Salatut vaivat synnytyksen jälkeen?

että jos on tosi kova ummetus synnytyksen jälkeen niin kannattaa helpottaa ulosteen ulostuloa itse. Eli kumihanska käteen (synnärin vessoissa on) ja varovasti sormella tuseerata niin että uloste tulee kivutta ulos.

Tähän varmaan kaikki nyt sanoo "yäk" mutta sitä todella kannattaa kokeilla ennemmin kun ähkiä paskalla niin kauan että tikit repeilee.

miksi tätä ohjetta ei ole annettu ainakaan minulle ennen synnytystä, ei neuvolassa, ei lääkärillä, ei synnärillä. Jos joku sanoo, että nämä vaivat eivät ole salaisia, niin kyllä ne ovat. Nythän oletetaan, että synnyttäjä tajuaa tätä asiaa tiedustella itse tai jopa peräti keksii sen tai joku nerokas lääkäri sattuu muistamaan vahingossa mainita asiasta. Minä valitin ulostamisvaikeuksista ja kovista kivuista ja mitään muuta vinkkiä en saanut, kuin juo enemmän vettä. Kyllä kyllä. Onneksi keksin itse, että ei tämä voi olla niin vaikeaa, että pitää itkeä ja pelätä vessassa käyntiä viikkoja.

maha on kans tollainen ryppyinen ja arpinen. Olen ihan vakavissani ajatellu meneväni plastiikkakirurgille sit joskus kun lapsiluku on täynnä. Nyt on kaksi lasta ja kolmas ehkä vielä joskus..Onneks arpia ei ole muualla. Alosasto on myös aika.. hmm.. mielenkiintoisen näköinen. Jotain sieltä on roikkunu ekasta synnytyksestä lähtien ja pyllyä kun pyyhkii niin sitä ei meinaa saada puhtaaksi. Täytyy melkein suihkulla aina vetäistä. Eli jotain riekaleita kai.. Gynet sanoo että ihan normaalilta se näyttää eikä ole pukamiakaan. Eli mitä sitten lie. Mutta kaunis näky se ei ole ei.. ja virtsanpidätyskyky on kyllä huonontunut vaikka olen yrittäny jumpata lihaksia. Ja joissain asennoissa seksi tuntuu tosi ikävältä ja joissain asennoissa ei taas miltään.. Mutta mitään kovin dramaattisia vaivoja en koe saaneeni, kait tää on tätä perusvaivaa mitä on vähän kaikilla.

parhaiten pienoisperäruiske. Sellaisen voi pyytää synnärillä ja laittaa itse vessassa. Ei satu eikä ole ällöttävää. Ja on paljon hygienisempää kuin sormella kaiveleminen. Näitä voi muuten ostaa apteekista edullisesti kotiinkin.

ekasta synnytyksestä tosi kivulias eppariarpi kans. Mulla tulehtui eppari jo synnärillä, tikit repesi ja sitten tuli arpikudoksen liikakasvua. Liikakasvua siistittiin kolmeen kertaan hapolla syövyttämällä (jees, tuntui toooodella mukavalle :/), mutta kipeä se on aika ajoin vieläkin. Synnytyksestä 12 v. Toisessa synnytyksessä ei leikelty ollenkaan, mutta vanha arpi repesi auki, vaikka lapsilla on 11 v ikäeroa. Kuulemma näin käy usein, aprikudos ei kestä synnytyksen venytystä ja repeää.



Mulla jäi myös navan ympäristöön tunnoton ihoalue, kuulemma hermovaurio. Tämä tosin tuli jo raskauden aikana mahan kasvaessa ihan uusiin ulottuvuuksiin..



Se mikä mua itteäni hämmästytti synnytyksen jälkeen oli se uskomaton hormonimyrsky mikä tuli. Vuoroin oli kauhea horkka ja hetken päästä kylvin hiessä (lähinnä kyllä öisin). Toisen synnytyksen jälkeen tuli järkyttävät nivelkivut, en saanut vauvaakaan nostettua öisin sängystä.



Ja virtsankarkailuherkkyys jäi. Lähinnä ponnistaessa, aivastaessa, hyppiessä. Tarttis varmaan reenata vähän lisää.



