Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuumeilija, 37v.

11.05.2008 |

Hei! Minulla on neljä lasta ja itsellä ikää piirun alle neljäkymmentä....mies jo hiukka yli;) Nuorin lapsemme täytti jo yksitoista ja nyt on kovasti alkanut mietityttämään josko saisimme iltatähden.... toisaalta järki sanoo, että neljässä on jo meille riittävästi ja olemmekin onnellisia lapsistamme ja olemme päässeet yhdessä harrastamaan kaikenlaista mukavaa, mikä jo onnistuu kun lapset ovat isoja....vauva tai pikkulapsi perheessä muuttaa taas rytmiä toisenlaiseksi. Ikä alkaa painamaan meillä kummallakin ja "tilaus" pikkutallaajalle olisi....ja sse olisi nyt tai ei koskaan. Miten rakkaat lukijat olette vastaavassa tilanteessa toimineet? Toista ei voi neuvoa sanomalla tee näin tai noin, mutta.....kaipaisin vastaavan kokevalta tai kokeneelta kommentteja.

Kevät terveisiä äitienpäivän iltana! :)

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olen 37 v. ja nuorimmat lapset 11 v. Ovat tosin ainoat lapset sillä vanhempia lapsia ei ole, vain nämä kaksi. Mies on yli 40 ja yhdessä on ollut kiva harrastaa mm. veneilyä. On ollut ihanan helppoa, kun lapset on jo niin isoja ja pyörii paljon kavereidensa kanssa, silti mulla kauhea vauvakuume. Lopulta mieskin antoi suostumuksensa ja nyt yritetään sitä iltatähteä tai tähdistöä (voihan sieltä taas tulla kaksosetkin). Miehen suostumuksen jälkeen minä aloinkin yllätyksekseni epäröimään. Välillä halusin sen vauvan ja välillä taas olin kauhuissani. Päätin sitten kuitenkin, että vauva saa tulla, jos on tullakseen, vaikka vieläkin välillä hirvittää. Katuisin loppupeleissä enemmän varmaan yrittämättä jättämistä kuin uutta tulokasta.



Yksi keskenmeno on nyt takana ja ollaan sillä asenteella, että tulee jos on tullakseen. Raskautuminen saattaa ollakin nyt mulle vaikeaa kohdussa pullistelevan myooman takia. Ei ole kuitenkaan niin kauheaa paniikkia sen suhteen, kun on ihan mukavaa näinkin. Toki elämä muuttuisi melkoisesti, mutta kun tietää, kuinka paljon sitä pienokaista sitten rakastaa, niin voi olla aika luottavainen, ettei päätöstään tule katumaan. Isommat lapset varmasti auttelevat pikkusisaruksen hoidossa paljonkin. Ainakin minä autoin äitiä paljon lastenhoidossa yläaste-ja lukioikäisenä (3 nuorempaa sisarusta).



Toki se hermostuttaa, että onko lapsi terve... jos nyt tässä edes päästään sinne asti. Sitä ei olla vielä mietitty, että kuinka kauan yritetään. Itse arvelisin, että vielä vuosi. Olen kuitenkin menossa marraskuussa leikkautaan myooman pois, joten siihenkin pitäisi varata toipumisaikaa ja sen jälkeen yritysaikaa. Saattaa siis kokonaisyritysaika venähtää vähän pidemmäksikin. En tiedä, kuinka kauan leikkauksen jälkeistä toipumisaikaa pitää varata.



Mitkäs sulla on nyt mietteet?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla