Eron jälkeen uusi suhde, kauhea ikävä exää?

On aivan normaalia. Vain elettynä toiseen kertaan jotkut tunteet aukeavat käsiteltäviksi. Puhuminen auttaa, jos et kumppanillesi halua puhua niin esimerkiksi perheaianneuvottelukeskus auttaa. Totuttele uuteen elämään hiljalleen, älkää heti kuukauden päästä naimisiin menkö. Hitaasti etenevä suhde auttaa sinua käsittelemään tunteitasi. Valitettavasti loppupeleissä vain aika auttaa. Lopulta kuitenkin uudet muistot nyksän kanssa syrjäyttävät yleensä eksän. Älä luo luurankoja kaappiin, vaan pura kaikki auki. Älä myöskään jumitu menneeseen ja pyri tiedostamaan vertailusi. Muista myös eksäsi huonot puolet ja vertaa niitä nyksääsi.

Taitaa tosiaan olla kyse juuri tuosta, että elän nyt näitä parisuhdeasioita toiseen kertaan. Tuntui nimittäin aiemmin, että olin jo hyvin päässyt erostani yli. Mutta nyt parisuhteessa yhtäkkiä olenkin todella rikki ja mietin eksääni päivittäin.



Tuntuu tosiaan, että näistä tunteista pitäisi päästä puhumaan kunnolla. Uutta kumppaniani en viitsi kauheasti eroasioilla rasittaa, pitää varmaan varata aika psykoterapeutille, jonka juttusilla kävin eron aikoihin.





ap

puhuu viisaita. Itse erosin vaikeasta liitosta ja uusi on monella tapaa oikeampi, ainakin nykyisessä elämäntilanteessani. Mutta. Silti kaipaan usein exääni, jonka kanssa takana 21 vuotta yhteiseloa.

Taitaa tosiaan olla kyse juuri tuosta, että elän nyt näitä parisuhdeasioita toiseen kertaan. Tuntui nimittäin aiemmin, että olin jo hyvin päässyt erostani yli. Mutta nyt parisuhteessa yhtäkkiä olenkin todella rikki ja mietin eksääni päivittäin.

Tuntuu tosiaan, että näistä tunteista pitäisi päästä puhumaan kunnolla. Uutta kumppaniani en viitsi kauheasti eroasioilla rasittaa, pitää varmaan varata aika psykoterapeutille, jonka juttusilla kävin eron aikoihin.

ap

Kuulostaa siltä, että sinut jätettiin?

Kusee tuo uusi suhde isolla prosentilla. Kuullostaa todellakin siltä, että sinut jätettiin ja itsetunto on alhaalla ja päässä pyörii pakonomaisesti exä ja miksi hän jätti jne. Tuosta ei kyllä seuraa muuta kuin lisää sotkua.

päätös oli lähtöisin minusta, mutta lopulta kuitenkin yhteinen. Silti ero oli minulle rankka ja yhä reilun vuoden jälkeen mietin ajoittain, olisiko pitänyt jatkaa tai pitäisikö palata yhteen. Samalla kuitenkin tiedostan, että suhteen jälleenrakennus olisi ylivoimaisen vaikeaa.



Nytkin on niin kova ikävä eksää, että itkettää. Outoa, sillä toisaalta en kaipaa häntä fyysisesti tai romanttisessa mielessä, mutta ihmisenä kaipaan ja ikävöin hirveäästi.



ap

Kusee tuo uusi suhde isolla prosentilla. Kuullostaa todellakin siltä, että sinut jätettiin ja itsetunto on alhaalla ja päässä pyörii pakonomaisesti exä ja miksi hän jätti jne. Tuosta ei kyllä seuraa muuta kuin lisää sotkua.

Olen tässä vuoden aikana tapaillut miehiä, mutta nyt ensimmäistä kertaa varsinaisesti tapailu edennyt syvemmälle tasolle, seurusteluksi. Yksin olo ei ole enää alun jälkeen ollut vaikeaa, mutta nyt kun elämässäni on yhtäkkiä uusi mies, kaikki tunteet pamahtivat jälleen pintaan.

Itsetuntoni on hyvä ja eromme syyt ovat minulle varsin selvät. Minua ei siis jätetty, enkä etsi itsestäni vikoja. Mutta uutta miestä vertaan kyllä mielessäni varsin paljon eksääni, niin hyvässä kuin pahassakin.

Mielelläni olisin kuullut muiden kokemuksista ja tuntemuksista vastaavassa tilanteessa. Miten uuden suhteen aloitus on onnistunut, onko kaikki ihanaa ensihuumaa, vai kipuiletteko yhä eroa?

ap

ei siinä sitten kuin uutta putkeen! Ei noi vatvomiset mitään auta. Ero mikä ero.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:54"]

Täällä eräs, joka erosi myös vuosi sitten. Minut kylläkin jätettin toisen naisen takia, mutta syyn jättämiseen sain tietää vasta pari kk sitten. Itse olen seurustellut keväästä uuden miehen kanssa, mutta ikävöin ja kaipaan exääni silti ja varsinkin nyt tuntuu kauhealta, että hän jättikin minut toisen naisen takia, muttei voinut sitä kertoa vaan häipyi vaan yhtäkkiä.

