Huomaako sen, jos vetovoima on molemminpuolista?

Mun kokemus tällaisena varattuna, herkästi ihastuvana naisihmisenä johon myös siis vastakkaisen sukupuolen edustajat jostain syystä tuntuu aika helposti haksahtavan, on se, että tosi monet miehet havahtuvat siihen, että nainen on varattu, vasta hetken kuluttua. Eli ensin tuntuu sitä kuuluisaa sähköä, asiat etenee ja sitten yhtäkkiä miehet havahtuvat siihen, etteivät sittenkään halua sekaantua varattuun. Siksi en suosittele etenemään liian pitkälle, siinä vaan satuttaa itsensä. Salainen ihastus tai korkeintaan juttelun tasolle jäävä on paras ihastus. Jos siis edes toinen osapuoli varattu.



Meni nyt vähän OT mutta tulipa kerrottua.

Joidenkin välillä on seksuaalinen vetovoima, ja se veto pyrkii vetämään magneetin navat yhteen (parittelemaan). Tämän voiman vaistoaa, jos on herkkä. Oman kokemukseni mukaan silmiin katsominen, hymyily ja rento hyvänolontunne eivät ollenkaan välttämättä liity tähän kemiaan. Päinvastoin. Siinä vaiheessa kun tunnetta on kovasti pelissä ja etenkin, jos sitä pyritään peittämään ja estämään roihuamasta, yhdessä on vaikea olla. Toisen läsnäolo tuntuu epämukavalta, silmiin ei voi katsoa ja puhekin kangertelee. Sydän laukkaa tuhatta ja sataa.



Senpä vuoksi minun taktiikka on ollut aina se, että puhun ihastukselle tunteistani. Yleensä ne tunteet ja veto on ollut molemminpuolista. Toinen tai molemmat on voineet olla varattuja, mutta asian läpikäyminen on helpottanut ja outo vaivaantuneisuus on saanut nimen: se on seksuaalista halua. On ollut helpompi olla, kun molemmat tietää missä mennään ja mihin asti ollaan valmiita menemään.

Aistii vähintään.

sanota, että ihastuneen miehen katse vaeltelee naisen vartalolla. Kun taas kaveruutta tunteva mies katsoo naista suoraan silmiin.

ei jää tulkinnan varaa, ellei tosiaan ole esim. jo tahollaan naimisissa, ja se jarruttaa asian etenemistä. Pitkään avioliittoon useimmiten sisältyykin ihastumisia, eri juttu on, mitä ihastumiselleen tekee...

Kun mies on ihastunut, hän katsoo sinuun mielellään, katsoo etenkin suoraan silmiisi, arvostaa sanomisiasi, vitsailee kanssasi, haluaa aina erityisesti puhua sinun kanssasi, kyselee henkilökohtaisia asioitasi, kuten saattaa vihjaten kysyä oletko varattu, esim. mitä miehesi siitä pitää (selvittää kysymyksellä oletko varattu jne). Ja se tunnetila: että läsnäolosi saa miehen energiseksi, virkistyneeksi, skarpiksi jne. Eli mies ilmiselvästi voi hyvin seurassasi, eikä oikein haluaisi "erota". Lähettelee sähköpostia, tekstiviestejä jne.

huomataanko yleensä työpaikalla jos jotkut ovat ihastuneet toisiinsa vaikka yrittävät sen peittää? Entäs silloin jos vain toinen ihastunut?

Itse huomasin jo pitkän aikaa ennen kuin mies sen uskalsi edes itselleen myöntää:)

uskoa, mutta vaisto oli oikeassa =)

Jos ei tunnu siltä, niin toinen ei ole ihastunut. Meillä ihastuksesta on todisteena 2 v tytär.

huomasin, että vau, mikä mies, mutta toinen tapaaminen iski kuin halko päähän. Ja luulen, että hän tunsi myös kipinän välillämme. Mutta en voi tietenkään olla varma, koska tapasimme korrektisti työkuvioissa.



En käsitä, ihmeellinen tuttuuden tunne. Ja olen sikäli ihmeissäni, etten yleensä ihastu yhtään kehenkään ikinä.

etten vain kuvittelisi omiani.

miten ja mistä huomaa

Silmät syttyvät tuikkimaan kun katsoo ihastuksen kohdetta.



Huomaa heti kun tulet huoneeseen.



Katse hakeutuu sinuun ja puhuu sinulle enemmän kuin muille läsnäoleville, kuuntelee sanasi tarkemmin.



Jää mielellään hetkeksi rupattelemaan niitä näitä, seisoo rennossa asennossa. Hymyilee tai on muuten ilmeikäs (jotkut miehet eivät juuri hymyile).



Jos olet epävarma, kysy joltain kaverilta miltä näyttää.



Mutta pitää muistaa, että vaikka se toinen olisi sinuun ihastunut tai välillänne olisi kipinä, toinen voi silti valita ettei halua sen johtavan mihinkään (on esimerkiksi sitoutunut muualle, tai ajattelee että jotkin sinuun liittyvät asiat eivät sopisi hänelle vaikka ihastusta onkin.... kyllä minäkin voisin olla ihastunut vaikka johonkin karismaattiseen prätkäjätkään mutten missään tapauksessa haluaisi minkäänlaista suhdetta... vaikka jutella ja katsella olisikin ihana).

onko mies oikeasti kiinnostunut, vai kiinnostunut vain kun on huomannut naisen kiinnostuksen? Laskelmoi saavansa pill*a. Onhan se inhottava jos itse on ihastunut jo vakavammin ja sitten selviää että mies onkin vain seksin perässä.



