*** 30+ ESIKOT VIIKOLLA 3 ***
Kommentit (101)
HEi!
Kiitos Frida tarkkaavaisuudestasi; olin tosiaan laittanut syntymäpäivän väärin. Eilen neuvolantäti muuten kertoi, että meidän vauva oli sitten vuoden ensimmäinen vauva Tapiolassa :) Tässä päivitetty lista, johon korjasin tuon synttäripäivän.
**********************************************************
Seireeni@
la 19.9.2005
Poika s. 16.9.2005 Naistenklinikka
paino: 3885g pituus: 51 cm pipo: 33
Beibi0905
la 30.9 Naistenklinikka
Tyttö s 13.10.2005 Naistenklinikka
paino: 3844g pituus: 49cm pipo: 34cm
SoleMio
la 10.10.2005
Poika s. 25.10.2005
Paino: 3562 g pituus: 53 cm
Mari@lokavaavi
la 10.10.2005
Tyttö s. 7.10.2005
annam75
la 2.11.2005
Poika s. 11.11.2005
Paino: 3760 g pituus: 53 cm
Cindi ja Hgin Naistenklinikka
la 06.11.2005
Tyttö s. 3.11.2005
Paino: 2760 g pituus: 48 cm pipo: 33 cm
Toukkis73 KOS
la 10.11.2005
Tyttö s. 13.11.2005
Paino: 3610 g pituus: 51 cm
SnowApple KOS
la 14.12.2005
Tyttö s. 25.12.2005
Paino 3575 g, pituus 52 cm, pipo 36 cm
Swheatie KOS
la 26.12.2005
tyttö s.20.12.2005 suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi
paino 3720g ja pituus 50cm. pipo taisi olla34cm
Kanika, NKL
la 31.12.2005
Poika s. 2.1.2006
Paino 4049g, pituus 53cm, pipo 35 cm
Turpo-Urpo KOS ja Haikaranpesä
la 4.1.2006
tyttö s. 5.1.2006
paino 3536g, pituus 48 cm, pipo 33 cm
Frida75, NKL
la 14.1.2006
tyttö s. 9.1.2006
paino 2835g, pituus 47 cm, pipo 35,5 cm
susumi, NKL
la 15.1.2006
Lene74
la 25.1.2006 Naistenklinikka
Olivera
la 29.1.2006, Naistenklinikka
Suiza
la 29.1.2006 , Kättäri (KOS)
Modesty68, Kättäri
la 2.2.2006
RouvaSukkula, KOS & Haikaranpesä
la 3.2.2006
Ruddycat, Tays
la 7.3.2006
Tutanna PKKS
la 27.3.2006
Callistrate, NKL
la 27.3.2006
Kirsi10, HYS
la 3.4.2006
Jaipur, NKL
la 10.4.2006
*********************************************************
Frida kyseli rintakumien sterilisoinnista. itse en ole niitä käyttänyt, ja olen kans vähän hakusessa maidonkerääjien sterilisoinnin kanssa. nyt olen sterilisoinut ne aina käytön jälkeen. muistelisin kyllä, ettei niitä tarttisi sterilisoida kuin kerran päivässä niinkuin Katja taisi kirjoittaa.
mulla epparihaava ei siis parannu millään. mistä sä, Frida, olet muuten saanut reikätyynyn? mä olen seisonut tai maannut nämä 2vkoa kotona, koska olen niin pirun kipeä alapäästäni, etten voi istua ollenkaan. olen ollut 2 kertaa NKL:n polilla ja tänään just nlalääkärillä näyttämässä tuota alakertaani. kaikilla on vähän eri näkemys siitä, että mistä on kyse, mutta kuulemma pahimmassa tapauksssa pitää mennä korjausleikkaukseen, koska en välttämättä pysty esim fillaroimaan enää. nlatäti epäilee, että kätilö ei ole ommellut sitä huolellisesti ja siksi se on niin kummallinen eikä parannu. toivottavasti se kuitenkin paranisi itsestään.
joku kyseli maitohappobakteereista. mä ostin raskauden loppuvaiheessa gefilus-piimää, ja join sitä, kun muistin. sain tähän alapäähäni antibioottikuurit ja vauvan vatsa oireili siitä. nlatäti käski ostaa vauvalle maitohappobakteerikapseleita, ja sekoittaaa 2 x pvässä niiden rakeet maitoon ja hörpyttää ne vauvalle. meillä ne tuntuu auttavan vauvan vatsaan. ois varmaan kantsinut juoda säännöllisesti gefilus-tuotteitakin.
kiinnostavaa lukea teidän nimiehdotuksia. meillä on nimet vielä ihan hakusessa. me eletään täällä myös synnissä; ei olla naimisissa. sukunimiasiakin on siksi harkinnassa.
hei, nyt vauvalla on nälkä. lähden imettämään. tsemppiä kaikille, joiden LA lähellä. Kumpikohan, Lene vai Olivera, ehtii ensin :)
t.Kanika ja vauva 2vko 1pvä
Iltapäivällä kävin sitten neuvolassa, ja Toukolla kaikki hyvin.
Kohdun koko 19cm, vauvan sydänäänet hieman alle 150 mutta erittäin terävät ja kuuluvat, hemoglobiini 134 ja paineet normaalit.
Oma paino on nyt alkanut nousta, viime viikosta jolloin kävin ultrassa, oli painoa tullut 500g lisää. Sain myös kelan kaavakkeet ja mieleni tekisi jo viedä se hakemus, pakkaus tulee kuulemma parissa viikossa.
Touko rokkasi koko neuvolakäynnin ja oli vielä ihan villissään kun tultiin kotiinkin, voisin mennä napatanssiin seisoskeleen:)
Nimiasioita minäkin olen miettinyt. Lukenut sekä oman että miehen sukukirjaa jos löyttyisi jokin mukava. Molempien esivanhemmissa on ollut monta Kaisa -nimistä, nyt ei lähi suvussa ole sen nimisiä. Haluan myös että lapsen nimi ei ole mitenkään yleinen, juuri tuota koulua ajatellen. Mutta muuten uusimmat suosikkinimet on myös minunkin suosikkeja.
