*~*~*~3-KUUMEILIJAT, viikko 20~*~*~*
Kommentit (53)
Alkaa elämä taas voittaa! Maanantaina oli kyllä sellainen v...tus, että oksat pois. Ja vielä kun se gyn.pkl:n sihteeri oli puhelimessa niin ärsyttävä! No, minä soitin tiistaiaamuna soittoajalla hoitajalle, joka ottautui tosi kivasti asiaan, mutta valitteli että ensi viikolla on lääkäreitä lomilla ja koulutuksissa ym., niin ei ole antaa ylimääräisiä aikojakaan. Hän aikoi vielä jutella lääkärin kanssa ja selvitellä asiaa. Eilen iltapäivällä tämä hoitaja sitten soitti minulle, kun eräs heidän asiakas oli perunut ajan ensi viikolta, niin hän oli sen varannut heti minulle!!! Tosi kiva, saa taas tutkimuksia eteenpäinkin... Nyt sitten eilen aloitin clomit isommalla annoksella (2tbl) ja maanantaista asti olen syönyt monivitamiineja ja juonut greippimehua.
iiik: Olen todella pahoillani... Viikkojakin ehti jo mukavasti tulla kasaan. Voimia sinulle! Elämä on ihmeellistä, kun ei sitä tiedä, mitä tulee eteen...
nimba: Voi, ei! Voimia sinullekin...
Mimmi75, kp.4/??, yritystä elokuusta -07
tuo Mp73:n aloitus - mietin, että keitä kolmosia oikein moikkailet! :) Sitten hitaasti välähti ja sitten alkoi vähän hymyilyttää, että niin, oikeasti jos sitä joskus tärppäisi, niin olisi kolmen lapsen äiti...! Taidan olla vähän hidas, tai sitten tämä totuus vain valkenee tällä lailla poukkoillen. -Ja Mp73:lla jännitysnäytelmä vain jatkuu, toivotaan, että tulos on positiivinen!
Voi, voi, täällä oli surkeita uutisia, jaksuja Nimballe. :( Ymmärrän kärsimättömyytesti oikein hyvin, samalta tuntuu täällä, että ei tästä enää nuorene. Ikäero edellisiin kasvaa koko ajan, joka henkäyksellä, että voisi tärpätä heti tai viimeistään huomenna! No, ehkä kesä on otollista aikaa ja sitten maaliskuussa on ruuhkaa synnärillä, kun juhannusyön lemmenhedelmät syntyvät..!
Kiva, että Mimmillä jo parempi fiilis ja hienoa, että hoitaja noin otti asiasi hoitaakseen ja järjesti ajan! Kovasti peukuttelen puolestasi!
Täällä yritetään löytää yhteistä aikaa miehen kanssa, että ehtisi sinne vällyjen väliin, mutta vaikeata tuntuu olevan. No, ei ole kyllä _mitään_ ovistuntemuksiakaan, että sikäli... Tosi tylsää. Olispa kiva tuntea kunnon ovikset ja päästä jännäilemään tulosta. Tänään kyllä aion kampata miehen sänkyyn, sen verran kriittiset päivät alkaa olla.
Plussarikasta loppuviikkoa toivottelee
Hilpsu
Yk 1, kp 14/27-30
Pahoittlut tädin yllättämille.
Mulla on ihan menkkatuntemukset: vatsaa ja selkää jomottaa oikein kunnolla ja housuihin tuntuu "lirahtavan" kokoajan jotain. Sellaista keltaista limaa tuntuu riittävän ja ramppaan vessassa jatkuvasti.
Eilen olisi pitänyt menkkojen alkaa, tänään viimeistään. Ehkä sitten yöllä tulevat, ainakin tuntemuksista päätellen.
Huomenna tai lauantaina haen kyllä testin, jos täti ei ole sitä ennen kurvannut paikalle. Tää tuntuu jotenkin stressaavalta tää odotus, varsinkin kun jomottaa koko ajan. Ehkä stressi pahentaa asiaa. Ei voi muuta kun odotella.
Olikos jollain muullakin nyt piinapäivät? Mun ei pitänyt piinailla, mutta tässä sitä taas ollaan. Meillä on ollut sukulaisia koko viikon, joten en ole viitsinyt edes testiä vielä miettiä. Turhahan se on tehdäkin, jos ei menkat ole edes myöhässä. Ja jos taas olis iloisia uutisia, en halua kertoa asiasta vielä aikoihin.
