Huomaako sen, jos vetovoima on molemminpuolista?

Noh, itsellä tilanne sellainen, että molemmat ollaan sinkkuja, ja omalta puoleltani tunnen vahvempaa vetoa kuin kehenkään ikinä. Paljon on tullut pähkäiltyä, että mitähän toisen päässä liikkuu (kyllä, olen nainen :D). Itselle on todella vaikea olla kyseisen herran seurassa, tuntuu että olo on tukala enkä saa sanaa suustani. Johtunee varmasti siitä kiinnostuksen määrästä.. Fyysistä vetoa varmasti löytyy myös hänen osaltaan (tullut jo testattua :D) mutta olisi kiva tietää, mitenkä muuten.. Välimatkaa on, joten nähdään harvoin, yhteydenpito ei muutenkaan ole ollut kovin aktiivista hänen puoleltaan. Tiedä sitten johtuneeko elämäntilanteesta (aikaavievä työ, lapsi joka kyläilee lähes viikottain yms) vai kiinnostuksen puutteesta

Millä koulutustaustalla?

Huomaa.

Miksi pitäisi kiinnostuksen olla välittömästi ihastumista ja seksuaalisia haluja. Entä jos ilostuminen ja silmien pilke onkin sitä että on huomannut viihtyvänsä seurassasi? Olet kuin muut hänen jätkäkaverinsa, joiden kanssa voi jutella ja heittää huulta. Tuttuuden tunne tulee siitä että yksinkertaisesti huomaa tän tyypin olevan sellainen jonka kanssa itse tulee hyvin toimeen.

Opiskeluaikana mulla kävi jätkiä vaikka muille jakaa asunnollani. Yhteen ainoaankaan en ollut vähäisimmässäkään määrin (eikä tätä voi tarpeeksi korostaa koska kiinnostus mun puoleltani oli niiiiin nolla!) kiinnostunut. Kaikkien kanssa oli kiva jutella ja kaveerata, parhaimmillaan sohvallani istui neljä ukkoa rivissä ja parhaimpina viikkoina ovi kävi joka ilta. Iloinen olen ja nauran paljon, vitsailen ja miesten kanssa koen helpommaksi puhua kun eivät yritä koko ajan ampua alas. Kännispäiten kävi selville että kiinnostuksen perässähän nämä. Kuvittelivatko sitten että minua kiinnosti heidän olemassa olonsa vai erehtyivätkö luulemaan hyvin toimeen tulemista kiinnostukseksi, en tiedä. Mutta kiinnostunut en ollut. Ei tullut mieleeni edes pitkällä tikulla silleen koskettaa! Hyi hiiska.

Eiköhän ap:n tilanne ole ratkennut näiden vuosien aikana!

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 00:53"]

Ei se valitettavasti aina niin mene. Ei siinä aina ole sen enenpää kipinää vaikka kuin haluiasi. Olen mies, avoin ja helposti lähestyttävä. Olen aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja saan helposti naisten huomiota. Ja myös miesten. Se ei ole tarkoituksenhakuista, vaan luonteista. En pönkitä sillä omaa itsetuntoani, vaan olen oma itseni. Meni vuosia ennen kuin tajusin kupletin juonen. Ehkä olin siinä asiassa naiivi, kun en tajunnut mitä sain aikaan. Kun ihmiset käyttäytyivät samalla tavalla minua kohtaan, kuvittelin heidän olevan samoilla tarkoitusperillä liikenteessä. Olevan vain iloisia ja vilpittömiä kuten itsekin. Toki tajusin mitä suorat ehdotukset tarkoittivat, mutta en ymmärtänyt oman käytökseni merkitystä. 

Olin tietämättäni se joka antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa! 

Olen matkanvarrella kohdannut paljon kaltaisiani naisia joista olen ollut kiinnostunut, mutta se ei ole ollut molemminpuolista. Enkä todellakaan vieläkään osaa tunnistaa aitoa kiinostusta. Aina se tulee puskista, kun tajuan sen. Oman käytökseni tiedostaminen on tehnyt minusta rajoittuneemman. Olen nykyään varovaisempi miten käyttäydyn. En haluaisi, mutta se helpottaa elämääni ja ehkä joidenkin muiden myös. 

Olisi helpompaa olla olematta tällainen kuin olen. Ei me kaikki miehet aina ajatella pöksyihin pääsemistä, vaikka välillä jotkut niin toivovatkin. 

