Lue keskustelun säännöt.
Salatut vaivat synnytyksen jälkeen?
15.09.2011 |
Kauhukseni luin täältä, että usein synnyttäneen voi olla vaikea käydä normaalisti vessassassa, varsinki nro kakkosella... oli juttua sormella avustamisesta ja sen sellasesta!?!
Onko muita vaivoja mitä synnytyksen jälkeen voi tulla, joista ei ääneen puhuta?
Kertokaa kaikki kauheudet!
Kommentit (58)
tunnon puute ja ulosteen pidätysongelmat. Huomasin, että on kakat housussa. Mitään en tuntenut, en tarvetta käydä vessassa, enkä ulostamista.
Kovin moni tuntuu ajattelevan, että päivässä tokenee. Itselläni meni muutama kuukausi renkaan päällä istuen. Moni antoi ymmärtää, että liioittelen.
Täydellistä toipumista ei tullut koskaan. Nyt usemman vuoden kuluttua tilanne edelleen se, että 2 minuutin kuluessa isomman hädän tunteesta pitää päästä vessaan tai muuten menee vaatteet pyykkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut sen jälkeen helpottaa.
Mut yllätti jälkivuodon määrä ja kesto. Se ei todellakaan ole mitään kuukautisiin verrattavaa vaan kauheaa syöksyvuotoa. Onneksi äitini vinkkasi tästä jo aiemmin, koska muuten olisin ehkä kotiutunut vauvan kanssa ja kaapissa olisi ollut äitiyspakkauksesta tullut 1 sidepaketti.
Mun "salattu" vaiva oli kuopuksen kohdalla imetyksen saatanallinen sattuminen nänneihin! Ihan kamalaa ekat kolme viikkoa imetys. Siihen päälle jälkisupistukset. Ah!
joten ulostaminen ei tuntunu pahalta, vaik alkuun pelottiki.. mut mulla kyllä karkaili virtsa. Varsinki sillon ku rakko oli todella täynnä. Vaikka kuinka yritti pidätellä ni huomas vaan kuinka sitä pikkusen valuu housuihin.. mut onneks oli isot siteet käytössä ja kyllä niiden imutehoa tuli koeteltua ;)
Toinen vähänpuhuttu asia oli se synnytyksen jälkeinen hormoonien heitto! Kotiin ku pääsin ni psri päivää meni itkeskellen ihan joka asialle, mut onneks siitä oltiin varoteltu, muuten oisin voinu vannoo tulleeni hulluks!
"salailtu". Mies toi luumumehua, siteitä kaupasta. (pikkasen ummella/jälkivuotoakin ihan reippaasti)
Ainut mikä eniten pänni oli, että en pystynyt istumaan lähes 4vk.oon. No opin sen myötä, että istuminen normaalisti on ihanaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekat pari viikkoa synnytyksen jälkeen kakkaaminen oli siis todella vaikeaa, mutta ei siitä mitään traumoja ole jäänyt :-)
Lisäksi imettäminen on kaikkien kolmen lapsen kanssa alkuun sattunut ihan s****nasti, siis tehnyt ihan mieli huutaa välillä, kun nänneihin on niin sattunut. Mutta se on mennyt muutamassa viikossa myöskin ohi. Kannattaa vaan sitkeästi imettää, kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Jälkivuoto on tosiaan aika reipasta, kannattaa ostaa kotiin paljon yösiteitä, niille on käyttöä.
Kaiken kaikkiaan nuo vaivat ovat olleet ihan pikkuseikka sen asian rinnalla, että sylissä on oma, ihan vauva.
tuli yllätyksenä se, että liitoskipuja voi esiintyä myös synnytyksen jälkeen. Esikoisen synnyttyä kävelin muutaman viikon kyynärkeppien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tulivat liianlöysästä vatsasta,kun söin rautaa. SIIS ei johdu aina pelkästään kuidun puutteesta.
Kohta vuosi synnytyksestä, vaiva on välillä päällä,välillä kaikki ok. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää.Mutta jos erehdyn syömään liian useinmonivitamiinin tai juomaan liikaa maitoa,niin"aijai" taas.
...avuksi Bebanthen ja Scheribact -salvat apteekista (voitele usein)
...on ihan totta, että synnytys voi aiheuttaa alapäässä sellaisia repeämiä tai lihasten löystymisestä johtuvia laskeumia, että ulosteen pidättäminen on vaikeaa koko loppuelämän tai (peräsuolen laskeuman kohdalla) uloste ei tule normaalisti ulos vaan sitä tarvitsee auttaa sormella emättimen kautta.
Puhumattakaan virtsankarkailusta, joka on vielä paljon tavallisempaa, ja voi vaivata synnytyksen jälkeen vuosia tai loppuelämän. Yleensä niin, että tulee ponnistuskarkailua (aivastuksen aikana, nostaessa jotain raskasta, trampoliinilla pomppiessa).