Nyt saunomaan.
t. Nasu ja masu 22+2
...tosin tuossa pöydän kulmalla lojuu jo täytetty avioliiton esteiden tutkimuspyyntö-paperi, joka pitäisi nyt toimittaa maistraattiin ja varata sinne se pistäytymisaika... Ollaan niin pirun saamattomia vaan, näinköhän saadaan aikaiseksi ennen maaliskuun loppua...? Tarkoitus olisi siis naimisiin mennä ennen vauvan syntymää ihan vaan maistraatissa pyörähtämällä. Voisihan sitä jotenkin juhlistaa, kun kerranhan sitä vaan naimisiin mennään (näin siis miehen kanssa ollaan asiasta ajateltu), mutta ei tule niin minkäänlaista ajatusta miten. Eikä tuota rahaakaan niin paljon ole, että mitään isoa voisi ajatella. Porukkajuhlia ei kuitenkaan kumpikaan haluta, jotain muuta ikimuistoista siinä pitäisi olla. Ehdotuksia...? ;)
Aion ottaa miehen sukunimen vaikka se ämpyileekin asian kanssa. Se on itse saanut tavata sitä nimeä joka paikassa ja silti se kirjotetaan aina väärin, mutta ei minua haittaa erikoisempi sukunimi, mielestäni se on ihan hyvä. Eipähän ihan joka toisella ole samanlaista. ;) Omani on niin tusinatavaraa, ettei ole mitään syytä miksi haluaisin sen pitää.
Perhevalmennuksessa oli kato käynyt osanottajissa... Kaikki nuoret parit loistivat poissaolollaan! Paikalla oli meidän lisäksemme vain neljä paria joista kaksi oli uusia. Käytiin läpi tunteita monella tapaa, omia odotuksia vanhemmuudesta jne. Ensi kerralla keskitytään vauvanhoitoon. Sitä odotan innolla, nämä tunnejutut oli aika tympeitä loppujen lopuksi (sanoo ihminen jolla on tunteet niin pinnassa ettei ole tosikaan...).
Turvotus on täällä jo laskenut, sormuskin taas lähtee helposti sormesta ja jalkojen pakotus on helpottanut. Olen juonut vettä nyt reilusti, josko se olisi auttanut. Toivottavasti ei tulisi jatkossakaan pahempia turvotuksia.
Närästys on rohkaisevien kertomusten mukaan osa elämää seuraavat kymmenen viikkoa... Äkkiäkös tuo nyt menee... ;) Ruokaa ei tunnu mahtuvan mahaan enää ollenkaan, heti tulee täysi olo. Ruokahalukin on vähän kadoksissa. Maitoa kyllä voisin juoda niin paljon kuin mies kaupasta tuo. Ihan hävettää olla tällainen maitovasikka! ;)
Turvotukset ja naimisiinmeno -yhtälöä aloin miettiä; jos sormet tästä taas turpoaa ja ihan pidemmäksi aikaa, niin kannattaako vihkisormusta ostaa tässä vaiheessa? Palautuuko sormet kuitenkin jossain vaiheessa samanlaisiksi kuin aiemmin? Eli kannattaako ostaa nyt samankokoinen kuin kihlasormus vai odottaa myöhempiä aikoja sormuksen hankinnalle? Voi kuulostaa typerälle, mutta alkoi vaan mietityttämään...
Piti muuten ihan äidiltä kysyä sen raskauksista tarkemmin, ja aika samanlaisia ne ovat olleet kuin omani (jossain ketjussa niitä täällä palstalla vertailtiin aiemmin). Äidille ei ole tullut raskausarpia neljästä raskaudesta huolimatta, toivottavasti ei nyt sitten minullekaan paljon tulisi. Vielä ei ainakaan näy yhtään. Muuten hemoglobiinin ja verenpaineen heittelyt, supistelut, painonnousut ym. menee ihan samaa tahtia kun neuvolakortteja vertailin. Äiti on saanut meidät kaikki kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, saapa nähdä meneekö sekin yksiin... Sehän tarkoittaisi että jo kahdeksan viikon päästä olisin äiti. :)
Huomenna onkin sitten neuvola. Sitä odotellessa,
susanna 29+1
Tässä vielä tuo päivitetty lista josta Nasumasu oli jostain syystä taas tippunut pois, lisäsin sen uudelleen :)
**************************************** ******************
Seireeni@
la 19.9.2005
Poika s. 16.9.2005 Naistenklinikka
paino: 3885g pituus: 51 cm pipo: 33
Beibi0905
la 30.9 Naistenklinikka
Tyttö s 13.10.2005 Naistenklinikka
paino: 3844g pituus: 49cm pipo: 34cm
SoleMio
la 10.10.2005
Poika s. 25.10.2005
Paino: 3562 g pituus: 53 cm
Mari@lokavaavi
la 10.10.2005
Tyttö s. 7.10.2005
annam75
la 2.11.2005
Poika s. 11.11.2005
Paino: 3760 g pituus: 53 cm
Cindi ja Hgin Naistenklinikka
la 06.11.2005
Tyttö s. 3.11.2005
Paino: 2760 g pituus: 48 cm pipo: 33 cm
Toukkis73 KOS
la 10.11.2005
Tyttö s. 13.11.2005
Paino: 3610 g pituus: 51 cm
SnowApple KOS
la 14.12.2005
Tyttö s. 25.12.2005
Paino 3575 g, pituus 52 cm, pipo 36 cm
Swheatie KOS
la 26.12.2005
tyttö s.20.12.2005 suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi
paino 3720g ja pituus 50cm. pipo taisi olla34cm
Kanika, NKL
la 31.12.2005
Poika s. 2.1.2006
Paino 4049g, pituus 53cm, pipo 35 cm
Turpo-Urpo KOS ja Haikaranpesä
la 4.1.2006
tyttö s. 5.1.2006
paino 3536g, pituus 48 cm, pipo 33 cm
Frida75, NKL
la 14.1.2006
tyttö s. 9.1.2006
paino 2835g, pituus 47 cm, pipo 35,5 cm
susumi, NKL
la 15.1.2006
Lene74
la 25.1.2006 Naistenklinikka
Olivera
la 29.1.2006, Naistenklinikka
Suiza
la 29.1.2006 , Kättäri (KOS)
Modesty68, Kättäri
la 2.2.2006
RouvaSukkula, KOS & Haikaranpesä
la 3.2.2006
Ruddycat, Tays
la 7.3.2006
Tutanna PKKS
la 27.3.2006
Callistrate, NKL
la 27.3.2006
Kirsi10, HYS
la 3.4.2006
Jaipur, NKL
la 10.4.2006
Nasumasu74
la 21.5.2006
täälläkin elellään synnissä edelleen (kesällä tulee 8 vuotta täyteen) vaikka mies on irkku ja siellä päin tunnettusti ollaan vähän konservatiivisempia asian suhteen ;o) Ja kun hän ei ole vielä kosinut niin tilanne on tämä- minä haluaisin vähän romantiikkaa asian tiimoilta, eli täytyy vaan odotella koska se käy polvilleen ;o) Haaveilen, että menisimme naimisiin jossain kaukana eksoottisessa paikassa, eikä mitään perinteisiä bileitä- tai kavereille sitten jälkikäteen juhlat. No, nyt ei ole pitkään aikaan edes keskusteltu koko avioliittoasiasta. Kai sitä ollaan kuitenkin aika tiukasti yhteen hitsauduttu kun lapsettomuustutkimukset ja hoitojakin läpikäytiin ja nyt tämä kauan odotettu vaavi tulee. Tulee varmaan kyllä naimisiinmenokin puheeksi nyt nämä isyyden tunnustamisasiat pitää tehdä- minäkin olen Turpo-Urpo kuullut vaikka minkälaisia tarnoita noista. En tiedä ovatko vieläkin niin vanhanaikaisia, että siellä pitää kädet ristissä vakuutella ettei minulla ole ketään muuta ollut ja tämä on todella lapsen isä...
