärin?

Korostan heti alkuun että en kysy tätä millään määrin tuomitsevaan sävyyn vaan ihan aidosta mielenkiinnosta. Eli osaisiko joku eritellä miksi jotkut naiset totaalisesti hullaantuvat bändissä soittaviin miehiin..

Kiitos kysymästä.

En osaa samastua niihin naisiin, jotka haluaa vain kuuluisan panon, oli mikä tahansa julkkis. Tai jotka panee ihan ketä tahansa, joka soittaa mitä tahansa. Tai jotka panee muusikoita, jotta niiden naispuoliset fanit olis kateellisia.

Mulle bändärit on länsimaiden kulttuurihistoriaa, populaarikulttuurin yksi perinne. Rakastan musiikkia. Musiikin syntyminen on salatiedettä. Olla bändin kanssa on olla kutsuvieraana kulisseissa. Osa sitä prosessia. Ja perinnettä. Ja laukaista se jännite, joka kummallekin on keikan aikana tullut. :)

Mä todella paljon kaipaan soundcheckeissä istumista ja ylipäätään sitä odottamista. Sähköä...

Suomalaisista bändeistä Tehosekoittimella oli aika paljon ryhmäjuttua. Mammat ehkä tavanneet samoissa sängyissä!

Eikö teillä ollut yhtään omanasrvontuntoa - miten oikein pystyitte vajoamaan noin alas.



Eikä näytä vieläkään nolottavan. Oletteko lapsillenne kertoneet bändärimenneisyydestänne? Toivotteko että myös tyttärenne ryhtyy teininä bändäreiksi?



Huoraamisen vielä ymmärrän, sitä on joidenkin pakko tehdä saadakseen rahaa elämänsä kustantamiseen.



Mutta että vapaehtoisesti kiertää bändiläisestä toiseen hyväksikäytettävänä, eikä vielä kymmenienkään vuosien päästä näytä ymmärtävän sitä...

voi olla olemassa... Tai kyllähän sen järkikin sanoo että (ehkä tietynlaiset) naiset ovat ko. tyypeille jakamassa jne. mutta näin järjestäytynyttä.



No mulle kävi lähinnä toisinpäin, kun en tajunut että kuuluisuudella/muusikkoudella on jotain väliä ja jätin antamatta pildee tällaiselle kuuluisuudelle. Ilmeisesti oli tottunut toisenlaiseen vastaanottoon :) No kuten sanottu tyhmähän mä. Häneen tutuistuin kaverin kautta ja on nyt ihan tuttu.



Kuitenkaan en voi sanoa että olisinko nuorempana lähtenyt tällaisiin hommiin, jos olisin tiennyt.. Tai olisiko tilaisuus tehnyt varkaan tiettyjen tyyppien kohdalla...Täytyy kuitenkin sanoa että en fanittanut jotain tiettyä bändiä hirveästi siinä 17-19-vuotiaana (sen jälkeen jo vakiinnuin...) ja ylipäätään se musiikki josta tykkäsin/tykkään oli jo tuolloin vanhempaa.

Onpa jännä keskustelu :)



Ittellä ei ole mitään sen kummempaa bändäritaustaa, mitä nyt satunnaisesti kavereiden kautta päässyt joskus takahuoneisiin istuskelemaan / noissa bändikuvioissa pyörinyt.



Olisko teillä kellään vinkata mitään hyviä kirjoja tms. jotka kertoisivat bändärikulttuurista?

mutta kaveripiirini oli.

Minusta tämän ketjun moralisoivat kommentit ovat typeriä, ja tulevat ihmisiltä, joilla ei ole mitään käsitystä asioista. Jonkun unelma on se valkoisin sävyin sisustettu koti ja pari kaunista lasta, jonkun unelma on jotain muuta.

En ole itse kaunis ja muutenkin olin nuorena enemmän seinäruusu, joten en ollut mitään bändäriainesta. Meidän nuoruudessa kuunneltiin paljon musiikkia, puhuttiin musasta, käytiin festareilla, ihannoitiin bändejä ja musiikkia joten nuo bändäröinnit olivat aivan luonnollinen jatkumo.