Odottelu jatkuu vielä siis, tosin varmaan enää muutaman tunnin,
äiti04ja07 yk3, kp 30/29-30
En tiedä olenko laskenut kierron väärin aina, mutta tässä se nyt niinkuin luulen sen menevän. Täytynee sitten kysäistä neuvoanne, jos täti kurvaa paikalle.
ikäviä uutisia oli muutamalle tullut pahoitteluni.
En saa unta ja kukun täällä koneella vaikka se ei nyt auta tähän nukahtamiseen. se että olen nyt täällä vauva lehden sivuilla taasen pyörinyt viime aikoina on aiheuttanut että en muuta ajattelekaan kuin vauvoja, raskautta, vauva lehtiä, rattaita, jne jne.
Ehkä olisi ollut parempi etten olisi reilu kuukausi sitten tullut edes koko sivuille ja ehkä koko projekt olisi vielä siirtymässä eteenpäin.
MUTTA toisaalta on vain sellainen tunne että NYT on se hetki. ei sitä osaa selittää. Toisaalta kun rupeaa "järjen" kanssa ajattelemaan niin olen perumassa kaiken ja jäämässä kaksilapsiseksi
Mutta sängyn alla, kahdessa äippälaatikossa on läjä pikkuvauvan vaatteita, jopa uusia, käyttämättömiä. Kaiken muun olen laittanut kiertoon, mutta en ihan pienimpiä vaatteita ja kantoliinaa johon rakkaat lapsukaiseni haluavat vielä (!) kääriytyä etenkin kakkonen (ikää reilu 4 vee)
Miten ensimmäisen ja toisen lapsen teko oli niin paljon helpompaa. Vähän niin kuin ohi mennen sivulauseessa että tehdään lapsi ja kas kummaa siinä oli sitten käärö sylissä 9kk päästä. ei ajatellut omaa jaksamista, rahojen riittävyyttä, huolta huomisesta. nyt sitten pähkäilee kaiken mahdollisen.
tokaa odottaessa en edes ajatellut että ongelmana olisi sisaruksilla mustasukkaisuutta. Sitä vaan ajatteli ruusunpunaisin ajatuksin että sisarukset rakastavat aina toisiaan ja leikkivät sovussa. ja pas... marjat.
Tänäänkin oli taasen joku kaamea tappelu. itse en nähnyt miten kaikki alkoi mutta kumpikin koki että toinen on loukannut toistaan verisesti. oli vedetty tukasta ja purtu, viskottu tavaroilla.
Sitten kumpikin kääriytyi minun syliini ja rauhoittuivat. ehkä hieman nahistellen vielä, mutta siinä sitten ajatteli että miten ihmeessä tähän syliin vielä kolmas mahtuisi. Tulisiko tästä kolmannesta huutava sinappi tykki olohuoneen lattialle.
Mutta ajatellen taasen ruusunpunaisesti. vanhin lähtee syksyllä eskariin. viettää siellä muutaman tunnin päivästä, silloin aikaa vauvalle ja kakkoselle. Kakkosen kanssa yhdessä hoidetaan vauvaa ja pyrkii että vauva nukkuisi silloin kun vanhin tulee eskarista että saa vietettyä hetken vanhimman kanssa.
Ei niiden yksilöllisten huomion hetkien tarvitse olla tunti kerrallaan vaan järjestää päivästä 15 min että saa jutella ja yhdessä tekeminen on tärkeintä.
kaiken kiteyttäen yhteen sanaan miten homma toimisi kaikkien kannalta parhaiten on ORGANISOINTI.
aikamoiseksi monologiksi meni, mutta tulipahan purettua omaa päätä johonkin. ehkä joku jaksoi lukeakkin.
YÖTÄ!
Jaffa: Parane pian! =)
Kävin tänä aamuna kilpirauhaskokeessa, siis verikokeessa. Tiistaina saan tietää tulokset. Olipa kiva käydä heti aamusta, kun pää oli ihan jumissa eikä olo mutuenkaan ollut mikään hyvä. Inhoan muutenkin verikokeita; alkaa pyörryttämään. Maksoi kauheasti: kaksi verikoetta 100e !! Muille vaan, että kannattaa käydä jukisella puolella jos vaan onnistuu.
ON: Ei ole oikeastaan mitään oireita. Vähän tänä aamuna jomotteli menkkamaisesti ja heti tietty ajattelin, että ensi viikolla täti saapuu. Mutta pitäisi jaksaa vielä odottaa. Ajattelin että testaan sittenkin vasta ensi viikon alussa jos menkat ei ole alkaneet. Eihän se edes vielä näy jos nyt jo testaan. Rinnat on ehkä vähän turvoksissa, mutta otapa taas näistä selvää... :)
Täytyy mennä laittamaan pienet päikkäreille.