Kiva kuulla sinustakin Kanika, toivotaan että paranisit ilman leikkauksiakin. Rengastyynystä: esim. Etolasta taitaa löytyä uimarenkaita- olisikohan sellaisesta apua istumiseen? En tosin tiedä miten kestää, mutta eihän sitä ihan pinkeäksi tarvitse puhaltaa. Sinulla on tuo ainoa poika tyttöputken keskellä- katsotaan miten Lene ja minä jatkamme sarjaa...
Olivera 38+2, on se hurjaa että la on ensi viikolla. Täytyy ruveta kaikkia ässiä urakoimaan, jos niistä olisi apua kuitenkin, ja nyt kun paineet on ok yrittää tehdä pitkiä kävelylenkkejä tai jaksamisen mukaan tietysti.
Käy ostamassa Etolasta pala superlonia ja leikkaa keskelle reikä/lovi. Ne " hukkapalat" saa muutamalla eurolla ja mie vetäsin päälle normaalin tyynyliinan ja hyvin meni.
Mulle ei tehty epparia vaan annettiin revetä ja sehän repes ja kunnolla (3. asteen repeämä) mutta silti istuin jo sairaalassa rengastyynyn päällä ja viikko synnytyksestä jo ilman mitään apuvälineitä.
Toivottavasti sullakin helpottaa kohta!
Niin ja hätätapauksessa sellainen auton niskatukikin käy alustaksi! Itselläni oli sellainen puhallettava versio ja hyvin sekin toimi, pelkäsin vaan että kun tällainen hyljy hyppää siihen päälle ja tulppa irtoaa niin tipahdan suoraan kovalle penkille...
Nyt sitten hyvin alkanut ulkoilu loppuu ainakin hetkeksi, koska pakkasta on enemmän kuin tuo -10 astetta ja tuulikin jaksaa puhaltaa. Ollaan sitten sisällä :)
Frida: Tuo huono äiti olo ja baby blues ovat tuttuja minullekin. Itselläni olotila vaihtelee päivän mittaan tosi paljon, onneksi se ikävä fiilis iskee vasta illalla, jolloin mieskin on kotona. Meillä tyttö pulauttelee maitoa edelleenkin ja vatsavaivojakin on, joten RelaDropsit eivät ainakaan vielä ole auttaneet. Pulauttelusta tulee sellainen olo, että enkö osaa hoitaa lastani ja saako hän edes tarpeeksi ruokaa. Ruoka taitaa kyllä mennä perille, siitä kertovat vaipan " tavaratoimitukset" sekä se, että viime viikon neuvolassa paino oli tosi hyvässä nousussa. Ehkä itselle pitää olla armollinen, jos vaan voi. Varmasti meidän kaikkien vauvat voivat ihan hyvin. Naisen hormonitoiminta vaan on niin kummallista. Tsemppiä sinulle ja ihan hyvinhän teillä on arki alkanut sujumaan, mitä olen aikaisemmista viesteistäsi lukenut.
Sukunimiasia on mietityttänyt minuakin. Me olemme naimisissa, mutta kumpikin on pitänyt oman nimensä. Meillä kummallakaan ei ole mitenkään harvinainen nimi, mutta mieheni sukunimi on suojattu. Annamme sen vauvalle ja pidämme siksi ristiäiset minun lapsuudenkodissani. Nyt vaan eri sukunimi tuntuu pahalta... Tässä vaiheessa elämää en varmaan ala enää muuttaa nimeäni, koska olemme olleet naimisissa jo muutamia vuosia ja toiseksi olen julkaissut artikkeleita ja kirjojakin omalla nimelläni. Harmittelen vain, etten naimisiin mennessämme ottanut mieheni nimeä. Niin tai näin, nimiasia taitaa pohdituttaa.
Sitteriä pitää vielä miettiä... Iltaisin tyttö on virkeä ja katselee kaikkea tosi mielellään. Aika varhain oikeastaan, koska nyt hän on vasta kolme ja puoli viikkoa vanha.