Itse kyllä ajattelen, että tuo maailma on miesten maailma, jossa naisilla ei välttämättä ole parhain asema. Mutta toisaalta - Courtney Love oli myös alkuaan bändäri. Jos ajattelen kaverieni kokemuksia niin ei heidän asemansa silloin teininä ollut kovin hääppöinen juosta jonkun bändin perässä mutta sitä kautta he ovat kuitenkin päässeet piireihin ja nykypäivänä tuntevat sellaiset peruspärstät (tässäkin ketjussa mainittu) ja kun itse vielä liikkuvat piireissä, ovat jotkut noista vanhoista panoista heidän tuttujaan tai hyödyllisiä kontakteja. Kyse on kuitenkin elämäntavasta, johon liittyy muutakin kuin paneskelu. Intensiivisintä aikaa taisi olla sellainen, kun kaverini olivat tiivimmin tekemisissä yhden bändin kanssa, oli romanssia ja rock'n'roll -draamaa. Kaverillani oli sivusuhde yhden bändin mieheen. Hänen tyttöystävänsä asian selvittyä baarissa ja poltti kaverille tupakalla jäljen ohimolle.

Minulle oli todella mukavaa, kun juttelin ystäväni miehen kanssa, joka aikoinaan kiersi muusikkona. Hän sanoi, että kyllä siellä jatkoilla tapahtui ihan suoranaisia raiskauksiakin. Minulle vaan oli mukavaa, että joku ymmärsi, mistä on kyse. Kyllä aina kun on muusikkoja, niitä naisiakin riittää.:) Itse koen kuitenkin tuon elämäntavan ja piirit tuhat kertaa kiinnostavampina kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneet juuri mistään. Pidän siis musadiggareita omalla tavallaan syvällisinä.:)

Voin siis sanoa, että koen ymmärtäväni tuon maailman arvoja, mutta en täysin ihannoi. Tuo maailma on kovin raadollinen. Yksi juttu on tietysti päihteiden käyttö, joka tuli noihin suhteisiinkin väliin.

bändäröinti ei ole luonnollinen jatkumo musadiggailulle. Vähän niin kuin väittäisi että lukuharrastuksen luonnollinen jatkumo on pyrkiä kirjailijoiden pöksyihin. Tai että kun tykkää käydä ravintolassa syömässä niin olisi luonnollinen jatkumo sille harrastukselle hakeutua alan ammattilaisten kanssa hässimään.

Ja musadiggarit usein luulevat olevansa jotenkin syvällisiä tyyppejä, mutta ei muusikkoa oikeasti kiinnosta jauhaa musadiggarin kanssa, koska kosketus asiaan on täysin erilainen.

En tajua mitä hienoa on siinä että "pääsee piireihin", mun mielestä kaikki PIIRIT on täysin hanurista ja ainoastaan henkisesti todella köyhät ihmiset luulevat olevansa jotain sen kautta keitä "tuntevat".

mun on vaikea tajuta mitä hienoa on siinä että pääsee "minkä tahansa bändin takahuoneeseen bilettämään". Mikä niissä takahuoneissa on niin helvetin ihmeellistä ja maagista että sinne pitää ylipäätään olla änkemässä? Ilmeisesti se että tuntee olevansa jotain, koska se-ja-se muistaa juuri Sinut naamalta ja sen takia voit lipsuttaa siellä bäkkärillä ilmaista kaljaa, joka on tarkoitettu itse asiassa muusikoille eikä laumalle juntteja jotka uskovat ymmärtävänsä musiikista jotain ja olevansa niin helvetin kiinnostavia ihmisiä että muusikoita kiinnostaa kuunnella niiden länkytystä.



Ei sitä paskanjauhantaa selvinpäin nimittäin jaksakaan. Hirveessä pierussa tietenkin eri lailla, ja nimenomaan jos on mielessä se että pääsee köyrimään. Aivan kuten baarissa muutenkin.

Mistä tietää tulleensa vanhaksi?

Siitä, kun kirjoittelee vauva-lehden keskustelupalstalle kaiholla entisistä bändäriajoista ja bändeistä, jotka on jo *kröhm* hieman aikansa eläneitä ja ylipäänsä jostain 15 vuotta sitten tapahtuneista jutuista.

Mun vuosista on jo 20 vuotta, mutta Mötley Crue, Bon Jovi, Skid Row, Alice Cooper, Extreme ja liuta muita.

Muutama sen aikainen "guest list" tuttu on nykyään ihan julkisuudessa mm. toimittajana, usein mietin et mitä jos iltapäivälehdet tietäis näiden neitien puuhista....

Itse voin aivan rehellisesti myöntää, että jos olisi mahdollista palata takaisin nuoruuteen ja päästä Peter Steelen pantavaksi, niin TODELLAKIN lähtisin. Ja kadehdin (en katkerasti, vaan sillä tavoin kevyen suloisesti) tuota yhtä kirjoittajaa, joka on mahdollisesti tämän kokenut.



Pöksyt kostuvat jo kuvaakin katsomalla. Baareista en ole koko elämäni aikana löytänyt ketään, joka olisi kiihottavuusasteeltaan edes 10% Peter Steelestä. Enkä siksi ole juuri baaripokailua harrastanutkaan.