[/quote]

olet harvinainen tapaus suomalaisten miesten joukossa. Harvat perusjampat ovat niin ulospäinsuuntautuneita ja vieraista naisista ihan muuten vaan kiinnostuneita, että sen sekoittaisi vahingossa ihastumiseen

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 00:01"]

Entä huomaako muut ihmiset toisten ihastuksen?

[/quote]

Toiset ihmiset on herkkiä näkemään ja vaistoamaan jännitteitä, toiset eivät huomaa mitään vaikka pari kävisi miten kuumana ihan nenän edessä. Joskus ulkopuolinen voi nähdä asioiden laidan, vaikka pari itse ei sitä vielä tunnistanutkaan.

up

Kuka upitti tämän? Mielenkiintoinen ja vieläpä ajankohtainen minullekin..

Niin tosiaan, outoa huomata oman neljän vuoden takaisen aloituksensa ilmestyvän etusivulle. Voin kertoa, että ihastus kesti tasan 1 v 9 kk. Loppui ihan samalla lailla kertalaakista kuin alkoikin ja samalla tavalla: en edelleenkään pysty kertomaan, miten ja miksi.

Mitään ei koskaan tapahtunut, se vaan loppui. Onneksi.

ap

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2011 klo 21:43"]

Joidenkin välillä on seksuaalinen vetovoima, ja se veto pyrkii vetämään magneetin navat yhteen (parittelemaan). Tämän voiman vaistoaa, jos on herkkä. Oman kokemukseni mukaan silmiin katsominen, hymyily ja rento hyvänolontunne eivät ollenkaan välttämättä liity tähän kemiaan. Päinvastoin. Siinä vaiheessa kun tunnetta on kovasti pelissä ja etenkin, jos sitä pyritään peittämään ja estämään roihuamasta, yhdessä on vaikea olla. Toisen läsnäolo tuntuu epämukavalta, silmiin ei voi katsoa ja puhekin kangertelee. Sydän laukkaa tuhatta ja sataa. 

[/quote]

Samat kokemukset minulla :) Jos on todella vahvaa vetovoimaa niin kyllä sen muutkin huomaa. Saattaa tulla tilanne missä useampi eri ihminen kommentoi sitä. Se että johtaako se sitten mihinkään on eri asia... Jos toinen tai kumpikin on varattu niin yleensä jommankumman moraali estää sitä viemästä eteenpäin millään tavalla. 

Ja juu, jos on todella vahvaa seksuaalista kemiaa niin se yhdessäolo ei ole enää tosiaankaan mitään mukavaa oltavaa. Puhe kangertelee, sekoilee sanoissaan, ei kykene toimimaan normaaleissa työtehtävissä jnpp. Saattaa jopa vältellä toisen seuraa ihan viimeiseen asti kun se seksuaalinen halu tekee siitä tilanteesta ihan jumalattoman epämukavan. 

Joku aika sitten tuli juuri tällainen tapaus vastaan. Yritä siinä sitten tehdä töitä yhdessä kun kumpikin välttää toisensa seuraa ja kun pakon edessä tehdään yhteistyötä niin kumpikin tiesi mitä pyörii toisen mielessä. Ei ollut enää kivaakaan kun meinasi yhteinen työprojekti mennä pilalle sen takia. 

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä! Ja tällä ei ole mitään tekemistä hääkellojen kanssa. Tekee mieli lähelle magneetin lailla ja mun tapauksessa mies ei ole edes fyysisesti sellainen mihin yleensä tunnen vetovoimaa. Todella tukalaa on yhdessä.

[/quote]

Tuttu tunne myös minulla. Työkaveri myös kyseessä. Tosin nykyään entinen työkaveri. En ole mikään tuppisuu mutta kyseisen naisen seurassa olo oli todella tukala. Koskaan homma ei mihinkään johtanut mutta uskon että tunne oli moleminpuolinen. Pyrinkin välttelemään hänen läheisyyttään töissä ja myös firman pippaloissa. Menin ihan puihin kyseisen naisen lähellä. Ja nainenkin oli puhelias muille mutta jouduttiin istumaan vierekkäin niin kummatkin muuttui ihan tuppisuiksi. Taisi muutama työkaverikin huomata tämän. Asia jäi kuitenkin arvoitukseksi koska emme enää työskentele samassa työpaikassa.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 00:53"]