:)
Katja ja joulutyttö
Näyttää siltä että meidän tytöllä on yö ja päivä vaihtaneet paikkaa. Menin nukkumaan yhdeltä kun olimme miehen kanssa saunoneet, niin eiköhän yörumba alkanut klo 02.30. Pieni söi, nukahti pariksi minuutiksi, alkoi ähkimään ja puhkimaan, säi toisen tissin, sama kuvio. Jumppasin jalkoja ja pääsihän sieltä paukkuja. Tarjosin vielä ensimmäistä tissiä koska maitoa tuntui rinnassa olevan. Sitä imuuteltiinkin sitten loputtomiin, tunnin kuluttua äiti todellakin halusi nukkumaan joten käärin pienen kapaloon vaikka tuo olisi vielä imenyt. Virhe, ähkiminen ja puhkiminen alkoi samantien. Onneksi tuo ei itke, taidan reagoida tuohon ähinään niin nopeasti...Päätin jatkaa tissittelyä sängyssä ja yhtäkkiä pörähti valtava kakka. Sitä tyttö taisi pökeltää :-) Pieni selvästi rentoutui ja lopulta nukahti pienen tissittelyn jälkeen viiden aikaan. Heräsi sitten vähän ennen seitsemää taas syömään ja nyt sitten puoli kymmeneltä. Yön unisaldo: alkuillasta 3 h, sitten en saanutkaan nukuttua, puolen yönä jälkeen yhteensä 1,5 + 2 h... eli jos alkuillan unet lasketaan niin 6,5 h. No, kyllähän sillä aikuinen ihminen pärjää, vaikka unentarpeeni on normaalisti 9-10 h... Täytyy mennä vielä nukkumaan jahka saan tämän aamiaisen syötyä ja pieni lopetta aterioinnin. Eri asia saanko unta, se on vähän ongelma tällaisessa pätkäunien vaiheessa :-(
Olipa Katja lohdullista kuulla että sinulla on samanlaisia tunteita. Mitenköhän pitkään tällaista aallokkoa on odotettavissa? (Kyselee ammattilainen :-) Minä vähän pelkään sitä aikaa kun mies menee töihin, kun se tuo edes vähän turvaa silloin kun olo on ihan kamala. Neuvolan terveydenhoitaja onneksi lohdutteli, minkö kyllä tiesinkin, että tämä on normaalia. Juuri tällä hetkellä on onneksi parempi olo, odotan kauhulla koska se vauvalla on paha olla-mies ei välitä-kaikki tuntuu niin kummalliselta -fiilis taas iskee. Sulla Katja tuo muuutto uudelle paikkakunnalle ja uuteen kotiin varmaan pahentaa oireita, tai ainakin mulla noihin fiiliksiin liittyy sellainen vierauden tunne, että vaikka on omassa kodissa niin se ei tunnu tutluta ja turvalliselta.
Konsteja joilla aion ehkäistä mustia mielialoja: Olen päättänyt että alan käymään joka päivä pienellä kävelylenkillä, vaikka 15 min. Tänään kaverini tulee katsomaan vauvaa, pyydän häntä mukaan niin ei tarvitse yksin mennä. Jos vain mies ehtii tulla takaisin siihen mennessä, hänen pitää viedä auto huoltoon. Mielialaa saattavat parantaa myös Omega-rasvahapot, niiden saannista kannattaa huolehtia. Lisäksi olen ajatellut tehdä joka päivä jotain erikoisen kivaa. Eilen illalla saunottiin ja hellittiin toisiamme, tänään teemme MEDIUM-sisäfilepihvit, feta-salaattia PASTÖROIMATTOMASTA fetajuutosta ja korkkaamme tosi hyvän punaviinin jonka toimme Bordeaux' sta pari vuotta sitten. Imetyshän ei ole este nauttia alkoholia, koska äidinmaitoon erittyy äidin veressä oleva määrä alkoholia, eli yhden punaviinilasin kohdalla ei puhuta edes promilleista. Siitä ei vauva tule känniin :-) Se miksi juomista ei suositella, on se ettei vauvaa käsiteltäisi humalassa. Joten aion juoda kokonaisen lasillisen punaviiniä ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen! Odotusaikana maistelin vain pikku lasinpohjallisia.
Ajattelin myös pitää aktiivisesti yhtyettä kavereihini ja sukulaisiin, jotta pysyisin kiinni muun maailman menossa. Lisäksi tämä palsta on tosi arvokas, helpottaa kamalasti kirjoittaa teille ihanat ihmiset! mulla on ihan pakottava tarve purkaa asiat paperille.
No nyt tyttö nukahti ja itsekin sain aamiaisen päätökseen, nyt unille niin ehdin nukkua pari-kolme tuntia. Niin, nukkumista täytyy ruveta nyt joka mahdollisessa välissä harrastamaan myös.
F & F 1 vko 2 pvää
olipa mukavaa lukea taas pitkä pino kuulumisia, piristi paljon, kun tänä aamuna taas väsyttää tämä töissä olo tosi paljon. Eilen olinkin kotona etätöissä kun supistelut ovat lisääntyneet niin paljon että vähän huolestuin. Ne ovat kyllä tosi iisejä supistuksia, tuntuu vain kuin vatsassa olisi kivikasa ja vähän sattuu, mutta parhaiten huomaan sen tunnustelemalla vatsaa että onpas se taas kivikova.
Hienostihan teillä tuntuu kaikilla lähteneen vauva-arki käyntiin, varmaan niin hyvin kuin se ensimmäisen kanssa kaiken ihmettelyn keskellä ylipäänsä on mahdollista. Kunhan vaan saisi nukuttua edes jotenkin tarpeeksi, se lienee niin tärkeää oman mielialan kannalta.
Meillä on perjantaina tulossa kokoarvioultra, alkaa jo kohta jännittää. Toivotaan että pieni on kasvanut omalla käyrällään!
Meillä on myös eri sukunimet, vaikka naimisissa olemme olleet kolme vuotta, ja joskus pehmeällä tuulellani olen myöntynyt miehelle, että annetaan lapselle hänen nimensä, kun se tuntuu häntä niin kovasti ilahduttavan. Minulla on harvinainen ja omasta mielestäni kaunis sukunimi, ja olemme myös läheisempiä minun sukuni kanssa, joten voisin vielä maistatuttaa miehelläni ajatusta omasta nimestäni. Etunimenä meillä on kaksi suosikkia, Fanni ja Venni. Sitten on joitain harkitsemisen arvoisia kuten Vilma, mutta eivät ne oikein tunnu omilta. Ja tuossa Vennissä on se sukupuoli-kysymys, Suomessa kastettiin viime vuonna parikymmentä Venni-poikaa ja kymmenisen Venni-tyttöä. Tulisiko siitä sitten pienelle väärinkäsityksiä, voi olla. Poika-suosikkeja olisi ollut paljon, rakastan iri-päätteisiä nimiä, Verneriä ja Valtteria jne. Minulla on kotona vuoden 1923 (?) kalenteri, ja sieltä olemme etsineet mahdollisimman vanhoja nimiä. Suuri osa tuntuu kyllä poistuneen täysin käytöstä, kuten Genocesius ja tosi monet muut. Voin joskus viihdyttää teitä kirjoittamalla niitä ylös.