Ketä on peter steele? Tulee mieleen vaan se dick steel leffahahmo.

Pori ei ole kieli, se on kielioppivirhe.

se merkinny automaattisesti naimista jos saikin bäkkärin. ite en kertaakaan joutunu tekemään mitään seksuaalista, ja listalla on mitä nyt muistan ainakin guns n roses, metallica, extreme..

Muutama vuosi sitten LT&EK:n perässä pyöri melkoinen fanilauma kaupungista toiseen.... mutta se vaikutti enemmän muusiikista diggailulta kuin groupie touhulta. Mimmit ei vaikuttanut bändihuorilta.

Mun mielestä

bändäröinti ei ole luonnollinen jatkumo musadiggailulle. Vähän niin kuin väittäisi että lukuharrastuksen luonnollinen jatkumo on pyrkiä kirjailijoiden pöksyihin. Tai että kun tykkää käydä ravintolassa syömässä niin olisi luonnollinen jatkumo sille harrastukselle hakeutua alan ammattilaisten kanssa hässimään.

Ja musadiggarit usein luulevat olevansa jotenkin syvällisiä tyyppejä, mutta ei muusikkoa oikeasti kiinnosta jauhaa musadiggarin kanssa, koska kosketus asiaan on täysin erilainen.

En tajua mitä hienoa on siinä että "pääsee piireihin", mun mielestä kaikki PIIRIT on täysin hanurista ja ainoastaan henkisesti todella köyhät ihmiset luulevat olevansa jotain sen kautta keitä "tuntevat".

En puhunutkaan yleisellä tasolla, kun sanoin, että bändäröinti oli jakumoa musadiggailulle. Tarkoitin sillä sitä, että minun ystäväpiirissäni se oli. Kuunneltiin esim. Rollareita ja kun oltiin luettu niistä kuvioista, nähtiin bändärielämä ihan hyväksyttävänä. Jos siis tuntuu siltä, että ei voi käsittää, miksi on niin hienoa päästä panemaan jonkun suomalaisen bändin jäsentä niin toisaalta tuollakin kuviolla on esikuvansa 60-luvun bändärimeiningissä, jonkun Mick Jaggerin kanssa vietetyt hetket vaikkapa ja kuvailut niistä. Tarkoitin vain, että meidän porukka kasvoi hyvin monella tasolla siihen, että bändärielämän arvot oli hyväksyttäviä.

Tarkoitus ei ollut tehdä yleistyksiä muiden kohdalla.

Ehkä viittasin puheissani myös musadiggareihin, jotka enemmän tai vähemmän ovat myös mukana bänditouhuissa, enemmän tai vähemmän ammattimaisesti. Enkä siis jonkun musalehtinörtin kohtaamiseen pitkän linjan ammattimuusikon kanssa, ei kuulosta sellaiselta, että molemmat voisi olla samalla aaltopituudella.:)

En oikein tiedä, mitä tuohon vikaan pitäisi kommentoida. Monissa alakulttuureissa on "piirit", piti siitä tai ei, kontaktit voivat olla hyödyllisiä, yhteisöön kuuluminen on enemmän tai vähemmän tärkeää. Mitä sitä vähättelemään. Ei mun nuo vanhat ystävät "luule olevansa jotain sitä kautta ketä tuntevat", paremminkin oma kommenttini oli sitä, että on mukavaa, että he ovat kuitenkin osa noita piirejä nykyään ja heillä on tuollainen elämäntapajuttu. Itse taas olen noissa piireissä sellainen puolituristi.:)

Mistä tietää tulleensa vanhaksi?

Siitä, kun kirjoittelee vauva-lehden keskustelupalstalle kaiholla entisistä bändäriajoista ja bändeistä, jotka on jo *kröhm* hieman aikansa eläneitä ja ylipäänsä jostain 15 vuotta sitten tapahtuneista jutuista.

olevani vanha jo ilman tätä keskusteluakin:D Kyllähän aika näyttää sitten, mitkä bändit on aikansa eläneitä, älä siitä huoli.:) Esimerkiksi kivasti otettiin Tehosekoittimenkin biisi tuon Vuosaari-elokuvan keskeiseksi biisiksi, joten aivan kertakäyttökamaakaan eivät heidän biisinsä olleet aikanaan. Voit mennä itse takaisin kuuntelemaan Pitbullia ja 15 vuoden päästä katsoa, kuinka se on kestänyt aikaa.:)

loukata vainajia. Peter Steele poistui keskuudestamme huhtikuussa 2010.

Voit mennä itse takaisin kuuntelemaan Pitbullia ja 15 vuoden päästä katsoa, kuinka se on kestänyt aikaa.:)