Näitä ongelmia kyllä myös hoidetaan, jos ne eivät parane itsestään noin vuodessa / kahdessa synnytyksen jälkeen, ei kenenkään tarvitsisi jäädä salatun vaivansa kanssa yksin, eli yhteys terveyskeskukseen eikä mitään salailuja!
Jos sitten unohdetaan vessahommat, niin raskaudenaikaisesta nivelten löystymisestä voi seurata selkäongelmia, jotka jäävät myös vaivaamaan vuosiksi.
Sektiohaavaan voi tulla tyrä tai tietysti muutkin leikkauskomplikaatiot ovat mahdollisia, kuten myös endometrioosi (kohdun limakalvon sirottuma) aina kun kohdun alueella käydään kirurgisesti.
Epiduraali- tai spinaalipuudutuksesta voi tulla parantumaton hermovaurio.
Mutta mitä tähän nyt sanoisi... elämä on! Suurin osa naisista toipuu synnytyksestä tuota pikaa ja ihan entiselleen ellei paremmaksikin (lasten saamisella on äidille terveysetujakin, "luonto" on tarkoittanut naiset synnyttämään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytyksen jälkeen osastolle. Ihmettelin että eihän mulla ole koskaan ollut vatsa kovalla, mutta piti sen verran tiukan "lupaa se mulle että heti heti otat sen lääkkeen"-puhuttelun että pyysin ja otin.
Ymmärsin sen sitten kun olin ekan kerran kakalla synnytyksen jälkeen. Se tosiaan on vähän kuin synnyttäisi uudelleen..
Mutta, ne parani pian. Ainoa mikä mulle on jäänyt näistä raskauksista/ synnytyksistä on jatkuva pissalla käyminen. Käyn puolen tunnin välein. Viimeisimmästä synnytyksestä on 3 vuotta. Olen ajatellut ottaa sen joku kerta puheeksi gynellä.
oli joka lapsesta kovemmat kuin edellisestä. Kolmannesta olin ihan sykkyrällä vuoteessa niin, että mieheni joutui jo soittamaan ensiapuun, mitä pitää tehdä.
Ummetus oli pahin ensimmäisestä, kun en ymmärtänyt nauttia tarpeeksi nesteitä, maitoa kun tuli ihan järkyttävästi.
Ensimmäinen seksiakti synnytyksen jälkeen tuntui tosi epämiellyttävältä.
Rintatulehduksen sain kolmannen lapsen imetyksen aikana ja tulehtunut kohta oireili vielä useita vuosia jälkeen päin sellaisena epämääräisenä kipuiluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäi pukamavaivat ja jomottava eppariarpi. Alapäässä on myös ylimääräistä roipetta ja ponnistellessa tuntuu painetta, samoin kuukautisten aikaan. Luonnehtisin itseäni terveeksi, mutta en todellakaan ennalleni toipuneeksi niinkuin jotkut onnekkaat. Synnytyksestä kaksi vuotta.
päin vastoin, kun tuntui että pitää mennä niin silloin piti mennä ja nopeasti. En hirveämmin halunnut vieraita pariin ekaan viikkoon kun vessassa piti ravata koko ajan. =D
Pukamat oli kanssa vaivana, mutta ne menivät nopeasti pois kun niitä hoiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin gyne sanoi, että eriasteiset virtankarkailuongelmat on ihan yleisiä mutta ei sitä pidä ottaa annettuna, että se on normaalia tai kuuluu asiaan eikä asialla voi/pidä tehdä mitään. Mä sain lähetteen asioihin perehtyneelle fysioterapeutille ja sitten jos tuo ei olisi tehonnut niin olisi asia voitu korjata pienelle, paikallispuudutuksessa tehtävällä toimenpiteellä. Mulla kyseessä oli kuitenkin aika pieni ongelma.
Toisaalta jostain pukamista puhutaan kuin olisivat yhtä yleisiä kuin flunssa, mutta ei pidä sekään paikkaansa.
Käytännössä menee aika usein niin että ne joilla maha toimii muutenkin hyvin, ei löysää, ei ummetusta, eikä muitakaan vatsavaivoja = osaa syödä kroppaansa kuunnellen ja seuraten, niin niillä ei ole pukamiakaan. Ei ennen eikä jälkeen synnytksen. Näin ainakin mun tuttavapiirissä. Niillä joilla on aina röyhtäilyä, turvottelua, ummetusta tai ties mitä ruuansulatusvaivaa, niin tuntuu olevan järestään pukamatkin.
Itse kuulunnäihin ns. hyvävatsaisiin ja ei pukamavaivoja vaikka 2 lasta. Eikä sen puoleen yhtään mitään muitakaan salattuja tai salaamattomia vaivoja.