Meillä kotona mies sai toissapäivänä tosi hyvän työpaikan mielettömien haastattelukierrosten ja psykologisten testien jälkeen (hänellähän ei siis ollut paikkaa Suomeen palattuaan), mikä tuntuu kivalta.
Nyt jatkan, tai oikeammin aloitan, työt... Fridan joka-päivä-jotain-erityisen-kivaa kuulostaa aika mukavalta. Mekin suunnittelemme ensi viikonlopuksi-maanantaiksi reissua Turkuun, olisimme yötä hotellissa (tietääkö joku jonkun hyvän?) ja söisimme hyvin. Siellähän on muistaakseni joku kylpyläkin missä voisi viettää päivän.
Jaipur 28+2
Miten olisi ihana hääyö maistraatissa käymisen jälkeen? Jossain muualla kuin kotona, tilaisitte tai veisitte huoneeseen ennakolta hyvää juomaa, hedelmiä ja kaikkea herkkua mitä voikaan tehdä mieli. Meillä oli hääyöhuoneessa sekä sauna että amme, molemmat olivat ihania. Eikä sinä yönä ajateltu mitä se maksaa, vaikka muuten olememkin niin tarkkoja. Joihinkin hetkiin kannattaa panostaa!
Mulla tuli jotenkin tosi paha mieli neuvolakäynnin jälkeen, piti ihan itkeä tirauttaa autossa neuvolan parkkipaikalla. Vaikkei mitään erikoista edes ollut, silti tuli paha mieli... Syytetään taas vaan hormooneita, jookos. ;)
No, se " uusi" terkkari ei oikein ole niin lämmin kuin toivoisin, jotenkin niin etäisen asiallinen jne. Kaikki tuntuu hoituvan liukuhihnalta tai ainakin sinne päin, katsekontaktia en tainnut koko aikana saada.
Ensimmäinen pahan mielen aiheuttaja oli tietysti vaa' alla käynti. Vaikkei se nyt näyttänyt 154kg kuten viime yön unessa, niin 700g per viikko on tullut lisää. Siitäkös se urputti, kun puoli kiloa viikkoon saisi tulla. Miten ihmeessä sitä painoa nyt sitten on tullut niin " paljon" kun ei ruokakaan maistu? Alkupainoon nähden on kuitenkin tullut vasta 7,5kg. Onko se tosiaan nyt niin hirveän paljon?
Vauva oli poikittain kuten yleensäkin, niin siitäkös se innostui naputtamaan, että nyt alkaa olla jo kiire kääntyä. Puheessa oli niin syyttävä sävy että... " Ja kyllä meidän pitää nyt varata sinulle sitten taas ylimääräinen aika keskusneuvolaan että saavat katsoa miten päin sinä vauvaasi kannat" oli yksi kommentti noin niin kuin esimerkkinä mainitakseni. Minkäs minä sille voin että pieni on miten päin sattuu?
Kun sanoin että olen menossa keskusneuvolaan kontrollikäynnille kuun viimeinen päivä, siellä katsotaan se kohdunsuun ja -kaulan tilanne, niin se hymähti vaan ettei sitä nyt sillä samalla kerralla voi katsoa koska se aika on niin pian. Ei aikoja saanut kuitenkaan sitten varattua niille viikoille joille hän olisi sitä halunnut, niin sanoi sitten ultraavansa itse neljän viikon päästä. Mikäs siinä...
Sitten se kyseli että miltäs ne supistukset on oikein tuntuneet ja kun kuvailin tunnetta, niin sen mielestä niissä ei kuulostaisi olevan mitään vaarallista. Hyvä tietysti jos niin on, tuntui vaan että tuntemuksiani vähätteli. En tiedä ehkä minä tulkitsin väärin...
Sf-mitta oli nyt pompsahtanut yläkäyrille. Mistä se sitten kertoo kun aiemmin on ollut taulukon alarajoilla...? Sykettä kuunnellessakin kun vauveli liikkui koko ajan alta pois, niin se " tiuski" siinä ettei tästä tule mitään kun liikkuu niin paljon. Yritin sitten kertoa että se on tosiaan erittäin liikkuvainen kaveri, pyörii ympäri monta kertaa päivässä jne. Kun se tutkimuksen jälkeen antoi sen liikeseurantakaavakkeen, niin erehdyin vielä kysymään että pitääkö tosiaan kokonainen tunti kirjata kaikki liikkeet muistiin jos pikkuepeli liikkuu niin paljon kuten tähän asti, niin kuulemma ehdottomasti pitää. No, kirjataan sitten, tuntuu vaan hullulta käyttää siihen kokonainen tunti joka päivä, kun niitä liikkeitä ihan satavarmasti tulee tarpeeksi!!! Liikaa jopa... ;) Ymmärrän sen, että jos lapsi liikkuu vähän, niin silloin se tunnin tarkkailu on tarpeen, mutta... No, minäpä kerron sitten teille mitä määriä paperiin merkkaan kun koko tunnin illalla koitan niitä laskea.
Mitäs positiivista oli tuossa neuvolakäynnissä...? Pissa oli puhdas, hemppa ihan ok ja verenpaine edelleen laskussa. Vauvan syke kuului kuin kilpahevosen laukka sen aikaa kun kuului, liikkui niin paljon että mitään lukemia ei terkkari saanut laskettua.
Ja kai senkin voi plussaksi laskea, että saan ylimääräisen ultran. Jospa siellä sukupuolikin vilahtaisi. Vai uskaltaako sitä tuolta ihmiseltä kysyä...?
Että sellainen käynti. Lähtisiköhän mies mukaan seuraavalle käynnille niin jos se ei tuo terkkari sitten niin äkäinen olisi...? Ja jos se vaikka miehen mieliksi katsoisi sitä sukupuolta ultratessaan... ;)
Juups, taidan ruveta keksimään jotain kevyttä syötävää.