Jälkivuoto oli ekassa synnytyksessä paljon runsaampaa ja pidempää mitä olisin kuvitellut. Tokassa synnytyksessä taas jälkisupistukset oli ihan kauheita varsinkin imettäessä, söin särkylääkkeitä niin paljon kuin antoivat. Ekassa en tarvinnut ensimmäistäkään pilleriä.



Mahassa on vähän löysää nahkaa, mutta ei onneksi ongelmaksi asti. Siitä ei viitti sitten edes puhua miltä rinnat näyttää kahden lapsen imetyksen jälkeen... :)

jälkisupparit oli kyllä ihan helvettiä! En ollut esikoisen raskausaikana juuri törmännyt puheeseen niistä ja sitten en osannut odottaa, että ne olisivat niin pahat. Onneksi oltiin sairaalassa niin monta päivää, että ne ehtivät loppua kokonaan, mutta kyllä itkien jouduin kärvistelemään ja pyytämään jatkuvasti särkylääkkeitä. Parhaiten tähän auttoi ihan perinteinen ibuprofeiini+parasetamoli combo.

Ja toinen josta en tiennyt mitään, oli jalkojen turvotus sektion jälkeen! Jalkani turposivat noin vuorokausi sektion jälkeen ja olivat _järisyttävän_ turvoksissa noin 3 kk ajan. Jos jalkaa kosketti liian nopeasti, niin tuntui niinkuin iho räjähtäisi jalan ympäriltä. Polvia ei saanut taivutettua lainkaan yli viikkoon. Sekään ei auttanut, että kaikki lääkäreitä ja kokeneita kätilöitä myöten vaan ihmettelivät tapausta, ihan niinkuin ei koskaan olisi tullut moista vastaan. Jälkeenpäin kuulin sitten, että nämä ovat todella yleisiä sektioäideillä, etenkin kiire- ja hätäsektioissa, joihin ei välttämättä ehdi saada tukisukkia (kuten minä en ehtinyt).

Vaikka oli suunniteltu ja sain tukisukat! Mutta heti ne otettiin pois, jalat turpos. 5pvä sektion jälkeen kotiin ja jalat oli aivan kamalassa kunnossa.

Minulla ei ole tullut pukamia, ulotusvaivoja, jälkisuppareita tms. Imettäminen sattui molemmilla kerroilla alkuun aika pitkään. Ihan todella niin, että piti ääneen huutaa. Epäilen että toisesta synnytyksesta murtui häpyluu. Synnytys oli nopea ja lapsi iso 4.3 kg. Minut kärrättiin pyörätuolilla synnytyssalista ja pitkään piti kulkea niin, että piti painoi samalla alapäätä. Vuosia oli niin, että kävellessä piti jossain vaiheessa raahata toista jalkaa perässä. Kuopuksen synnytyksestä on yli neljä vuotta, mutta silti alapää oireilee ajoittain. Vihlovaa kipua joskus äkisti, kun astuu sivuun. Rauhallisen lenkin jälkeen alapää kipeänä. Tietyt asennot rakastellessa no no. Mitään rajumpaa liikuntaa en ole uskaltanut vielä harrastaa. En uskalla enää kolmatta lasta yrittää, kun ties mitä olisi edessä.

Käytännössä menee aika usein niin että ne joilla maha toimii muutenkin hyvin, ei löysää, ei ummetusta, eikä muitakaan vatsavaivoja = osaa syödä kroppaansa kuunnellen ja seuraten, niin niillä ei ole pukamiakaan.

Pukamat ovat kyllä usein perinnöllinen vaiva, laskimovaiva, joka voi tulla ihan vain siitä, että vauva painaa kohdussa suolistoa ja tuo painetta ja heikot laskimoseinämät antaa periksi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, osaako kuunnella kroppaansa ja syödä niin sanotusti oikein. Minusta on todella harmi, että jotkut hyväosaiset, kuten itse satut olemaan, kuvittelevat, että kaikki suolistovaivat ovat johtuvia vain ruokavaliosta ja siitä miten huonosti syö tai elää. Ehkäpä itse olet vaan tosiaan onnekas ja jonkun muun perimällä kärsisit pukamista ja peräsuolen laskeumista ja ummetuksesta siitäkin huolimatta, vaikka itse koet osaavasi syödä kroppaasi kuunnellen.