Ei se valitettavasti aina niin mene. Ei siinä aina ole sen enenpää kipinää vaikka kuin haluiasi. Olen mies, avoin ja helposti lähestyttävä. Olen aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja saan helposti naisten huomiota. Ja myös miesten. Se ei ole tarkoituksenhakuista, vaan luonteista. En pönkitä sillä omaa itsetuntoani, vaan olen oma itseni. Meni vuosia ennen kuin tajusin kupletin juonen. Ehkä olin siinä asiassa naiivi, kun en tajunnut mitä sain aikaan. Kun ihmiset käyttäytyivät samalla tavalla minua kohtaan, kuvittelin heidän olevan samoilla tarkoitusperillä liikenteessä. Olevan vain iloisia ja vilpittömiä kuten itsekin. Toki tajusin mitä suorat ehdotukset tarkoittivat, mutta en ymmärtänyt oman käytökseni merkitystä. 

Olin tietämättäni se joka antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa! 

Olen matkanvarrella kohdannut paljon kaltaisiani naisia joista olen ollut kiinnostunut, mutta se ei ole ollut molemminpuolista. Enkä todellakaan vieläkään osaa tunnistaa aitoa kiinostusta. Aina se tulee puskista, kun tajuan sen. Oman käytökseni tiedostaminen on tehnyt minusta rajoittuneemman. Olen nykyään varovaisempi miten käyttäydyn. En haluaisi, mutta se helpottaa elämääni ja ehkä joidenkin muiden myös. 

Olisi helpompaa olla olematta tällainen kuin olen. Ei me kaikki miehet aina ajatella pöksyihin pääsemistä, vaikka välillä jotkut niin toivovatkin. 

[/quote]

Tekee heti ensin mieli sanoa tuohon viimeiseen lauseeseen, että mä voisin olla just joku sinuun ihastunut nainen ja sydäntä särkeväksi tilanteen tekee se, että en minäkään heti ihastuessani ajattele pöksyihin pääsemistä, vaan etsin ihmistä, joka olisi kiinnostunut minusta ja välittäisi minusta, eikä jalkovälistäni. Haluaisin siis seurustella, kun kiinnostun, en heti sänkyyn. Ja sinä vaikutat ihannemieheltä, koska kun oletkin vain ystävä (mutta tahtomattasi annat ymmärtää, että kiinnostunut) et yritä sinne sänkyyn ollenkaan. Ja sekös rentouttaa minua! Ihastun aivan liikaa sen takia. Ja koska sellaisia miehiä on niin harvassa saan aina pettyä. Ei siinä olekaan ollut kiinnostusta. En ole itseasiassa vieläkään löytänyt sellaista miestä, jota kiinnostaisi minä, mutta ei olis kiire sänkyyn. Melkein luulin löytäneeni jo yhden, mutta sitten hänkin sanoi että ei....

Mutta sinä vaikutat mukavalta, tuo josta kerroin ilmeisesti teki tuota tietoisesti mutta ei tosiaan halunnut seurustella syystä jota en tiedä. Silloin oli hankalampaa päästä yli. 

Koska en löytänyt sellaista miestä menin yhteen erään kanssa, joka halusi sänkyyn, vaikken itse ois vielä halunnut. Eli en ole vuosiin ketään etsinyt kun olen ollut varattu. Ja luulin olevani onnellinen, kunnes tapahtui jotain. Ja nyt se tarve löytää moes, joka ensin ihastuu minuun on taas nostanut päätään, ja vaikka olen yli 40 en ole ollut sellaisessa suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 10:09"]

Miksi pitäisi kiinnostuksen olla välittömästi ihastumista ja seksuaalisia haluja. Entä jos ilostuminen ja silmien pilke onkin sitä että on huomannut viihtyvänsä seurassasi? Olet kuin muut hänen jätkäkaverinsa, joiden kanssa voi jutella ja heittää huulta. Tuttuuden tunne tulee siitä että yksinkertaisesti huomaa tän tyypin olevan sellainen jonka kanssa itse tulee hyvin toimeen.