Parempaa mieltä odotellessa,
susanna 30+2
Me ollaan täällä Rinsessan kanssa taas nukuttu pitkälle aamupäivään ja sain neidin vasta kellistettyä päiväunille. Oikea sinappikone on toi neiti ollut koko aamupäivän, vaippaa ollaan vaihdettu ahkerasti ja pyykkikone hurisee taas. Neiti on vissiin minuun tullut, on enemmänkin yökukkuja ja aamuntorkku - elikkäs aamuyöstä alkaen tissitellään ahkerasti ja sitten jaksaakin hyvin nukkua ainakin kymmeneen saakka.
Liinailun testaus jäi eiliseltä kokeilematta, pikkuneiti halusi seurustella ja syöpötellä sellaiseen tahtiin, että en ehtinyt opiskella liinan solmimista muun touhun ohessa. Josko tänään ehtis.
Hesaria lukiessa pisti silmään minne mennä palstalta Annantalossa oleva Elina Liikasen Baby Book- kirjan originellikuvituksien näyttely, kiinnostaisiko muita? Jos vaikka käytäis kattomassa näyttely ja mentäis sitten kaffelle/teelle? Näyttely on 5.2. saakka. Babybook ilmestyi 1997 ja käsittelee äidin uupumusta.
Tutanna! Pää pystyyn äläkä liikaa masennu neuvolan terkkarin puheista. Itse en myöskään oikein hyvin tullut juttuun oman terkkarini kanssa, ja siitä seurasi sellainen negatiivinen kierre - eli jo neuvolaan lähtiessä mieli alkoi madaltua ja tuntui että kaikki kommentit mitä terkkarilta tuli oli miinusmerkkisiä. Mulla paino nousi parhaimmillaan yli kilonkin viikossa ja kaiken kaikkiaan kiloja tuli about 16 eli älä huoli! Jos susta tuntuu että kannattaa, niin ota fiiliksesi puheeksi seuraavalla käynnillä koska ei kuitenkaan tarkoitus että neuvolakäynneiltä lähdetään itkua tihrustaen. Minä sanoin kyllä omalle terkalle aika napakasti vastaan jos siltä tuntui, ja manailin terkan kommentteja miehelle/kavereille. Tosin sama terkka jatkaa edelleen ja ainakin kotikäynnillä hän olikin ihan mukavan tuntuinen - eli ehkäpä niillä omilla hormoneillakin on jotain osuutta asiaan...
Mutta tässäpä kiireisimmät, täytyy mennä syömään jotain ja pyykätä jne. kun rinsessa vielä nukkuu.
Sonja
..ikävää, että sulla on tuollainen th. :( ;(
Aika vähän sulla on paino noussut. Mulle tuli n 20 kiloa eli 60kg->80kg. Th vain sanoi, että on sitten vauvalle mistä antaa imetyaikana. Meillä ei ainakaan neuvolassa kukaan syllistänyt painon noususta (oli kolme eri th:ta) eikä edes lääkäri vaikka sillekin oikein sanoin, että on painoa tullut.
j+beibi
Juu, ei mullekaan aiempi terkka eikä kukaan lääkäreistä ole mitään painonnoususta sanoneet vaikka sitä on tullut jossain vaiheessa jopa yli kilo viikossa. Välillä taas on tippunutkin paino. Ja ihan mielestäni silti terveellisesti olen koko ajan syönyt, ei mulla läskiä ole tullut, pikemminkin sitä on hävinnyt odotusaikana itsestään. Ja hei oikeesti, eihän tuo 7,5kg tässä vaiheessa ole paljon!!! Jospa sillä terkkarillakin oli huono päivä, ja kun tällainen väsynyt hormoonien kanssa tunnelmoiva herkkis sitten ei osannut muuta kuin pahoittaa mielensä. Mutta nyt on jo parempi mieli, mieskin ilahtui kun kerroin että ensi kerralla ultrataan ja sanoi koittavansa päästä mukaan.
Tuo terkkarihan meidän ensitapaamisella oli hyvin tyrmistynyt kun mulla ei ollut mies mukana, selitin kyllä että vuorotyö jne... Jospa se ensi kerralla olisikin sitten ihan erilaista jos mies pääsisi mukaan. Koskaanhan tuo ei ole neuvolassa mukana ollutkaan, ultrassa ja valmennuksessa vaan.
Jeps, pakkanen paukkuu yhä yli 25 asteessa, pitänee laittaa auto taas lämpiämään että kauppaan pääsee. On nimittäin kohtalaisen jäässä tuo auto. ;)
paremmalla mielellä jo,
susanna
Täällä sitä ollaan taas kotosalla (eilen kotiuduttiin NKL:ltä) pienen ihanan tyttösen kanssa. Kiitokset kaikille onnitteluista ja kiitos Oliveralle kun laitoit tiedon tänne! :)
Nyt ei pysty kauaa istumaan tässä kun epparihaavaa koskee niin pirusti (niin, mulla napsautettiin sieltä myös). Milloinhan tämäkin paranee.. Kätilöt ja th, joka kävi tänään jo kotikäynnillä sanoivat että siistin näköinen ja paranee varmasti viikossa, mutta vähän epäilen!
Lueskelin tuossa pikaiseen teidän kuulumiset läpi mutta pitää lukea paremmalla ajalla uudestaan. Frida ja Katja olivat ainakin kirjoittaneet miljoonasta samasta tunteesta ja asiasta mitä itsekin koen tällä hetkellä vaikka päiviä kotosalla on vasta kaksi! Unenpuutteesta (varmaan yhteensä 8 h sitten viime perjantaiyön), lievästä " huono äiti" -olosta, baby bluesista... Vaikka siis vaavi toki korvaa kaiken, niin silti on välillä sellainen selittämätön harmitus ja itkeskelen. Mies on ollut ihana, tehnyt kaikkea muuta paitsi tietysti imettänyt. :)
Synnytyksestä sen verran, että se oli sen verran nopea, etteivät kipulääkkeet oikein ehtineet auttaa. Supistukset alkoivat harvakseltaan perjantaiyönä klo 2 maissa, ja menin sohvalle makailemaan, kunnes puoli 7 poksahtivat lapsivedet. Siis oikeasti kuului poks, ja siitä kiisinkin vessaan, jonne lorahti oikein kunnolla. Soitin synnärille ja sanoivat että tulepa tänne. Herättelin miehen, ja lähdettiin. Vauva ei lapsiveden menon jälkeen enää liikkunut, joten kerkesin jo huolestua (turhaan) matkalla. Sairaalassa mentiin ekana käyrille, ja siitä ehkä puolen tunnin-tunnin päästä saliin. Siellä supparit alkoivat pahenemaan aika nopeasti, ja hengittelin ilokaasua tiuhaan tahtiin. Vähäsen auttoi, mutta sitten kun supparit tulivat tiheään, ei paljon apua. Kätilö kysyi aika aikaisessa vaiheessa haluanko epiduraalin ja toki halusin, mutta sitten kävikin niin että lääkäri viipyi ja viipyi ja kätilö kävi moneen kertaan soittamassa lääkäriä paikalle. Lopulta lääkäri tuli, ja epiduraali laitettiin, mutta tosiaan, siinä vaiheessa alkoi olla jo paikat melkein auki.