Hyvää viikonloppua! =)
Kp 24/26-30
Kokeilempahan taas kerran josko nyt jo pääsisin läpi... siis ainakin kolmesti olen jo kirjoitellut ja ikinä teksti ei tule perille asti. Grr.. X-(
Elikkäs, minä tipahdin tuolta marrasmuruista pois rv 11 pois. Sikiön kehitys oli lakannut jo viikolla 7 ja jotain.
Sairaalassa tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, mikä ei todellakaan ollut mikään mukava kokemus. Tyhjennys sujui ihan ilman ongelmia onneksi.
Nyt on itkut itketty ja päässä asiat selvitelty ja uusi vauvakuume nostaa päätään, vaikka ei se ole mihinkään välillä kadonnutkaan, ehkä enmmänkin voimistunut.
Lääkärithän suosittelee pitämään sen yden kierron väliä ennenkuin alkaa taas yrittämään uudelleen. Tämä ehkä luullakseni enemmänkin tosiaan sen lasketunajan määrittäsen helpottamiseksi, en ole varma.
Koska meillä ei mitään jälkiseurauksia ollut, alettiin yrittäminen heti uudelleen..
Enhän minä nyt pysty hukkaan heittämään yhtäkään mahdollisuutta tulla raskaaksi...
Laskeskelin mahdollista ovista kalenterista vanhan kierron mukaan ja kas se tulikin silloin kun piti, tai niin luulen ainakin.
Itselläni ei ole käytössä ne tikut vaan ihan "itsetutkiskelulla" olen sitä metsästänyt.
Nyt sitten vain odottelen mahdollisia oireita uudesta raskaudesta. Toivottavasti se tapahtuu pian sillä, tuntuu että pakahdun tähän lapsen kaipuuseen, varsinkin tuon km.n jälkeen.
Joku toinen oli kokenut myös keskenmenon täällä, hänelle toivotan kovasti myös voimia ja uskoa tulevaan.
Jollakin oli plussa pärähtänyt, onnittelut hänelle (en muista nimeä)
Ja meille muille piinailua ja paljon plussia tietenkin..
KMK75 ja 18 / jotakin ( kenties 28)
Eli tein tänään apteekin oman, eikä sitten mitään testiajan sisällä. Olin niin pettynyt, että heitin sen roskiin ja katsoin sitten jälkeenpäin ja viivanpaikka? siellä näkyi, mutta olin siis laittanut roskiin sen väärinpäin ja ohje sanoi, että siten voi tulla virhetulos. En siis mitä ilmeisemmin ole raskaana. Voi vitsi...
Tätiä ei ole vielä kuulunut, ja rintojakin aristaa, missä nyt vika? Menkat on aina tulleet ajallaan, eikä tällaisin viivytyksiä ole ollut. Masua ja selkää särkee edelleen, ihan kun menkat olis tulossa.
Kiva jos tässä nyt tulee jotain kiertohäiriöitäkin. Turha mun on silti vielä mihkään soitella, koska eihän ne mitään tee kun vielä imetänkin ja synnytyksestä tulee kesäkuussa vasta vuosi.
Että tällaisia tunnelmia täällä,
nyt vielä ulkoilemaan ennen Suomen peliä
t.äiti04ja07
yk 3, kp 31/29-30
ps. onneksi mies toi aimo valikoiman ihania juustoja ja keksejä työmatkatuliaisiki. Josko tässä vielä piristyis kun katsellaan yhdessä peliä.
Täällä saa alkaa vähitellen piinailemaan! Nyt on kp 20/26-33. Edellinen kierto oli 26 ja sitä edellinen oli 28 päivää. Mietinkin, että viikon päästä sitä ehkä voisi testailla...
Tässä kierrossa olen litkinyt greippimehua (joka muuten on hyvää), josko auttaisi. Toisaalta taas jos stressi vaikuttaa raskaaksi tuloon niin melkeinpä saa heittää kirveen kaivoon. Mua ei stressaa raskauden yrittäminen vaan entinen aviomies, joka on jälleen kerran erittäin v-mäinen ja aheuttaa stressiä sekä ultimaalista v*tutusta.