ja voi olla niinkin, että on taipumusta ummetukseen.. siis mulla toimii maha suunnillee joka toinen päivä jne, mutta ei mulla mitään pukamia ole viidennestä raskaudesta huolimatta. Pahinta ollu raskausaikaiset liitoskivut ja synnytyksen jälkeen jälkisupistukset. Eppari tehtiin ekassa synnytyksessä ja parani, tietenkin sen ja repeämän myötä alapään ulkonäkö vähän kärsi, mutta ei ne oo muuten vaivannu. Virtsan karkailua ei ole ollu.. jne. Eli paljon sellaisia vaivoja on, jotka on aika tyypillisiä raskaana oleville, mutta toisaalta niiden ilmeneminen on yksilöllistä.

Mulla ei oo liitoskipuja lukuun ottamatta ollu mitään "normaaleja" raskausvaivoja (pahoivointi, närästys, turvotus, virtsankarkailu..) eikä synnytyksen jälkeen muuta kuin reilusti vuotoa ja infernaaliset jälkisupistukset...

on se, ettei yhdyntä onnistu sitten millään. Ennen sektiota olin tiukka, mutta homma onnistui kuitenkin. Nyt se ei vaan mene sisään millään ja yrittäminen sattuu ihan hirveästi ja tuntuu samantyyppiseltä kuin jos kohdunsuuta sorkittaisiin. En ole vielä päässyt gynelle, mutta olen sen verran kokeillut, että kohtu ei kyllä ole laskeutunut, mutta häpyluu tuntuu työntyvän aivan liian pitkälle ja on osittain emättimen edessä. Ikinä en ole moisesta kuullut, että lantio voisi sektion jälkeen jotenkin sulkeutua, joten olen aika hämilläni.

pystysuora sektioarpi vatsassa. Vatsanpeitteet jotenkin repsottavat molemmin puolin arpea. Hänen lapsensa sanovatkin, että äitillä on mahapylly. :) Näky on juuri sellainen, pullottavat "pakarat" sivuilla ja vako syvemmällä keskellä. Häntä itseään ei kyllä naurata. Eikä käy kateeksi, uimahallissa on kuulemma ihmisillä vaikeuksia olla tuijottamatta. Synnytyksstä 12 v.

Jotka kyllä paranivat ajallansa.



Mutta kakkaamiseen jäi ongelma. Vatsa ei tasapainotu sitten millään. Joko on liian kovalla tai liian löysällä. Ja synnytyksen jälkeen peräsuoli ns. Vuotaa kakkaa. Eli vaikka ei olisi kakkahätäkään, ja menee pissalle, niin satavarmasti jos takaa pyyhit, on kuin kakalla olisit ollut. Stringejä ei voi käyttää, sillä kakka tarttuu niihin. Savetteja kannan joka paikassa mukana. Ei ollenkaan hauskaa. Liekö tuohon edes ratkaisua mistään.



Eppariarpi on ajoittain kivulias, mmm. yhdynnässä. Mutta yhdyntä sentään onnistuu, vaikkakin kivalta ei tunnu. Eli ensin orgasmi minulle suulla/käsin, ja sitten yhdyntä ja keskityn vain siihen, että kohta se on ohi :( ennen nautin seksistä enemmän.



Lapsi nyt 2 vuotta. Toinen lapsi. Eka leikattiin sektiolla. Mitään ongelmia ei ollut.

Mulle tuli tuo vaiva (olisko sit lievä peräsuolenlaskeuma) että kakalla käydessä pitää sormella painaa emättimen puolelta. Muuten se kakka vain yrittää pullistaa siitä emättimen aukosta ulos eikä peräreiästä. Mut sormella kun painaa niin sitten se tulee. Onneksi ei pukamia jäänyt. En ole ajatellut enää että tuota pitäisi tai voisi korjata, etenkään kun aion luultavasti synnyttää vielä myöhemminkin. Eihän noita korjatakaan ennen kuin on kaikki lapset tehtynä!

Eipä ne kokoarviotkaan aina pidä paikkaansa. Mielestäni vauva tuntui isolta, mutta kokoarviossa hänen sanottiin olevan vain 3.8 kg. Lapsi oli 4290 g ja 55 cm. Nopea ja helppo synnytys luomusti silti. Tosin siinä rytäkässä häpyluu murtui. Mutta siitäkin selvittiin. Ei huolta, kyllä kaikki menee ok.