Hengittelin ilokaasua ja olin jossain vaiheessa siitä niin kekkulissa, että luulin kätilön tekevän minulle jotain kuulotestiä. Ja luulin myös että minua viedään hirveää vauhtia hätäsektioon... Ja jossain vaiheessa olin kuulemma tosi onnellisen näköinen, huokaisin vaan että " ai kauheeta" ... en kyllä tajua miksi olin onnellisen näköinen, kivut olivat aika kovat, mutta ilokaasu vei ajoituksen onnistuessa pahimman kipuhuipun pois. Ennen puoli 11 alettiin ponnistamaan, ja 10.57 tytteli syntyi. Voi ihmettä! Ja minullahan oli TODELLA vahva poikaolo. Ponnistaminen oli muuten mukavin vaihe, ponnistusten välillä olo oli oikeastaan aivan normaali ja pystyin juttelemaan ihan järkeviä (ainakin omasta mielestäni ;).
Vauvalta imettiin limaa ja lapsivettä, ja joutui hetkeksi lisähapetukseen kun oli vähän veltto synnyttyään. Itse olin kauhuissani kun lapsi kiikutettiin pois, mutta kätilöt ottivat aivan rauhallisesti ja sanoivat että kaikki kunnossa... Kuulemma myöhäinen epiduraalin laitto saattoi veltostuttaa vauvaa. Ja myöskin säikähti kun imettiin sitä limaa. Onneksi vauva tuotiin takaisin aika pian ja laitettiin rinnalle.
NKL:n kätilöt ja terveydenhoitajat olivat muuten järjestään todella mukavia ja avuliaita, kannustivat ja opastivat imetykseen ja vauvanhoitoon perusteellisesti, vaikka luulin ensin että perhehuoneessa joutuu olemaan aika oman onnensa nojassa. Mutta tulivat ihan pyytämättä opastamaan ja toki pyytämälläkin.
Apua, tästä tulikin romaani, ilmeisesti on myös tarvetta vähän purkaa tuota kokemusta! Nyt taidan koittaa mennä nukkumaan vielä kun tuo tyttökin koisaa.
Suuret Tsemppikset seuraaville, eli taisivat olla Lene ja Olivera, jotka ovatkin tammikuun viimeiset!
" väsynyt mutta onnellinen" susumi & vaavi
ps. kiva kuulla että perhepeti on ok. Itsekään en ole jaksanut yöllä siirtää vauvaa imetyksen jälkeen pois vierestä kun hinkuaa siihen imemään kuitenkin heti uudelleen ja tuntuu nukkuvan siinä parhaiten. Itse en kylläkään nuku kun joka henkäystä kuulostelee, mutta ei kai sillä niin väliä... voi tosin olla että muutaman yön jälkeen alkaa olla väliä :) Joten nukkukaatten varastoon niin kuin joku jo sanoi.
Pakkasta meillä -25 ja kylmä tuuli. Koiratkaan eivät viihtyneet ulkona joten lenkkeily jäi vain pihalla temmeltämiseen sen mitä temmelsivät.
Vielä kerran Susumille onnea. Nauroin vedet silmissä tuon sinun ilokaasujutun takia:D Koska sinulla oli koko odotusajan poikaolo, kysyittekö ultrassa sukupuolta? Ja jos kysyitte mitä vastasivat?
Joku kyseli siittä maistraattivihkimiseen vinkkejä. Itse olin todistajana viime kesänä ystävälleni maistraatissa kun menivät naimisiin. Tilaisuuden jälkeen menivät kylpylähotelliin yöksi ja seuraavana sunnuntaina tarjosivat vanhemmilleen ravintolaruoan. Koska heidän budjetti oli tiukka, lähdin mukaan syömään mutta maksoin ruoat itse omasta tahdostani.
Neuvolassa kysyvät aina onko supistellut. Vastaan että ei, luultavasti. Koska ensimmäistä odotan en tiedä miltä nuo supistukset tuntuvat :§
Samoin minua ei ole koskaan närästänyt, eikä ole nyt raskauden aikaankaan.
Tutannan neuvolakäynti on ollut varmaan koettelemus. Meidän sairaalassa on eräs kätilö joka ei halua isiä mukaan ultrauksiin. Myöskään sukupuolikysymyksestä suuttuu ja tiuskii. Onneksi emme ole joutuneet sille rouvalle. Tuttavani oli alkanut itkemään ultrassa kun oli kysynyt sukupuolta ja kätilö oli tiuskassut että eikö ole tärkeämpää että lapsella on kaikki elimet, vaikka oli juuri sanonut että kaikki on hyvin ja terveeltä näyttää.
Onko kellään vinkkejä mistä voisi tilata/ostaa sievän mobilen vauvan sängyn päälle? En tahdo mitään kankaisia värikkäitä, vaikka vauvat niistä tykkääkin. Vaan esim puisen.
Nyt kotihommien kimppuun.
t. Nasu ja Touko-masu 22+3
Mulla on se tunti perjantaina 27.1. klo 19:00->
Tuomarinkartanonratsastuskoululla (eli se ylempi talli) enkä vielä tiedä onko " mun" ratsu valmiiksi jo tunnilla eli maneesissa vai tallissa.
Tänäämn kävin köpöttelemässä maastolenkin mun ex vuokrasuokilla. :)
Olipas vaan aika kylmä! :/
Koittakaahan jaksaa tuoreet äipät..