TAi no, on yksi, ei kyllä synnytyksestä johtuva, vaan jo raskausaikana molemmissa raskauksissa vasemmalal puolella alavatsassa joku kiinnike tms. synnynnäinen juttu otti ja ärtyi ja nykyäänkin jos esim. nousee autosta tai tekee vastaavan lihasliikkeen, saattaa voisinaan juilasta jotta silmissä mustenee. Senkin osaa useimmiten jo ennakoida ja tietyllä tavalla vatsalihaksia jännittämällä saa yleensä estettyä juilaisun, muta varomaton autosta nousu pistää pysähtymään ja menemään "vatsa sisään" etukumaraan hetkeksi kun niin juilaisee sitä kiinnikekohtaa ja tä äon siis pysyvä vaiva joka tuli jo ekan raskauden puolivälissä ja jäi sitten kai iäksi. En salaa, mutta joskus kipua sietäessä on kaveri kysynyt että onks sulla pissahätä (näytän ilmeisesti pidättävältä kun se juilaisu tulee ja yritän olla tolpillani)ja silloin joudun selittämään että ei kun on sellanen joku kiinnike tuolla joka joissain asennoissa sattuu.
Kohdussa ollessaan nuoremman lapsen pää painoi vähän häpuluun (?) oikealle puolelle. Ei ollut kunnolla laskeutunut. Synnytyksessä tuntui että toinen jalka irtoaa kun vauvan pää jotenkin jyräsi laskeutuessaan alaspäin kun ponnistin. Synnytyksen jälkeen tuntui niinkuin oikea jalkani olisi jotenkin löysästi kiinni vartalossa. Synnytyksestä on nyt reilut 3 vuotta ja jos istun pitkään, ylösnoustessa tuntuu oudolta jalan ja vartalon liitoskohdassa. Ylösnoustua pitää odottaa muutama sekunti ennenkuin lähden kävelemään, koska tuntuu että jalka pettää alta. Ei ole kipeä ollenkaan, vaan sellainen inhottava tunne että jalka irtoaa...
Kai ne liitokset jotenkin löystyi kun vauvan pää painoi sille puolelle.
...tulivat liianlöysästä vatsasta,kun söin rautaa. SIIS ei johdu aina pelkästään kuidun puutteesta.
Kohta vuosi synnytyksestä, vaiva on välillä päällä,välillä kaikki ok. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää.Mutta jos erehdyn syömään liian useinmonivitamiinin tai juomaan liikaa maitoa,niin"aijai" taas.
...avuksi Bebanthen ja Scheribact -salvat apteekista (voitele usein)
Mullekin kävi näin!!! Ja kaikki eri rautavalmisteet, nestemäiset jne tuli kokeiltua, ihan järkkyä!!! :D En muistanutkaan, mutta joo, maha oli kuin varpusen lento!!!:D Oli muuten varmaan yksi kurjimmista jutuista liittyen synnytykseen/raskauteen.
Toinen mikä oli, niin meillä imetys oli aluksi ihan älyttömän vaikeaa ja kivuliasta, mutta siitäkin selvittiin alun vaikeuden jälkeen, jonka jälkeen siitä tuli helppoa ja ihanaa. :)
"luonto" on tarkoittanut naiset synnyttämään).
Mitenniin "luonto"? Eläimiähän me ollaan ja samalla tavalla se luonto on meidät muokannut kuin nelijalkaisetkin eläimet, synnyttämään ja muuta. (siis noita lainausmerkkejä ihmettelen)
Mulla on hermovaurio spinaalista. Noidannuolia tulee säännöllisesti ja selkä kipeytyy äärettömän herkästi. Mulla on hyvä lihaksisto ja nivelistö joten niistä tuo vaiva ei ole.
Kiropraktikko ja neurologi sanoivat että vika on tullut spinaalista. Sanoivat vielä ettei sen laitto ole välttämättä mennyt vikaan, joskus vain käy näin. Mulle tuli silloin se spinaalipäänsärky ja mulle laitettiin veripaikka. Eli sitä selkärankaa tuli silloin tongittua ihan urakalla.
Kyllä, mulla on nyt kammo tuosta kaikkia selkään laitettavia puudutuksia jne. kohtaan. Ja ei, en suostu enää ikinä siihen että joku sorkkii mun selkää/selkärankaa.
Hermostovian siis sain kaupanpäällisiksi ja tuo on osasyynä miksi en enää halua lapsia.
Niillä joilla on aina röyhtäilyä, turvottelua, ummetusta tai ties mitä ruuansulatusvaivaa, niin tuntuu olevan järestään pukamatkin.
mm. itse urheilen, syön jne. hyvin ja silti tuli pukamia - yksilöllistä, ei välttämättä kiinni elämäntavoista.
tärkeintähän on ennaltaehkäisy, tieto ja APU sitä tarvitseville!
Kolme olen synnyttänyt eikä mulla ole mitään salattuja eikä salaamattomia vaivoja. Tuo "kakkosella" käyminen voi varmaan hetken synnytyksen jälkeen olla vaikeampaa, jos alaosastossa on kovinkin monta tikkiä mutta ei kai se nyt voi yllärinä tulla, että synnytyksestä ei ehkä välttämättä ihan päivässä tokene?!