Mulla ei tarvinnut leikata välilihaa, mutta kolme tikkiä piti laittaa jonnekin sinne. Ei ainakaan kiristä, mutta tuntuu että emätin on löysä reikä vain. Synnytyksestä siis 2,5v.

Virtsankarkailua oli ensimmäinen viikko niin ettei tiennyt edes onko hätä vai ei. Vielä 3kk päästä lirahteli housuun ja 2v päästä jos juo alkoholia vähänkin on pidätyskyky heikko varsinkin jos tanssii tai nauraa. Nyt 2,5v päästä toisinaan tulee vielä rykiessä/aivastaessa, aivan kuin liittyisi osittain kierron vaiheeseenkin.

Peräpukamia ei ole ollut, eikä ulostamisvaikeuksia. Synnytystä ennen kävin samana päivänä kakalla, mitä voin suositella jos suinkin mahdollista, ja taisi peräsuoli pelästyä siinä urakassa niin oli varmaan 4.pv synnytyksen jälkeen kun vasta seuraavan kerran. Ei sattunut. Olin jo kotona sillä en todellakaan halunnut jäädä enää päiväksikään sairaalaan venaamaan että tuleeko kakka (valehtelin hoitajille). Sairaalaruoka oli muutoinkin niin pahaa että ei sitä tullut syötyäkään juuri joten ei ihme ettei ulostettakaan kertynyt.

Jälkivuodon määrä yllätti, sitä kesti varmaan 6-7vkoa ja se oli todella runsasta ensimmäiset 3 vkoa. Ei juuri tehnyt mieli lähteä minnekään kotoa ja muutenkin yritin hyödyntää ilmakylpyjä vielä 4.viikolla.

Tää nyt on outo ja ällö mutta kun kerran kysyit...

Mulla tuli alapään limakalvoille sellasta valkoista tököttiä, kunnon karstaa kerros. Ja siis ei mitään minkä ois saanut pesemällä pois, se sitten itsestään lähti muistaakseni muutaman viikon aikana. Enpä ollut aiemmin kuullut moisesta! :D Mutta kun luin netistä niin oli sitä jollekin muullekin ilmestynyt.

Mainitsi joku muukin jo mutta parin viikon ajan synnytyksen jälkeen se yöhikoilun määrä!! En oo ikinä eläessäni kokenut vastaavaa, joka ikinen aamu peitto ja tyyny oli ihan litimärät. Mulla ei kyllä jäänytkään synnärille paljoakaan kiloja mutta sitten tolla järkyttävällä hikoilulla lähti 15kg parissa viikossa, oli vähän nesteitä kertynyt tälle tätille. :D

Mun synnytykset tuntuvat helpoilta sukulaistytön taannoisen synnytyksen jälkeen.

Mutta esikoisen synnytyksen yhteydessä tulleet massiiviset repeämät eivät ole parantuneet kauniisti ollenkaan. Siitä on jo 20 vuotta aikaa, joten näillä mennään.

Kolmannen lasen kokoarvio meni päin honkia ja repesin peräaukkoon saakka 4. asteen repeämä, eikä koskaan enää saa synnyttää alateitse. Ei enää taida olla ehjää ihoa siellä ja lihaksia meni poikki. Olen ollut erikoislääkärillä, urologilla, opissa vaan aina vaan falskaa. Vessa pitää olla lähellä. Ja pikkuhousunsuojat käytössä, vaikkei iho niitä kestäisi. Sektio on ainoa synnytys, josta olen toipunut mukavasti.

Uskomatonta että tämän kaiken jälkeen sektiota vielä jotenkin kauhistellaan! Huh! 

Kyllä se niin on että sektion jälkeen voi olla jotain lyhytkestoista ohimenevää pentä häikkää kuten turvotusta jne, mutta altiestä saa lopun ikää seuraavat vaivat.

Traumatisoituminen. Omalla kohdalla tapahtui, vaikka henkilökunta toimi moitteetta. Ei sillä, kyllä tästä varmasti yli pääsen.

Muita, joista ihmiset eivät tuttaville puhu: masennus, lapsivuodepsykoosi.