Uuden kanssa on jotenkin vaikea olla koska ajattelen vaan exxääni koko ajan ihan päivittäin ja kaipaan. Oltiin tosi kauan yhdessä, lapsi yhdessä ja koko elämä oikeastaan. En tiedä, pääsenkö tästä millään yli koskaan ja itkettäöä ja ahdistaa vaan. En tiedä, mitä asioista minun pitäisi käsitellä, että pääsisin eteenpäin ja miten? Ei minusta ole mihinkään terapiaankaan, kynnys liian korkea varmaankin?

[/quote]

osallistu fischerin eroseminaariin, lue john grayn uusi rakkaus tai muita erokirjoja.

tätä ketjua lukiessani en yhtään ihmettele, miksi erotaan niin paljon. Kun ei käsittele edellistä eroaan, kaatuu kaikki se paska uuden puolison niskaan. Ihan alitajuisestikin, vaikka yrittää pitää kaiken piilossa. 

Mikä kiire niihin uusiin suhteisiin oikein on?

Itse olen tullut jätetyksi vuoden yhdessäolon jälkeen, sillä puoliso kaipasikin exäänsä, ja koki tämän olevan hänelle ainoa oikea rakkaus. Älä aiheuta samanlaista kohtaloa muille, he eivät sitä ansaitse. Muiden ei tarvitse kärsiä omasta epävarmuudestasi, jos suhde ei toimisikaan kun haaveilet vain entistäsi. 

palasiko ne sitten yhteen vai miten kävi?

up

Kiitos tästä keskustelusta :)
Tapasin 7 v sitten nykyisen mieheni, joka oli ollut sinkkuna jo pidemmän aikaa.
Tuli vahvasti se tunne, että hän kaipasi tuttua ja turvallista exää, vaikka tuo suhde oli ollut hänelle vaikea ja kipeä monella tapaa.
Nyt ymmärrän, että yhdessä asuminen kanssani laukaisi hänessä muistot exän kanssa asumisesta ja hän sai käydä asioita läpi ja vertailla.
Oli itsellänikin haasteita: Hän oli rakas, mutta omaan exääni verrattuna monessa asiassa vieras. Kaikki piti opetella hänen kanssaan uudestaan, ja niinhän se parisuhde luonnollisesti eteneekin :)

Mä luulen, että noita asioita tulee kaikille mieleen. Exäni petti ja oli muutenkin hyvin ilkeä ja hankala ihminen, ero oli parisuhdeterapeutin mukaankin paras ratkaisu, koska mies ei ollut henkisesti ihan reilassa. Slti, kun aloin tapailla uutta, normaalia, tasapainoisempaa ja vastuunsa kantavaa ns. kunnon miestä, niin sen suhteen edetessä vastaavat vaiheet exän kanssa pulpahti mieleen sieltä suhteen hyviltä alkuajoilta. Takaraivossa sitä kuitenkin vertasi, että silloin, kun ex oli vielä ihana, niin se olisi tässä tilanteessa tehnyt näin, sanonut noin, tykännyt tuosta jutusta, nauranut tuolle... Se oli piinaavaa.

Toisen kanssa oli yhteistä menneisyyttä kuitenkin 15 vuotta, eikä kaikki siitä ollut lainkaan onnetonta aikaa, vaikka lopussa olikin kestämätöntä. Uutta miestä olen näiltä säästänyt, olen kertonut exästä vaan sen, mitä hän on kysynyt. Uskon, että menee aikaa myöten ohi.

Onpa yllättävää! Minulla ei ole vastaavia kokemuksia. Olin naimisissa 20 vuotta, eron jälkeen olin yksin 2,5 vuotta ennenkuin tapasin nykyiseni. Sitoutuminen oli kyllä vaikeaa näin jätettynä, pelkäsin hylkäämistä, mutta ei tämä uusi suhde vanhoja hyviä muistoja ole kuitenkaan pintaan tuonut.

mulla sama juttu..en tullut jätetyksi ja silti vaan yhä kummittelee vuoden jälkeen :/ Olen sitten päättänyt kaikki uudet suhteet heti,kun menossa "vakavammaksi"..Kaikki tuntuu väärältä..

Minulla aivan sama homma kuin 15:sta.. Heti kun juttu menee vakavammaksi, lopetan sen, koska en saa samanlaista tunnetta kuin eksän kanssa. Yksin ollessa en kaipaa häntä, mutta kun löydän uuden miehen ja mitä enemmän tunnen ja tutustun kaipaan eksää enemmän ja enmmän. Todella typerän tuntuista, ja on vähän epätoivoinen olo että josko minä enää ikinä osaan rakastua uudelleen.

Onko teille (esim. 14 ja 15) exä ollut ensi rakkaus tai oletteko rakastuneet tulisesti?

eron jälkeen vasta tajusin mitä se rakastaminen on ollut..oon ennenkin luullut rakastavani mutta se on ollu ihan erilaista tai vaan voimakasta ihastumista..ihan hirvee olo tuli nyt :/ t: 15

Johtuu siitä, että olet rakastanut exää. Nykyinen ei saa aikaan yhtä voimakkaita tunteita. En tiedä, voiko edes rakastua voimakkaasti useamminkin kuin kerran. Jotkut niin väittävät, mutta epäilen heidän rehellisyyttään. Itse en ole. Monet parisuhteet perustuvat enemmän mukavuudelle ja hyödylle kuin rakkaudelle.