Voi suomileijonia... Ääh kun oli eilen tylsä peli suomella! No tänään täytyy voittaa ruotsi!!! Minä olen ihan hurahtanut lätkään =)
Täälläpäs on monta piinailijaa, minä olen jo kylläkin piinaillut jo yli kaksi viikkoa =s
On: Eipä ole täti vieläkään pörähtäny paikalle... En tajua alkuunkaan?! Toissapäivänä testasin negan.... Apteekin oma odottaa vielä kaapissa, mutta kyllä tympii tällanen epätietoisuus! Testejä olen tehnyt jo 6 ja aina vaan negaa tai haamujen haamuja!!! Per...., pälli meinaa levetä! Piinaa on kestäny jo niiiiin kauan, että sais jo jotain tapahtua suuntaan jos toiseen. Huomenna tuhlaan ton apteekin testin....
Kukaan ei kommentoinut aikaisemmin kysyymääni: Kannattaisko perua papa-kokeen aika? Se olis ens tiistaina..
mp73, yk 18, kp 42/30
Apteekin oma näytti negaa..... =(
En usko enään että olis tärpänny... Kierto on vaan sekasin, stressiäkin on kyllä ollut. Mutta miksiköhän kierto venyy näin pitkäksi?????
mp73, yk 18, kp 43/30
Mp73: Pahoittelut, että sulla kierto venyy. Ja ettei plussaa ainakaan vielä tullut.
ON: Minä luulen, että menkat alkaa ensi viikon alussa. Kohdun nipukka tuli alas ja on pehmeä ja jomottaa kipeästi vatsaa. Joten se siitä taas... Yk 10 siis alkakoon kohta.
Hyvä Suomi pronssista! =) Minäkin katsoin lätkää kun en saanut unta.
Nyt lasten kanssa ulos. Palataan!
Kp 26/26-30, yk 9
Jos en paremmin tietäisi, niin voisin epäillä olevani raskaana, tai ainakin pahasti hormonien heitteillä. Päivällisen syöminen meillä vähän venähti, kun oltiin vieraisilla lähinaapureilla. Päästiin vasta seitsemältä kotiin ja minä olin kuolla nälkään, kun päivällä oli tullut käytyä punttisalilla ja keho huusi ruokaa. Olin miestä jo puoli tuntia yrittänyt tökkiä kylkeen kyläpaikassa, että mennään jo kotiin ja syömään.
Lapsillakin luultavasti oli kova nälkä ja jääkaapista ei löytynyt kuin yksi maksalaatikko, jonka lapset saivat puoliksi. Minä siitä itkemään, että kun minullakin on kauhea nälkä ja minäkin haluan maksalaatikkoa..! Tuntui, etten kestä, kun ei saa ruokaa. Huoh... No, sitten marttyyrinä keittelin itselleni puuroa ja lapset katsoivat silmät pyöreinä, kun äiti nyyhkii puurokattilan äärellä. Ja mieheltä meni hermo, että on siinä äiti, kun ei osaa asettaa lapsia etusijalle.
Joopa joo, nyt kun on saanut syötyä, niin järki taas tuntuu juoksevan ja reaktio tuntui hieman ylimitoitetulta. Aivan kuin raskausaikana - minulla ainakin alussa tuli kova nälkä ja itkua väänsin, jos ei ruokaa saanut ja heti. Että jos tässä voi alkaa jo kuvittelemaan... :) Vakavasti ottaen kp:t ei vielä riitä moiseen, mutta ehkä verensokeri vaan laski tarpeeksi, mutta semmoista sunnuntai-actionia tämä mamma järjesti!
Täällä piinaillaan jo urakalla, toivottavasti jollekulle nyt plussakin jo pamahtaisi! Meillä on ahkeraa yritystä takana ja vähän vielä edessäkin varmuuden vuoksi. Sitten alkaa se odottelu.
Nyt taidan mennä syömään vähän lisää, etten taas alka itkeä tihrustamaan...
Hilpsu yk 1, kp 17/27-30
palailen häntä koipien välissä. Vessassa käydessä totesin, että ei sitten vielä onnistunutkaan. Onneksi ei ehtinyt tämän pidemmälle mennä. Eikä tässä nyt oikeastaan muuten mitään, mutta kun ei enää mikään teini ole, niin tässähän piru vie vanhenee päivä päivältä vain! En minä kohta enää halua olla pienten lasten äiti! Ja eikun uutta yritystä sitten pikaisesti... Ensi kerralla en todennäköisesti ilmoittele mitään kellekään ennenkuin olen käynyt ultrassa ;-Tsemppia ja plussia kaikille!