Mulla oli kerran tilanne että olin pahasti ihastunut varattuun mieheen. En koske varattuihin, koska en halua omalle osalle vastuuta sellaisen sotkun järjestämisestä. En kuitenkaan voinut ihastuksen tunteelle mitään. Ihastuksen tunne myös jatkui jatkumistaan koska näin miestä muiden asioiden vuoksi vähintään kerran viikossa monta tuntia kerrallaan. Minusta tuntui että ihastus oli molemminpuolista, ainakin mies antoi joskus sellaisia merkkejä. Silloin mietin pääni puhki onko mieskin oikeasti ihastunut vai onko huomannut minun kiinnostukseni. Tänäkin päivänä joskus jään pohtimaan asiaa. Olisi ollut kiva tietää onko ihastunut vai onko vain omia kuvitelmiani. Vaikka asia ei olisi mihinkään johtanutkaan.

mutta miehen käytös antoi ymmärtää toisin.

Joskus?

Toki sen huomaa, varsinkin kun ei tunne henkilöä yhtään. On tosi vaikeaa yrittää olla normaali henkilön lähellä, jota kohtaan tuntee erittäin voimakasta vetovoimaa. Ja eiköhän molemmat yleensä huomaa mistä on kyse.

Kun sen nyt vaan huomaa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2011 klo 21:43"]

Joidenkin välillä on seksuaalinen vetovoima, ja se veto pyrkii vetämään magneetin navat yhteen (parittelemaan). Tämän voiman vaistoaa, jos on herkkä. Oman kokemukseni mukaan silmiin katsominen, hymyily ja rento hyvänolontunne eivät ollenkaan välttämättä liity tähän kemiaan. Päinvastoin. Siinä vaiheessa kun tunnetta on kovasti pelissä ja etenkin, jos sitä pyritään peittämään ja estämään roihuamasta, yhdessä on vaikea olla. Toisen läsnäolo tuntuu epämukavalta, silmiin ei voi katsoa ja puhekin kangertelee. Sydän laukkaa tuhatta ja sataa. 

[/quote]

Samat kokemukset minulla :) Jos on todella vahvaa vetovoimaa niin kyllä sen muutkin huomaa. Saattaa tulla tilanne missä useampi eri ihminen kommentoi sitä. Se että johtaako se sitten mihinkään on eri asia... Jos toinen tai kumpikin on varattu niin yleensä jommankumman moraali estää sitä viemästä eteenpäin millään tavalla. 

Ja juu, jos on todella vahvaa seksuaalista kemiaa niin se yhdessäolo ei ole enää tosiaankaan mitään mukavaa oltavaa. Puhe kangertelee, sekoilee sanoissaan, ei kykene toimimaan normaaleissa työtehtävissä jnpp. Saattaa jopa vältellä toisen seuraa ihan viimeiseen asti kun se seksuaalinen halu tekee siitä tilanteesta ihan jumalattoman epämukavan. 

Joku aika sitten tuli juuri tällainen tapaus vastaan. Yritä siinä sitten tehdä töitä yhdessä kun kumpikin välttää toisensa seuraa ja kun pakon edessä tehdään yhteistyötä niin kumpikin tiesi mitä pyörii toisen mielessä. Ei ollut enää kivaakaan kun meinasi yhteinen työprojekti mennä pilalle sen takia. 

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä! Ja tällä ei ole mitään tekemistä hääkellojen kanssa. Tekee mieli lähelle magneetin lailla ja mun tapauksessa mies ei ole edes fyysisesti sellainen mihin yleensä tunnen vetovoimaa. Todella tukalaa on yhdessä.

Mä olen tuntenut moneenkin tyyppiin vetovoimaa ja toisinpäin, mutta harmikseni olen tosi ujo. Vetäydyn aina tilanteesta. Ja musta tulee torjuva, asiallinen. Voisin löytää elämäni miehen vaikka marketin lihatiskiltä, jos riitäisi rohkeutta alkaa heittää läppää. 

Kokousmatka, olin sinkku, hän ei. Kun näin hänet ensimmäisen kerran niin humahti. Menin kahvitauolla hänen luokseen ja ilta eteni siitä samaan hotellihuoneeseen. Ne katseet ja ruumiinkieli kertoi kaiken alusta asti.
Jätettiin asia suosiolla siihen, hän asuu kuitenkin satojen kilometrien päässä. Kunnes tavattiin taas - yli puoli vuotta aikaa välissä, sama lataus tallella. Nyt vaan yritän taas unohtaa. Molemmat tietävät että tilanne on mahdoton mutta silti saamme toistemme päät pyörälle aina kun tapaamme. Jopa ymmärrän "toisia naisia" paremmin tämän kokemuksen jälkeen.
Kun toinen vaan vie jalat alta niin sitä miettii jopa epätoivoisia keinoja saada hänestä palanen itselleen.