Mullakin oli alussa tosi itkunsekaisia tunteita ja välillä tuntu että kaikki mahdolliset asiat itkettää.. Välillä ei tarvinnu ku Jampan kattoa muhun päin niin mä aloin itkee.. heh.. onneks ne ajat on takana päin. :)
Väsymys ja hormoonithan sen tekee että älkää huolestuko.
Sitteri asiaa ja jumppalelusta...
Meillä Dina sai sitterin vasta muutama viikko sitten. Viihtyy siinä jonkin aikaa mutta pidempiä aikoja viettää kyllä matolla jumppalelun kanssa.
Jumppalelu alkoi kiinnostaa siinä vajaa 2 kuukautisena ja onkin ollut siitä asti kovassa käytössä. Ja ainakin meidän neuvolan" täti" sanoi että lattia on vauvalle paras paikka. (tietty siis jonkun viltin päällä) Siinä vauva saa kunnolla oikastua itsensä eikä siitä tule ns. banaanilapsi joita kuulemma jenkeissä oli jossain vaiheessa kun oli vauvoja istutettu vain kaukalossa ja sitterissä.
Voikaahan hyvin!
T: Mari & Dina 3kk11pv
Innostuin näitä nyt katselemaan kun olen yksin kotona. Josko joku innostuisi jostain... Osa on mielestäni kyllä kauniita/kivoja, osa vain erikoisia.
Eenokki ... Siviä (tosi suosittu 1900-1940)... Sigurd... Osvald (suosittu myös)... Set... Polykarpus (suosikkejani)... Sipri... Agda... Tertullianus.... Kauppo... Berpetua... Wilppu (vähänkö söpö).... Ernesti... Ambrosius... Hesekiel... Tiburtius (komea!)... Engelbrett ... Atanasius ... Eedit (kaunis)... Alarik... Basilius ... Bonifacius... Eedla (ihana)... Esaias ... Ossian ... Eurli ... Sikstus... Pärttyli ... Toora ... Fida ... Syprianus (1900-luvulla ei yhtään tämän nimistä, 1800-luvulla viimeksi!)... Ebba (omia suosikkeja, mutta mies ei taivu)... Erland (tosi suosittu ennen)... Agaton (mies) ...
Nyt marjapuuron keittoon! jaipur
täällä tyhmää vaivaa unenpuute ja baby blues. Etttä tulihan se sieltä. Olisin saanut eilen nukkua vaikka koko päivän mutta kävin niin ylikierroksilla kun suunnittelin kaikkea, mm. häitä, etten tullut nukkuneeksi kuin 6 h. Yöt ovat alkaneet niin mukavasti etten osannut arvata että tyttö päättää seuraavana yönä alkaa seurustella juuri kun itse menen nukkumaan. Pääsin lopulta vähän pidemmille unille vasta klo 4.40 herätäkseni klo 9.00. Sopivasti sain eilen uuden Vauva-lehden ja kun sieltä yön pimeinä tunteina luin että on parempi antaa korviketta kuin pitää vauvaa nälässä, aloin olla varma että vauva kärsii nälästä ja nyt valvoskelee äidin typerän täysimetystavoitteen takia... itkuhan siinä äidillä tuli, ja matala mieliala jatkui aamulla enstistä huonompana. Mieskin sai raukka osansa eikä se osannut sanoa mitään oikein.. No, soitin sitten neuvolaan ja pyysin päästä punnitukseen varmuudeksi, kun terveydenhoitaja tulee kotikäynnille vasta perantaina. helpotus oli suuri, kun paino oli noussut ihan reippasti sairaalasta kotiutumisen jälkeen, ei puutu enää kuin ihan vähän syntymäpainosta vaikka ikää on vasta 1 viikko ja 1 päivä. Muutenkin vauva sai kehuja söpöydestään aj kauniista ihosta, mikä tuntui äidistä hyvältä.
Nyt olin sitten viisaampi ja nukuin tuossa 3 h päikkärit ja painun ihan juuri takaisin, jos ensi yönä odottaa sama rumba. Ajattelimme tosin tänään kylvettä tytön myöhään illalla, jos se toisi paremmat unet.
Nopeasti kommetoin paria asiaa:
Nimistä: meidän tytölle oli nimi valmiina, ja kun tyttö syntyi hän oli meistä heti Fannin näköinen. Nimeä on suvussa ja pidän nimen alkuperästä, lisäksi sillä on monta upeaa esikuvaa, mm. suomalainen naistaitelija Fanny Churberg, joka kannusti 1800-luvun suomalaisia taitelijanaisia etneenpäin ja oli itsekin edelläkävijä maalaustaiteessa. (en tiedä muitatteko mutta intohimoni ovat naistaitelijoiiden elämänkerrat). Fanny (suomalaisittain Fanni) juontaa juurensa Francesista joka taas saa alkunsa Fransiskus Assisilaisesta. Nimen toivomme siis enteilevän hyvää ja taiteellista ihmistä. Kiitos Jaipur kommenteista nimeen :-) Onpa aika sattumaa että teillä on sama nimi harkinnassa - ei ole kuitenkaan kovin yleinen vaikka ajan henkeen sopiva nimi onkin.
Maitohappobakteereista: olen itse syönnyt sekä Rela-maitohappobakteereita säännölisen epäsäännöllisesti koko raskauden ajan, ja lisäksi mm. asidofilus-bifidus-maitotuotteita päivittäin. Nyt imetyksen alettua olen ottanut bakteerit säntillisesti, koska sairaalassa yhtenä yönä sain aavistusta mitä voi olla vatsavavaivainen vauva. Nyt vaivoilta on vältytty, viime yönäkään vauva ei onneksi itkenyt vaan heräili vain.
Sonja: mekin asutaan avoliitossa, tosin olen nyt päättänyt kiirehtiä naimisiinmenoa. Menemme naimisiin maistraatissa alkuvuodesta ja kesällä pidetään bileet. Tuli tuon vauvan syntymän jälkeen sellainen olo.
Siinäpä kaikki tällä erää, nyt laitan ruuan uuniin ja sitten painutn pehkuihin pariksi tunniksi! Hyvää yötä!
F & F 1 vko 1 pvä