Opiskeluaikana mulla kävi jätkiä vaikka muille jakaa asunnollani. Yhteen ainoaankaan en ollut vähäisimmässäkään määrin (eikä tätä voi tarpeeksi korostaa koska kiinnostus mun puoleltani oli niiiiin nolla!) kiinnostunut. Kaikkien kanssa oli kiva jutella ja kaveerata, parhaimmillaan sohvallani istui neljä ukkoa rivissä ja parhaimpina viikkoina ovi kävi joka ilta. Iloinen olen ja nauran paljon, vitsailen ja miesten kanssa koen helpommaksi puhua kun eivät yritä koko ajan ampua alas. Kännispäiten kävi selville että kiinnostuksen perässähän nämä. Kuvittelivatko sitten että minua kiinnosti heidän olemassa olonsa vai erehtyivätkö luulemaan hyvin toimeen tulemista kiinnostukseksi, en tiedä. Mutta kiinnostunut en ollut. Ei tullut mieleeni edes pitkällä tikulla silleen koskettaa! Hyi hiiska.

[/quote]

Minusta oot huijari. Eivät tietenkään yritä ampua alas kun kuvittelivat saavansa pian. Ja sä luulit, että voit valkata isosta joukosta kiinnostuneita poikia sen parhaan poikaystäväksi - silloin kun SULLE sopii. Hyödynsit vain miesten seksuaalisen kiinnostuksen sinuun kaveruudeksi. Ihmeellistä, miten kauan miehetkin jaksavat teeskennellä naisesta kiinnostunutta, kun haluavat seksiä. Ai varmaan ne halus muutakin, mutta tuskin neljän jätkän kanssa yhtä aikaa. 

Tiedä sitten, kai sitä saa päässään rakenneltua mitä vaan ja tulkittua halutessaan tilanteet niin, että näkee just sen mitä haluaa nähdä.



nimim. Samassa veneessä

turhaa touhua

turhaa touhua

turhaa touhua

Ihastumisethan on elämän suola ja voi tuoda parisuhteeseenkin paljon lisää. Outo ajatus että voisi kerrallaan tykätä vain yhdestä ihmisestä ja että sen olisi oltava oma puoliso.

Ap - tuskin on mitään selitystä noille "miksi juuri nyt" ja miksi ihastui sinuun. Nyt vain tapahtui näin, elämä on sellaista. Nauti tilanteesta mahdollisuuksien mukaan.

yhdessä kaupassa oli töissä nuori poika jonka kanssa asioidessani alkoi aina posket punottaa ja sanat takellella. Molemmin puolin.

Tästä on jo pari vuotta aikaa.

Viime viikolla rautakaupassa mulle sanottiin Moi ja kun nostin silmäni ylös niihin silmiin, tuli salamana sama punotus. Jouduin vielä jonkun aikaa miettimään, että kukahan se oli, kunnes välähti, että se oli se poika. Oli vaan duunarin vaatteissa. Aikaisemmin olin ajatellut, että kaupassa alkoi punastuttaa jo se, kun meni hänen kassalle ja tiesi, että kohta taas puhekyky mennä.

Ja mä olen kohta keski-ikäinen ylipainoinen täti. Mitään ei tule koskaan tapahtumaan.

Joidenkin välillä on seksuaalinen vetovoima, ja se veto pyrkii vetämään magneetin navat yhteen (parittelemaan). Tämän voiman vaistoaa, jos on herkkä. Oman kokemukseni mukaan silmiin katsominen, hymyily ja rento hyvänolontunne eivät ollenkaan välttämättä liity tähän kemiaan. Päinvastoin. Siinä vaiheessa kun tunnetta on kovasti pelissä ja etenkin, jos sitä pyritään peittämään ja estämään roihuamasta, yhdessä on vaikea olla. Toisen läsnäolo tuntuu epämukavalta, silmiin ei voi katsoa ja puhekin kangertelee. Sydän laukkaa tuhatta ja sataa.

Senpä vuoksi minun taktiikka on ollut aina se, että puhun ihastukselle tunteistani. Yleensä ne tunteet ja veto on ollut molemminpuolista. Toinen tai molemmat on voineet olla varattuja, mutta asian läpikäyminen on helpottanut ja outo vaivaantuneisuus on saanut nimen: se on seksuaalista halua. On ollut helpompi olla, kun molemmat tietää missä mennään ja mihin asti ollaan valmiita menemään.

varatut, joilla näitä ihastuksia on, mille tasolle päästätte ne? Soitteletteko, tekstaatteko, lähettelettekö meilejä, käyttekö kaksin kahvilla/syömässä?



Vai onko se vaan sellaista salaista ihastusta?