Kuka teillä päättää lapsiluvun?

ja neljä lasta olen synnyttänyt

Miehellä on toiveita asian suhteen mutta hyväksyy perusteluni kun sanon etten tahdo enempää.

Ensimmäisen lapsen "teimme" kun olimme menneet naimisiin, koska niin kuuluu olla. Sitten kun toista yritimme, huomasimme, että ei niitä lapsi noin vaan tehdäkään. Viiden vuoden yrityksen jälkeen tärppäsi sitten hoitojen avulla - tuplasti.

Neljäs oli sitten Elämän järjestämä luomuyllätys. Kuopuksemme syntymän jälkeen mies kävi ns. pistämässä piuhat poikki :-)

Lapsia meillä tehdään vaan niin monta kuin molemmat haluavat. Siten se kumpi ei ensin halua enempää sanoo tavallaan viimeisen sanan. Jos toinen vanhemmista ei koe enää jaksavansa, niin lapsi on se joka viime kädessä siitä kärsii.



Meillä on tehty päätös lapsiluvusta. Jokainen meidän lapsistamme on ansainnut olla haluttu molemmille vanhemmille.



Lapsiluvusta on keskusteltu yhdessä sen mukaan kun tilanne on ajankohtainen. Kumpikin tietää toisen perustelut ja tuntemukset. Ehkä pientä joustoa on ajan myötä ollut, mutta toista ei jyrätä tai jätetä huomioimatta näin tärkeässä asiassa.

ehdottomasti samoilla linjoilla. mutta ihannehan olisi että kumpikin haluavat yhtäpaljon. mutta ihmisen pitää olla kylmä ja tunteeton jos ei voi rakastaa syntyvää (vain toisen haluamana) lasta, kyllä normaali aikuinen/vanhempi lastaan rakastaa, olipa se haluttu, vahinko tai toisen vanhemman haluama tulos. meillä neljä lasta ja kaikki edellä mainutut tavat saada vauva on koettu ja kaikkia lapsia on rakastettu ja odotettu innolla.

mutta jos yhteisymmärrykseen ei päästä niin aina voi etsiä uuden lisääntymiskumppanin

Senhän tulisi olla yhteinen asia, mutta jää usein yksipuolisesti naisen huoleksi.

äiti päättää. äiti kantaa lapsen ja kokee raskauden ja synnnytyksen tuomat ilot ja surut sekä kivut ja pelot. isä saa toivoa mutta äiti päättää.

Minähän ne lapset kuitenkin synnytän ja imetän ja suuresti hoidankin.

Ei ole oikein pakottaa toista vastentahtoisesti hankkimaan lapsia (vahinko on eri asia ja se käsitellään eri tavalla). Jos toinen haluaa pakolla lisää lapsia niin on hyvä ja eroaa sitten ja hankkii ne lapset jonkun muun kanssa.



Ja juu, päätös lapsiluvusta on meillä jo tehty. 2 on, kolmaskin sopisi minulle mutta kun mies ei halua niin se siitä. En ole katkera, kun on 2 tervettä lasta ja hyvä parisuhde. Voisihan olla että kolmas lapsi olisi vakavasti sairas tms.

vaikea sanoa nyt kun lapsiluku EI ole vielä täynnä. Mutta aika samoilla linjoilla mennään miehen kanssa joten tuskin asiasta tarvitsee mitään taistoa käydä tulevaisuudessakaan. 3 lasta nyt ainakin saisi olla eikä neljäskään ihan mahdoton ajatus ole. Siinä taitaa sitten kulkea molemmilla se raja.

Minusta näistä asioista pitäisi puhua jo etukäteen heti suhteen alussa! Ei ole mitään järkeä alkaa seurustelemaan yhtä lasta toivovan miehen kanssa, jos itse toivoo suurperhettä.

mulle olisi kaksi riittänyt. Tasa-arvon nimessä annoin miehen päättää, että joskus näinkin päin.

mutta asiaa käsiteltyäni olin itsekkin täysin samaa mieltä.



Eli mies ajatteli asiaa järjellä ja minä ensin hormooneilla joten olin ensin halukas kolmanteen lapseen.



Nyt kun katson kahta "täydellistä" tytärtä päivittäin sydän pakahtuen ylpeydestä voin vain todeta, että meillä on hyvä näin.

Mies on aina ollut sitä mieltä, että 2 lasta riittää, minä olen toivonut kolmea. Kun sitten tulin toista kertaa raskaaksi, saimme tietää että meille tulee kaksoset!



Nyt meillä on maailman ihanin tyttötrio ja sekä mies että minä ollaan tyytyväisiä tilanteeseen! Tosin jos kaksosia ei olisi, niin varmaankin luku olisi jäänyt kahteen, komppaan edellisiä siinä, ettei toista voi pakottaa hankkimaan enemmän lapsia kuin mitä hän itse haluaa.

Suostui kakkoseen ja kolmonen on kaikkien rakastama vahinko.



Asioista kannattaa keskustella jo seurusteluvaiheessa, mutta ainakaan meidän tapauksessa mies ei koskaan kommentoinut kun itse puhuin jo alun alkaen että 3 on hyvä luku. Antoi vaan ymmärtää että juu juu.... Ja sitten lopulta vetkuili vuosikaudet ennen kuin oli valmis edes ensimmäiseen. Ja niinpä meikäläinen oli jo reippaasti 30 v kun eka syntyi ja mummoäiti viimeisen kohdalla. Olisin pannut miehen vaihtoon jo alkumetreillä jos olisi kertonut rehellisen mielipiteensä.

Jos itse olisinkin valmis kantamaan vielä yhden (tai useamman) ja ne synnyttämään ja jaksaisin niistä huolehtia, mutta mies ei enää haluaisi lasta, niin enhän minä häntä tähän voi pakottaa. =) Samoin kuin mies ei voi minua pakottaa saamaan lisää lapsia, jos itse en ole halukas.

Ainakin toistaiseksi lapsiluku on nyt täynnä meidän 3-lapsisessa uusperheessä.

Suhteen alussa oli puhetta että lapsia halutaan, minä jopa 5, mies olisi tyytyväinen kolmeen.



Nyt lapsia on 4 ja enemmän voisin yrittää, yli siitä viidestäkin mutta ainakin tälläerää mies on tyytyväinen näin. Ehkä tilanne muuttuu joskus ja saadaan perheeseen vaikka iltatähti? Ei sitä tarvitse päättää nyt, kun aikaa on.

Kunnioitan miehen päätöstä mutta en osaa kuvitella että päätän täysin etten enempää IKINÄ synnyttäisi.



Onni olisi ollut siihen yhteenkin lapseen. Kun on nähnyt miten on pareja jotka eivät lasta saa niin olen lapsistani valtavan kiitollinen.



Jos mies ei halua 10 vuodenkaan kuluttua uutta lasta, niin tämä on tosiaan tässä. Saattaahan sitä vaikka kannat vaihtua niin että mies haluaa iltatähden ja minä en?

meillä nyt 6 lasta pari vielä haluaisin.Mies on sanonut että kaksikin olisi riittänyt...

Ei ketään voi pakottaa lapsia tekemään,mutta se joka ei halua lapsia lisää hoitakoon ehkäisyn.Meillä se en ole minä,ainakaan vielä.